{"id":8082,"date":"2014-09-29T14:09:09","date_gmt":"2014-09-29T11:09:09","guid":{"rendered":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/?p=8082"},"modified":"2017-05-08T12:51:22","modified_gmt":"2017-05-08T09:51:22","slug":"ea2-alkusanat-3","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/2014\/09\/29\/ea2-alkusanat-3\/","title":{"rendered":"Ea2. Alkusanat"},"content":{"rendered":"

Katse diagnoosien taakse?<\/h1>\n

 <\/p>\n

Jokainen meist\u00e4 on erilainen \u2013 viel\u00e4p\u00e4 omalla ainutkertaisella tavallaan. Erilaisuuden hyv\u00e4ksyminen ja oppimisen tasa-arvo ovat keskeisi\u00e4 tavoitteita sek\u00e4 lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ett\u00e4 kouluty\u00f6n arjessa. Ei ole helppoa toteuttaa opetusta siten, ett\u00e4 se vastaa jokaisen lapsen yksil\u00f6llisiin kykyihin ja tarpeisiin, mutta onneksi t\u00e4h\u00e4n haasteeseen voidaan vastata kolmiportaisella tuella, joka on t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 luonnollinen ja kiinte\u00e4 osa esi- ja perusopetusta.<\/p>\n

Erityispedagogiikassa on perinteisesti jaoteltu ihmisi\u00e4 eri kategorioihin. Luokittelun tarkoituksenmukaisuutta pohdittaessa her\u00e4\u00e4 kysymys, onko diagnosointi aina v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Asiasta voi olla montaa mielt\u00e4. Varmaa on kuitenkin, ett\u00e4 ihmisten luokittelua on l\u00e4hes mahdotonta v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. Erilaiset luokitukset ja vammaisuuden m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4t ovat edelleen l\u00e4ht\u00f6kohtina esimerkiksi oppimisvaikeuksien syiden selvitt\u00e4misess\u00e4, vammaisiin ihmisiin suhtautumisessa ja h\u00e4iri\u00f6ihin puuttumisessa. Ne oikeuttavat muun muassa erilaisiin opetus- ja kuntoutusohjelmiin sek\u00e4 yhteiskunnallisiin tukiin ja palveluihin, ja hyv\u00e4 niin. Pahimmillaan lapsi voidaan kuitenkin asiantuntijoiden toimesta leimata ns. toivottomaksi tapaukseksi tai vaikka tyypilliseksi ADHD-nuoreksi. Vaarana on yksil\u00f6n syrj\u00e4ytyminen itse\u00e4\u00e4n toteuttavana ennusteena, jos vanhemmat eiv\u00e4t usko lapsensa mahdollisuuksiin ja kannusta h\u00e4nt\u00e4 yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n, tai nuori ei luota itseens\u00e4 eik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ole rohkeutta rikkoa rajojaan ja murtaa ennakko-oletuksia.<\/p>\n

On haitallista, jos vammainen ihminen n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ennen kaikkea vammaisryhm\u00e4n edustajana. Vaarana on, ett\u00e4 henkil\u00f6n yksil\u00f6lliset ominaisuudet j\u00e4\u00e4v\u00e4t ik\u00e4\u00e4n kuin vammaisuuden alle. T\u00e4ll\u00f6in vammasta saattaa tulla ainoa yksil\u00f6\u00e4 ja h\u00e4nen arvoaan m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4. Mutta jokainen lapsi, nuori ja aikuinen on aina paljon muutakin kuin diagnoosinsa. Liiallinen diagnooseihin tuijottaminen johtaa siihen, ett\u00e4 valtav\u00e4est\u00f6st\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4sti erottuvat yksil\u00f6t n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ensisijaisesti poikkeavina ja usein valitettavasti my\u00f6s jotenkin vajaina ja heikkoina. Mutta, voisiko vammaisuus ollakin ennen kaikkea hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4\u00e4 erilaisuutta, ellei per\u00e4ti ainutlaatuisuutta? Niin erityispedagogiikassa kuin laajemminkin yhteiskunnassa tulee katsoa diagnoosien taakse. Vain siten vajavuus voi kehitty\u00e4 vahvuudeksi ja mahdoton muuttua mahdolliseksi.<\/p>\n

\u00a0<\/em><\/p>\n

Satu J\u00e4rvinen\u00a0<\/em>
\ntuntiopettaja<\/p>\n

 <\/p>\n

\"punahiuksinen_tytto\"<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Katse diagnoosien taakse?   Jokainen meist\u00e4 on erilainen \u2013 viel\u00e4p\u00e4 omalla ainutkertaisella tavallaan. Erilaisuuden hyv\u00e4ksyminen ja oppimisen tasa-arvo ovat keskeisi\u00e4 tavoitteita sek\u00e4 lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ett\u00e4 kouluty\u00f6n arjessa. Ei ole helppoa toteuttaa opetusta siten, ett\u00e4 se vastaa jokaisen lapsen yksil\u00f6llisiin kykyihin ja tarpeisiin, mutta onneksi t\u00e4h\u00e4n haasteeseen voidaan vastata kolmiportaisella tuella, joka on t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 luonnollinen ja … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":9,"featured_media":2347,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-8082","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8082","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/users\/9"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8082"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8082\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8090,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8082\/revisions\/8090"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2347"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8082"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8082"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8082"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}