{"id":14886,"date":"2018-04-16T11:39:02","date_gmt":"2018-04-16T08:39:02","guid":{"rendered":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/?p=14886"},"modified":"2022-02-08T13:51:50","modified_gmt":"2022-02-08T11:51:50","slug":"ea3-johdanto-poikkeavuuden-teemaan-4","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/2018\/04\/16\/ea3-johdanto-poikkeavuuden-teemaan-4\/","title":{"rendered":"Ea3. Johdanto poikkeavuuden teemaan"},"content":{"rendered":"

Poikkeavuus – yksil\u00f6n tai yhteiskunnan ongelma?<\/h2>\n

Eettisesti varsin mielenkiintoinen kysymys on, kuka m\u00e4\u00e4rittelee poikkeavuuden ja millaisin perustein. Kahden vuosikymmenen aikana tapahtuneet muutokset niin tieteellisess\u00e4 ajattelussa kuin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4kin ovat tehneet tarpeelliseksi vammaisuuden luokittelun tarkentamisen ja muuttamisen. Vuoden 1997 kansainv\u00e4linen vaurioiden, toimintavajavuuksien ja haittojen luokittelujen kokeiluversio (ICIDH-2, The International Classification of Impairments, Disabilities and Handicaps 1997) yhdist\u00e4\u00e4 vammaisuuden l\u00e4\u00e4ketieteellisen ja sosiaalisen mallin. Mallissa kuvataan terveydentilan, ymp\u00e4rist\u00f6- ja persoonallisuustekij\u00f6iden v\u00e4list\u00e4 yhteytt\u00e4. N\u00e4iden tekij\u00f6iden v\u00e4lill\u00e4 on dynaaminen vuorovaikutus ja interventiot jollakin tasolla muuttavat muiden kesken\u00e4\u00e4n yhteydess\u00e4 olevien tekij\u00f6iden vaikutusta. Ne ovat spesifej\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 aina ole ennustettavissa. (Poussu-Olli & Keto.)<\/p>\n

 <\/p>\n

Nykyinen vuonna 2001 hyv\u00e4ksytty toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainv\u00e4linen luokitus tunnetaan lyhenteell\u00e4 ICF (International Classification of Functioning, Disability and Health). ICF tarjoaa yhten\u00e4isen, kansainv\u00e4lisesti sovitun kielen ja viitekehyksen toiminnallisen terveydentilan ja terveyteen liittyvien toiminnallisten tilanteiden kuvaamiseen. Varsinaisesti vuoden 1997 ICIDH-2 -kokeilu-versioon uusi 2001 luokittelu ei tuo oleellista uutta. Jos jotain haluaa siit\u00e4 mainita, uusi luokittelu laajentaa k\u00e4sitealaa yleisen terveyden n\u00e4k\u00f6kulmaan ja luo edellytykset nimet\u00e4 k\u00e4sitteet positiivisina termein\u00e4. ICF m\u00e4\u00e4rittelee terveyden osatekij\u00f6it\u00e4 ja er\u00e4it\u00e4 terveyteen liittyvi\u00e4 hyvinvoinnin osatekij\u00f6it\u00e4, kuten koulutus ja ty\u00f6. (ICF, Stakes 2004.)<\/p>\n

Vammainen yksil\u00f6 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kiinte\u00e4mmin osana ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 ja yhteis\u00f6\u00e4 kuin viel\u00e4 muutama vuosikymmen sitten. Ymp\u00e4rist\u00f6lliset n\u00e4k\u00f6kulmat korostavat ymp\u00e4rist\u00f6n muuttamista, joka laajasti tulkittuna merkitsee esimerkiksi ymp\u00e4rist\u00f6n liikuntaesteett\u00f6myytt\u00e4, palvelujen tavoitettavuutta ja yhteis\u00f6ss\u00e4 toimivien ihmisten asenteiden muuttamista my\u00f6nteisemmiksi. T\u00e4ll\u00f6in vammaisuus n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ennemmin ihmisten hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 erilaisuutena kuin yksil\u00f6\u00e4 leimaavana poikkeavuutena. Vammaisuus voidaan t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oikeastaan m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 yksil\u00f6n ja yhteis\u00f6n v\u00e4liseksi vuorovaikutussuhteeksi, sill\u00e4 yhteiskunnassa vallitsevat olosuhteet vaikuttavat ratkaisevasti siihen,
\nkuinka poikkeaviksi ja avuttomiksi vammaiset ihmiset itsens\u00e4 kokevat.<\/p>\n

Vammainen ja vammaisuus ovat nykymerkityksess\u00e4\u00e4n sanoina varsin nuoria, sill\u00e4 esimerkiksi lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 vammaisuuden k\u00e4sitett\u00e4 ryhdyttiin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n vasta 1980-luvulta l\u00e4htien. Sit\u00e4 ennen k\u00e4ytettiin yleisesti invalidi-sanaa. Viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sellaiset ilmaukset kuten vajaakuntoisuus, ty\u00f6kyvytt\u00f6myys ja alentunut toimintakyky ovat yleisi\u00e4. Kyseiset k\u00e4sitteet ovat tunnesis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n negatiivisia ja ne kuvastavat jonkin el\u00e4misen osa-alueen rajoitusta tai puutosta. Maailman terveysj\u00e4rjest\u00f6n WHO:n mukaan vammautumisprosessi alkaa sairaudesta, onnettomuudesta tai tapaturmasta, joka aiheuttaa vamman eli anatomisen rakenteen puutoksen tai poikkeavuuden. Vammasta johtuvaa rajoitusta tai puutosta jossakin ihmisen normaalitoiminnassa kutsutaan puolestaan vajaatoiminnaksi, joka aiheuttaa haitan. Haitta rajoittaa tai est\u00e4\u00e4 yksil\u00f6\u00e4 suoriutumasta yhteis\u00f6tason toiminnasta. Vammaisuus syntyy siis oikeastaan vasta silloin, kun vammainen henkil\u00f6 kohtaa yhteiskunnan vammattomien ihmisten ehdoilla j\u00e4senilleen asettamat vaatimukset.<\/p>\n

Yksil\u00f6ss\u00e4 oleva yksi poikkeava piirre yleistet\u00e4\u00e4n valitettavan helposti koko yksil\u00f6\u00e4 koskevaksi, jolloin ei n\u00e4hd\u00e4 kyseisen ominaisuuden vaikutuksen rajallisuutta \u2013 esimerkiksi n\u00e4k\u00f6vammaiselle henkil\u00f6lle ei tarvitse huutaa tai ett\u00e4 liikuntavammainenkin kykenee ajattelemaan omilla aivoillaan. Vamma on yksil\u00f6\u00f6n liittyv\u00e4 ominaisuus, piirre muiden joukossa, mutta usein se saattaa peitt\u00e4\u00e4 alleen kaiken muun. Vammaisten henkil\u00f6iden syrjiv\u00e4n kohtelun taustalla oleville asenteille on varsin tyypillist\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4siteparit vammainen\/vammaton ja terve\/sairas sekoitetaan toisiinsa. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, ett\u00e4 vammaisia kuntoutetaan ja sairaita parannetaan. Vammaiset henkil\u00f6t ovat vammattomien tavoin joko terveit\u00e4 tai sairaita.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Poikkeavuus – yksil\u00f6n tai yhteiskunnan ongelma? Eettisesti varsin mielenkiintoinen kysymys on, kuka m\u00e4\u00e4rittelee poikkeavuuden ja millaisin perustein. Kahden vuosikymmenen aikana tapahtuneet muutokset niin tieteellisess\u00e4 ajattelussa kuin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4kin ovat tehneet tarpeelliseksi vammaisuuden luokittelun tarkentamisen ja muuttamisen. Vuoden 1997 kansainv\u00e4linen vaurioiden, toimintavajavuuksien ja haittojen luokittelujen kokeiluversio (ICIDH-2, The International Classification of Impairments, Disabilities and Handicaps 1997) … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":9,"featured_media":2114,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-14886","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/14886","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/users\/9"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=14886"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/14886\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":14893,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/14886\/revisions\/14893"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2114"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=14886"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=14886"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=14886"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}