4. Esseetyöskentely

Tieteellisen kirjoittamisen pelisääntöjä opetellaan yhteistoiminnallisesti  prosessina, jonka vaiheet ovat seuraavat:

1. Ilmoittautuminen pienryhmään ja työskentelystä sopiminen: Ilmoittaudu esseepienryhmään itseäsi kiinnostavan aiheen mukaan 4.2. mennessä (Jos haluat tehdä esseen jonkun tiettyn opiskelijan kanssa ilmoittaudu em. ohjeen mukaan ja ilmoita  pienryhmäsi kokoonpano tuutorille ennen 4.3.) Ilmoittautumisten pohjalta tuutori jakaa ryhmät ja ryhmille avataan työskentelyä varten oma keskustelu- ja Wikialue. Pienryhmä sopii työskentelystä keskenään.
2. Aiheen rajaus: Ensimmäiseksi pienryhmä pohtii aiheensa rajausta ja laittaa siitä muutaman lauseen tiedoksi Esseetyöskentely -keskustelualueelle 11.3. mennessä.
3. Esseen kirjoittaminen pienryhmissä ja palautus välipalautetta varten: Pienryhmä kirjoittaa esseen ja palauttaa sen väliarviointia varten 30.3. mennessä Esseetyöskentely –keskustelualueelle. Aiheena esseen nimi. Esseen ei tarvitse olla valmis mutta vertaispalaute hyödyttää sitä enemmän mitä pidemmällä essee on. Esseessä tulee olla kansilehti, johdanto, vähintään muutama sivu ns. leipätekstiä, johon on merkitty lähdeviitteistä. Tuutori jakaa vertaispalauteryhmät ja tiedottaa niistä Esseetyöskentely- keskustelualueella.
4. Palaute:  Pienryhmä antaa vertaispalautetta yhdestä esseestä Vertaispalaute -ohjeen mukaisesti  ja palauttaa arvionsa Esseetyöskentely -keskustelualueelle 5.4. mennessä vastaamalla viestiin, jossa arvioitava essee on. Myös tuutori ja opettaja antavat palautetta esseistä. Lisäksi jokainen opiskelija osallistuu palautekeskusteluun vähintään yhden puheenvuoron verran.
5. Pienryhmä viimeistelee, kirjoittaa oman arvion esseestä ja sen tekoprosessista sekä  palauttaa esseen Kasvatus- ja koulutussosiologian esseen palautus -kohtaan 22.4. mennessä.
6. Opettaja arvioi esseen numeerisesti ja palautelomakkeen ruudukolla kuukauden kuluessa esseen palautuksesta.

Vertaispalauteohje

Jokainen pienryhmä, oman esseen kirjoittamisen lisäksi,  lu­kee toi­sen pien­ryh­män es­seen ja an­taa sii­tä pa­lau­tet­ta yh­den si­vun laa­jui­ses­ti ar­vi­oi­den ja pe­rus­tel­len alla mai­nit­tu­ja (ai­heen ra­jaus, es­seen ra­ken­ne, kie­lel­li­nen il­mai­su, läh­de­kir­jal­li­suu­den käyt­tö ja läh­de­viit­teet) koh­tia sekä Opis­ke­li­jan yleis­op­paas­sa ole­via oh­jei­ta es­seen kir­joit­ta­mi­ses­ta. Ver­tais­pa­lau­te vie­dään Moodleen Esseetyöskentely-kes­kus­te­lu­a­lu­eel­le vas­tauk­se­na ar­vi­oi­ta­vaan es­see­seen. Pa­laut­tees­sa nos­te­taan esiin mikä es­sees­sä oli on­nis­tu­nut­ta? Mis­sä oli­si ke­hi­tet­tä­vää? Kir­jat­kaa ylös myös mui­ta mie­lee­si tu­le­via kom­ment­te­ja ja ky­sy­myk­siä yh­teis­tä pa­lau­te­kes­kus­te­lua var­ten, johon jokainen opiskelija osallistuu vähintään yhdellä puheenvuorolla.

• Aiheen rajaus

Aiheen rajauksen lähtökohtana on tehtävänanto ja esseen otsikko. Kiinnitä huomiota, onko sisällössä pysytty aiheessa, jätetty jotakin olennaista pois tai painotettu liikaa otsikosta sivuun meneviä asiakokonaisuuksia. Kaikkea aiheesta kirjoitettua ei yhdessä esseessä voi käsitellä. Arvioi, ovatko tehdyt valinnat otsikon ja aiheen kannalta olennaisia ja perusteltavissa. Hyvässä johdannossa on kuvattu ja perusteltu lyhyesti kysymys, johon esseessä tullaan vastaamaan, näkökulma ja päälinjat.

• Rakenne

Otsikointiin, jäsentelyyn, käsittelyn etenemiseen ja sen myötä tehtävän kokonaisuuden arviointiin ei voi antaa kovin tarkkoja ohjeita. Tekstiä tulisi lukea asennoituen siihen kuin täysin uuteen asiaan, josta saa tietoa ensimmäistä kertaa. Hyvin otsikoitu, jäsennelty ja johdonmukaisesti etenevä kokonaisuus on helppolukukuinen, se johdattaa lukijaa vaivattomasti eteenpäin.

• Kielellinen ilmaisu

Esseissä käytetään selkeää ja tarkkaa yleiskieltä. Asiat kannattaa ilmaista mahdollisimman yksinkertaisesti, sillä vaikeat lauserakenteet ja monimutkaiset ilmaisut yleensä vain vaikeuttavat kirjoittajan ajatuskulkujen ymmärtämistä.

• Lähdekirjallisuuden käyttö ja lähdeviitteet

Tekstistä tulee näkyä selkeästi, että lähteenä on käytetty opetussuunnitelmassa mainittua kirjallisuutta sekä mahdollisesti oman valinnan mukaan muita lähteitä. Lähdeviitteiden avulla lukija tietää, mistä tekstissä olevat tiedot ovat peräisin ja näin ollen voi erottaa lainatut ajatukset kirjoittajan omista ajatuksista. Monesti koetaan ongelmana se, missä kulkee oman ajattelun ja kirjoista lainatun välinen raja. Usein sitä onkin vaikea erottaa, sillä oman ajattelun aineksina on aina jotakin kuultua tai luettua. Yleensä kirjoittaja tekee omia synteesejään ja analyysejään siitä, mitä on omaksunut. Tällaisen ajattelun tulos on juuri sitä omaa pohdintaa, jota tehtävässä odotetaan. Suoria lainauksia (lähteen tekstin sanatarkkaa toistoa) on syytä välttää ja ilmaista lähteessä oleva ajatus omin sanoin. Plagiointi (kirjallinen varkaus, muiden tekstin esittäminen omanaan) on kokonaan kiellettyä. Omin sanoin muotoiltu teksti myös osoittaa, että kirjoittaja osaa soveltaa lukemaansa käsittelemiinsä aiheisiin.

Opiskelijan yleisoppaassa on esitetty pääsäännöt sekä lähdeviitteiden merkitsemiseen että lähdeluettelon laatimiseen. Vertaa niitä kirjoittajan merkintöihin. Tehtävän oikeaoppinen ulkoasu ei ole tärkeintä, mutta omalta osaltaan helpottaa lukijaa. Ongelmakohdissa kannattaa kääntyä tuutorin puoleen.