{"id":19688,"date":"2015-07-01T13:37:37","date_gmt":"2015-07-01T10:37:37","guid":{"rendered":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/?p=19688"},"modified":"2023-05-16T11:08:10","modified_gmt":"2023-05-16T08:08:10","slug":"johdanto-opintojaksolle","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/2015\/07\/01\/johdanto-opintojaksolle\/","title":{"rendered":"Johdanto opintojaksolle"},"content":{"rendered":"

Takapulpetin poika liikehtii levottomasti. Ainekirjoitus on h\u00e4nelle yht\u00e4 tuskaa, sill\u00e4 teksti\u00e4 ei synny, vaikka Olli kuinka yritt\u00e4\u00e4. Sanat menev\u00e4t sekaisin, rivit hyppiv\u00e4t paperilla, ja kirjoitusvirheit\u00e4 tulee paljon. Ajatus harhailee jo seuraavan tunnin kertotaulukokeen uusinnassa. Miksi oppimisen t\u00e4ytyy olla n\u00e4in vaikeaa, Olli huokaa. Miksi oppimiseen tarvitaan aina kirjoja, kirjoitusp\u00f6yt\u00e4, kyn\u00e4 ja paperia, eik\u00f6 oppikirjan tekstej\u00e4 voisi vaikkapa r\u00e4p\u00e4t\u00e4?<\/em><\/p>\n

Viel\u00e4 muutamia vuosia sitten Ollin kaltaiset lapset leimattiin usein tyhmiksi ja laiskoiksi, mutta oppimisvaikeuksien diagnosoinnin kehittymisen ja kuntouttavien menetelmien lis\u00e4\u00e4ntymisen my\u00f6t\u00e4 heid\u00e4t miellet\u00e4\u00e4n nykyisin ennen kaikkea erilaisiksi oppijoiksi. Jokainen lapsi oppii, mutta kaikki eiv\u00e4t opi asioita samassa tahdissa ja samalla tavalla.<\/p>\n

Ujot ja levottomat \u2013 l\u00e4\u00e4ketieteen uudet lempilapset?<\/strong><\/p>\n

Oppimisvaikeuksia on esiintynyt aina, mutta viime vuosina niiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 on kasvanut huomattavasti \u2013 ja kasvu jatkunee edelleen. Tutkimusten mukaan per\u00e4ti joka viidennell\u00e4 suomalaisella arvioidaan olevan vaikeuksia oppimisessaan. Oppimisvaikeuksista tiedet\u00e4\u00e4n yh\u00e4 enemm\u00e4n. Esimerkiksi kehityksellisen dysleksian taustalta on l\u00f6ydetty vahva geneettinen alttius, ja nyky\u00e4\u00e4n tunnustetaan yleisesti, ett\u00e4 komorbiditeetti on varsin voimakasta, eli oppimisen ongelmia esiintyy usein samanaikaisesti monilla osa-alueilla: esimerkiksi lukemisessa, kirjoittamisessa, matematiikassa, fonologisessa prosessoinnissa, muistitoiminnoissa ja hahmottamisessa. Nykyisin ollaan suhteellisen yksimielisi\u00e4 my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 oppimisvaikeudet eiv\u00e4t sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n ole seurausta yksil\u00f6n keskim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 alhaisemmasta \u00e4lykkyydest\u00e4 tai aistitoimintojen puutteellisuudesta, vaikka oppimisen ongelmia voikin esiinty\u00e4 monenlaisten vammojen ja h\u00e4iri\u00f6iden yhteydess\u00e4. L\u00e4\u00e4ketieteen huima kehitys on osaltaan johtanut siihen, ett\u00e4 entist\u00e4 harvempia ihmisi\u00e4 voidaan luonnehtia t\u00e4ysin terveiksi. Onpa l\u00e4\u00e4ketieteen piiriss\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 jopa sanonta: jos yksil\u00f6 on terve, h\u00e4nt\u00e4 ei ole tutkittu riitt\u00e4v\u00e4sti!<\/p>\n

Terveys ja normaalius m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n jatkuvasti uudelleen. Varsin yleiset ja aivan tavalliset ominaisuudet, kuten esimerkiksi ujous ja normaalit k\u00e4ytt\u00e4ytymistavat, kuten varautuneisuus vieraita ihmisi\u00e4 kohtaan, tulkitaan nyt systemaattisesti sairauksiksi, jotka pyrit\u00e4\u00e4n parantamaan l\u00e4\u00e4ketieteen keinoin, ennen kaikkea l\u00e4\u00e4kkeill\u00e4. Medikalisaatio on valitettavasti iskenyt kyntens\u00e4 my\u00f6s oppimiseen. Oppimisvaikeuksien tunnistaminen ja niiden ymm\u00e4rt\u00e4minen on toki toivottavaa, mutta erityisoppilaiden n\u00e4keminen el\u00e4vin\u00e4 l\u00e4\u00e4ketieteellisin\u00e4 diagnooseina ja ongelmakimppuina ei ole kenenk\u00e4\u00e4n edun mukaista. Siksi diagnoosien ylikorostamista voidaan pit\u00e4\u00e4 yhten\u00e4 aikamme yleisimmist\u00e4 sairauksista. Kun esimerkiksi levottomille lapsille, iloisille tuolin keikuttajille, m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4\u00e4n yh\u00e4 enemm\u00e4n psyykenl\u00e4\u00e4kkeit\u00e4 pienin\u00e4 ihmeit\u00e4 tekevin\u00e4 pillerein\u00e4, lienee aiheellista pohtia, auttaako l\u00e4\u00e4kitys aidosti lapsia vai halutaanko sill\u00e4 kenties vain lievent\u00e4\u00e4 kotona ja koulussa mahdollisesti ilmenevi\u00e4 ongelmia.<\/p>\n

Opettajat ja oppilaat monien haasteiden edess\u00e4<\/strong><\/p>\n

Kouluissa elet\u00e4\u00e4n t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 melkoisessa vaatimusten ristitulessa. Heterogeeninen oppilasaines on suuri haaste opettajille. Koulu on edelleen hyvinvointiyhteiskunnan kulmakivi, ja ajatus elinik\u00e4isest\u00e4 oppimisesta on tullut koulutuspolitiikkamme osaksi. Peruskoululle on osoitettu entist\u00e4 suuremmat tuloksellisuusvaateet: kaikkien tulisi tehd\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 ja tuloksellista opetus- ja oppimisty\u00f6t\u00e4, jotta voimme ylpeill\u00e4 kansainv\u00e4listen oppimistutkimusten huipputuloksilla tulevaisuudessakin. Samalla taloudellisten resurssien niukkuus johtaa s\u00e4\u00e4st\u00f6ihin, jotka n\u00e4kyv\u00e4t muun muassa entist\u00e4 suurempina opetusryhmin\u00e4 ja tukipalvelujen karsimisena. Opettajan ty\u00f6n arki on jatkuvan muutoksen ja ep\u00e4varmuuden kourissa. Varsinainen opetusty\u00f6 on t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin oleellinen osa opettajan ty\u00f6nkuvaa, mutta vain osa jatkuvasti laajenevasta kokonaisuudesta. Opettajan t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on nyky\u00e4\u00e4n monenlaisten ongelmatilanteiden ratkaiseminen ja oppilaiden erityisen tuen tarpeen kohtaaminen ja lasten ja nuorten kasvavan syrj\u00e4ytymisriskin minimointi.<\/p>\n

Voidakseen kohdata muutokset rakentavasti opettaja tarvitsee halua ja kyky\u00e4 hahmottaa ja pohtia edess\u00e4 olevia vaihtoehtoja. Perinteisesti opettajan ty\u00f6 on ollut yksin toimimista, kaiken osaamista ja erehtym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 \u2013 vahvaa yksil\u00f6llist\u00e4 asiantuntijuutta, jossa omia heikkouksia ei ole uskallettu n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 varsinkaan kollegoille. Nyt t\u00e4m\u00e4 vanha tie on kuljettu loppuun, ja muutoksia saadaan aikaan vain yhdess\u00e4 tekem\u00e4ll\u00e4. Tulevaisuuden opettajuuden t\u00e4rkein muutos on kenties juuri yhteisty\u00f6n lis\u00e4\u00e4ntyminen, vaikuttaneehan vastuun jakaminen olennaisesti my\u00f6s opettajien ty\u00f6ss\u00e4 jaksamiseen. Jokainen muutos on matka, johon sis\u00e4ltyy aina paitsi uhkia, my\u00f6s monia mahdollisuuksia. Opettaja on oppimisen portinvartija, tulevaisuuden tekij\u00e4 ja eettinen suunnann\u00e4ytt\u00e4j\u00e4, mik\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 itsens\u00e4 ett\u00e4 ty\u00f6ns\u00e4 jatkuvaa reflektointia. Jokaisen opettajan ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n kohtaaman erilaisuuden m\u00e4\u00e4r\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyy jatkuvasti, eiv\u00e4tk\u00e4 erilaisten oppijoiden ongelmat ole en\u00e4\u00e4 vain erityisopettajien asioita, joilta yleisopetuksen opettajat voivat huoletta sulkea silm\u00e4ns\u00e4 ja korvansa. Oleellisena osana opettajuuden kehittyv\u00e4\u00e4 eettisyytt\u00e4 on erilaisuuden n\u00e4keminen monenlaisuutena.<\/p>\n

\"A<\/a><\/p>\n

Ongelmien tunnistamisesta varhaiseen puuttumiseen<\/strong><\/p>\n

Kunnissa elet\u00e4\u00e4n kunta- ja palvelurakenneuudistuksen aikaa, joka ulottuu koulutukseenkin. Kyseinen uudistus on otollista aikaa kehitt\u00e4\u00e4 varhaisen puuttumisen strategiaa eri hallintosektoreiden yhteisty\u00f6n\u00e4. Peruskoulun rakenteelliset ratkaisut, yhten\u00e4iskouluj\u00e4rjestelm\u00e4, p\u00e4iv\u00e4hoidon nivelt\u00e4minen opetustoimeen ja esiopetuksen niveltyminen alkuopetukseen muodostavat koulutuksen yhten\u00e4isen jatkumon, johon varhainen puuttuminen voidaan luontevasti liitt\u00e4\u00e4. Kyseess\u00e4 on interventio, jolla voidaan tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 havaittuun oppimisen ongelmaan pyrit\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n ratkaisu mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.<\/p>\n

Varhainen puuttuminen on luonteeltaan sek\u00e4 ennalta ehk\u00e4isev\u00e4\u00e4 ett\u00e4 kuntouttavaa toimintaa, mutta sill\u00e4 tarkoitetaan my\u00f6s toimintasarjaa, joka k\u00e4ynnistyy, kun huolta her\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 signaaleja havaitaan oppilaan koulunk\u00e4ynniss\u00e4 tai el\u00e4m\u00e4nkulussa. Kyse on jatkumosta, joka kattaa kaikki oppilaalle ja h\u00e4nen perheelleen suunnatut toimenpiteet, joilla pyrit\u00e4\u00e4n vastaamaan yksil\u00f6llisiin erityistarpeisiin. Prosessi jatkuu tarvittaessa koulutusuran loppuun asti. Oppimisvaikeuksien kohdalla se onkin melko yleist\u00e4, sill\u00e4 oppimisen ongelmat eiv\u00e4t h\u00e4vi\u00e4 hetkess\u00e4, vaan ne seuraavat mukana ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4kin. Varhainen puuttuminen on tullut kouluun oppilashuollon ty\u00f6v\u00e4lineeksi, joten opettajat eiv\u00e4t viel\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 miell\u00e4 sit\u00e4 oleelliseksi osaksi omaa ty\u00f6t\u00e4\u00e4n. Varhaisen puuttumisen tulisi olla osa koulun toimintakulttuuria, johon koko henkil\u00f6kunta on sitoutunut. Silmien sulkeminen ja vaikeuksien kielt\u00e4minen kun ei kannata. Seudullinen oppilashuolto voidaan n\u00e4hd\u00e4 resurssikeskuksena, josta on mahdollista saada erilaisia palveluja koulujen tarpeisiin. Kyseess\u00e4 on todenn\u00e4k\u00f6isesti my\u00f6s ensimm\u00e4inen askel matkalla oppitakuuseen, jolla halutaan taata kunnolliset puitteet onnistuneelle oppimiselle.<\/p>\n

Opetusta oppimistyylin mukaan<\/strong><\/p>\n

Kiistaton tosiasia on, ett\u00e4 samoilla opetusmenetelmill\u00e4 ja didaktisilla ratkaisuilla kaikki oppilaat eiv\u00e4t saavuta opetussuunnitelmiin kirjattuja tavoitteita. Opetuksen kohteena olevilla oppilailla kun on erilaiset, yksil\u00f6lliset valmiudet vastaanottaa annettua tietoa ja toimia opetustilanteissa. Opettajan teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on kasvatuksen, opetuksen ja oppimisen mahdollisuuksien hy\u00f6dynt\u00e4minen erilaisten oppijoiden parhaaksi, mik\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4 muun muassa oppimisymp\u00e4rist\u00f6jen muokkaamista ja opetuksen eriytt\u00e4mist\u00e4. Tehokas opettaminen merkitsee optimaalisten oppimismahdollisuuksien luomista, positiivisen oppimishalun viritt\u00e4mist\u00e4 ja yll\u00e4pit\u00e4mist\u00e4. T\u00e4m\u00e4 puolestaan vaatii yksil\u00f6llisten opiskeluohjelmien laatimista muun muassa lahjakkuuden, harrastuneisuuden tai oppimisvaikeuksien perusteella. Diagnosoitujen oppilaiden lis\u00e4ksi jokaisesta ik\u00e4luokasta ja oppilasjoukosta l\u00f6ytyy todenn\u00e4k\u00f6isesti muutamia niin kutsutun harmaan alueen oppilaita, jotka eiv\u00e4t saa tarvitsemaansa tukea, ja siten helposti alisuoriutuvat. Usein koulussa puututaan kuitenkin vain niiden oppilaiden ongelmiin, jotka erottuvat joukosta kaikkein selvimmin.<\/p>\n

Opettajilla ja oppilailla on omat ty\u00f6skentelytyylins\u00e4: opetus- ja oppimistyylit. Jotta kouluty\u00f6 olisi hedelm\u00e4llist\u00e4, kummankin osapuolen pit\u00e4\u00e4 tuntea omat tyylins\u00e4 ja mieltymyksens\u00e4 ja sovittaa ne yhteen. Jos opettajat ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t aivoissa tapahtuvia oppimisprosesseja ja oppimistarpeiden erilaisuuden, p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n parempiin opetusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin ja sen my\u00f6t\u00e4 parempiin oppimistuloksiin ja korkeampaan oppimismotivaatioon. On syyt\u00e4 muistaa, ett\u00e4 jokaisella oppilaalla on my\u00f6s vahvuuksia. Esimerkiksi alussa kuvatulla lukioppilaalla, Ollilla on ominaisuuksia, joita voidaan hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 opetuksessa. H\u00e4n on oikean aivopuoliskon k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4, luova ja kinesteettinen. H\u00e4n oppii helpommin konkretian kautta ja n\u00e4kee kokonaisuuksia. Poika on varsin lahjakas suullisessa tuottamisessa. H\u00e4n on usein spontaani ja tunteisiin reagoiva, seuraa tarkasti puheen rytmi\u00e4, melodiaa, s\u00e4velkulkua ja s\u00e4vyj\u00e4 ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 mieleen painamisen tukena. Jos kunkin oppilaan yksil\u00f6lliset vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet otetaan opetuksessa huomioon, monet oppimisen karikot voidaan v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. N\u00e4in koetaan oppimisen iloa, ja oppilaalle kehittyy my\u00f6nteinen k\u00e4sitys itsest\u00e4\u00e4n oppijana. Kaikessa opetuksessa on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 aktivoida ja hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 molempia aivopuoliskoja ja kaikkia aistikanavia ja valjastaa ne mahdollisimman tehokkaasti hahmottamisen, tiedon vastaanottamisen, j\u00e4sent\u00e4misen ja muistamisen avuksi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

Huomio virheist\u00e4 prosesseihin<\/strong><\/p>\n

Pedagogisesti toimivan diagnoosin tulee sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 luotettava kuvaus oppilaan oppimisedellytyksist\u00e4 suhteessa asetettaviin\u00a0tavoitteisiin ja k\u00e4ytett\u00e4viin opetusmenetelmiin. Lukiopetuksen pit\u00e4\u00e4 perustua hyv\u00e4\u00e4n oppilastuntemukseen ja tarkkaan oppimisvaikeuksien selvitt\u00e4miseen. Oleellisinta on luoda pohja korjaavalle opetukselle, joka on suunnitelmallista ja systemaattista kuntouttamista. Lukemisen ja kirjoittamisen arvioinnissa tulee aina pyrki\u00e4 prosessitasolle, jolloin oppilaan jatkuvasti kehittyv\u00e4 diagnoosi kantaa opetuksen suunnittelun kannalta parasta hedelm\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Oppimisvaikeuksien arvioinnista ei saa kuitenkaan tulla opettajille itsetarkoitusta. Olennaisinta oppimisvaikeuksien voittamisen kannalta on diagnostisen tiedon hy\u00f6dynt\u00e4minen opetuksessa. Oli arviointi miten perusteellista tahansa, oppilaalle se on hy\u00f6dyksi vain siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, kuinka tulokselliseen ja mielekk\u00e4\u00e4seen yksil\u00f6lliseen oppimiseen se johtaa. Parhaimmillaan lukiopetus on kielellist\u00e4 kokonaiskuntoutusta. Lukiopettajan tulee luoda kiireet\u00f6n, my\u00f6nteinen ja oppimista palkitseva ilmapiiri. Yhteisty\u00f6 luokanopettajan kanssa on lukiopetuksen onnistumisen kannalta ensiarvoisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Perinteisesti lukiopetusta on ohjannut oirekeskeinen ajattelu, jolloin p\u00e4\u00e4huomio on ollut oppilaan tekemiss\u00e4 virheiss\u00e4, mutta j\u00e4rkevint\u00e4 olisi kuitenkin pyrki\u00e4 vaikuttamaan itse lukemis- ja kirjoittamisprosesseihin.<\/p>\n

Kuka onkaan erilainen oppija?<\/strong><\/p>\n

Lukuisten oppilaiden koulutie on varsin kivikkoinen, mutta sen ei tarvitse olla este hyv\u00e4lle el\u00e4m\u00e4lle. Monet \u201dolli oppimattomat\u201d voivat l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tiens\u00e4 vaikkapa tieteen tai taiteen huipulle \u2013 tunteehan historiakin lukuisia t\u00e4llaisia henkil\u00f6it\u00e4. Yksil\u00f6\u00f6n kohdistuva toiminta on keskeist\u00e4 my\u00f6s huomisen opetuksessa. Viihtyis\u00e4, avointa yhteisty\u00f6t\u00e4 ja joustavaa toiminnallisuutta tukeva oppimisymp\u00e4rist\u00f6 rohkaisee ottamaan vastuuta kaikista erilaisista oppijoista ja heid\u00e4n oppimistuloksistaan. Jos tunnustetaan se tosiasia, ett\u00e4 oppiminen on aina yksil\u00f6llist\u00e4, jokainen meist\u00e4 on itse asiassa erilainen oppija \u2013 omalla ainutkertaisella tavallaan riippumatta siit\u00e4, onko oppimisemme erilaisuus diagnosoitua tai ei.<\/p>\n

Satu J\u00e4rvinen<\/em><\/p>\n

\"lapset_jalkapallpnpeluu_pixabay\"<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Takapulpetin poika liikehtii levottomasti. Ainekirjoitus on h\u00e4nelle yht\u00e4 tuskaa, sill\u00e4 teksti\u00e4 ei synny, vaikka Olli kuinka yritt\u00e4\u00e4. Sanat menev\u00e4t sekaisin, rivit hyppiv\u00e4t paperilla, ja kirjoitusvirheit\u00e4 tulee paljon. Ajatus harhailee jo seuraavan tunnin kertotaulukokeen uusinnassa. Miksi oppimisen t\u00e4ytyy olla n\u00e4in vaikeaa, Olli huokaa. Miksi oppimiseen tarvitaan aina kirjoja, kirjoitusp\u00f6yt\u00e4, kyn\u00e4 ja paperia, eik\u00f6 oppikirjan tekstej\u00e4 voisi … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":9,"featured_media":3722,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-19688","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19688","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/users\/9"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=19688"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19688\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":19694,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/19688\/revisions\/19694"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/media\/3722"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=19688"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=19688"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=19688"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}