Ruusut ovat piikkisiä pensaitatai köynnöksiä. Ruusun lehdet ovat yleensä 5–15 cm pitkät ja niissä on yleisimmin 5–9 lehdykkää. Kukat ovat yksittäin tai kukinto on harvakukkainen huiskilo[1]. Kukkapohjus kehittyy marjamaiseksi kiulukaksi, jonka sisällä kehittyvät pähkylät. Villiruusun kukassa on viisi terälehteä, jalostetuissa muodoissa niitä on kuitenkin paljon enemmän. Luonnonmuotojen värit vaihtelevat valkoisesta vaaleanpunaiseen, myös keltaisia on. Lehtien koko ja värisävyt vaihtelevat, samoin piikkien määrä ja koko. Ruusun hedelmän nimi on ruusunmarja eli ruusun kiulukka, ja se sisältää paljon C-vitamiinia.
Ruusun historiaa
Ruusuilla on monia merkityksiä ja käyttötapoja. Noin 2300 vuotta eaa. löydettiin ensimmäiset merkit ihmisen ja ruusun yhteisestä historiasta Eufratin ja Tigrisin alueelta. Myöhemmin on löydetty ruusuvedestä esittäviä savitauluja, ja lisäksi faaraoiden haudoissa on ollut merkkejä ruusuista.
Ruusut ovat kulkeutuneet Pohjolaan munkkien kautta, ja 1800–luvulla ruusuinnostus kasvoi huimasti. Useat suomalaisten puutarhojen ruusulajit ja – lajikkeet ovat peräisin Pietarista, mutta yhden vanhimman ruusun, juhannusruusun, alkuperää ei ole saatu selville.
Ruusut symboloivat onnea, kestävää rakkautta sekä jälleensyntymistä, lisäksi sen katsotaan olevan vaikenemisen merkki. Ruusun heraldistinen symboli esiintyy vahvasti tyyliteltynä. Myös väreillä on omat merkityksensä. Orastavasta rakkaudesta kertoo vaaleanpunainen ruusu, surua ja kuolemaa symboloi puolestaan valkoinen ruusu, joka ilmentää myös toisaalta puhtautta ja viattomuutta.
Bengt Schalin on toiminut Suomessa merkittävänä ruusuvaikuttajana vuosina 1946–1957. Schalin toimi Helsingin kaupunginpuutarhurina, ja rikastutti kaupunkia istuttamalla monia pensasruusuja.
Hyötykäyttö
Ruusuja arvostetaan niiden ulkonäön ja tuoksun takia, mutta niillä on myös hyötykäyttöä. Ruusujen kiulukoissa on paljon C-vitamiinia, sekä jonkin verran A-vitamiinia. Kiulukoista voi keittää soseita, mehua jne. Kiulukoiden lisäksi myös ruusujen lehdistä voi valmistaa teetä, ja ruusujen terälehdet ovat kauniita ja syötäviä koristeita [2]. Syötäväksi sopivat puhtaissa olosuhteissa kasvaneet myrkyttämättömät kukat, kukkakauppojen varsiruusujen terälehtiä ei kannata syödä.
http://www.youtube.com/watch?v=69QAcJOlJQc