{"id":8088,"date":"2014-09-29T15:11:22","date_gmt":"2014-09-29T12:11:22","guid":{"rendered":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/?p=8088"},"modified":"2017-05-08T12:51:22","modified_gmt":"2017-05-08T09:51:22","slug":"ea2-johdanto-opintojakson-teemoihin-3","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/2014\/09\/29\/ea2-johdanto-opintojakson-teemoihin-3\/","title":{"rendered":"Ea2. Johdanto opintojakson teemoihin"},"content":{"rendered":"

Poikkeavuus \u2013 yksil\u00f6n vai yhteis\u00f6n ongelma?<\/h2>\n

Eettisesti varsin mielenkiintoinen kysymys on, kuka m\u00e4\u00e4rittelee poikkeavuuden ja millaisin perustein. Kahden vuosikymmenen aikana tapahtuneet muutokset niin tieteellisess\u00e4 ajattelussa kuin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4kin ovat tehneet tarpeelliseksi vammaisuuden luokittelun tarkentamisen ja muuttamisen. Vuoden 1997 kansainv\u00e4linen vaurioiden, toimintavajavuuksien ja haittojen luokittelujen kokeiluversio (ICIDH-2, The International Classification of Impairments, Disabilities and Handicaps 1997) yhdist\u00e4\u00e4 vammaisuuden l\u00e4\u00e4ketieteellisen ja sosiaalisen mallin. Mallissa kuvataan terveydentilan, ymp\u00e4rist\u00f6- ja persoonallisuustekij\u00f6iden v\u00e4list\u00e4 yhteytt\u00e4. N\u00e4iden tekij\u00f6iden v\u00e4lill\u00e4 on dynaaminen vuorovaikutus ja interventiot jollakin tasolla muuttavat muiden kesken\u00e4\u00e4n yhteydess\u00e4 olevien tekij\u00f6iden vaikutusta. Ne ovat spesifej\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 aina ole ennustettavissa. (Poussu-Olli & Keto 1999.)<\/p>\n

Nykyinen vuonna 2001 hyv\u00e4ksytty toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainv\u00e4linen luokitus tunnetaan lyhenteell\u00e4 ICF (International Classification of Functioning, Disability and Health). ICF tarjoaa yhten\u00e4isen, kansainv\u00e4lisesti sovitun kielen ja viitekehyksen toiminnallisen terveydentilan ja terveyteen liittyvien toiminnallisten tilanteiden kuvaamiseen. Varsinaisesti vuoden 1997 ICIDH-2 -kokeilu-versioon uusi 2001 luokittelu ei tuo oleellista uutta. Jos jotain haluaa siit\u00e4 mainita, uusi luokittelu laajentaa k\u00e4sitealaa yleisen terveyden n\u00e4k\u00f6kulmaan ja luo edellytykset nimet\u00e4 k\u00e4sitteet positiivisina termein\u00e4. ICF m\u00e4\u00e4rittelee terveyden osatekij\u00f6it\u00e4 ja er\u00e4it\u00e4 terveyteen liittyvi\u00e4 hyvinvoinnin osatekij\u00f6it\u00e4, kuten koulutus ja ty\u00f6. (ICF, Stakes 2004.)<\/p>\n

Vammainen yksil\u00f6 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kiinte\u00e4mmin osana ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 ja yhteis\u00f6\u00e4 kuin viel\u00e4 muutama vuosikymmen sitten. Ymp\u00e4rist\u00f6lliset n\u00e4k\u00f6kulmat korostavat ymp\u00e4rist\u00f6n muuttamista, joka laajasti tulkittuna merkitsee esimerkiksi ymp\u00e4rist\u00f6n liikuntaesteett\u00f6myytt\u00e4, palvelujen tavoitettavuutta ja yhteis\u00f6ss\u00e4 toimivien ihmisten asenteiden muuttamista my\u00f6nteisemmiksi. T\u00e4ll\u00f6in vammaisuus n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ennemmin ihmisten hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 erilaisuutena kuin yksil\u00f6\u00e4 leimaavana poikkeavuutena. Vammaisuus voidaan t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oikeastaan m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 yksil\u00f6n ja yhteis\u00f6n v\u00e4liseksi vuorovaikutussuhteeksi, sill\u00e4 yhteiskunnassa vallitsevat olosuhteet vaikuttavat ratkaisevasti siihen, kuinka poikkeaviksi ja avuttomiksi vammaiset ihmiset itsens\u00e4 kokevat.<\/p>\n

Vammainen ja vammaisuus ovat nykymerkityksess\u00e4\u00e4n sanoina varsin nuoria, sill\u00e4 esimerkiksi lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 vammaisuuden k\u00e4sitett\u00e4 ryhdyttiin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n vasta 1980-luvulta l\u00e4htien. Sit\u00e4 ennen k\u00e4ytettiin yleisesti invalidi-sanaa. Viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sellaiset ilmaukset kuten vajaakuntoisuus, ty\u00f6kyvytt\u00f6myys ja alentunut toimintakyky ovat yleisi\u00e4. Kyseiset k\u00e4sitteet ovat tunnesis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n negatiivisia ja ne kuvastavat jonkin el\u00e4misen osa-alueen rajoitusta tai puutosta. Maailman terveysj\u00e4rjest\u00f6n WHO:n mukaan vammautumisprosessi alkaa sairaudesta, onnettomuudesta tai tapaturmasta, joka aiheuttaa vamman eli anatomisen rakenteen puutoksen tai poikkeavuuden. Vammasta johtuvaa rajoitusta tai puutosta jossakin ihmisen normaalitoiminnassa kutsutaan puolestaan vajaatoiminnaksi, joka aiheuttaa haitan. Haitta rajoittaa tai est\u00e4\u00e4 yksil\u00f6\u00e4 suoriutumasta yhteis\u00f6tason toiminnasta. Vammaisuus syntyy siis oikeastaan vasta silloin, kun vammainen henkil\u00f6 kohtaa yhteiskunnan vammattomien ihmisten ehdoilla j\u00e4senilleen asettamat vaatimukset.<\/p>\n

Yksil\u00f6ss\u00e4 oleva yksi poikkeava piirre yleistet\u00e4\u00e4n valitettavan helposti koko yksil\u00f6\u00e4 koskevaksi, jolloin ei n\u00e4hd\u00e4 kyseisen ominaisuuden vaikutuksen rajallisuutta \u2013 esimerkiksi n\u00e4k\u00f6vammaiselle henkil\u00f6lle ei tarvitse huutaa tai ett\u00e4 liikuntavammainenkin kykenee ajattelemaan omilla aivoillaan. Vamma on yksil\u00f6\u00f6n liittyv\u00e4 ominaisuus, piirre muiden joukossa, mutta usein se saattaa peitt\u00e4\u00e4 alleen kaiken muun. Vammaisten henkil\u00f6iden syrjiv\u00e4n kohtelun taustalla oleville asenteille on varsin tyypillist\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4siteparit vammainen\/vammaton ja terve\/sairas sekoitetaan toisiinsa. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, ett\u00e4 vammaisia kuntoutetaan ja sairaita parannetaan. Vammaiset henkil\u00f6t ovat vammattomien tavoin joko terveit\u00e4 tai sairaita.<\/p>\n

Inkluusio \u2013 uhka vai mahdollisuus?<\/h2>\n

Viimeisen vuosikymmenen aikana kansainv\u00e4lisiss\u00e4 keskusteluissa on korostettu inklusiivisen kasvatuksen mahdollisuuksia. Inkluusio-k\u00e4site on saanut alkunsa Yhdysvalloissa k\u00e4ytetyst\u00e4 sanasta inclusive education. Laajempi k\u00e4site edell\u00e4 mainitulle on yhteiskunnallinen inkluusio, jolloin inkluusiolla tarkoitetaan yhteiskuntaa, joka on tarkoitettu kaikille, jossa jokaisella kansalaisella on oikeus tasavertaisesti osallistua kaikilla yhteiskunnan tasoilla tapahtuvaan toimintaan. Inkluusiolla luodaan puitteet ihmisen el\u00e4m\u00e4nhallintaan. Yhteiskunnallinen inkluusio tarkoittaa sellaisten arvojen, etuoikeuksien ja politiikan muuttamista, jotka aiheuttavat syrjint\u00e4\u00e4. Se ei koske yksinomaan tiettyj\u00e4 syrj\u00e4ytyneit\u00e4 ryhmi\u00e4, vaan t\u00e4ll\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4n\u00e4 taataan ihmisten selviytyminen el\u00e4m\u00e4ntilanteissa, jotka ovat yll\u00e4tyksellisesti muuttuneet vaikeasti hallittaviksi. Kaikkien ihmisten tulisi n\u00e4in ollen olla kiinnostuneita inkluusiosta oman turvallisuutensa ja hyvinvointinsa t\u00e4hden. Yhteiskunnan inkluusio on prosessi. Se on sek\u00e4 ideologinen ett\u00e4 poliittinen ja my\u00f6s k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen. Se ohjaa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekij\u00f6it\u00e4 edist\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4rjestelmien rakenteita, joilla on positiivinen vaikutus yhteiskuntamme j\u00e4seniin. Monesti syrj\u00e4ytymisess\u00e4 on pikemminkin kyse j\u00e4rjestelmien puutteellisesta toiminnasta kuin henkil\u00f6iden kykenem\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 hallita omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. (Poussu-Olli 2004.)<\/p>\n

Koulumaailmassa inkluusion toteuttaminen merkitsee ennen kaikkea ns. l\u00e4hikouluperiaatteen noudattamista. Sen mukaan jokaisella oppilaalla on oikeus saada omien edellytystens\u00e4 mukaista hyv\u00e4\u00e4 opetusta mahdollisesta vammastaan huolimatta omassa l\u00e4hikoulussaan eli siin\u00e4 koulussa, johon lapsi asuinpaikkansa perusteella kuuluu. Inkluusio kyseenalaistaa perinteisen kaksoisj\u00e4rjestelm\u00e4n, jossa yleisopetus ja erityisopetus ovat omia erillisi\u00e4 j\u00e4rjestelmi\u00e4\u00e4n. Samalla inklusiivinen kasvatus haastaa perinteisen l\u00e4\u00e4ketieteellis-psykologisen n\u00e4k\u00f6kulman, joka luokittelee oppilaat ominaisuuksien perusteella kahteen ryhm\u00e4\u00e4n oppilaiksi ja erityisoppilaiksi. Inkluusion mukaan erilaisia oppijoita tulisi opettaa yhdess\u00e4 eik\u00e4 lapsia pid\u00e4 erist\u00e4\u00e4 omiin ryhmiins\u00e4. Vaikka inkluusio on n\u00e4hty virallisesti hyv\u00e4n\u00e4 asiana jo pitk\u00e4\u00e4n, erill\u00e4\u00e4n toteutettava erityisopetus on s\u00e4ilytt\u00e4nyt edelleen asemansa monissa l\u00e4nsimaissa, my\u00f6s Suomessa.<\/p>\n

Inkluusio perustuu yhdistyneen j\u00e4rjestelm\u00e4n filosofiaan, jossa kaikkien oppilaiden yksil\u00f6llisten tarpeiden ja edellytysten huomioon ottaminen ik\u00e4tovereiden kanssa yleisopetuksen ryhm\u00e4ss\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Jokaisen oppilaan, ei vain ns. erityisoppilaan, opetus pyrit\u00e4\u00e4n yksil\u00f6llist\u00e4m\u00e4\u00e4n. Taustalla on sosiaalinen malli; kun oppilaan oppimisprosessissa ilmenee ongelmia, toimenpiteit\u00e4 ei kohdisteta pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n oppilaaseen, vaan pyrit\u00e4\u00e4n kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n oppimisymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 kokonaisuudessaan. Inklusiivisen koulun kulttuurissa on keskeist\u00e4 yhteistoiminnallisuus aikuisten ja aikuisten ja oppilaiden v\u00e4lill\u00e4 sek\u00e4 kaikkien oppilaiden yhteistoiminnallinen oppiminen. Tiedollisten tavoitteiden rinnalla on keskeist\u00e4 kasvatus suvaitsevaisuuteen ja sosiaalisuuteen. Inkluusiossa on itse asiassa kysymys yhteiskuntademokratian kehitt\u00e4misest\u00e4. Sill\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n koulutuksellista tasa-arvoa ja ehk\u00e4isem\u00e4\u00e4n yhteiskunnallista syrj\u00e4ytymist\u00e4. Todellinen inkluusio voi kuitenkin toteutua vasta sitten, kun kaikki toimijat ovat siihen aidosti sitoutuneita ja k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 on riitt\u00e4v\u00e4sti joustavia resursseja. Matka kaikille avoimeen kouluun on viel\u00e4 pitk\u00e4, mutta haastavat ensiaskeleet on otettu.<\/p>\n

L\u00e4hteet:<\/strong>
\nClark, C., Dyson, A. & Millward, A. (eds) 1998. Theorising special education. London: Routledge.
\nDyson, A. 1999. Inclusion and inclusions: theories and discourses in inclusive education. Teoksessa H. Daniels & P. Garner (eds) Inclusive education. World yearbook of education. London: Kogan Page, 36\u201353.
\nIkonen, O. & Virtanen, P. (toim.) 2001. HOJKS \u2013 erilaisia oppijoita, erilaisia l\u00e4hestymistapoja. Jyv\u00e4skyl\u00e4: PS-Kustannus.
\nMittler, P. 2000. Working Towards Inclusive Education. Social Contexts.
\nLondon: David Fulton Publishers.
\nMurto, P., Naukkarinen, A. & Saloviita, T. (toim.) 2001. Inkluusion haaste koululle: oikeus yhdess\u00e4 oppimiseen. Jyv\u00e4skyl\u00e4: PS-Kustannus.
\nOliver, M. 1996. Understanding disability: from theory to practice. New York: Saint Martin\u00b4s Press.
\nPoussu-Olli, H.-S. 2004. Inclusion \u2013 A Dream or an Option for an Impaired Person in our Society, pp. 577\u2013588. In: Lazaridou et al (eds) Education: Concepts and Practices. Athens: Athens Institute for Education and Research.
\nSaloviita, T. 1999. Kaikille avoimeen kouluun. Erilaiset oppilaat tavallisella luokalla. Jyv\u00e4skyl\u00e4: Atena.
\nTeittinen, A. 2000. Miten tutkia vammaisuutta yhteiskunnallisena kysymyksen\u00e4. Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopiston sosiologian julkaisuja.<\/p>\n

Erityisopetuksen m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvanut \u2013 miksi?<\/h2>\n

Vuodesta 2011 alkaen peruskoulun oppilaiden saama tuki muuttui kolmiportaiseksi: yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Jos yleinen tuki ei riit\u00e4, annetaan tehostettua tukea, ja jos tehostettu tuki ei riit\u00e4, annetaan erityist\u00e4 tukea. Lakimuutoksen j\u00e4lkeen tehostettua tukea saaneiden oppilaiden osuus on kasvanut vuosittain. Erityist\u00e4 tukea saaneiden oppilaiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 on v\u00e4hentynyt joka vuosi.<\/p>\n

Tilastokeskuksen koulutustilastojen (julkaistu 13.6.2016) mukaan syksyll\u00e4 2015 perusopetuksen\u00a0oppilaista\u00a016 prosenttia eli l\u00e4hes\u00a086 000 oppilasta sai tehostettua tai erityist\u00e4 tukea. Erityist\u00e4 tukea saaneiden osuus oli 7,3 prosenttia peruskoulun oppilaista ja m\u00e4\u00e4r\u00e4 on pysynyt kahden edellisen vuoden tasolla.\u00a0(Vertailuksi vuonna 1995 vastaava osuus oli 2,9 prosenttia, joten erityisoppilaiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 perusopetuksessa on l\u00e4hes kolminkertaistunut reilussa 15 vuodessa samaan aikaan kuin peruskoululaisten kokonaism\u00e4\u00e4r\u00e4 on hieman v\u00e4hentynyt.) Uuteen lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00f6n perustuvaa tehostettua tukea j\u00e4rjestettiin ensimm\u00e4isen kerran vuonna 2011, ja sen yleisin tukimuoto oli osa-aikainen erityisopetus ja erityist\u00e4 tukea saaneiden avustaja- ja\/tai tulkitsemispalvelut. Tehostetun tuen oppilaista oli poikia 65 prosenttia ja tytt\u00f6j\u00e4 35 prosenttia. Erityist\u00e4 tukea saaneista oli poikia 70 prosenttia ja tytt\u00f6j\u00e4 30 prosenttia.<\/p>\n

Erityist\u00e4 tukea saaneista oppilaista 19 prosenttia oli integroitu kokonaan yleisopetuksen ryhmiin ja\u00a041 prosenttia sai osan opetuksestaan yleisopetuksen ryhm\u00e4ss\u00e4 ja osan erityisryhm\u00e4ss\u00e4. Kokonaan erityisryhm\u00e4ss\u00e4 opetuksensa saaneiden osuus oli 40 prosenttia. (Tilastokeskus, koulutustilastot 13.6.2016.) Erityisopetuksen j\u00e4rjest\u00e4minen yleisopetuksen yhteydess\u00e4 eli erilaiset integraatio- ja inkluusioratkaisut ovat lis\u00e4\u00e4ntyneet 2000-luvulla ja erityiskoulujen oppilasm\u00e4\u00e4r\u00e4 on v\u00e4hentynyt jatkuvasti. Erityisopetuksen j\u00e4rjest\u00e4mispaikka vaihtelee kuitenkin selv\u00e4sti alueittain. Kehitys on seurausta siit\u00e4, ett\u00e4 erityisopetus n\u00e4hd\u00e4\u00e4n t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 aiempaa useammin opetuksen j\u00e4rjest\u00e4misen tapana kuin paikkana. T\u00e4ll\u00f6in erityisopetus vied\u00e4\u00e4n oppilaiden luo, eik\u00e4 p\u00e4invastoin.<\/p>\n

Mist\u00e4 erityisopetustarpeen\u00a0kasvu\u00a0sitten voisi johtua? Yksiselitteist\u00e4 vastausta ei varmasti ole, mutta tutkijat ovat esitt\u00e4neet arvioita siit\u00e4, ett\u00e4 muun muassa dysfasian yleistymisen taustalla olisi etenkin arviointimenetelmien kehittyminen ja diagnostisten kriteerien tarkentuminen. N\u00e4in ollen olisi siis vain osittain kyse h\u00e4iri\u00f6n todellisesta m\u00e4\u00e4r\u00e4llisest\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntymisest\u00e4. Tilastokeskuksen luvut osoittavat, ett\u00e4 erityist\u00e4 tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria on t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 niin paljon, ett\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isesti vain harva opettaja v\u00e4lttyy erityisoppilaan kohtaamiselta ty\u00f6uransa aikana, on kyse sitten p\u00e4iv\u00e4hoidon tai vaikkapa yliopiston opettajasta. T\u00e4st\u00e4 johtuen erityispedagogisen tiet\u00e4myksen lis\u00e4\u00e4minen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Sanotaan, ett\u00e4 tieto lis\u00e4\u00e4 tuskaa, mutta esimerkiksi poikkeavan k\u00e4ytt\u00e4ytymisen ymm\u00e4rt\u00e4misess\u00e4 tai vaikeavammaisen oppilaan opetuksellisten erityistarpeiden tunnistamisessa asia on kuitenkin p\u00e4invastoin. Tietojen ja taitojen ohella erityispedagogiikassa on kysymys my\u00f6s asiantuntijoiden ja ymp\u00e4rist\u00f6n asenteista, joista l\u00f6ytyy aina parantamisen varaa.<\/p>\n

Lapsen tai nuoren erityinen tuen tarve on haaste niin yksil\u00f6lle itselleen, h\u00e4nen perheelleen, opettajille kuin laajemminkin yhteiskunnalle. Erilaisia oppijoita koskevia p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n eri hallinnonaloilla ja entist\u00e4 enemm\u00e4n paikallistasolla. Ratkaisuihin vaikuttavat vallalla olevat arvot ja k\u00e4sitykset muun muassa yksil\u00f6n ja ymp\u00e4rist\u00f6n v\u00e4lisist\u00e4 suhteista. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tiedostaa, ett\u00e4 vammaisuus, poikkeavuus ja normaalius ovat esimerkkej\u00e4 sellaisista k\u00e4sitteist\u00e4 ja ilmi\u00f6ist\u00e4, joiden sis\u00e4ll\u00f6t ovat sopimuksenvaraisia ja siten jatkuvasti muuttuvia. Viel\u00e4 2000-luvulla tarvitaan luovaa joutilaisuutta ja aikaa ajatella, jotta m\u00e4\u00e4r\u00e4 voisi muuttua my\u00f6s laaduksi. Jatkuva keskustelu on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, sill\u00e4 erityisopetuksen j\u00e4rjest\u00e4misess\u00e4 ja toteuttamisessa on edelleen paljon kehitett\u00e4v\u00e4\u00e4 ja uudistettavaa. Erityispedagogiselle tutkimukselle ja erityist\u00e4 tukea tarvitsevien ihmisten parissa teht\u00e4v\u00e4lle k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ty\u00f6lle riitt\u00e4\u00e4 haasteita varhaiserityiskasvatuksesta aina aikuiskoulutukseen asti.<\/p>\n

\"poika_rannalla\"<\/a><\/p>\n

\"IInes_kansi\"<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Poikkeavuus \u2013 yksil\u00f6n vai yhteis\u00f6n ongelma? Eettisesti varsin mielenkiintoinen kysymys on, kuka m\u00e4\u00e4rittelee poikkeavuuden ja millaisin perustein. Kahden vuosikymmenen aikana tapahtuneet muutokset niin tieteellisess\u00e4 ajattelussa kuin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4kin ovat tehneet tarpeelliseksi vammaisuuden luokittelun tarkentamisen ja muuttamisen. Vuoden 1997 kansainv\u00e4linen vaurioiden, toimintavajavuuksien ja haittojen luokittelujen kokeiluversio (ICIDH-2, The International Classification of Impairments, Disabilities and Handicaps 1997) … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":9,"featured_media":2376,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-8088","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8088","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/users\/9"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8088"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8088\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8096,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8088\/revisions\/8096"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2376"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8088"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8088"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/utu.onedu.fi\/verkkojulkaisut\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8088"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}