{"id":11530,"date":"2015-08-24T12:17:42","date_gmt":"2015-08-24T09:17:42","guid":{"rendered":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/?p=11530"},"modified":"2018-09-06T15:04:49","modified_gmt":"2018-09-06T12:04:49","slug":"5-johdatusta-jakson-teemoihin-3","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/2015\/08\/24\/5-johdatusta-jakson-teemoihin-3\/","title":{"rendered":"5. Johdatusta jakson teemoihin"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a><\/p>\n

Johdatus erityispedagogiikkaan: Inklusiivinen koulu<\/h6>\n

Pitk\u00e4ss\u00e4 historiallisessa katsannossa koulu oli alun perin tarkoitettu vain yhteiskunnan pient\u00e4 eliitti\u00e4 varten. Ajatus kaikkien kansan lasten kouluttamisesta on paljon my\u00f6h\u00e4isempi ajatus ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6n\u00e4 viel\u00e4 sit\u00e4kin uudempi asia. Johdatus kasvatustieteisiin -kirjassakin esitelty Johan Amos Comenius 1600-luvulta lienee yksi ensimm\u00e4isist\u00e4 yhteisen koulun ajatuksellisista isist\u00e4. Kansakouluksi t\u00e4m\u00e4 ajatus konkretisoitui pari sataa vuotta my\u00f6hemmin. Pitk\u00e4\u00e4n kansakoulukin pysyi l\u00e4hinn\u00e4 k\u00f6yhien kouluna, ja mit\u00e4 pidemm\u00e4lle kouluj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 edettiin, sen jyrkemm\u00e4ksi k\u00e4vi ero eri kansankerrosten v\u00e4lill\u00e4. Edell\u00e4 lyhyesti kuvattu koulun yhteiskunnallisen tasa-arvoistumisen prosessi ei kuitenkaan alun alkaen lainkaan koskenut erityisoppilaita. \u201dLaiskat, vajaakykyiset ja hidasoppiset\u201d, kuten tuolloin oli tapana sanoa, j\u00e4tettiin kokonaan opin ulkopuolelle tai heit\u00e4 opetettiin t\u00e4ysin muista erill\u00e4\u00e4n. V\u00e4hitellen n\u00e4m\u00e4 erilaiset oppijat ovat saaneet pysyv\u00e4mm\u00e4n paikan oppivelvollisuuskoulun yhteydess\u00e4. Mutta edelleen p\u00e4tee valtaosaan maailman valtioista seuraava amerikkalaisen tutkijan havainto: yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaatimus on v\u00e4hitellen ulotettu koskemaan v\u00e4hemmist\u00f6jen, kuten tytt\u00f6jen, k\u00f6yhien ja eri etnisten ryhmien koulutusta, mutta ei niink\u00e4\u00e4n vammaisten.<\/p>\n

Erityisopetus k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4<\/h6>\n

Erityisopetuksen kohdalla p\u00e4tee sama s\u00e4\u00e4nt\u00f6 kuin muidenkin ihmisten luomien kulttuuristen instituutioiden kohdalla, eli se ei tahdo koskaan tulla valmiiksi. Erityisopetus muuttuu paitsi kent\u00e4n oman sis\u00e4isen logiikkansa mukaisesti my\u00f6s kouluj\u00e4rjestelm\u00e4n yleisten muutosten mukana. Yhten\u00e4iskoulun vaatimukset erityisopetukselle olivat varsin toisenlaiset kuin rinnakkaiskoulun aikana. Nykyisen koulutuspolitiikan painottama vanhempien ja oppilaan subjektiivinen oikeus ulottaa vaikutuksensa my\u00f6s erityisopetuksen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin. Erityisopetuksen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t ovat tietysti aina jonkinlaisessa yhteydess\u00e4 siihen poikkeavuusk\u00e4sitykseen, jota yhteiskunnassa kulloinkin noudatetaan. Prosessi on kuitenkin vastavuoroinen, eli my\u00f6s niill\u00e4 koulun k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ill\u00e4, joissa poikkeavuuden ja normaalin rajaa piirret\u00e4\u00e4n, on vaikutuksensa siihen, millaiseksi normaalin ja poikkeavan raja kulloinkin yhteiskunnassa m\u00e4\u00e4rittyy.<\/p>\n

Erityisopetuksen kentt\u00e4 on moniammatillinen, kuten on tapana sanoa. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 erityisopetuksen ymp\u00e4rill\u00e4 hy\u00f6rii varsin monen ammattikunnan edustajia. Koulun tasolla t\u00e4rkein ammattilainen on tietenkin erityisopettaja, joka vastaa erityisopetuksen p\u00e4ivitt\u00e4isest\u00e4 toiminnasta. Mutta erityisesti psykologeilla, sosiaality\u00f6ntekij\u00f6ill\u00e4, koulukuraattoreilla ja l\u00e4\u00e4k\u00e4reill\u00e4 on merkitt\u00e4v\u00e4 asema silloin, kun oppilas siirret\u00e4\u00e4n erityisopetukseen. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 erityisopetuksen suunnasta ja kent\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 ei toimijoiden kesken v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 vallitse yksimielisyytt\u00e4. Kun t\u00e4h\u00e4n toimijajoukkoon viel\u00e4 lis\u00e4t\u00e4\u00e4n kunnan kouluviranomaiset ja erityispedagogiikan akateeminen v\u00e4ki, niin saadaan jonkinlainen kuva kent\u00e4n ristiriitaisista intresseist\u00e4. Kaikki puhuvat lapsen edusta, mutta eri toimijoille se voikin n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 varsin erilaisena. Kent\u00e4n m\u00e4\u00e4rittelyoikeudesta k\u00e4yty\u00e4 kiistaa on ollut tapana havainnollistaa kahden mallin, medikaalisen ja sosiaalisen v\u00e4lisen\u00e4 erona. Yksinkertaistettuna kyse on siit\u00e4, ett\u00e4 edellisess\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n olennaisena lapsen yksil\u00f6llisi\u00e4 puutteita, j\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6n suhtautumista lapseen. Mallien v\u00e4linen j\u00e4nnite n\u00e4kyy kent\u00e4ll\u00e4 kulloinkin k\u00e4ytetyiss\u00e4 luokitteluissa ja niiden muutoksissa.<\/p>\n

Kasvatuksen historia<\/h6>\n

Mik\u00e4 on historiallisen n\u00e4k\u00f6kulman merkitys kasvatuksessa? Historia tutkii ihmisten ja yhteiskuntien historiaa ja sen mukaan historian tuntemuksesta on hy\u00f6ty\u00e4 nykyisyyden ymm\u00e4rt\u00e4misess\u00e4. Nykyisyyden ymm\u00e4rt\u00e4minen on mahdollista vain, jos tied\u00e4mme miten se on kehittynyt menneisyydest\u00e4. Menneisyys on er\u00e4s n\u00e4k\u00f6kulma nykyisyydest\u00e4 ja se antaa viitteit\u00e4 kulloinkin ajankohtaisten ongelmien ratkaisuun. Historiankirjoitus on kuitenkin muuttuvaa, koska tieto menneisyydest\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyy koko ajan ja jokainen sukupolvi sek\u00e4 kulttuuri asettavat menneisyydest\u00e4 j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neille l\u00e4hteille uusia kysymyksi\u00e4.<\/p>\n

\"Photo<\/a><\/p>\n

Kasvatuksen historian teht\u00e4v\u00e4 on kuvata kasvatusprosessia sellaisena kuin se on esiintynyt menneisyydess\u00e4 erilaisten yhteiskuntien piiriss\u00e4. Voidaan sanoa, ett\u00e4 termill\u00e4 kasvatuksen historia tarkoitetaan toisaalta kasvatuksen historiallista menneisyytt\u00e4 ja toisaalta t\u00e4t\u00e4 menneisyytt\u00e4 tutkivaa tiedett\u00e4. Kasvatuksen ja koulutuksen historian tutkimus voidaan jaotella karkeasti kolmeen ryhm\u00e4\u00e4n. Ensinn\u00e4kin on tutkittu koulutuksen vaiheita. Koska huomattava osa koulutuksesta on tapahtunut koululaitoksessa, koululaitoksen vaiheiden tutkimus on ollut luonnollinen ja perustaa luova tutkimuskohde. Koululaitoksen tutkimus hajaantuu yksitt\u00e4isten koulujen suppeista historiikeista eri koulumuotojen (mm. kansa- ja oppikoulun) perusteellisiin historiikkeihin. Toisaalta kasvatuksen historian tutkimus on kohdistunut kasvatusaatteisiin ja -ajattelijoihin. Kolmanneksi on tutkittu koulutusta yhteiskunnallisena ilmi\u00f6n\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kasvatustieteellinen tutkimus<\/h6>\n

Kasvatusta tutkiva tiede, kasvatustiede, on i\u00e4lt\u00e4\u00e4n noin 150-vuotias. Kasvatusta koskevat kysymykset ovat askarruttaneet ihmiskuntaa kuitenkin jo paljon ennen kasvatustieteen syntymist\u00e4, sill\u00e4 jo kreikkalaiset filosofit pohtivat kasvatuksen kysymyksi\u00e4. Miten t\u00e4llainen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n el\u00e4m\u00e4\u00e4n liittyv\u00e4 taidon alue on muodostunut tieteeksi? Kasvatustiede tuli yliopistoon l\u00e4hinn\u00e4 palvelemaan opettajien valmistusta ja t\u00e4m\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohta m\u00e4\u00e4ritteli my\u00f6s sen, mitk\u00e4 tiedonalat tulivat kuulumaan kasvatustieteen teoreettiseen opetukseen. Kasvatus- ja opetusoppia pidettiin pitk\u00e4\u00e4n tieteist\u00e4 koottuna, opettajille tarkoitettuna ammatillisten aineiden yhdistelm\u00e4n\u00e4, ei varsinaisena tieteen\u00e4. Alun perin kasvatus- ja opetusopin nimell\u00e4 kulkeneen aineen saattoi liitt\u00e4\u00e4 korkeakoulututkinnon aineyhdistelm\u00e4\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen\u00e4 aineena. Kasvatustieteen opiskelu omassa tiedekunnassa mahdollistui vasta 1970-luvun puolessa v\u00e4liss\u00e4, jolloin my\u00f6s suuri osa opettajankoulutuksesta siirtyi korkeakouluun.<\/p>\n

Edell\u00e4 esitettyjen erilaisten n\u00e4k\u00f6kulmien sek\u00e4 kasvatustieteen osa-alueiden perusteella voidaan sanoa, ett\u00e4 kasvatustiede on nykyisin rakenteellisesti er\u00e4s kaikkein moniaineksisimmista tieteist\u00e4. Voidaan ajatella, ett\u00e4 kasvatustieteen eri osa-alueilla on jopa enemm\u00e4n yhteist\u00e4 sen l\u00e4hi- tai pohjatieteiden kanssa (esim. kasvatussosiologia \u2013 sosiologia, kasvatuspsykologia \u2013 psykologia) kuin jonkun toisen kasvatustieteen osa-alueen kanssa. Kasvatustieteellist\u00e4 tutkimusta tehd\u00e4\u00e4n my\u00f6s l\u00e4hitieteiden alueilla.<\/p>\n

Mik\u00e4 sitten on kasvatustieteen varsinainen tutkimuskohde? Kasvatustieteen tutkimuskohteeksi voidaan sanoa kasvatustodellisuutta. T\u00e4ll\u00f6in kasvatustieteen \u201csukulaistieteiksi\u201c voidaan n\u00e4hd\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 psykologia ja sosiologia, joiden tutkimusmenetelmi\u00e4 ja teoreettisia l\u00e4ht\u00f6kohtia on pyritty k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n hy\u00f6dyksi kasvatustieteess\u00e4. Kasvatustiede lasketaan siis tieteiden j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 toisaalta kasvatusta yhteiskunnallisena ilmi\u00f6n\u00e4 ja ihmist\u00e4 yhteiskunnallisena olentona tutkivaksi yhteiskuntatieteeksi ja toisaalta ihmisen ainutkertaisuutta sek\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4 korostavaksi humanistiseksi tieteeksi. Kasvatustieteen itsen\u00e4isyytt\u00e4 korostettaessa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n perusteena nimenomaan sen omaa tutkimuskohdetta, kasvatusta. Toisaalta tieteiden v\u00e4linen yhten\u00e4istyminen (integroituminen) on perusteltavissa sill\u00e4, ett\u00e4 koulutusta ja opetusta on vaikea tutkia muusta yhteiskunnasta irrallisena ilmi\u00f6n\u00e4.<\/p>\n

Perehdy tarkemmin kasvatustieteiden historiaan lukemalla Johdatus kasvatustieteisiin -kirjasta luku Kasvatustieteiden rakenteellinen kehityshistoria.<\/p>\n

Tutkimuksen teht\u00e4v\u00e4t<\/h6>\n

Kasvatustieteellisen tutkimuksen teht\u00e4v\u00e4t ovat johdettavissa tieteellisen tutkimuksen yleisist\u00e4 teht\u00e4vist\u00e4, joita ovat ilmi\u00f6iden kuvaaminen ja vertailu sek\u00e4 niiden selitt\u00e4minen, ennustaminen ja ymm\u00e4rt\u00e4minen. Kuvailevat tutkimukset pyrkiv\u00e4t nimens\u00e4 mukaisesti kuvaamaan kasvatuksellisia ilmi\u00f6it\u00e4 tieteellisen tarkasti. Niiden tavoitteena on kartoittaa ja kuvailla sanoin, symbolein ja numeroin jotakin ilmi\u00f6t\u00e4. Vertailevan tutkimuksen pyrkimyksen\u00e4 on ryhmien v\u00e4linen vertailu. Selitt\u00e4misell\u00e4 tarkoitetaan pyrkimyst\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kootun havaintoaineiston avulla tilastollinen yhteys kahden ilmi\u00f6n v\u00e4lille tai syy-seuraussuhteen todistamista. Ennustavien tutkimusten tekeminen on kasvatustieteess\u00e4 ollut verrattain v\u00e4h\u00e4ist\u00e4, koska ennustaminen on vaikeaa. Tieteellisen tutkimuksen yhten\u00e4 teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on ilmi\u00f6iden ymm\u00e4rt\u00e4minen tai tulkinta. Kasvatusprosesseja pyrit\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n sek\u00e4 kasvattajien ett\u00e4 kasvatettavien n\u00e4k\u00f6kulmasta, jolloin tutkija perehtyy tutkimuskohteiden ilmapiiriin, ajatuksiin, tunteisiin ja motiiveihin. Tutkittavan ilmi\u00f6n kuvailun avulla pyrit\u00e4\u00e4n siis selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n perusteellisesti, mist\u00e4 asiassa on kysymys, vasta ilmi\u00f6n hyv\u00e4n tuntemisen j\u00e4lkeen on mahdollista l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tapahtumille syy-seuraussuhteita ja ennustaa tulevia tapahtumia.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Perinteisesti tieteellinen toiminta on jaettu perustutkimukseen ja soveltavaan tutkimukseen, joista edellisen katsotaan olevan tiedon hankkimista \u201ctiedon itsens\u00e4 vuoksi\u201c ja soveltavan tutkimuksen t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4n ihmist\u00e4 hy\u00f6dytt\u00e4v\u00e4n tiedon etsimiseen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Johdatus erityispedagogiikkaan: Inklusiivinen koulu Pitk\u00e4ss\u00e4 historiallisessa katsannossa koulu oli alun perin tarkoitettu vain yhteiskunnan pient\u00e4 eliitti\u00e4 varten. Ajatus kaikkien kansan lasten kouluttamisesta on paljon my\u00f6h\u00e4isempi ajatus ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6n\u00e4 viel\u00e4 sit\u00e4kin uudempi asia. Johdatus kasvatustieteisiin -kirjassakin esitelty Johan Amos Comenius 1600-luvulta lienee yksi ensimm\u00e4isist\u00e4 yhteisen koulun ajatuksellisista isist\u00e4. Kansakouluksi t\u00e4m\u00e4 ajatus konkretisoitui pari sataa vuotta my\u00f6hemmin. … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":10,"featured_media":9244,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-11530","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11530","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/users\/10"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=11530"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11530\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":11536,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11530\/revisions\/11536"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/media\/9244"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=11530"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=11530"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=11530"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}