7. Johdatusta opintojakson teemoihin

Miten valokuva vaikuttaa?

Valo­ku­vaa on käy­tet­ty mie­len­ter­vey­den  tu­ke­na niin­kin ai­kai­sin kuin 1838. Psy­ki­at­ri­sen valo­ku­vauk­sen isä, lon­too­lai­nen psy­ki­at­ri Dr. Hugh Welch Di­a­mond, aloit­ti po­ti­lai­den­sa edis­ty­mi­sen seu­raa­mi­sen valo­ku­vaa­val­la. Vie­lä 100 vuot­ta myö­hem­min psy­ki­at­ri­sil­le po­ti­lail­le ja hei­dän per­heil­leen suo­si­tel­tiin valo­ku­vaa­mis­ta.  Kuu­lui­sat so­si­aa­li­alan am­mat­ti­lai­set Jane Addams ja Paul Kellogg käyt­ti­vät 1800- ja 1900-lu­ku­jen tait­tees­sa valo­ku­vaa edis­tä­mään po­ti­lai­den­sa so­si­aa­lis­ta elä­mää.

1980- ja 1990-lu­vuil­la valo­ku­van käyt­tö mie­len­ter­vey­den tu­ke­na kas­voi voi­mak­kaas­ti. Pi­det­tiin työ­pa­jo­ja, pe­rus­tet­tiin yh­dis­tyk­siä, jär­jes­tet­tiin tie­teel­li­siä kon­fe­rens­se­ja ja syn­tyi uu­sia jul­kai­su­ja ku­ten alan tie­teel­li­nen aika­kaus­kir­ja Phototerapy Quarterly sekä kir­jat Phototherapy in Mental Health (Kraus & Tryrear) ja Phototherapy techniques (Weiser 1993). (Vaughn & Dickersonin, 2013.)

Valokuvat ja terapia

Valo­ku­vien käyt­tö on luon­te­vaa yh­dis­tää psy­ko­te­ra­pi­an ja te­ra­peut­ti­sen työn suun­tauk­siin, mut­ta valo­kuva ei ole, eikä pyri ole­maan it­se­näi­nen psy­ko­te­ra­pi­a­muo­to. Valo­kuva­te­ra­peut­ti­sen työn ta­voit­tee­na on valo­ku­van ja valo­ku­vauk­sen avul­la li­sä­tä ih­mi­sen itse­tun­te­mus­ta, tu­kea per­soo­nal­lis­ta kas­vua ja psyyk­kis­tä eheyt­tä sekä li­sä­tä sel­viy­ty­mis­ky­kyä. Kognitiivis-konst­ruk­tii­vi­ses­sa te­ra­pi­as­sa valo­ku­via voi käyt­tää po­ti­laan elä­män muis­te­le­mi­ses­sa, jol­loin po­ti­las tuo vas­taan­otto­käyn­nil­le per­he­al­bu­min­sa. Te­ra­pi­as­sa voi­daan teh­dä myös uu­sia valo­ku­via, jot­ka voi­vat edus­taa po­ti­laan tu­le­vai­suut­ta tai toi­vei­ta. Sym­bo­li­sia ja as­so­si­a­tii­vi­sia ku­via voi­daan käyt­tää ku­vaa­maan esi­mer­kik­si po­ti­laan tun­tei­ta tai mie­li­ku­via. (Tar­ja Koffert 2009.)

Esimerkkejä valokuvan käytöstä

”Psy­ko­te­ra­pi­an ja tai­de­te­ra­pi­an ohel­la valo­ku­val­li­set mentelmät so­pi­vat käy­tet­tä­vik­si sosiaali-, ter­veys-, ja ope­tus­alan työs­sä. Valo­ku­vaa voi­daan käyt­tää itse­tun­te­muk­sen li­sää­mi­seen, vuorovaikuitusuhteiden tar­kas­te­luun ja ke­hit­tä­mi­seen sekä yh­tei­söl­li­syy­den pa­ran­ta­mi­seen. Eri­tyi­ses­ti ih­mi­set ja ryh­mät, joi­den on vai­kea il­mais­ta it­se­ään sa­nal­li­ses­ti, hyö­ty­vät valo­ku­vien käy­tös­tä.  Valo­ku­van voi­ma on sen vi­su­aa­li­nen kie­li, joka on tie ih­mi­sen tun­tei­siin ja ko­ke­muk­siin. Ku­vat pu­hu­vat ja nii­den ää­rel­lä on luon­te­vaa pu­hua vai­keis­ta­kin asi­ois­ta.” (Hal­ko­la, Man­ner­maa, Koffert & Kou­lu 2008.)

Jovan Markovic, Flickr.com

Elämäntarina kuvina

Ta­ri­nois­sa maa­il­ma jä­sen­tyy in­hi­mil­li­sek­si ja ym­mär­ret­tä­väk­si. Ta­ri­nat myös muut­tu­vat sen mu­kaan, mit­kä ta­pah­tu­mat sii­nä ko­ros­tu­vat ja mi­ten nii­den tul­kin­nat muut­tu­vat. Elä­män­ta­ri­na näyt­tää eri­lai­sel­ta sen mu­kaan, mit­kä men­nei­syy­den ta­pah­tu­mat ja asi­at ovat pin­nal­la. Elä­män­ta­ri­na jä­sen­tyy aika- tai arvo­pers­pek­tii­vin mu­kaan, jol­loin oman elä­män mer­kit­tä­vim­mät ta­pah­tu­mat nou­se­vat kes­ki­öön. Valo­ku­via voi­daan hyö­dyn­tää ta­ri­noi­den tuot­ta­mis­pro­ses­sis­sa mo­nin ta­voin. Kuva toi­mii ik­ku­na­na, jon­ka läpi kat­so­taan tiet­tyä osaa nä­ky­väs­tä maa­il­mas­ta. Ku­vien avul­la hah­mo­tet­tu elä­män­ta­ri­na nou­see sil­mien eteen muis­toi­na. Ta­ri­noil­la on myös vaih­to­eh­toi­sia mah­dol­li­suuk­sia ja tätä hyö­dyn­ne­tään mm. nar­ra­tii­vi­ses­sa te­ra­pi­as­sa.

Liam Moloney, Flickr.com