{"id":17034,"date":"2015-09-15T18:05:39","date_gmt":"2015-09-15T15:05:39","guid":{"rendered":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/?p=17034"},"modified":"2021-05-24T15:11:16","modified_gmt":"2021-05-24T12:11:16","slug":"4-johdatusta-jakson-teemoihin-9","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/2015\/09\/15\/4-johdatusta-jakson-teemoihin-9\/","title":{"rendered":"4. Johdatusta jakson teemoihin"},"content":{"rendered":"

\"revontulet\"<\/a><\/p>\n

Erik H. Eriksonin el\u00e4m\u00e4nkaariteoriaa (1950), joka l\u00e4hestyy ihmisen el\u00e4m\u00e4\u00e4 kehityskriisien kautta, pidet\u00e4\u00e4n perustavanlaatuisena, ja sen katsotaan olleen vaikuttamassa moniin muihin kehitys- ja el\u00e4m\u00e4nkaariteorioihin (Erikson 1962). Eriksonin teoriassa aikuisuuteen kiinnittyy kaksi kehitysvaiheteht\u00e4v\u00e4\u00e4, l\u00e4heisyys ja generatiivisuus. Vanhuuteen Erikson sijoittaa eheyden saavuttamisteht\u00e4v\u00e4n. Havighurst (1972) puolestaan on kuvannut ihmisen el\u00e4m\u00e4nkaareen liittyv\u00e4t kehitysteht\u00e4v\u00e4t niiden normatiivisten odotusten kautta, joita yksil\u00f6\u00f6n kohdistetaan tietyss\u00e4 el\u00e4m\u00e4nvaiheessa. Havighurstin mukaan n\u00e4it\u00e4 odotuksia aiheuttavat fyysinen kehittyminen, yksil\u00f6n omat henkil\u00f6kohtaiset arvot ja pyrkimykset ja ymp\u00e4rist\u00f6n paineet ja odotukset. Daniel Levinson (1988; 1997) on tarkastellut nimenomaan aikuisten el\u00e4m\u00e4nkaarta el\u00e4m\u00e4nsiirtymien, k\u00e4\u00e4nnekohtien jaottelun kontekstissa. Levinsonin mukaan el\u00e4m\u00e4 kulkee eteenp\u00e4in siirtymien ja tasaisempien vaiheiden kautta. K\u00e4\u00e4nnekohdissa jokin ulkoinen tai sis\u00e4inen tekij\u00e4 tai sen muutos saa aikaan ik\u00e4kausikriisin, josta seuraa siirtym\u00e4. Siirtymien perusteissa voi olla sukupuolisia eroja, sill\u00e4 naisilla siirtym\u00e4t k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 useammin ihmissuhteisiin liittyv\u00e4t ja miehill\u00e4 ty\u00f6h\u00f6n liittyv\u00e4t tekij\u00e4t. Muutoksia vauhdittaa usein jokin \u00e4killinen, dramaattinen tapahtuma, kuten esimerkiksi lasten syntym\u00e4, ty\u00f6tt\u00f6myys, l\u00e4heisen kuolema, sairaus. My\u00f6s muutokset sosiaalisissa suhteissa ja toimintaymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4 kuten muutossa, uuden ty\u00f6n aloituksessa tai ty\u00f6paikan uudelleen organisoinnissa voivat vauhdittaa siirtymi\u00e4. Zittoun (2008) mukaan siirtymiin vaikuttavat tekij\u00e4t ovat hyvin yksil\u00f6llisi\u00e4 sek\u00e4 voimakkuudeltaan ett\u00e4 niille annetuilta merkityksilt\u00e4\u00e4n. (Lehtinen, Kuusinen & Vauras 2007; Lehtinen,\u00a0Kuusinen &\u00a0Lerkkanen 2016.)<\/span><\/p>\n

Jack Mezirowin (1991) teoria aikuisten persoonalliseen muutokseen johtavasta oppimisesta, transformaatioprosessista, perustuu k\u00e4sitykselle, jonka mukaan aikuiset tulkitsevat ja antavat jatkuvasti merkityksi\u00e4 el\u00e4m\u00e4nkokemuksilleen. Eletyn el\u00e4m\u00e4n kriittinen reflektointi ja el\u00e4m\u00e4nhistorian aikana syntyneiden merkitysrakenteiden tunnistaminen voivat johtaa uudistavaan oppimiseen ja konkreettisiin el\u00e4m\u00e4ntavan muutoksiin. Muutosprosessi saa alkunsa yleens\u00e4 jostakin merkityksellisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntapahtumasta, johon olemassa olevat ratkaisukeinot ovat riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t. Muutosprosessin l\u00e4pik\u00e4yminen edellytt\u00e4\u00e4 itsereflektiota ja joskus ep\u00e4miellytt\u00e4vienkin tunteiden l\u00e4pik\u00e4ynti\u00e4. Prosessin johdosta yksil\u00f6 tulkitsee ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n ja el\u00e4m\u00e4ntapahtumiaan uudessa valossa. (Mezirow 1991; Alho-Malmelin 2010, 37\u201338.) Koulutusta ja oppimista voidaan tarkastella yhten\u00e4 t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 osana el\u00e4m\u00e4nkulun rakentumista. Oppiminen ja kouluttautuminen ovat nousseet vahvojen aikuisuutta m\u00e4\u00e4ritt\u00e4vien el\u00e4m\u00e4nalueiden, perhe, lapset, ty\u00f6, vapaa-aika, rinnalle. Kouluttautuminen ei en\u00e4\u00e4 liity pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n nuoruuden el\u00e4m\u00e4nvaiheeseen, vaan siit\u00e4 on tullut osa kaikenik\u00e4isten jokap\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Koulutuksen pidentyminen on pident\u00e4nyt nuoruutta, mutta samalla eri el\u00e4m\u00e4nvaiheissa hankittu koulutus on h\u00e4m\u00e4rt\u00e4nyt nuoruuden ja aikuisuuden rajoja. Osallistumista elinik\u00e4iseen oppimiseen voidaan pit\u00e4\u00e4 j\u00e4lkimodernissa yhteiskunnassa jopa keskeisen\u00e4 aikuisuuden m\u00e4\u00e4rittelyn kriteerin\u00e4 (Koski & Moore 2001, 11\u201312). Elinik\u00e4inen oppiminen on noussut keskeiseksi agendaksi koko Euroopassa (Niemi 2010). Oppiminen ja osallistuminen koulutukseen tarjoavat kuitenkin erilaisia merkityksi\u00e4 eri ihmisille. Koulutus valtauttaa ihmisi\u00e4 toimimaan ja rakentamaan uudella tavalla el\u00e4m\u00e4nkulkujaan. Koulutus tarjoaa erilaisia resursseja muutoksen hallintaan, el\u00e4m\u00e4n ongelmakohtien ratkaisemiseen ja uuden alun l\u00f6yt\u00e4miseen. Koulutuksen avulla ihmiset rakentavat ja vahvistavat identiteetti\u00e4\u00e4n sek\u00e4 soveltavat tarvehierarkian ylinta tasoa, itsens\u00e4 toteuttamista.\u00a0(Antikainen ym. 2000, 241\u2013245.)<\/span><\/p>\n

\"Py\u00f6r\u00e4ilija<\/a><\/p>\n

Yksil\u00f6 elink\u00e4isen\u00e4 oppijana ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n muutoksessa<\/span><\/h6>\n

Viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtuneita merkitt\u00e4vimpi\u00e4 muutoksia ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ovat olleet muun muassa tieto-, palvelu- ja asiantuntijaty\u00f6n massiivinen lis\u00e4\u00e4ntyminen, ty\u00f6n subjektivoituminen (ty\u00f6n riippuvuus tekij\u00e4st\u00e4 ja h\u00e4nen subjektiviteetist\u00e4\u00e4n), teollisuusty\u00f6n nopea v\u00e4hentyminen ja rakenteellisen ty\u00f6tt\u00f6myyden vakiintuminen pysyv\u00e4ksi osaksi yhteiskuntaa. Ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n liittyv\u00e4t muutokset ovat nopeita ja vaikeasti ennustettavia. Ty\u00f6el\u00e4m\u00e4 ep\u00e4vakaistuu ja pirstaloituu. N\u00e4iden ilmi\u00f6iden katsotaan liittyv\u00e4n ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n prekarisaatioon, jolla tarkoitetaan erilaisten ep\u00e4tyypillisten t\u00f6iden lis\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 (lyhytaikaiset ty\u00f6suhteet, p\u00e4tk\u00e4ty\u00f6t) sek\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n yleist\u00e4 ep\u00e4varmistumista; monilla ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n osallistuvilla ei ole vakituisia ty\u00f6suhteita, t\u00e4sm\u00e4llisi\u00e4 ty\u00f6aikoja tai kiinteit\u00e4 ty\u00f6pisteit\u00e4. Ty\u00f6yhteis\u00f6verkosto ja kollegat saattavat muuttua jatkuvasti ja sijaitsevat kaukana ollen kenties pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n nettiyhteyden kautta tavoitettavissa. Prekariaattiin voidaan laajasti k\u00e4sitettyn\u00e4 laskea kuuluviksi kaikki ne, jotka eiv\u00e4t olet toistaiseksi jatkuvassa ty\u00f6paikassa sek\u00e4 my\u00f6s ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4t. Prekariaattia luonnehtii siis tulojen ep\u00e4varmuus sek\u00e4 el\u00e4m\u00e4n yleiseen ennustettavuuteen ja j\u00e4rjestykseen liittyv\u00e4 ep\u00e4selvyys ja ennakoimattomuus (Jakonen 2015, 287\u2013290; Koivunen 2016, 270; Koivunen & Saari 2016, 14.)<\/span><\/p>\n

Sennett (2002) on k\u00e4ytt\u00e4nyt ajelehtimisen k\u00e4sitett\u00e4 pyrkiess\u00e4\u00e4n kuvaamaan lineaarisen el\u00e4m\u00e4nkulun murtumista ja muuttumista ennakoimattomammaksi, pirstaleisemmaksi \u2013 jatkuvasti liikkeess\u00e4 olevaksi. El\u00e4m\u00e4st\u00e4 on tullut t\u00e4ss\u00e4 ja nyt tapahtuvaa toimintaa, jota leimaa ep\u00e4varmuus ja lyhytj\u00e4nteisyys. Aikaisemmin ty\u00f6ura ja el\u00e4m\u00e4ntarina oli mahdollista rakentaa ehyeksi kertomukseksi, jossa tulevaisuus oli pitk\u00e4lti ennustettavissa tai ainakin suunniteltavissa. 1900-luvun loppupuolella ajan uusi j\u00e4rjestys, joka uhkasi t\u00e4t\u00e4 ennakoitavissa olevaa el\u00e4m\u00e4nrakennetta ja \u2013 kulkua, syrj\u00e4ytti j\u00e4rjestelm\u00e4llisen pitk\u00e4j\u00e4nteisyyden. Nyttemmin el\u00e4minen muutospaineissa ja yh\u00e4 moninaisemmaksi hajoavissa el\u00e4m\u00e4nrakenteissa on muodostunut osaksi arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4. T\u00e4h\u00e4n pohjimmiltaan taloudelliseen j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n on sis\u00e4\u00e4nrakennettu oletus siit\u00e4, ett\u00e4 ihminen joutuu el\u00e4m\u00e4\u00e4n elinkaarensa aikana useita pienoisel\u00e4mi\u00e4, jotka eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 rakennukaan yhdeksi ehyeksi el\u00e4m\u00e4nkertomukseksi. Pelko el\u00e4m\u00e4nhallinnan menett\u00e4misest\u00e4 on juurtunut osaksi ihmisten arkea ja sis\u00e4\u00e4nrakennettu osaksi koulutus- ja ty\u00f6historiaa. Se, ettei ihmisill\u00e4 ole en\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4riteltyj\u00e4 teht\u00e4vi\u00e4, omaa vastuualuettaan, tekee el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ep\u00e4varmaa ja alati uusia vaatimuksia itsens\u00e4 kehitt\u00e4miselle asettavaa. Ajank\u00e4yt\u00f6n muutos heijastuu ty\u00f6aikaj\u00e4rjestelyihin ja teknologia on valjastettu palvelemaan t\u00e4t\u00e4 ajasta ja paikasta riippumatonta ty\u00f6skentely\u00e4. (Alho-Malmelin 2010; Sennett 2002, 14\u201315, 102 ) Rinteen mukaan muuttuvan ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n tarpeisiin vastaaminen yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja kohentamalla yksil\u00f6iden omaa ammattitaitoa ja ty\u00f6markkinakelpoisuutta on tullut aikuiskoulutuksen p\u00e4\u00e4tavoitteeksi. (Komulainen ym. 2015).\u00a0 Ilmi\u00f6 on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 aikuiskoulutuksessa\u00a0ja et\u00e4opiskelun, verkkokurssien ja monimuotoopiskelun tarjonnan jaajuudessa. Kouluttautumisen avulla pyrit\u00e4\u00e4n vastaamaan ja sopeutumaan ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja yhteiskunnassa yleens\u00e4kin tapahtuviin muutoksiin koko el\u00e4m\u00e4nkulun ajan. Elinik\u00e4isen opiskelun perustana ja vaatimuksina ovat my\u00f6nteiset opiskeluasenteet, joiden varassa aikuinen voi toimia joustavasti ja nopeasti haasteisiin reagoiden.<\/span><\/p>\n

Elinik\u00e4inen oppiminen on viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana muodostunut keskeiseksi k\u00e4sitteeksi laajasti niin kasvatustieteiss\u00e4 ja aikuiskasvatustieteiss\u00e4, psykologiassa kuin my\u00f6s erilaisten poliittisten, kansainv\u00e4listen toimijoiden teksteiss\u00e4kin (OECD, EU). K\u00e4sitteen suosiota selitt\u00e4\u00e4 j\u00e4lkiteollisen yhteiskunnan ty\u00f6markkinoiden ja ty\u00f6n sis\u00e4lt\u00f6jen yh\u00e4 nopeammat ja ennakoimattomammat muutokset. (Saari 2016, 4.). Elinik\u00e4iseen oppimiseen kannustetaan kaikkia kehdosta hautaan. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n sek\u00e4 mahdollisuutena ett\u00e4 pakkona jatkuvien muutosten ja uhkien keskell\u00e4 ja yhten\u00e4 aikuiskasvatuksen psykologian keskeisen\u00e4 tutkimuskohteena. Nykyajan niin sanottu uusi aikuisuus edellytt\u00e4\u00e4 meilt\u00e4 kaikilta jatkuvaa uusien asioiden oppimista ja itsemme kehitt\u00e4mist\u00e4. T\u00e4h\u00e4n sis\u00e4ltyy ajatus kaikkia koskevasta koulutettavuudesta. Ihminen on muutoksen ja joksikin tulemisen tilassa kehdosta hautaan. Oppiminen edellytt\u00e4\u00e4 kiinnostunutta, avointa ja motivoitunutta asennetta ja halua oppimiseen kaikissa oppimisymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4. (Siivonen 2012, 190.) Elinik\u00e4inen oppiminen voidaan n\u00e4hd\u00e4 yhdeksi avainprosessiksi ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n murroksen hallinnassa, erityisesti ik\u00e4\u00e4ntyvien ty\u00f6tekij\u00f6iden kohdalla, joka ideologia kannustaa ihmist\u00e4 tavoittelemaan aina uusia taitoja yhteiskunnan ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n tarpeiden mukaan. Ty\u00f6ss\u00e4 kehittymisen vaade voidaan kokea haasteeksi, mutta samalla se voidaan n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s mielekkyyden ja sitoutumisen aikaansaajaksi. Elinik\u00e4inen oppiminen voidaan n\u00e4hd\u00e4 itseohjautuvuuden ja omaehtoisen oman el\u00e4m\u00e4nhallinnan kasvattamisen hallintana, joka rohkaisee ihmist\u00e4 ottamaan vastuun omasta selviytymisest\u00e4\u00e4n, hyvinvoinnistaan, oppimisestaan ja ty\u00f6markkinakuntoisuudestaan.\u00a0 (Saari 2014; Saari 2016, 4.)<\/span><\/p>\n

L\u00e4hteet<\/span><\/h6>\n

Alho-Malmelin, M. 2010, Avointa v\u00e4yl\u00e4\u00e4 maisteriksi. Tutkimus avoimessa yliopistossa opiskelleista ja v\u00e4yl\u00e4n kautta korkeakouluun tulleista opiskelijoista. Turun yliopisto, C 300.<\/span><\/p>\n

Antikainen, A., Houtsonen, J., Kauppila, J., Komonen, K., Koski, L. & K\u00e4yhk\u00f6, M. 2000. Koulutuksen merkitys identiteetin ja kulttuurin rakentajana. Teoksessa R. Raivola (toim.) Vaikuttavuutta koulutukseen. Suomen akatemian koulutuksen vaikuttavuusohjelman tutkimuksia. Suomen Akatemian julkaisuja 2\/00. Helsinki: Edita, 231\u2013253.<\/span><\/p>\n

Erikson, E. H. 1950 (suom. 1962). Childhood and Society. 2. painos. New York: W.W.Norton & Co.<\/span><\/p>\n

Havighurst, R. J. 1972. Developmental Tasks and Education. New York: David Mckay.<\/span><\/p>\n

Jakonen, M. 2015. Pelon talous ja uudet kyvyt. Teoksessa K. Brunila, J. Onnismaa & H. Pasanen (toim.) Koko el\u00e4m\u00e4 t\u00f6ihin. Koulutus tietokykykapitalismissa. Tampere: Vastapaino.<\/span><\/p>\n

Koivunen, T. 2016. T\u00e4ytt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4n\u00e4. Ty\u00f6n ja ei-ty\u00f6n rajalla. Aikuiskasvatus 36 (4), 270\u2013278.<\/span><\/p>\n

Koivunen, T. & Saari, T. 2016. Ty\u00f6ntekij\u00e4 itsens\u00e4 johtajana ty\u00f6el\u00e4m\u00e4oppaissa. Aikuiskasvatus 36 (1), 14\u201323.<\/span><\/p>\n

Koski, L. & Moore, E. 2001. N\u00e4k\u00f6kulmia aikuisuuteen ja aikuiskasvatukseen. Aikuiskasvatus 21(1), 4\u201313.<\/span><\/p>\n

Komulainen, K., K\u00e4rkk\u00e4inen, M., Korhonen, M., R\u00e4ty, H., Siivonen, P., Kasanen, K. & Rautiainen, R. 2015. Kun mik\u00e4\u00e4n ei riit\u00e4. Akateeminen kykyminuus puntarissa. Teoksessa K. Brunila, J. Onnismaa & H. Pasanen (toim.) Koko el\u00e4m\u00e4 t\u00f6ihin. Koulutus tietokykykapitalismissa. Tampere: Vastapaino.<\/span><\/p>\n

Laakkonen, E., Manninen, J. & Kauppila, J. 2017. Nuoret aikuiset naiset elinik\u00e4isin\u00e4 oppijoina. Notkeaa toimijuutta ty\u00f6n, perheen ja opiskelun rajapinnoilla? Aikuiskasvatus 37 (1), 4\u201318.<\/span><\/p>\n

Lehtinen, E., Kuusinen, J. & Vauras, M. 2007. Kasvatuspsykologia. Helsinki: WSOY.<\/span><\/p>\n

Lehtinen, E., Vauras, M. & Lerkkanen, M-K. 2016. Kasvatuspsykologia. Jyv\u00e4skyl\u00e4: PS-Kustannus.<\/span><\/p>\n

Levinson, D. J. 1988. The Seasons of a Man\u00b4s Life. New York: Knopf.<\/span><\/p>\n

Levinson, D. J. 1997. The Seasons of a Woman\u00b4s Life. New York: Ballantine Books.<\/span><\/p>\n

Mezirow, J. 1991. Transformative Dimensions of Adult Learning. San Francisco: Jossey- Bass Publishers.<\/span><\/p>\n

Niemi, H. 2010. Suomalainen opettajankoulutus uusien haasteiden edess\u00e4. Teoksessa A. Kallioniemi, A.Toom, M. Ubani & H. Linnansaari (toim.) Akateeminen luokanopettajakoulutus: 30 vuotta teoriaa, k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4 ja maistereita. Suomen kasvatustieteellinen seura ry. Jyv\u00e4skyl\u00e4.<\/span><\/p>\n

Saari, T. 2014. Psykologiset sopimukset ja organisaatioon sitoutuminen tietoty\u00f6ss\u00e4. Acta Universitatis Tamperensis 1944. Tampere University Press.<\/span><\/p>\n

Saari, A. 2016. Elinik\u00e4inen oppiminen ja yksil\u00f6iv\u00e4 valta. Aikuiskasvatus 36 (1), 4\u201313.<\/span><\/p>\n

Sennett, R. 2002. Ty\u00f6n uusi j\u00e4rjestys. Miten kapitalismi kuluttaa ihmisen luonnetta. (Suom. Eine Kivinen & David Kivinen). Jyv\u00e4skyl\u00e4: Gummerus Kirjapaino Oy.<\/span><\/p>\n

Siivonen, P. 2012. Ik\u00e4 ja koulutettavuuden dilemmat viisikymppisten ja kuusikymppisten naisten kerronnassa. Aikuiskasvatus 32 (3), 190\u2013200.<\/span><\/p>\n

Soininen, T. 2015. Changing expectations and realities of employment stability. Longitudinal analysis on tenures in Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies 102. Joensuu: It\u00e4-Suomen yliopisto.<\/span><\/p>\n

Zittoun, T. 2008. Learning trough Transitions: The Role of Institutions. European Journal of Psychology of Education 23 (2), 165\u2013181.<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Erik H. Eriksonin el\u00e4m\u00e4nkaariteoriaa (1950), joka l\u00e4hestyy ihmisen el\u00e4m\u00e4\u00e4 kehityskriisien kautta, pidet\u00e4\u00e4n perustavanlaatuisena, ja sen katsotaan olleen vaikuttamassa moniin muihin kehitys- ja el\u00e4m\u00e4nkaariteorioihin (Erikson 1962). Eriksonin teoriassa aikuisuuteen kiinnittyy kaksi kehitysvaiheteht\u00e4v\u00e4\u00e4, l\u00e4heisyys ja generatiivisuus. Vanhuuteen Erikson sijoittaa eheyden saavuttamisteht\u00e4v\u00e4n. Havighurst (1972) puolestaan on kuvannut ihmisen el\u00e4m\u00e4nkaareen liittyv\u00e4t kehitysteht\u00e4v\u00e4t niiden normatiivisten odotusten kautta, joita yksil\u00f6\u00f6n kohdistetaan … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":10,"featured_media":4778,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-17034","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/17034","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/users\/10"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=17034"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/17034\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":17039,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/17034\/revisions\/17039"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/media\/4778"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=17034"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=17034"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=17034"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}