{"id":4634,"date":"2015-09-15T18:05:39","date_gmt":"2015-09-15T15:05:39","guid":{"rendered":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/?p=4634"},"modified":"2015-11-28T19:31:58","modified_gmt":"2015-11-28T17:31:58","slug":"4-johdatusta-jakson-teemoihin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/2015\/09\/15\/4-johdatusta-jakson-teemoihin\/","title":{"rendered":"4. Johdatusta jakson teemoihin"},"content":{"rendered":"

\"revontulet\"<\/a><\/p>\n

Erik H. Eriksonin el\u00e4m\u00e4nkaariteoriaa (1950), joka l\u00e4hestyy ihmisen el\u00e4m\u00e4\u00e4 kehityskriisien kautta, pidet\u00e4\u00e4n perustavanlaatuisena, ja sen katsotaan olleen vaikuttamassa moniin muihin kehitys- ja el\u00e4m\u00e4nkaariteorioihin (Erikson 1962; Lehtinen, Kuusinen & Vauras 2007, 22\u201328). Havighurst (1972) puolestaan on kuvannut ihmisen el\u00e4m\u00e4nkaareen liittyv\u00e4t kehitysteht\u00e4v\u00e4t niiden normatiivisten odotusten kautta, joita yksil\u00f6\u00f6n kohdistetaan tietyss\u00e4 el\u00e4m\u00e4nvaiheessa. Havighurstin mukaan n\u00e4it\u00e4 odotuksia aiheuttavat fyysinen kehittyminen, yksil\u00f6n omat henkil\u00f6kohtaiset arvot ja pyrkimykset ja ymp\u00e4rist\u00f6n paineet ja odotukset. Daniel Levinson (1988; 1997) on tarkastellut nimenomaan aikuisten el\u00e4m\u00e4nkaarta el\u00e4m\u00e4nsiirtymien, k\u00e4\u00e4nnekohtien jaottelun kontekstissa. Levinsonin mukaan el\u00e4m\u00e4 kulkee eteenp\u00e4in siirtymien ja tasaisempien vaiheiden kautta. K\u00e4\u00e4nnekohdissa jokin ulkoinen tai sis\u00e4inen tekij\u00e4 tai sen muutos saa aikaan ik\u00e4kausikriisin, josta seuraa siirtym\u00e4. Siirtymien perusteissa voi olla sukupuolisia eroja, sill\u00e4 naisilla siirtym\u00e4t k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 useammin ihmissuhteisiin liittyv\u00e4t ja miehill\u00e4 ty\u00f6h\u00f6n liittyv\u00e4t tekij\u00e4t. Muutoksia vauhdittaa usein jokin \u00e4killinen, dramaattinen tapahtuma, kuten esimerkiksi lasten syntym\u00e4, ty\u00f6tt\u00f6myys, l\u00e4heisen kuolema, sairaus. My\u00f6s muutokset sosiaalisissa suhteissa ja toimintaymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4 kuten muutossa, uuden ty\u00f6n aloituksessa tai ty\u00f6paikan uudelleen organisoinnissa voivat vauhdittaa siirtymi\u00e4. Zittoun (2008) mukaan siirtymiin vaikuttavat tekij\u00e4t ovat hyvin yksil\u00f6llisi\u00e4 sek\u00e4 voimakkuudeltaan ett\u00e4 niille annetuilta merkityksilt\u00e4\u00e4n. Esimerkiksi Alho- Malmelin (2010) on v\u00e4it\u00f6skirjassaan tarkastellut avoimen v\u00e4yl\u00e4n kautta yliopistoon opiskelemaan p\u00e4\u00e4sseiden opiskelijoiden opinnoilleen antamia merkityksi\u00e4 juuri edell\u00e4 esitetyn Levinsonin teorian kontekstissa.<\/p>\n

Jack Mezirowin (1991) teoria aikuisten persoonalliseen muutokseen johtavasta oppimisesta, transformaatioprosessista, perustuu k\u00e4sitykselle, jonka mukaan aikuiset tulkitsevat ja antavat jatkuvasti merkityksi\u00e4 el\u00e4m\u00e4nkokemuksilleen. Eletyn el\u00e4m\u00e4n kriittinen reflektointi ja el\u00e4m\u00e4nhistorian aikana syntyneiden merkitysrakenteiden tunnistaminen voivat johtaa uudistavaan oppimiseen ja konkreettisiin el\u00e4m\u00e4ntavan muutoksiin. Muutosprosessi saa alkunsa yleens\u00e4 jostakin merkityksellisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntapahtumasta, johon olemassa olevat ratkaisukeinot ovat riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t. Muutosprosessin l\u00e4pik\u00e4yminen edellytt\u00e4\u00e4 itsereflektiota ja joskus ep\u00e4miellytt\u00e4vienkin tunteiden l\u00e4pik\u00e4ynti\u00e4. Prosessin johdosta yksil\u00f6 tulkitsee ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n ja el\u00e4m\u00e4ntapahtumiaan uudessa valossa. (Mezirow 1991; Alho-Malmelin 2010, 37\u201338.) Koulutusta ja oppimista voidaan tarkastella yhten\u00e4 t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 osana el\u00e4m\u00e4nkulun rakentumista. Oppiminen ja kouluttautuminen ovat nousseet vahvojen aikuisuutta m\u00e4\u00e4ritt\u00e4vien el\u00e4m\u00e4nalueiden, perhe, lapset, ty\u00f6, vapaa-aika, rinnalle. Kouluttautuminen ei en\u00e4\u00e4 liity pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n nuoruuden el\u00e4m\u00e4nvaiheeseen, vaan siit\u00e4 on tullut osa kaikenik\u00e4isten jokap\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Koulutuksen pidentyminen on pident\u00e4nyt nuoruutta, mutta samalla eri el\u00e4m\u00e4nvaiheissa hankittu koulutus on h\u00e4m\u00e4rt\u00e4nyt nuoruuden ja aikuisuuden rajoja. Osallistumista elinik\u00e4iseen oppimiseen voidaan pit\u00e4\u00e4 j\u00e4lkimodernissa yhteiskunnassa jopa keskeisen\u00e4 aikuisuuden m\u00e4\u00e4rittelyn kriteerin\u00e4 (Koski & Moore 2001, 11\u201312). Elinik\u00e4inen oppiminen on noussut keskeiseksi agendaksi koko Euroopassa (Niemi 2010). Oppiminen ja osallistuminen koulutukseen tarjoavat kuitenkin erilaisia merkityksi\u00e4 eri ihmisille. Koulutus valtauttaa ihmisi\u00e4 toimimaan ja rakentamaan uudella tavalla el\u00e4m\u00e4nkulkujaan. Koulutus tarjoaa erilaisia resursseja muutoksen hallintaan, el\u00e4m\u00e4n ongelmakohtien ratkaisemiseen ja uuden alun l\u00f6yt\u00e4miseen. Koulutuksen avulla ihmiset rakentavat ja vahvistavat identiteetti\u00e4\u00e4n (Antikainen ym. 2000, 241\u2013245.) Tulevaisuudessa aikuiskoulutusj\u00e4rjestelm\u00e4n haasteena on tarjota yh\u00e4 enemm\u00e4n yksil\u00f6llistetty\u00e4 osaamista, mik\u00e4 merkitsee muutoksia sek\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6ihin ett\u00e4 opetus- ja oppimismenetelmiin (Aalto, Ahokas & Kuosa 2008, 31).<\/p>\n

Aittolan ym. (1997, 9-13) mukaan oppimisesta onkin tullut my\u00f6h\u00e4ismodernissa yhteiskunnassa koko elini\u00e4n kest\u00e4v\u00e4 projekti, ja muodollisen koulutuksen rinnalle on noussut t\u00e4rke\u00e4ksi arkip\u00e4iv\u00e4n eri ymp\u00e4rist\u00f6t ja niiss\u00e4 tapahtuva el\u00e4m\u00e4nlaajuinen oppiminen. Vaikka oppimista tapahtuukin paljon formaalin eli muodollisen koulutuksen puitteissa, kuitenkin paljon ihmisille merkityksellisi\u00e4 asioita opitaan nonformaalisti ja informaalisti. Me opimme keskusteluista yst\u00e4vien kanssa, kokeilemalla, osallistumalla, lukemalla ja internetist\u00e4. Opimme kaikkialla ja koko ajan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme ajattelemalla ja reflektoimalla kokemuksiamme ja havaintojamme. (Field 2000.)<\/p>\n

\"Py\u00f6r\u00e4ilija<\/a><\/p>\n

Yksil\u00f6 elink\u00e4isen\u00e4 oppijana ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n muutoksessa<\/h6>\n

Elinik\u00e4inen oppiminen voidaan n\u00e4hd\u00e4 yhdeksi avainprosessiksi ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n murroksen hallinnassa, erityisesti ik\u00e4\u00e4ntyvien ty\u00f6tekij\u00f6iden kohdalla. Useat viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, ett\u00e4 ammattilaiset kokevat oppineensa suurimman osan ty\u00f6ss\u00e4 tarvitsemistaan taidoista vasta itse ty\u00f6ss\u00e4. (Stenstr\u00f6m 2008, 128.) Ty\u00f6ss\u00e4 oppimisen ilmi\u00f6 on laaja ja moniselitteinen ja siin\u00e4 kohtaavat sek\u00e4 oppimiseen ja kehittymiseen t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4t humaanit arvot ett\u00e4 yritys- ja organisaatiomaailman tehokkuusajattelu. Ty\u00f6ss\u00e4 oppimisen tarkastelussa haastavaa on huomioida oikeudenmukaisesti sek\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6iden, ty\u00f6yhteis\u00f6jen ett\u00e4 ty\u00f6organisaatioiden tarpeet. (Tikkam\u00e4ki 2007, 226.) Ty\u00f6markkinoiden muutokset, ep\u00e4varmuus, p\u00e4tk\u00e4ty\u00f6t, nopea el\u00e4m\u00e4nrytmi ja kansainv\u00e4listyminen pakottavat ihmisi\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n itselleen jatkuvasti my\u00f6s uusia kouluttautumisen muotoja ja tapoja. Kouluttautuminen voi liitty\u00e4 el\u00e4m\u00e4n ja ty\u00f6n ep\u00e4varmuustekij\u00f6ihin, mutta yht\u00e4 lailla my\u00f6nteisten ty\u00f6el\u00e4m\u00e4kokemusten on todettu olevan yhteydess\u00e4 jatko- ja lis\u00e4kouluttautumishalukkuuteen. Ty\u00f6n positiivista kokemusta kuvaava termi ty\u00f6n imu ja ty\u00f6st\u00e4 saatavat ilon kokemukset voidaan liitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s flow-tilaan (Csikszentmihalyi 1990), joka kuvastaa t\u00e4ydellist\u00e4 uppoutumista ty\u00f6h\u00f6n ja eritt\u00e4in tarkkaavaisesti ja motivoituneesti asioiden tekemist\u00e4 niiden itsens\u00e4 takia. Jatkossa muodollisenkin koulutuksen ennustetaan siirtyv\u00e4n oppilaitoskeskeisyyden sijasta yh\u00e4 enenev\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin ty\u00f6paikoille (Lempinen 2010, 146).<\/p>\n

Sennett (2002) on k\u00e4ytt\u00e4nyt ajelehtimisen k\u00e4sitett\u00e4 pyrkiess\u00e4\u00e4n kuvaamaan lineaarisen el\u00e4m\u00e4nkulun murtumista ja muuttumista ennakoimattomammaksi, pirstaleisemmaksi \u2013 jatkuvasti liikkeess\u00e4 olevaksi. El\u00e4m\u00e4st\u00e4 on tullut t\u00e4ss\u00e4 ja nyt tapahtuvaa toimintaa, jota leimaa ep\u00e4varmuus ja lyhytj\u00e4nteisyys. Aikaisemmin el\u00e4m\u00e4ntarina oli mahdollista rakentaa ehyeksi kertomukseksi, jossa tulevaisuus oli pitk\u00e4lti ennustettavissa tai ainakin suunniteltavissa. 1900-luvun loppupuolella ajan uusi j\u00e4rjestys, joka uhkasi t\u00e4t\u00e4 ennakoitavissa olevaa el\u00e4m\u00e4nrakennetta ja \u2013 kulkua, syrj\u00e4ytti j\u00e4rjestelm\u00e4llisen pitk\u00e4j\u00e4nteisyyden. Nyttemmin el\u00e4minen muutospaineissa ja yh\u00e4 moninaisemmaksi hajoavissa el\u00e4m\u00e4nrakenteissa on muodostunut osaksi arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4. T\u00e4h\u00e4n pohjimmiltaan taloudelliseen j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n on sis\u00e4\u00e4nrakennettu oletus siit\u00e4, ett\u00e4 ihminen joutuu el\u00e4m\u00e4\u00e4n elinkaarensa aikana useita pienoisel\u00e4mi\u00e4, jotka eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 rakennukaan yhdeksi ehyeksi el\u00e4m\u00e4nkertomukseksi. Pelko el\u00e4m\u00e4nhallinnan menett\u00e4misest\u00e4 on juurtunut osaksi ihmisten arkea ja sis\u00e4\u00e4nrakennettu osaksi koulutus- ja ty\u00f6historiaa. Se, ettei ihmisill\u00e4 ole en\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4riteltyj\u00e4 teht\u00e4vi\u00e4, omaa vastuualuettaan, tekee el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ep\u00e4varmaa ja alati uusia vaatimuksia itsens\u00e4 kehitt\u00e4miselle asettavaa. Ajank\u00e4yt\u00f6n muutos heijastuu ty\u00f6aikaj\u00e4rjestelyihin ja teknologia on valjastettu palvelemaan t\u00e4t\u00e4 ajasta ja paikasta riippumatonta ty\u00f6skentely\u00e4. (Sennett 2002, 14\u201315, 102; Alho-Malmelin 2010.) Sama ilmi\u00f6 on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 yht\u00e4 lailla koulutuksessa et\u00e4opiskelun, verkkokurssien ja monimuotoopiskelun tarjonnan lis\u00e4\u00e4ntymisen\u00e4.<\/p>\n

Nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ty\u00f6paikka n\u00e4hd\u00e4\u00e4n varsin abstraktina ja sen sijaan puhutaankin enemm\u00e4n projekteista tai teht\u00e4v\u00e4kentist\u00e4. Yhteis\u00f6n tilalle on astunut verkosto, jonka luomisesta on tullut ty\u00f6ss\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4misen perusedellytys. (Sennett 2002, 18\u201319; Ruohotie 2002; Alho- Malmelin 2010, 21). Toimenkuva on usein varsin laaja ja haastaa ty\u00f6tekij\u00e4n jatkuvaan kilpajuoksuun itsens\u00e4 kehitt\u00e4misen ja toisaalta ty\u00f6ss\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4misen kanssa. Kouluttautumisen avulla pyrit\u00e4\u00e4n vastaamaan ty\u00f6markkinoiden jatkuvasti muuttuviin tarpeisiin ja sopeutumaan ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tapahtuviin muutoksiin. Elinik\u00e4isen opiskelun perustana ja vaatimuksina ovat my\u00f6nteiset opiskeluasenteet, joiden varassa aikuinen voi toimia joustavasti ja nopeasti haasteisiin reagoiden. Ruoholinnan (2009) v\u00e4it\u00f6stutkimuksessa tarkasteltiin terveydenhuolto- ja kaupanalan 45 vuotta t\u00e4ytt\u00e4neiden ty\u00f6ntekij\u00f6iden ty\u00f6ss\u00e4 ja ty\u00f6organisaatioissa tapahtuneita muutoksia sek\u00e4 heid\u00e4n muutoskokemuksiaan. Lis\u00e4ksi kysyttiin, millaiseksi ik\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t ty\u00f6ntekij\u00e4t kokevat asemansa j\u00e4lkimodernissa ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Ajantasainen ammattitaito koettiin t\u00e4rke\u00e4ksi ammatti-identiteetin ja itsetunnon kannalta. Kouluttautumisen voi siis ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 my\u00f6s moraalisena velvoitteena, mik\u00e4 puolestaan kietoutuu professioideologiaan. Aikuiskoulutuksen retoriikassa aikuisen edellytet\u00e4\u00e4n olevan aktiivinen toimija, joka kouluttautuu yh\u00e4 uudelleen, jos ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n muutokset sit\u00e4 edellytt\u00e4v\u00e4t. Ideologiaan k\u00e4\u00e4nt\u00f6puolena sis\u00e4ltyv\u00e4 syyllist\u00e4v\u00e4 vaikutus n\u00e4kyi my\u00f6s haastateltavien ajatuksissa. Eik\u00f6 koskaan ole riitt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4 ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4, miksi koko ajan pit\u00e4isi hankkia jotakin ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 lis\u00e4p\u00e4tevyytt\u00e4? (Ruoholinna 2009, 3-4.)<\/p>\n

L\u00e4hteet<\/h6>\n

Aalto, H-K., Ahokas, I. & Kuosa, T. 2008. Yleissivistys ja osaaminen ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 2030 \u2013 menestyksen ev\u00e4\u00e4t tulevaisuudessa hankkeen loppuraportti. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Tutu-julkaisuja 1\/2008.
\nAittola, T., Koikkalainen, R. & Vaherva, T. 1997. Aikuisten oppiminen arkiel\u00e4m\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopisto. Kasvatustieteen laitoksen julkaisuja 6.
\nAlho-Malmelin, M. 2010, Avointa v\u00e4yl\u00e4\u00e4 maisteriksi. Tutkimus avoimessa yliopistossa opiskelleista ja v\u00e4yl\u00e4n kautta korkeakouluun tulleista opiskelijoista. Turun yliopisto, C 300.
\nAntikainen, A., Houtsonen, J., Kauppila, J., Komonen, K., Koski, L. & K\u00e4yhk\u00f6, M. 2000. Koulutuksen merkitys identiteetin ja kulttuurin rakentajana. Teoksessa Raivola, R. (toim.) Vaikuttavuutta koulutukseen. Suomen akatemian koulutuksen vaikuttavuusohjelman tutkimuksia. Suomen Akatemian julkaisuja 2\/00. Helsinki: Edita, 231\u2013253.
\nCsikszentmihalyi, M. 1990. Flow: The Psychology of Optimal Experience. New York: Harper and Row.
\nErikson, E. H. 1950 (suom. 1962). Childhood and Society. 2. painos. New York: W.W.Norton & Co.
\nField, J. 2000. Lifelong Learning and the New Educational Order. Stoke on Trent UK and Sterling USA: Trentham Books.
\nHavighurst, R. J. 1972. Developmental Tasks and Education. New York: David Mckay.
\nKoski, L. & Moore, E. 2001. N\u00e4k\u00f6kulmia aikuisuuteen ja aikuiskasvatukseen. Aikuiskasvatus 21(1), 4\u201313.
\nLehtinen, E., Kuusinen, J. & Vauras. M. 2007. Kasvatuspsykologia. Helsinki: WSOY.
\nLempinen, P. 2010. N\u00e4k\u00f6kulmia oppimiseen ty\u00f6paikoilla. Aikuiskasvatus 30 (2), 146\u2013150.
\nLevinson, J. L. 1988. The Seasons of a Man\u00b4s Life. New York: Knopf.
\nLevinson, J. L. 1997. The Seasons of a Woman\u00b4s Life. New York: Ballantine Books.
\nMezirow, J. 1991. Transformative Dimensions of Adult Learning. San Francisco: Jossey- Bass Publishers.
\nNiemi, H. 2010. Suomalainen opettajankoulutus uusien haasteiden edess\u00e4. Teoksessa Kallioniemi, A., Toom, A., Ubani, M. & Linnansaari, H. (toim.) Akateeminen luokanopettajakoulutus: 30 vuotta teoriaa, k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4 ja maistereita. Suomen kasvatustieteellinen seura ry. Jyv\u00e4skyl\u00e4.
\nRuoholinna, T. 2009. Ik\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. P\u00e4ihitt\u00e4\u00e4k\u00f6 nuoruus ja koulutus aikuisuuden ja kokemuksen? Turun yliopisto, C 288.
\nRuohotie, P. 2002. Oppiminen ja ammatillinen kas\u00acvu. Helsinki: WSOY.
\nSennett, R. 2002. Ty\u00f6n uusi j\u00e4rjestys. Miten kapitalismi kuluttaa ihmisen luonnetta. (Suom. Eine Kivinen & David Kivinen). Jyv\u00e4skyl\u00e4: Gummerus Kirjapaino Oy.
\nStenstr\u00f6m, M-L. 2008. Koulutus ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4 muutoksessa. Aikuiskasvatus 28(2), 128\u2013134.
\nTikkam\u00e4ki, K. 2007. Ty\u00f6ss\u00e4 oppimisen ja ty\u00f6organisaatioiden kehitt\u00e4misen haasteista. Aikuiskasvatus 27(3), 223\u2013227.
\nZittoun, T. 2008. Learning trough Transitions: The Role of Institutions. European Journal of Psychology of Education 23(2), 165\u2013181.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Erik H. Eriksonin el\u00e4m\u00e4nkaariteoriaa (1950), joka l\u00e4hestyy ihmisen el\u00e4m\u00e4\u00e4 kehityskriisien kautta, pidet\u00e4\u00e4n perustavanlaatuisena, ja sen katsotaan olleen vaikuttamassa moniin muihin kehitys- ja el\u00e4m\u00e4nkaariteorioihin (Erikson 1962; Lehtinen, Kuusinen & Vauras 2007, 22\u201328). Havighurst (1972) puolestaan on kuvannut ihmisen el\u00e4m\u00e4nkaareen liittyv\u00e4t kehitysteht\u00e4v\u00e4t niiden normatiivisten odotusten kautta, joita yksil\u00f6\u00f6n kohdistetaan tietyss\u00e4 el\u00e4m\u00e4nvaiheessa. Havighurstin mukaan n\u00e4it\u00e4 odotuksia aiheuttavat fyysinen … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":33,"featured_media":4778,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-4634","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4634","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/users\/33"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4634"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4634\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5170,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4634\/revisions\/5170"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/media\/4778"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4634"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4634"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4634"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}