{"id":16167,"date":"2014-08-29T12:50:01","date_gmt":"2014-08-29T09:50:01","guid":{"rendered":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/?p=16167"},"modified":"2021-04-27T13:56:16","modified_gmt":"2021-04-27T10:56:16","slug":"ea1-johdanto-erityispedagogiikan-teemoihin-11","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/2014\/08\/29\/ea1-johdanto-erityispedagogiikan-teemoihin-11\/","title":{"rendered":"Ea1. Johdanto erityispedagogiikan teemoihin"},"content":{"rendered":"

Erityisopetus k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4<\/h1>\n

Opintojakson aikana tutustutaan erityisopetuksen historialliseen muotoutumiseen eli perehdyt\u00e4\u00e4n niihin olosuhteisiin ja prosesseihin, joiden tuloksena erityisopetus on saanut nykyisen muotonsa. Matka on pitk\u00e4 alkaen 1800-luvun puoliv\u00e4list\u00e4 ja ulottuen 2000-luvulle asti. Erityisopetuksen kohdalla p\u00e4tee sama s\u00e4\u00e4nt\u00f6 kuin muidenkin ihmisten luomien kulttuuristen instituutioiden kohdalla, eli se ei tahdo koskaan tulla valmiiksi. Erityisopetus muuttuu paitsi kent\u00e4n oman sis\u00e4isen logiikan mukaisesti my\u00f6s kouluj\u00e4rjestelm\u00e4n yleisten muutosten mukana. Yhten\u00e4iskoulun vaatimukset erityisopetukselle olivat varsin toisenlaiset kuin rinnakkaiskoulun aikana. Nykyisen koulutuspolitiikan painottama vanhempien ja oppilaan subjektiivinen oikeus ulottaa vaikutuksensa my\u00f6s erityisopetuksen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin. Erityisopetuksen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t ovat tietysti aina jonkinlaisessa yhteydess\u00e4 siihen poikkeavuusk\u00e4sitykseen, jota yhteiskunnassa kulloinkin noudatetaan. Prosessi on kuitenkin vastavuoroinen, eli my\u00f6s niill\u00e4 koulun k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ill\u00e4, joissa poikkeavuuden ja normaalin rajaa piirret\u00e4\u00e4n, on vaikutuksensa siihen, millaiseksi normaalin ja poikkeavan raja kulloinkin yhteiskunnassa m\u00e4\u00e4rittyy.<\/p>\n

Erityisopetuksen kentt\u00e4 on moniammatillinen. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 erityisopetuksen ymp\u00e4rill\u00e4 hy\u00f6rii varsin monen ammattikunnan edustajia. Koulun tasolla t\u00e4rkein ammattilainen on tietenkin erityisopettaja, joka vastaa erityisopetuksen p\u00e4ivitt\u00e4isest\u00e4 toiminnasta. Mutta erityisesti psykologeilla, sosiaality\u00f6ntekij\u00f6ill\u00e4, koulukuraattoreilla ja l\u00e4\u00e4k\u00e4reill\u00e4 on merkitt\u00e4v\u00e4 asema silloin, kun oppilas siirret\u00e4\u00e4n erityisopetukseen. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 erityisopetuksen suunnasta ja kent\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 ei toimijoiden kesken v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 vallitse yksimielisyytt\u00e4. Kun t\u00e4h\u00e4n toimijajoukkoon viel\u00e4 lis\u00e4t\u00e4\u00e4n kunnan kouluviranomaiset ja erityispedagogiikan akateeminen v\u00e4ki, niin saadaan jonkinlainen kuva kent\u00e4n ristiriitaisista intresseist\u00e4. Kaikki puhuvat lapsen edusta, mutta eri toimijoille se voikin n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 varsin erilaisena. Kent\u00e4n m\u00e4\u00e4rittelyoikeudesta k\u00e4yty\u00e4 kiistaa on ollut tapana havainnollistaa kahden mallin, medikaalisen ja sosiaalisen v\u00e4lisen\u00e4 erona. Yksinkertaistettuna kyse on siit\u00e4, ett\u00e4 edellisess\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n olennaisena lapsen yksil\u00f6llisi\u00e4 puutteita, j\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6n suhtautumista lapseen. Mallien v\u00e4linen j\u00e4nnite n\u00e4kyy kent\u00e4ll\u00e4 kulloinkin k\u00e4ytetyiss\u00e4 luokitteluissa ja niiden muutoksissa.<\/p>\n

Inklusiivinen koulu<\/h1>\n

Pitk\u00e4ss\u00e4 historiallisessa katsannossa koulu oli alun perin tarkoitettu vain yhteiskunnan pient\u00e4 eliitti\u00e4 varten. Ajatus kaikkien kansan lasten kouluttamisesta on paljon my\u00f6h\u00e4isempi ajatus ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6n\u00e4 viel\u00e4 sit\u00e4kin uudempi asia. Johdatus kasvatustieteisiin -kirjassakin esitelty Johan Amos Comenius 1600-luvulta lienee yksi ensimm\u00e4isist\u00e4 yhteisen koulun ajatuksellisista isist\u00e4. Kansakouluksi t\u00e4m\u00e4 ajatus konkretisoitui pari sataa vuotta my\u00f6hemmin. Pitk\u00e4\u00e4n kansakoulukin pysyi l\u00e4hinn\u00e4 k\u00f6yhien kouluna, ja mit\u00e4 pidemm\u00e4lle kouluj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 edettiin, sen jyrkemm\u00e4ksi k\u00e4vi ero eri kansankerrosten v\u00e4lill\u00e4. Edell\u00e4 lyhyesti kuvattu koulun yhteiskunnallisen tasa-arvoistumisen prosessi ei kuitenkaan alun alkaen lainkaan koskenut erityisoppilaita. \u201dLaiskat, vajaakykyiset ja hidasoppiset\u201d, kuten tuolloin oli tapana sanoa, j\u00e4tettiin kokonaan opin ulkopuolelle tai heit\u00e4 opetettiin t\u00e4ysin muista erill\u00e4\u00e4n. V\u00e4hitellen n\u00e4m\u00e4 erilaiset oppijat ovat saaneet pysyv\u00e4mm\u00e4n paikan oppivelvollisuuskoulun yhteydess\u00e4. Mutta edelleen p\u00e4tee valtaosaan maailman valtioista seuraava amerikkalaisen tutkijan havainto: yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaatimus on v\u00e4hitellen ulotettu koskemaan v\u00e4hemmist\u00f6jen, kuten tytt\u00f6jen, k\u00f6yhien ja eri etnisten ryhmien koulutusta, mutta ei niink\u00e4\u00e4n vammaisten.<\/p>\n

Matka vammaisten opin ulkopuolelle j\u00e4tt\u00e4misest\u00e4 laitosten ja erilliskoulujen kautta nykyiseen inklusiivisen koulun ihanteeseen on varsin pitk\u00e4 niin historiallisesti kuin ajatuksellisestikin. Jos keskitymme ainoastaan matkan viimeiseen suureen k\u00e4\u00e4nteeseen eli erilliskoulujen ja -laitosten purkamisvaatimusten alkuun, on meid\u00e4n palattava 1960-luvulle. Kyse on varsin mielenkiintoisesta k\u00e4\u00e4nteest\u00e4, sill\u00e4 kun runsaat sata vuotta oli uskottu lujasti erill\u00e4\u00e4n opettamisen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyteen, niin nyt p\u00e4invastainen ajatus saavutti nopeasti laajan kannatuksen. Miten t\u00e4m\u00e4 oli mahdollista ja mist\u00e4 se kertoo? Muutos kytkeytyy koululaitosta laajempiin yhteiskunnan kontrolli-ilmaston liikkeisiin. Erityisesti raskainta pakkovaltaa k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t laitokset, kuten vankilat, mielisairaalat, armeija ja erilaiset vammaisten laitokset joutuivat ennenn\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kritiikin kohteiksi. Suomessa ilmestyi vuonna 1967 teos nimelt\u00e4 \u201dPakkoauttajat\u201d, mik\u00e4 hyvin kuvastaa kritiikin luonnetta. Amerikassa my\u00f6s erityisopetus joutui t\u00e4m\u00e4n laitoskritiikin kohteeksi. Erityisesti ep\u00e4iltiin erityisopetuksen opillisia tuloksia ja pel\u00e4ttiin sen pikemminkin leimaavan oppilaat poikkeavan kulttuurin edustajiksi. Voimistunut ihmisoikeusliike vaati vammaisille samoja oikeuksia yhteiseen opetukseen kuin muille, ja ymp\u00e4rist\u00f6n merkityst\u00e4 todentavat tutkimukset tekiv\u00e4t oppilaan sijoituspaikasta t\u00e4rke\u00e4n asian. Inklusiivinen koulu voidaan n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kritiikin nykyvaiheena ja tavoitteena.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"Monikulttuurinen<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Erityisopetus k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 Opintojakson aikana tutustutaan erityisopetuksen historialliseen muotoutumiseen eli perehdyt\u00e4\u00e4n niihin olosuhteisiin ja prosesseihin, joiden tuloksena erityisopetus on saanut nykyisen muotonsa. Matka on pitk\u00e4 alkaen 1800-luvun puoliv\u00e4list\u00e4 ja ulottuen 2000-luvulle asti. Erityisopetuksen kohdalla p\u00e4tee sama s\u00e4\u00e4nt\u00f6 kuin muidenkin ihmisten luomien kulttuuristen instituutioiden kohdalla, eli se ei tahdo koskaan tulla valmiiksi. Erityisopetus muuttuu paitsi kent\u00e4n oman … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":9,"featured_media":2579,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-16167","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/16167","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/users\/9"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=16167"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/16167\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":16187,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/16167\/revisions\/16187"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2579"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=16167"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=16167"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=16167"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}