Ruusut

Ruu­sut ovat piik­ki­siä pen­sai­ta­tai köyn­nök­siä. Ruu­sun leh­det ovat yleen­sä 5–15 cm pit­kät ja niis­sä on ylei­sim­min 5–9 leh­dyk­kää. Ku­kat ovat yk­sit­täin tai ku­kin­to on har­va­kuk­kai­nen huis­ki­lo^[1]. Kuk­ka­poh­jus ke­hit­tyy mar­ja­mai­sek­si kiu­lu­kak­si, jon­ka si­säl­lä ke­hit­ty­vät päh­ky­lät. Vil­li­ruu­sun ku­kas­sa on vii­si terä­leh­teä, ja­los­te­tuis­sa muo­dois­sa nii­tä on kui­ten­kin pal­jon enem­män. Luon­non­muo­to­jen vä­rit vaih­te­le­vat val­koi­ses­ta vaa­le­an­pu­nai­seen, myös kel­tai­sia on. Leh­tien koko ja väri­sä­vyt vaih­te­le­vat, sa­moin piik­kien mää­rä ja koko. Ruu­sun he­del­män nimi on ruu­sun­mar­ja eli ruu­sun kiu­luk­ka, ja se si­säl­tää pal­jon C-vi­ta­mii­nia.

Ruusun historiaa

Ruu­suil­la on mo­nia mer­ki­tyk­siä ja käyt­tö­ta­po­ja. Noin 2300 vuot­ta eaa. löy­det­tiin en­sim­mäi­set mer­kit ih­mi­sen ja ruu­sun yh­tei­ses­tä his­to­ri­as­ta Euf­ra­tin ja Tig­ri­sin alu­eel­ta. Myö­hem­min on löy­det­ty ruu­su­ve­des­tä esit­tä­viä savi­tau­lu­ja, ja li­säk­si faa­ra­oi­den hau­dois­sa on ol­lut merk­ke­jä ruu­suis­ta.

Ruu­sut ovat kul­keu­tu­neet Poh­jo­laan munk­kien kaut­ta, ja 1800–lu­vul­la ruu­su­in­nos­tus kas­voi hui­mas­ti. Use­at suo­ma­lais­ten puu­tar­ho­jen ruu­su­la­jit ja – la­jik­keet ovat pe­räi­sin Pie­ta­ris­ta, mut­ta yh­den van­him­man ruu­sun, ju­han­nus­ruu­sun, alku­pe­rää ei ole saa­tu sel­vil­le.

Ruu­sut sym­bo­loi­vat on­nea, kes­tä­vää rak­kaut­ta sekä jäl­leen­syn­ty­mis­tä, li­säk­si sen kat­so­taan ole­van vai­ke­ne­mi­sen merk­ki. Ruu­sun he­ral­dis­ti­nen sym­bo­li esiin­tyy vah­vas­ti tyy­li­tel­ty­nä. Myös vä­reil­lä on omat mer­ki­tyk­sen­sä. Oras­ta­vas­ta rak­kau­des­ta ker­too vaa­le­an­pu­nai­nen ruu­su, su­rua ja kuo­le­maa sym­bo­loi puo­les­taan val­koi­nen ruu­su, joka il­men­tää myös toi­saal­ta puh­taut­ta ja vi­at­to­muut­ta.

Bengt Scha­lin on toi­mi­nut Suo­mes­sa mer­kit­tä­vä­nä ruu­su­vai­kut­ta­ja­na vuo­si­na 1946–1957. Scha­lin toi­mi Hel­sin­gin kau­pun­gin­puu­tar­hu­ri­na, ja ri­kas­tut­ti kau­pun­kia is­tut­ta­mal­la mo­nia pen­sas­ruu­su­ja.

Hyötykäyttö

Ruu­su­ja ar­vos­te­taan nii­den ulko­näön ja tuok­sun ta­kia, mut­ta niil­lä on myös hyö­ty­käyt­töä. Ruu­su­jen kiu­lu­kois­sa on pal­jon C-vi­ta­mii­nia, sekä jon­kin ver­ran A-vi­ta­mii­nia. Kiu­lu­kois­ta voi keit­tää so­sei­ta, me­hua jne. Kiu­lu­koi­den li­säk­si myös ruu­su­jen leh­dis­tä voi val­mis­taa tee­tä, ja ruu­su­jen terä­leh­det ovat kau­nii­ta ja syö­tä­viä ko­ris­tei­ta ^[2]. Syö­tä­väk­si so­pi­vat puh­tais­sa olo­suh­teis­sa kas­va­neet myr­kyt­tä­mät­tö­mät ku­kat, kuk­ka­kaup­po­jen var­si­ruu­su­jen terä­leh­tiä ei kan­na­ta syö­dä.

http://www.you­tu­be.com/watch?v=69QAc­JOlJQc