Miten valokuva vaikuttaa?
Valokuvaa on käytetty mielenterveyden tukena niinkin aikaisin kuin 1838. Psykiatrisen valokuvauksen isä, lontoolainen psykiatri Dr. Hugh Welch Diamond, aloitti potilaidensa edistymisen seuraamisen valokuvaavalla. Vielä 100 vuotta myöhemmin psykiatrisille potilaille ja heidän perheilleen suositeltiin valokuvaamista. Kuuluisat sosiaalialan ammattilaiset Jane Addams ja Paul Kellogg käyttivät 1800- ja 1900-lukujen taitteessa valokuvaa edistämään potilaidensa sosiaalista elämää.
1980- ja 1990-luvuilla valokuvan käyttö mielenterveyden tukena kasvoi voimakkaasti. Pidettiin työpajoja, perustettiin yhdistyksiä, järjestettiin tieteellisiä konferensseja ja syntyi uusia julkaisuja kuten alan tieteellinen aikakauskirja Phototerapy Quarterly sekä kirjat Phototherapy in Mental Health (Kraus & Tryrear) ja Phototherapy techniques (Weiser 1993). (Vaughn & Dickersonin, 2013.)
Valokuvat ja terapia
Valokuvien käyttö on luontevaa yhdistää psykoterapian ja terapeuttisen työn suuntauksiin, mutta valokuva ei ole, eikä pyri olemaan itsenäinen psykoterapiamuoto. Valokuvaterapeuttisen työn tavoitteena on valokuvan ja valokuvauksen avulla lisätä ihmisen itsetuntemusta, tukea persoonallista kasvua ja psyykkistä eheyttä sekä lisätä selviytymiskykyä. Kognitiivis-konstruktiivisessa terapiassa valokuvia voi käyttää potilaan elämän muistelemisessa, jolloin potilas tuo vastaanottokäynnille perhealbuminsa. Terapiassa voidaan tehdä myös uusia valokuvia, jotka voivat edustaa potilaan tulevaisuutta tai toiveita. Symbolisia ja assosiatiivisia kuvia voidaan käyttää kuvaamaan esimerkiksi potilaan tunteita tai mielikuvia. (Tarja Koffert 2009.)
Esimerkkejä valokuvan käytöstä
”Psykoterapian ja taideterapian ohella valokuvalliset mentelmät sopivat käytettäviksi sosiaali-, terveys-, ja opetusalan työssä. Valokuvaa voidaan käyttää itsetuntemuksen lisäämiseen, vuorovaikuitusuhteiden tarkasteluun ja kehittämiseen sekä yhteisöllisyyden parantamiseen. Erityisesti ihmiset ja ryhmät, joiden on vaikea ilmaista itseään sanallisesti, hyötyvät valokuvien käytöstä. Valokuvan voima on sen visuaalinen kieli, joka on tie ihmisen tunteisiin ja kokemuksiin. Kuvat puhuvat ja niiden äärellä on luontevaa puhua vaikeistakin asioista.” (Halkola, Mannermaa, Koffert & Koulu 2008.)
Elämäntarina kuvina
Tarinoissa maailma jäsentyy inhimilliseksi ja ymmärrettäväksi. Tarinat myös muuttuvat sen mukaan, mitkä tapahtumat siinä korostuvat ja miten niiden tulkinnat muuttuvat. Elämäntarina näyttää erilaiselta sen mukaan, mitkä menneisyyden tapahtumat ja asiat ovat pinnalla. Elämäntarina jäsentyy aika- tai arvoperspektiivin mukaan, jolloin oman elämän merkittävimmät tapahtumat nousevat keskiöön. Valokuvia voidaan hyödyntää tarinoiden tuottamisprosessissa monin tavoin. Kuva toimii ikkunana, jonka läpi katsotaan tiettyä osaa näkyvästä maailmasta. Kuvien avulla hahmotettu elämäntarina nousee silmien eteen muistoina. Tarinoilla on myös vaihtoehtoisia mahdollisuuksia ja tätä hyödynnetään mm. narratiivisessa terapiassa.