{"id":16193,"date":"2018-04-13T13:47:51","date_gmt":"2018-04-13T10:47:51","guid":{"rendered":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/?p=16193"},"modified":"2022-02-08T13:51:59","modified_gmt":"2022-02-08T11:51:59","slug":"ea1-mita-kasvatustiede-on-5","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/2018\/04\/13\/ea1-mita-kasvatustiede-on-5\/","title":{"rendered":"Ea1. Mit\u00e4 kasvatustiede on?"},"content":{"rendered":"

Perusk\u00e4sitteet ja m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4t<\/strong><\/p>\n

Kasvatustieteen teht\u00e4v\u00e4ksi on eri tieteiden v\u00e4lisess\u00e4 ty\u00f6njaossa tullut nimens\u00e4 mukaisesti kasvatusilmi\u00f6n tutkiminen, mutta mit\u00e4 kasvatuksella tarkoitetaan? Kasvatuksen m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4t syntyv\u00e4t ihmisten v\u00e4lisin\u00e4 sopimuksina ja tutkijat ovat eri aikakausina ja eri kulttuureissa esitt\u00e4neet lukuisia ehdotuksia kasvatuksen m\u00e4\u00e4ritelmiksi. Usein yksimielisyyteen p\u00e4\u00e4semisen esteen\u00e4 on ollut liiallinen yksipuolisuus, jossa kilpailevat n\u00e4k\u00f6kulmat on sivuutettu. T\u00e4m\u00e4 saattaa tuntua varsin h\u00e4mment\u00e4v\u00e4lt\u00e4 kasvatustieteen opintojen alussa. Miten l\u00e4hte\u00e4 opiskelemaan ilmi\u00f6t\u00e4, jonka m\u00e4\u00e4rittelyst\u00e4 edes ei olla yksimielisi\u00e4? Toisaalta k\u00e4sitteet muuttuvat aikojen kuluessa, sill\u00e4 todellisuus muuttuu ja edellytt\u00e4\u00e4 tieteelt\u00e4 erilaisia k\u00e4sitteit\u00e4. Toisaalta my\u00f6s tieteellinen tieto muuttuu ja tarkentuu, mik\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4 k\u00e4sitteiden tarkistamista, korjaamista ja t\u00e4ydent\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n

Opiskelun alkuvaiheessa uuden tiedonalan m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 on ensimm\u00e4inen yritys t\u00e4sment\u00e4\u00e4 opiskelun kohde. M\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4n pyrit\u00e4\u00e4n tiivist\u00e4m\u00e4\u00e4n joitakin olennaisia asioita opiskeltavasta asiasta. K\u00e4sitteen avulla pyrit\u00e4\u00e4n kokoamaan yhteen toisiinsa liittyv\u00e4t tunnusmerkit. Itse asiassa tieteenalan johdanto-opinnot, tieteen perusteiden opiskelu, onkin pitk\u00e4lle tieteen kielen oppimista. M\u00e4\u00e4ritelmist\u00e4 ei saisi kuitenkaan muodostua ulkoa opittavia sanajonoja, vaan opiskelun my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 vaiheessa k\u00e4ytt\u00f6kelpoisia ja my\u00f6hemmin t\u00e4ydennett\u00e4vi\u00e4 apuv\u00e4lineit\u00e4.<\/p>\n

Kasvatukseen voidaan liitt\u00e4\u00e4 joukko tunnusmerkkej\u00e4, joiden avulla voimme nimitt\u00e4\u00e4 jotakin tapahtumaa kasvatukseksi. Kasvatus ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n tavallisesti kasvattajan ja kasvatettavan v\u00e4lisen\u00e4 vuorovaikutuksena. Yksinkertaisimmillaan t\u00e4t\u00e4 vuorovaikutusta on kuvattu opetuksessa, jossa kasvattajan toiminta kohdistuu kasvatettaviin. Nykyisen n\u00e4kemyksen mukaan kasvatusta pidet\u00e4\u00e4n kuitenkin vuorovaikutuksena, jossa my\u00f6s kasvatettavat vaikuttavat kasvattajaan ja muihin kasvatettaviin. Useimmat kasvatuksen tutkijat ovat sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 termi kasvatus voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 liian yksipuoliseksi kasvattajan toiminnaksi ja he ehdottavat tilalle kasvatustapahtumaa tai kasvatusprosessia, jonka he n\u00e4kev\u00e4t pitk\u00e4aikaiseksi eik\u00e4 vain lapsuuteen tai nuoruuteen rajoittuvaksi ilmi\u00f6ksi.<\/p>\n

Kasvatuksen tutkijat ovat korostaneet, ett\u00e4 kasvatuksella on ominaispiirteit\u00e4, jotka erottavat sen muista vuorovaikutusilmi\u00f6ist\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in on yleens\u00e4 keskitytty koulukasvatuksen erikoislaatuisuuteen, jossa yleens\u00e4 kasvattajan (aikuisen, asiantuntijan, opettajan) asema on varsin m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4 verrattuna kasvatettavana olevan opiskelijan asemaan. Toisaalta kasvatukseen voidaan katsoa liittyv\u00e4n aina my\u00f6s tahatonta, kontrolloimatonta vaikuttamista ja toimintaa. Kysymys siit\u00e4, kuuluuko tahaton kasvatus varsinaisen kasvatuksen piiriin, on her\u00e4tt\u00e4nyt jonkun verran kiistaa. Kasvatustieteen piiriss\u00e4 on kuitenkin melko yleisesti omaksuttu k\u00e4sitys, ett\u00e4 toiminnan tahallisuus ja vastuunalaisuus tekee vuorovaikutuksesta kasvatusta. Kasvatus n\u00e4hd\u00e4\u00e4nkin usein hyvin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisen\u00e4 toimintana, jossa tarkoitusper\u00e4isell\u00e4 vuorovaikutuksella on keskeinen rooli. Kasvatus on siis ymm\u00e4rretty tavoitteelliseksi toiminnaksi, jolla on tietty p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 johon kasvatuksella pyrit\u00e4\u00e4n kasvatettavaa ohjaamaan. Kasvatettavan i\u00e4st\u00e4 yleens\u00e4 riippuu, miten tietoinen kasvatettava on h\u00e4neen kohdistuvasta vaikuttamisesta ja kasvattamisesta. Laajemmin m\u00e4\u00e4riteltyn\u00e4 tahallisena vuorovaikutuksena kasvatus on my\u00f6s yksi ns. sosiaalisen toiminnan muoto.<\/p>\n

Kolme kasvatustiedett\u00e4 ja kasvatustieteen osa-alueet<\/strong><\/p>\n

Kasvatus on hyvin moni-ilmeinen tutkimuskohde, jota voidaan l\u00e4hesty\u00e4 monista n\u00e4k\u00f6kulmista. Rinteen, Kivirauman ja Lehtisen mukaan onkin tarkoituksenmukaisempaa puhua kasvatustieteist\u00e4 kasvatustieteen sijasta. Kasvatustieteet voidaan jakaa yleiseen kasvatustieteeseen, aikuiskasvatustieteeseen ja erityispedagogiikkaan. Kasvatustieteen osa-alueet ovat kasvatuspsykologia, kasvatussosiologia, didaktiikka, kasvatusfilosofia, kasvatuksen historia ja vertaileva kasvatustiede.<\/p>\n

\"Vanha<\/a><\/p>\n

Kasvatuksen ja kasvatustieteen historia – n\u00e4k\u00f6kulma nykyisyyteen<\/strong><\/p>\n

Mik\u00e4 on historiallisen n\u00e4k\u00f6kulman merkitys kasvatuksessa? Historia tutkii ihmisten ja yhteiskuntien historiaa ja sen mukaan historian tuntemuksesta on hy\u00f6ty\u00e4 nykyisyyden ymm\u00e4rt\u00e4misess\u00e4. Nykyisyyden ymm\u00e4rt\u00e4minen on mahdollista vain, jos tied\u00e4mme miten se on kehittynyt menneisyydest\u00e4. Menneisyys on er\u00e4s n\u00e4k\u00f6kulma nykyisyydest\u00e4 ja se antaa viitteit\u00e4 kulloinkin ajankohtaisten ongelmien ratkaisuun. Historiankirjoitus on muuttuvaa, koska tieto menneisyydest\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyy koko ajan ja jokainen sukupolvi sek\u00e4 kulttuuri asettavat menneisyydest\u00e4 j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neille l\u00e4hteille uusia kysymyksi\u00e4.<\/p>\n

Kasvatuksen historian teht\u00e4v\u00e4 on kuvata kasvatusprosessia sellaisena kuin se on esiintynyt menneisyydess\u00e4 erilaisten yhteiskuntien piiriss\u00e4. Termill\u00e4 kasvatuksen historia tarkoitetaan toisaalta kasvatuksen historiallista menneisyytt\u00e4 ja toisaalta t\u00e4t\u00e4 menneisyytt\u00e4 tutkivaa tiedett\u00e4. Kasvatuksen ja koulutuksen historian tutkimus voidaan jaotella karkeasti kolmeen ryhm\u00e4\u00e4n. Ensinn\u00e4kin on tutkittu koulutuksen vaiheita. Koska huomattava osa koulutuksesta on tapahtunut koululaitoksessa, koululaitoksen vaiheiden tutkimus on ollut luonnollinen ja perustaa luova tutkimuskohde. Koululaitoksen tutkimus hajaantuu yksitt\u00e4isten koulujen suppeista historiikeista eri koulumuotojen (mm. kansa- ja oppikoulun) perusteellisiin historiikkeihin. Toisaalta kasvatuksen historian tutkimus on kohdistunut kasvatusaatteisiin ja -ajattelijoihin. Kolmanneksi on tutkittu koulutusta yhteiskunnallisena ilmi\u00f6n\u00e4.<\/p>\n

Kasvatuksen suhdetta yhteiskunnan muutokseen voidaan kuvata kolmen erilaisen ulottuvuuden n\u00e4k\u00f6kulmasta. Konservatiivinen l\u00e4hestymistapa n\u00e4kee kasvatuksen s\u00e4ilytt\u00e4j\u00e4n\u00e4. Vanhempi sukupolvi siirt\u00e4\u00e4 kasvatuksen avulla uuteen sukupolveen pysyvi\u00e4 l\u00e4nsimaisia arvoja. N\u00e4kemyksess\u00e4 on leimallista muutosvastaisuus sek\u00e4 usko yhteiskuntaj\u00e4rjestelm\u00e4n vakauteen. Progressiivinen l\u00e4hestymistapa puolestaan asettaa tavoitteeksi yhteiskunnan muuttamisen kasvatuksen kautta. Pyrkimys on kasvattaa muutoskykyisi\u00e4 yksil\u00f6it\u00e4, jotka pystyv\u00e4t jatkuvasti asettamaan tavoitteita sek\u00e4 itsens\u00e4 ett\u00e4 yhteiskunnan kehitt\u00e4miseksi. P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on itse\u00e4\u00e4n kehitt\u00e4v\u00e4, mutta ei valmiiksi suunniteltu yhteiskunta. Kolmas rekonstruktiivinen l\u00e4hestymistapa korostaa progressivismin tavoin koulutuksen merkityst\u00e4 yhteiskunnan muuttajana. Pyrkimyksen\u00e4 on mahdollisimman laajan sosiaalisen muutoksen toteuttaminen yhteiskunnassa. Rekonstruktivismin edustajat eiv\u00e4t kuitenkaan luota suunnittelemattomaan muutokseen, vaan muutoksen suunta m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n mahdollisimman tarkkaan etuk\u00e4teen.<\/p>\n

Kasvatustieteellisen tutkimuksen teht\u00e4v\u00e4t<\/strong><\/p>\n

Kasvatusta tutkiva tiede, kasvatustiede, on i\u00e4lt\u00e4\u00e4n noin 150-vuotias. Kasvatusta koskevat kysymykset ovat askarruttaneet ihmiskuntaa kuitenkin jo paljon ennen kasvatustieteen syntymist\u00e4, sill\u00e4 jo kreikkalaiset filosofit pohtivat kasvatuksen kysymyksi\u00e4. Miten t\u00e4llainen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n el\u00e4m\u00e4\u00e4n liittyv\u00e4 taidon alue on muodostunut tieteeksi? Kasvatustiede tuli yliopistoon l\u00e4hinn\u00e4 palvelemaan opettajien valmistusta ja t\u00e4m\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohta m\u00e4\u00e4ritteli sen, mitk\u00e4 tiedonalat tulivat kuulumaan kasvatustieteen teoreettiseen opetukseen. Kasvatus- ja opetusoppia pidettiin pitk\u00e4\u00e4n tieteist\u00e4 koottuna, opettajille tarkoitettuna ammatillisten aineiden yhdistelm\u00e4n\u00e4, ei varsinaisena tieteen\u00e4. Alun perin kasvatus- ja opetusopin nimell\u00e4 kulkeneen aineen saattoi liitt\u00e4\u00e4 korkeakoulututkinnon aineyhdistelm\u00e4\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen\u00e4 aineena. Kasvatustieteen opiskelu omassa tiedekunnassa mahdollistui vasta 1970-luvun puolessa v\u00e4liss\u00e4, jolloin my\u00f6s suuri osa opettajankoulutuksesta siirtyi korkeakouluun.<\/p>\n

Edell\u00e4 esitettyjen erilaisten n\u00e4k\u00f6kulmien sek\u00e4 kasvatustieteen osa-alueiden perusteella voidaan sanoa, ett\u00e4 kasvatustiede on nykyisin rakenteellisesti er\u00e4s kaikkein moniaineksisimmista tieteist\u00e4. Voidaan ajatella, ett\u00e4 kasvatustieteen eri osa-alueilla on jopa enemm\u00e4n yhteist\u00e4 sen l\u00e4hi- tai pohjatieteiden kanssa (esim. kasvatussosiologia \u2013 sosiologia, kasvatuspsykologia \u2013 psykologia) kuin jonkun toisen kasvatustieteen osa-alueen kanssa. Kasvatustieteellist\u00e4 tutkimusta tehd\u00e4\u00e4n my\u00f6s l\u00e4hitieteiden alueilla.<\/p>\n

Kasvatustieteen tutkimuskohteeksi voidaan sanoa kasvatustodellisuutta. T\u00e4ll\u00f6in kasvatustieteen \u201csukulaistieteiksi\u201c voidaan n\u00e4hd\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 psykologia ja sosiologia, joiden tutkimusmenetelmi\u00e4 ja teoreettisia l\u00e4ht\u00f6kohtia on pyritty k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n hy\u00f6dyksi kasvatustieteess\u00e4. Kasvatustiede lasketaan tieteiden j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 toisaalta kasvatusta yhteiskunnallisena ilmi\u00f6n\u00e4 ja ihmist\u00e4 yhteiskunnallisena olentona tutkivaksi yhteiskuntatieteeksi ja toisaalta ihmisen ainutkertaisuutta sek\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4 korostavaksi humanistiseksi tieteeksi. Kasvatustieteen itsen\u00e4isyytt\u00e4 korostettaessa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n perusteena nimenomaan sen omaa tutkimuskohdetta, kasvatusta. Toisaalta tieteiden v\u00e4linen yhten\u00e4istyminen (integroituminen) on perusteltavissa sill\u00e4, ett\u00e4 koulutusta ja opetusta on vaikea tutkia muusta yhteiskunnasta irrallisena ilmi\u00f6n\u00e4.<\/p>\n

Kasvatustieteellisen tutkimuksen teht\u00e4v\u00e4t ovat johdettavissa tieteellisen tutkimuksen yleisist\u00e4 teht\u00e4vist\u00e4, joita ovat ilmi\u00f6iden kuvaaminen ja vertailu sek\u00e4 niiden selitt\u00e4minen, ennustaminen ja ymm\u00e4rt\u00e4minen. Kuvailevat tutkimukset pyrkiv\u00e4t nimens\u00e4 mukaisesti kuvaamaan kasvatuksellisia ilmi\u00f6it\u00e4 tieteellisen tarkasti. Niiden tavoitteena on kartoittaa ja kuvailla sanoin, symbolein ja numeroin jotakin ilmi\u00f6t\u00e4. Vertailevan tutkimuksen pyrkimyksen\u00e4 on ryhmien v\u00e4linen vertailu. Selitt\u00e4misell\u00e4 tarkoitetaan pyrkimyst\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kootun havaintoaineiston avulla tilastollinen yhteys kahden ilmi\u00f6n v\u00e4lille tai syy-seuraussuhteen todistamista. Ennustavien tutkimusten tekeminen on kasvatustieteess\u00e4 ollut verrattain v\u00e4h\u00e4ist\u00e4, koska ennustaminen on vaikeaa. Tieteellisen tutkimuksen yhten\u00e4 teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on ilmi\u00f6iden ymm\u00e4rt\u00e4minen tai tulkinta. Kasvatusprosesseja pyrit\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n sek\u00e4 kasvattajien ett\u00e4 kasvatettavien n\u00e4k\u00f6kulmasta, jolloin tutkija perehtyy tutkimuskohteiden ilmapiiriin, ajatuksiin, tunteisiin ja motiiveihin. Tutkittavan ilmi\u00f6n kuvailun avulla pyrit\u00e4\u00e4n siis selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n perusteellisesti, mist\u00e4 asiassa on kysymys, vasta ilmi\u00f6n hyv\u00e4n tuntemisen j\u00e4lkeen on mahdollista l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tapahtumille syy-seuraussuhteita ja ennustaa tulevia tapahtumia. Perinteisesti tieteellinen toiminta on jaettu perustutkimukseen ja soveltavaan tutkimukseen, joista edellisen katsotaan olevan tiedon hankkimista \u201ctiedon itsens\u00e4 vuoksi\u201c ja soveltavan tutkimuksen t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4n ihmist\u00e4 hy\u00f6dytt\u00e4v\u00e4n tiedon etsimiseen.<\/p>\n

\"Research<\/a><\/p>\n

Tutkimusongelmat<\/strong><\/p>\n

Kasvatustieteen tutkimusongelmat ovat usein virinneet suoraan joistakin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tilanteissa eteen tulleista pulmatilanteista. Tutkimuksella on n\u00e4in ollut usein palveluteht\u00e4v\u00e4, kuten esimerkiksi koulu-uudistusten yhteydess\u00e4. Koska monissa tapauksissa yhteiskunta on pitk\u00e4lle rahoittanut kasvatustieteellist\u00e4 tutkimustoimintaa, tutkimuksesta edellytet\u00e4\u00e4n olevan my\u00f6s hy\u00f6ty\u00e4 koulutus- ja kasvatustoiminnalle. Kasvatustiede n\u00e4hd\u00e4\u00e4n varsin usein k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4 palvelevaksi tieteeksi, jossa tavoitteena on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kasvatusty\u00f6n ja koulutuksen tukeminen. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisen\u00e4 tieteen\u00e4 kasvatustiede joutuu ottamaan kantaa ns. normatiivisiin kysymyksiin eli miten asioiden pit\u00e4isi olla. T\u00e4llaisia kysymyksi\u00e4 ovat esimerkiksi, mit\u00e4 aineita opetussuunnitelmaan pit\u00e4isi sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4, mitk\u00e4 opetusmenetelm\u00e4t auttavat opiskelijoita parhaiten saavuttamaan asetetut tavoitteet ja miten opiskelijaa ohjataan omakohtaiseen tiedonhankintaan. Toisaalta kasvatustieteen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on kuitenkin tuottaa kasvatusta ja opetusta koskevaa teoreettista tietoa, joka t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tieteelliselle tiedolle asetetut yleiset tuntomerkit. Se, kuuluuko arvoasetelmien tekeminen tieteen teht\u00e4viin, on perinteinen kiistakysymys. Kasvatustapahtumassa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t ja tavoitteet ovat keskeisess\u00e4 asemassa ja onkin ajateltu, ett\u00e4 my\u00f6s kasvatustieteen tulee osallistua n\u00e4iden usein arvostuksiin liittyvien kysymysten ratkaisemiseen. Toisaalta on kuitenkin n\u00e4hty, ett\u00e4 kasvatustiede ei voi esitt\u00e4\u00e4 n\u00e4ihin kysymyksiin oikeita vastauksia vaan vaihtoehtoisia suosituksia sek\u00e4 kaavailla ja ennustaa niist\u00e4 aiheutuvia erilaisia seurauksia.<\/p>\n

Tutkimusmenetelm\u00e4t<\/strong><\/p>\n

Tutkimusmenetelm\u00e4ll\u00e4 tarkoitetaan yleisemm\u00e4ss\u00e4 merkityksess\u00e4\u00e4n sit\u00e4 tapaa, jolla tutkimus toteutetaan. T\u00e4ll\u00f6in tutkimusmenetelm\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 ne prosessit, jotka edelt\u00e4v\u00e4t havaintoaineiston keruuta tai yleens\u00e4 tiedon hankkimista ett\u00e4 itse tiedon hankinnan ja sen k\u00e4sittelyn. Suppeammassa merkityksess\u00e4 tutkimusmenetelm\u00e4ll\u00e4 tarkoitetaan tapaa, jolla tarvittava tieto hankitaan. T\u00e4m\u00e4 tapa voi olla empiirinen eli kokemusper\u00e4inen tai ei-empiirinen, v\u00e4litt\u00f6m\u00e4\u00e4n kokemukseen perustamaton. Empiirisi\u00e4 tutkimusmenetelmi\u00e4 ovat mm. havainnointi, haastattelu ja kyselylomake. Ei-empiirinen menetelm\u00e4 on silloin, kun tieto saadaan ilman mink\u00e4\u00e4nlaista ongelmakentt\u00e4\u00e4n liittyvi\u00e4 havaintoja, ts. loogisen p\u00e4\u00e4ttelyn, intuition tai lukemisen avulla.<\/p>\n

Kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen keinoin pyrit\u00e4\u00e4n saamaan kokonaisvaltainen kuva jostakin ilmi\u00f6st\u00e4, ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 syv\u00e4llisemmin ja monesta eri n\u00e4k\u00f6kulmasta. Tutkimusmenetelmin\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n mm. osallistuvaa havainnointia, vapaamuotoista haastattelua ja keskustelua sek\u00e4 omael\u00e4m\u00e4nkertoja. P\u00e4\u00e4telm\u00e4t tehd\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 ilman tilastomatemaattisia keinoja, joskin niit\u00e4kin voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Kvantitatiivisen eli m\u00e4\u00e4r\u00e4llisen tutkimuksen tavoitteena on saada mahdollisimman objektiivista empiirist\u00e4 tietoa tarkoin rajatusta kohteesta. Tiedonkeruumenetelmin\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n mm. testej\u00e4, fysiologisia mittauksia, kyselylomakkeita ja systemaattista tarkkailua. Johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kset tehd\u00e4\u00e4n havaintoaineiston tilastolliseen analysointiin perustuen (prosenttiluvut, keskiarvot, korrelaatiokertoimet).<\/p>\n

L\u00e4hteet<\/strong>
\nRinne, R., Kivirauma, J. & Lehtinen, E. 2015. Johdatus kasvatustieteisiin. Helsinki: WSOY.
\nHirsj\u00e4rvi, S. & Huttunen, J. 1995. Johdatus kasvatustieteeseen. Helsinki: WSOY.
\nLeino, A.-L. & Leino, J. 1995. Kasvatustieteen perusteet. Helsinki: Kirjayhtym\u00e4.<\/p>\n

\"Lapsi<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Perusk\u00e4sitteet ja m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4t Kasvatustieteen teht\u00e4v\u00e4ksi on eri tieteiden v\u00e4lisess\u00e4 ty\u00f6njaossa tullut nimens\u00e4 mukaisesti kasvatusilmi\u00f6n tutkiminen, mutta mit\u00e4 kasvatuksella tarkoitetaan? Kasvatuksen m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4t syntyv\u00e4t ihmisten v\u00e4lisin\u00e4 sopimuksina ja tutkijat ovat eri aikakausina ja eri kulttuureissa esitt\u00e4neet lukuisia ehdotuksia kasvatuksen m\u00e4\u00e4ritelmiksi. Usein yksimielisyyteen p\u00e4\u00e4semisen esteen\u00e4 on ollut liiallinen yksipuolisuus, jossa kilpailevat n\u00e4k\u00f6kulmat on sivuutettu. T\u00e4m\u00e4 saattaa tuntua varsin … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":9,"featured_media":6451,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-16193","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/16193","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/users\/9"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=16193"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/16193\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":16214,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/16193\/revisions\/16214"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/media\/6451"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=16193"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=16193"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=16193"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}