{"id":12289,"date":"2014-09-29T15:11:22","date_gmt":"2014-09-29T12:11:22","guid":{"rendered":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/?p=12289"},"modified":"2019-06-19T11:39:45","modified_gmt":"2019-06-19T08:39:45","slug":"ea2-johdanto-opintojakson-teemoihin-6","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/2014\/09\/29\/ea2-johdanto-opintojakson-teemoihin-6\/","title":{"rendered":"Ea2. Johdanto opintojakson teemoihin"},"content":{"rendered":"

\u201dM\u00e4 tarviin v\u00e4h\u00e4n kunnioitusta, tasa-arvoa el\u00e4m\u00e4\u00e4n! <\/em>
\nM\u00e4 kaipaan v\u00e4h\u00e4n kunnioitusta, ihmisarvoa el\u00e4m\u00e4\u00e4n!\u201d<\/em>
\n(Pertti Kurikan Nimip\u00e4iv\u00e4t: \u201dKallioon\u201d elokuvassa \u201dV\u00e4h\u00e4n kunnioitusta\u201d)<\/p>\n

Elokuva \u201dV\u00e4h\u00e4n kunnioitusta\u201d kertoo kehitysvammaisten el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja kiteytt\u00e4\u00e4 ihmisyyden keskeisimm\u00e4n kysymyksen: olenko min\u00e4 omana itsen\u00e4ni olemassa muille ihmisille? Onko el\u00e4m\u00e4ll\u00e4ni merkitys ja tarkoitus? Onko minulla yht\u00e4l\u00e4inen oikeus koulutukseen, ty\u00f6h\u00f6n, rakkauteen ja onneen? Kysymys on ihmisarvosta \u2013 siit\u00e4, ett\u00e4 kokee tulevansa kohdelluksi tasavertaisena ja arvokkaana. Sek\u00e4 peruspalveluissa ett\u00e4 erityispalveluissa on kysymys my\u00f6s ihmisoikeuksista.<\/p>\n

Jokaisella ihmisell\u00e4 on oikeus el\u00e4\u00e4 ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan j\u00e4senen\u00e4 syntym\u00e4st\u00e4 hautaan. Demokraattisessa yhteiskunnassa oikeudenmukaisuus toteutuu normien\/lakien ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n yhteisvaikutuksesta. Lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6 luo pohjan, joka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 suunnan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toimille. Lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n raamien sis\u00e4ll\u00e4 syntyv\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 ei synny oikeudenmukaiseksi ilman laajaa moraalista pohdintaa \u2013 ilman keskustelua kent\u00e4ll\u00e4kin, joka puolestaan vaikuttaa lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n

K\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 syntyy lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n sis\u00e4ll\u00e4, mutta samalla testaa n\u00e4it\u00e4 oikeudellisia rakenteita ja varsinkin niiden rajoja, jotka sitten tarvittaessa muuttuvat. Toisin sanoen eettinen keskustelu voi alkaa siit\u00e4, mihin laki lopettaa ja palauttaa keskustelun takaisin lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00f6n. Demokratiassa enemmist\u00f6ll\u00e4 on painoarvoa, joten pienten ryhmien tarpeet tulee ottaa tietoisesti esille. Jotta yhdenvertaisuus toteutuisi, j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n t\u00e4ydent\u00e4vi\u00e4 palveluja ja tukitoimia jotta kaikki saisivat mahdollisuudet toimia muiden kansalaisten kanssa oppimisvaikeuksista, vammoista tai sairauksista huolimatta. (Ks. esim. Teperi 2006; Bickenbach & Wasserman 2005).<\/p>\n

Erityisopetuksen m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvaa edelleen\u00a0\u2013 miksi?<\/h2>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Vuodesta 2011 alkaen peruskoulun oppilaiden saama tuki muuttui kolmiportaiseksi: yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Jos yleinen tuki ei riit\u00e4, annetaan tehostettua tukea, ja jos tehostettu tuki ei riit\u00e4, annetaan erityist\u00e4 tukea. Lakimuutoksen j\u00e4lkeen tehostettua tukea saaneiden oppilaiden osuus on kasvanut vuosittain. Erityist\u00e4 tukea saaneiden oppilaiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 v\u00e4heni vuoteen 2016 saakka, mutta sen j\u00e4lkeen suunta on k\u00e4\u00e4ntynyt\u00a0nousuun vuosittain 0,2\u20130,4 prosenttiyksikk\u00f6\u00e4.\u00a0 My\u00f6s yh\u00e4 useampi tutkintoon johtavan ammatillisen koulutuksen opiskelija saa erityisopetusta (N= 25 600, 9 %). (Tilastokeskus, koulutustilastot 19.6.2019.)<\/a><\/p>\n

Tilastokeskuksen koulutustilastojen mukaan syksyll\u00e4 2018 perusopetuksen oppilaista 18,8 prosenttia eli 105 100 sai tehostettua tai erityist\u00e4 tukea. Tehostetun tuen osuus kasvoi 0,9 prosenttia perusopetuksen oppilaista ja erityisen tuen osuus 0,4 prosenttia. Erityist\u00e4 tukea saaneiden osuus oli 8,1 prosenttia perusopetuksen oppilaista ja m\u00e4\u00e4r\u00e4 on noussut 0,4 prosenttiyksikk\u00f6\u00e4 viime vuodesta. (Vertailuksi vuonna 1995 vastaava osuus oli 2,9 prosenttia, joten erityisoppilaiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 perusopetuksessa on l\u00e4hes kolminkertaistunut reilussa 20 vuodessa samaan aikaan kuin peruskoululaisten kokonaism\u00e4\u00e4r\u00e4 on hieman v\u00e4hentynyt.) Uuteen lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00f6n perustuvaa tehostettua tukea j\u00e4rjestettiin ensimm\u00e4isen kerran vuonna 2011, ja sen yleisin tukimuoto oli osa-aikainen erityisopetus ja erityist\u00e4 tukea saaneiden avustaja- ja\/tai tulkitsemispalvelut. Tehostetun tuen oppilaista oli poikia 64 prosenttia ja tytt\u00f6j\u00e4 36 prosenttia. Erityist\u00e4 tukea saaneista oli poikia 71 prosenttia ja tytt\u00f6j\u00e4 29 prosenttia.<\/p>\n

Erityist\u00e4 tukea saaneista oppilaista 21 prosenttia oli integroitu kokonaan yleisopetuksen ryhmiin ja 43 prosenttia sai osan opetuksestaan yleisopetuksen ryhm\u00e4ss\u00e4 ja osan erityisryhm\u00e4ss\u00e4. Kokonaan erityisryhm\u00e4ss\u00e4 opetuksensa saaneiden osuus oli 35 prosenttia. (Tilastokeskus, koulutustilastot 19.6.2019.) Erityisopetuksen j\u00e4rjest\u00e4minen yleisopetuksen yhteydess\u00e4 eli erilaiset integraatio- ja inkluusioratkaisut ovat lis\u00e4\u00e4ntyneet 2000-luvulta alkaen ja erityiskoulujen oppilasm\u00e4\u00e4r\u00e4 on v\u00e4hentynyt.\u00a0 Erityisopetuksen j\u00e4rjest\u00e4mispaikka vaihtelee kuitenkin selv\u00e4sti alueittain. Kehitys on seurausta siit\u00e4, ett\u00e4 erityisopetus n\u00e4hd\u00e4\u00e4n t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 aiempaa useammin opetuksen j\u00e4rjest\u00e4misen tapana kuin paikkana. T\u00e4ll\u00f6in erityisopetus vied\u00e4\u00e4n oppilaiden luo, eik\u00e4 p\u00e4invastoin.<\/p>\n

Mist\u00e4 erityisopetustarpeen\u00a0kasvu\u00a0sitten voisi johtua? Yksiselitteist\u00e4 vastausta ei varmasti ole, mutta tutkijat ovat esitt\u00e4neet arvioita siit\u00e4, ett\u00e4 muun muassa dysfasian yleistymisen taustalla olisi etenkin arviointimenetelmien kehittyminen ja diagnostisten kriteerien tarkentuminen. N\u00e4in ollen olisi siis vain osittain kyse h\u00e4iri\u00f6n todellisesta m\u00e4\u00e4r\u00e4llisest\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntymisest\u00e4. Tilastokeskuksen luvut osoittavat, ett\u00e4 erityist\u00e4 tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria on t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 niin paljon, ett\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isesti vain harva opettaja v\u00e4lttyy erityist\u00e4 tukea tarvitsevan oppilaan kohtaamiselta ty\u00f6uransa aikana, on kyse sitten p\u00e4iv\u00e4hoidon tai vaikkapa yliopiston opettajasta. T\u00e4st\u00e4 johtuen erityispedagogisen tiet\u00e4myksen lis\u00e4\u00e4minen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Sanotaan, ett\u00e4 tieto lis\u00e4\u00e4 tuskaa, mutta esimerkiksi poikkeavan k\u00e4ytt\u00e4ytymisen ymm\u00e4rt\u00e4misess\u00e4 tai vaikeavammaisen oppilaan opetuksellisten erityistarpeiden tunnistamisessa asia on kuitenkin p\u00e4invastoin. Tietojen ja taitojen ohella erityispedagogiikassa on kysymys my\u00f6s asiantuntijoiden ja ymp\u00e4rist\u00f6n asenteista, joista l\u00f6ytyy usein\u00a0parantamisen varaa.<\/p>\n

Lapsen tai nuoren erityinen tuen tarve on haaste niin yksil\u00f6lle itselleen, h\u00e4nen perheelleen, opettajille kuin laajemminkin yhteiskunnalle. Erilaisia oppijoita koskevia p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n eri hallinnonaloilla ja entist\u00e4 enemm\u00e4n paikallistasolla. Ratkaisuihin vaikuttavat vallalla olevat arvot ja k\u00e4sitykset muun muassa yksil\u00f6n ja ymp\u00e4rist\u00f6n v\u00e4lisist\u00e4 suhteista. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tiedostaa, ett\u00e4 vammaisuus, poikkeavuus ja normaalius ovat esimerkkej\u00e4 sellaisista k\u00e4sitteist\u00e4 ja ilmi\u00f6ist\u00e4, joiden sis\u00e4ll\u00f6t ovat sopimuksenvaraisia ja siten jatkuvasti muuttuvia. Viel\u00e4 2010 -luvulla tarvitaan luovaa joutilaisuutta ja aikaa ajatella, jotta m\u00e4\u00e4r\u00e4 voisi muuttua my\u00f6s laaduksi. Jatkuva keskustelu on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, sill\u00e4 erityisopetuksen j\u00e4rjest\u00e4misess\u00e4 ja toteuttamisessa on edelleen paljon kehitett\u00e4v\u00e4\u00e4 ja uudistettavaa. Erityispedagogiselle tutkimukselle ja erityist\u00e4 tukea tarvitsevien ihmisten parissa teht\u00e4v\u00e4lle k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ty\u00f6lle riitt\u00e4\u00e4 haasteita varhaiserityiskasvatuksesta aina aikuiskoulutukseen asti.<\/p>\n

Inkluusio \u2013 uhka vai mahdollisuus?<\/h2>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Viimeisen vuosikymmenen aikana kansainv\u00e4lisiss\u00e4 keskusteluissa on korostettu inklusiivisen kasvatuksen mahdollisuuksia. Inkluusio-k\u00e4site on saanut alkunsa Yhdysvalloissa k\u00e4ytetyst\u00e4 sanasta inclusive education. Laajempi k\u00e4site edell\u00e4 mainitulle on yhteiskunnallinen inkluusio, jolloin inkluusiolla tarkoitetaan yhteiskuntaa, joka on tarkoitettu kaikille, jossa jokaisella kansalaisella on oikeus tasavertaisesti osallistua kaikilla yhteiskunnan tasoilla tapahtuvaan toimintaan. Inkluusiolla luodaan puitteet ihmisen el\u00e4m\u00e4nhallintaan. Yhteiskunnallinen inkluusio tarkoittaa sellaisten arvojen, etuoikeuksien ja politiikan muuttamista, jotka aiheuttavat syrjint\u00e4\u00e4. Se ei koske yksinomaan tiettyj\u00e4 syrj\u00e4ytyneit\u00e4 ryhmi\u00e4, vaan t\u00e4ll\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4n\u00e4 taataan ihmisten selviytyminen el\u00e4m\u00e4ntilanteissa, jotka ovat yll\u00e4tyksellisesti muuttuneet vaikeasti hallittaviksi. Kaikkien ihmisten tulisi n\u00e4in ollen olla kiinnostuneita inkluusiosta oman turvallisuutensa ja hyvinvointinsa t\u00e4hden. Yhteiskunnan inkluusio on prosessi. Se on sek\u00e4 ideologinen ett\u00e4 poliittinen ja my\u00f6s k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen. Se ohjaa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekij\u00f6it\u00e4 edist\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4rjestelmien rakenteita, joilla on positiivinen vaikutus yhteiskuntamme j\u00e4seniin. Monesti syrj\u00e4ytymisess\u00e4 on pikemminkin kyse j\u00e4rjestelmien puutteellisesta toiminnasta kuin henkil\u00f6iden kykenem\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 hallita omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. (Poussu-Olli 2004.)<\/p>\n

Koulumaailmassa inkluusion toteuttaminen merkitsee ennen kaikkea ns. l\u00e4hikouluperiaatteen noudattamista. Sen mukaan jokaisella oppilaalla on oikeus saada omien edellytystens\u00e4 mukaista hyv\u00e4\u00e4 opetusta mahdollisesta vammastaan huolimatta omassa l\u00e4hikoulussaan eli siin\u00e4 koulussa, johon lapsi asuinpaikkansa perusteella kuuluu. Inkluusio kyseenalaistaa perinteisen kaksoisj\u00e4rjestelm\u00e4n, jossa yleisopetus ja erityisopetus ovat omia erillisi\u00e4 j\u00e4rjestelmi\u00e4\u00e4n. Samalla inklusiivinen kasvatus haastaa perinteisen l\u00e4\u00e4ketieteellis-psykologisen n\u00e4k\u00f6kulman, joka luokittelee oppilaat ominaisuuksien perusteella kahteen ryhm\u00e4\u00e4n oppilaiksi ja erityisoppilaiksi. Inkluusion mukaan erilaisia oppijoita tulisi opettaa yhdess\u00e4 eik\u00e4 lapsia pid\u00e4 erist\u00e4\u00e4 omiin ryhmiins\u00e4. Vaikka inkluusio on n\u00e4hty virallisesti hyv\u00e4n\u00e4 asiana jo pitk\u00e4\u00e4n, erill\u00e4\u00e4n toteutettava erityisopetus on s\u00e4ilytt\u00e4nyt edelleen asemansa monissa l\u00e4nsimaissa, my\u00f6s Suomessa.<\/p>\n

Inkluusio perustuu yhdistyneen j\u00e4rjestelm\u00e4n filosofiaan, jossa kaikkien oppilaiden yksil\u00f6llisten tarpeiden ja edellytysten huomioon ottaminen ik\u00e4tovereiden kanssa yleisopetuksen ryhm\u00e4ss\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Jokaisen oppilaan, ei vain ns. erityisoppilaan, opetus pyrit\u00e4\u00e4n yksil\u00f6llist\u00e4m\u00e4\u00e4n. Taustalla on sosiaalinen malli; kun oppilaan oppimisprosessissa ilmenee ongelmia, toimenpiteit\u00e4 ei kohdisteta pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n oppilaaseen, vaan pyrit\u00e4\u00e4n kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n oppimisymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 kokonaisuudessaan. Inklusiivisen koulun kulttuurissa on keskeist\u00e4 yhteistoiminnallisuus aikuisten ja aikuisten ja oppilaiden v\u00e4lill\u00e4 sek\u00e4 kaikkien oppilaiden yhteistoiminnallinen oppiminen. Tiedollisten tavoitteiden rinnalla on keskeist\u00e4 kasvatus suvaitsevaisuuteen ja sosiaalisuuteen. Inkluusiossa on itse asiassa kysymys yhteiskuntademokratian kehitt\u00e4misest\u00e4. Sill\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n koulutuksellista tasa-arvoa ja ehk\u00e4isem\u00e4\u00e4n yhteiskunnallista syrj\u00e4ytymist\u00e4. Todellinen inkluusio voi kuitenkin toteutua vasta sitten, kun kaikki toimijat ovat siihen aidosti sitoutuneita ja k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 on riitt\u00e4v\u00e4sti joustavia resursseja. Matka kaikille avoimeen kouluun on viel\u00e4 pitk\u00e4, mutta haastavat ensiaskeleet on otettu.<\/p>\n

Pienin askelin kohti inklusiivista yhteiskuntaa<\/h3>\n

Vammaisen ihmisen el\u00e4m\u00e4n normalisointi on ollut vammaishuollon tavoite ja integrointimenetelm\u00e4, jolla siihen on aiemmin pyritty. Ne ovat liittyneet kaikkiin huollon ja kuntoutuksen tavoitteisiin. Erityispedagogiikka ei kuitenkaan ole ensisijaisesti vammaisuutta tai vammaisten kasvatusta tutkiva tiede. Erityispedagogiikan ja erityisopetuksen piiriin kuuluu muitakin kuin vammaisia ihmisi\u00e4; esimerkiksi suurinta osaa peruskoulun erityisopetusta saavista ei ole diagnosoitu vammaisiksi. (Vehmas 2005). Integraatiosta olemme siirtym\u00e4ss\u00e4 inkluusioon. Inkluusioideologiaa on nyt pyritty laajentamaan koko el\u00e4m\u00e4\u00e4 koskevaksi prosessiksi, joka mahdollistaisi ihmisten osallistumisen yhteis\u00f6ns\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n omien edellytystens\u00e4 mukaisesti. Inklusiivisessa yhteiskunnassa erityispalvelut olisivat peruspalvelujen yhteydess\u00e4. T\u00e4h\u00e4n suuntaan olemme kulkemassa, vaikkakin pienin askelin.<\/p>\n

Osa-aikaisen erityisopetuksen lis\u00e4\u00e4ntyminen ja erityisopetuksen j\u00e4rjest\u00e4minen entist\u00e4 enemm\u00e4n yleisopetuksen ryhmiss\u00e4 voitaneen tulkita inkluusioideologian vahvistumisena. Ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 erityisopetuksen tukemasta oppilaasta kasvaa yhteiskunnan tasa-arvoinen j\u00e4sen, on ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kerrassaan siirtym\u00e4ss\u00e4 enemm\u00e4n inkluusio-ideologian mukaiseen ajatteluun, jossa painopiste tulee olemaan yleisopetuksen kehitt\u00e4misess\u00e4 mahdollisimman monelle sopivaksi. Samaa ideologiaa edustavat sek\u00e4 erityisammattikoulutuksen kehitt\u00e4minen yksil\u00f6llisemp\u00e4\u00e4n ja joustavampaan suuntaan (Honkanen, Kaikkonen & Kotila 2008) ett\u00e4 kaikille avoimempien, esteett\u00f6mien ty\u00f6markkinoiden kehitt\u00e4minen. Kehityksest\u00e4\u00a0huolimatta t\u00e4yteen inkluusioon on viel\u00e4 matkaa.<\/p>\n

Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (2007) pyrkii luomaan paremmat edellytykset kuntien j\u00e4rjest\u00e4mien palveluiden ohjauksen kehitt\u00e4miselle. Samana vuonna valtioneuvosto hyv\u00e4ksyi osana hallituksen strategia-asiakirjaa \u201dLasten, nuorten ja perheiden hyvinvointipolitiikkaohjelman\u201d, jonka painopisteeksi on mainittu ehk\u00e4isev\u00e4 ty\u00f6 ja varhainen puuttuminen. Tavoitteissa mainitaan muun muassa: \u201dSamansuuntaisia toimia eri hallinnonalueille. Lis\u00e4t\u00e4\u00e4n matalan kynnyksen palveluja ja avointa toimintaa\u201d. Kaikkien osallistuminen omien mahdollisuuksiensa mukaan \u2013 ei vain ymp\u00e4rist\u00f6n mahdollisuuksien \u2013 on merkki siit\u00e4, ett\u00e4 inkluusio toimii. (Biklen 2001). Pyrkimyksen\u00e4 on taata kaikille taloudellinen, sosiaalinen ja ammatillinen tuki, joka mahdollistaa yhteiskuntaan osallistumisen. T\u00e4t\u00e4 tukemista ohjaillaan lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ll\u00e4 ja siksi t\u00e4ll\u00e4 kurssilla tarkastellaan paitsi sit\u00e4, miss\u00e4 kaikessa erityispedagogiikka tieteen\u00e4 on osallisena, my\u00f6s sit\u00e4 miten yhteiskunta lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n keinoin osallistuu t\u00e4h\u00e4n erityispedagogiseen tukeen, huoltoon ja kuntoutukseen.<\/p>\n

Kohti laadukkaampaa opetusta, oppimista?<\/h3>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Inkluusion hengess\u00e4 toteutettu \u201dyhteinen koulu kaikille\u201d ei n\u00e4yt\u00e4 olevan uhka opetuksen laadulle. Tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4 koulutuspolitiikka voi johtaa my\u00f6s koulutuksen laadun paranemiseen. Sek\u00e4 suomalaista peruskoulu-uudistusta koskevat havainnot ett\u00e4 PISA-tutkimuksissa parhaiten menestyvi\u00e4 maita koskevat tulkinnat tukevat t\u00e4t\u00e4 johtop\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4. (Savolainen 2009, 128.)<\/p>\n

Kaikille avoin p\u00e4iv\u00e4hoitokaan\u00a0ei viel\u00e4 t\u00e4yt\u00e4 inkluusion ehtoja. Vaikka p\u00e4iv\u00e4hoidon perusta on tasa-arvoinen ja jokaisella lapsella on p\u00e4\u00e4sy yhteisiin palveluihin, ongelmaksi muodostuu, ett\u00e4 lapsen tarpeisiin vastaaminen vaatii p\u00e4iv\u00e4hoidon ulkopuolisen asiantuntijan lausunnon. (Pihlaja 2009, 146\u2013157). T\u00e4m\u00e4 medikalistinen malli edellytt\u00e4\u00e4 usein l\u00e4\u00e4ketieteellisi\u00e4 diagnooseja my\u00f6s ei-l\u00e4\u00e4ketieteellisten palvelujen saannille. My\u00f6s erityisopetuksen kasvua on tarkasteltu diagnosoinnin n\u00e4k\u00f6kulmasta \u2013 normaliteetin ja patologisoinnin v\u00e4lisin\u00e4 rajanvetoina. T\u00e4m\u00e4n eronteon muuttuminen aina hienos\u00e4ikeisemm\u00e4ksi on n\u00e4hty lis\u00e4nneen erityisoppilaiden m\u00e4\u00e4r\u00e4n kaksinkertaiseksi l\u00e4hes kymmeness\u00e4 vuodessa. Viimeist\u00e4\u00e4n maahanmuuttajaoppilaiden sijoittaminen selv\u00e4sti suhteellista osuuttaan runsaammin erityisopetukseen vie pohjan pois perinteiselt\u00e4 l\u00e4\u00e4ketieteelliselt\u00e4 legimaatiodiskurssilta. Juuri v\u00e4hemmist\u00f6jen yliedustus erityisopetuksessa Yhdysvalloissa johti aikanaan 1960-luvulla erityiskoulujen ja – luokkien kritiikkiin ja integraatioliikkeen syntyyn. (Teittinen 2008, 126\u2013148; Kivirauma 2008, 8\u20139; Laaksonen 2007; Asch & Wasserman 2005.)<\/p>\n

Kuntoutuksien, tukien ja usein erityisopetuksenkin saanti perustuu lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00f6n, jossa l\u00e4\u00e4ketieteellinen m\u00e4\u00e4rittely toimii peruskriteerist\u00f6n\u00e4 tarpeiden arvioinnissa. L\u00e4\u00e4ketieteen luonnontieteellinen tietok\u00e4sitys ohittaa t\u00e4ss\u00e4 tiet\u00e4misen hierarkiassa muunlaiset tiedot ja k\u00e4sitykset. Esimerkiksi sosiaalinen tieto on monesti aputiedon asemassa, vaikka se saattaisi olla ihmisen arjessa selviytymisen kannalta ensisijaista tietoa. (Ks. esim. Vehmas 2005.)<\/p>\n

L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n

Asch, A. & Wasserman, D.<\/em> 2005. Bioethics. Encyclopedia of Disability. SAGE Publications. 14 Jun. 2010.
\nBickenbach, J. & Wasserman, D.<\/em> 2005. Ethics. Encyclopedia of Disability. SAGE Publications. 14 Jun. 2010.
\nBiklen, D.<\/em> 2001. Teoksessa P. Murto, A. Naukkarinen ja T. Saloviita. Inkluusion haaste koululle. Oikeus yhdess\u00e4 oppimiseen. Jyv\u00e4skyl\u00e4: PS-kustannus, 55\u201381.
\nHonkanen, E., Kaikkonen, L. & Kotila, H. (toim.)<\/em> 2008. N\u00e4k\u00f6kulmia ammatilliseen erityisopetukseen. Helsinki: WSOY.
\nKivirauma, J.<\/em> 2008. Johdanto. Teoksessa J. Kivirauma (toim.) Muuttuvat marginaalit: n\u00e4k\u00f6kulmia vammaistutkimukseen. Kehitysvammaliiton tutkimuksia 1\/2008.
\nLaaksonen, A. 2007. Maahanmuuttajaoppilaat erityiskouluissa. Turun yliopiston julkaisuja C 262. Turku: Turun yliopisto.
\nPihlaja, P.<\/em> 2009. Erityisen tuen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t varhaiskasvatuksessa \u2013 n\u00e4k\u00f6kulmana inkluusio. Kasvatus 49 (2), 146\u2013157.
\nPoussu-Olli, H.-S.<\/em> 2004. Inclusion \u2013 A Dream or an Option for an Impaired Person in our Society, pp. 577\u2013588. In: Lazaridou et al (eds) Education: Concepts and Practices. Athens: Athens Institute for Education and Research.
\nTeittinen, A.<\/em> 2008. Normaliteetin rajat ja rakenteet. Teoksessa J. Kivirauma (toim.) Muuttuvat marginaalit: n\u00e4k\u00f6kulmia vammaistutkimukseen. Kehitysvammaliiton tutkimuksia 1\/2008.
\nSavolainen, H. 2009. Erilaisuuden huomioimisesta hyviin oppimistuloksiin. Kasvatus 40 (2), 121\u2013130.
\nTilastokeskus<\/em> 2019. Erityisopetuksen koulutustilastot. https:\/\/stat.fi\/til\/erop\/2018\/erop_2018_2019-06-19_tie_001_fi.html. 19.6.2019.
\nTeperi, J.<\/em> 2006. Yhteenveto: Saavatko kaikki riitt\u00e4v\u00e4t palvelut.<\/a> Teoksessa Hyvinvointivaltion rajat. Riitt\u00e4v\u00e4t palvelut jokaiselle. N\u00e4k\u00f6kulmia yhdenvertaisuuteen sosiaali- ja terveydenhuollossa. 2006. Stakesin julkaisuja. Helsinki: Edita Prima Oy, 181\u2013184.
\nVehmas, S.<\/em> 2005. Vammaisuus. Johdatus historiaan, teoriaan ja etiikkaan. Helsinki: Gaudeamus.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u201dM\u00e4 tarviin v\u00e4h\u00e4n kunnioitusta, tasa-arvoa el\u00e4m\u00e4\u00e4n! M\u00e4 kaipaan v\u00e4h\u00e4n kunnioitusta, ihmisarvoa el\u00e4m\u00e4\u00e4n!\u201d (Pertti Kurikan Nimip\u00e4iv\u00e4t: \u201dKallioon\u201d elokuvassa \u201dV\u00e4h\u00e4n kunnioitusta\u201d) Elokuva \u201dV\u00e4h\u00e4n kunnioitusta\u201d kertoo kehitysvammaisten el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja kiteytt\u00e4\u00e4 ihmisyyden keskeisimm\u00e4n kysymyksen: olenko min\u00e4 omana itsen\u00e4ni olemassa muille ihmisille? Onko el\u00e4m\u00e4ll\u00e4ni merkitys ja tarkoitus? Onko minulla yht\u00e4l\u00e4inen oikeus koulutukseen, ty\u00f6h\u00f6n, rakkauteen ja onneen? Kysymys on ihmisarvosta \u2013 … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":9,"featured_media":2579,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-12289","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12289","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/users\/9"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=12289"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12289\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":13121,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12289\/revisions\/13121"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2579"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=12289"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=12289"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=12289"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}