Valokuvan käyttö vankilassa ja digitaalinen tarinankerronta

Ma­ti­as Aal­to­nen

Van­ki­la ko­e­taan usein jo­ten­kin ir­ral­li­sek­si osak­si nor­maa­lis­ta yh­teis­kun­nal­li­ses­ta toi­min­nas­ta. Se miel­le­tään hel­pos­ti pai­kak­si, jos­sa vain py­ri­tään säi­lyt­tä­mään paha­mai­nei­sia ri­kol­li­sia, mikä te­kee sii­tä vas­ten­mie­li­sen ja pe­lot­ta­van pai­kan ulko­puo­li­sil­le hen­ki­löil­le.

To­del­li­suu­des­sa van­ki­lat te­ke­vät pal­jon yh­teis­työ­tä eri toi­mi­joi­den kans­sa oppi­lai­tos­yh­teis­työs­tä päih­de­kun­tou­tuk­seen. Se ei pyri ole­maan paik­ka, jon­ne ih­mi­nen tuo­mi­on saa­des­saan vain sul­je­taan, vaan jär­jes­tel­mä yrit­tää mo­nin eri kei­noin puut­tua uu­sin­ta­ri­kol­li­suu­teen ja myön­net­ty­jen re­surs­sien puit­teis­sa kun­tout­ta­maan ja aut­ta­maan ri­kok­sis­ta tuo­mit­tu­ja hen­ki­löi­tä, jot­ta nämä ei­vät enää tuo­mi­on­sa jäl­keen pa­lai­si van­ki­laan.

Myös tai­teen eri muo­dot ovat ol­leet osa van­ki­la­maa­il­maa vuo­sien ajan. Eri­tyi­ses­ti mu­siik­ki ja kir­jal­li­suus ovat ol­leet sel­lai­sia asi­oi­ta, joi­ta van­git ovat aina pi­tä­neet tär­kei­nä, kun he ovat ol­leet tuo­mi­o­ta suo­rit­ta­mas­sa. Tai­tee­seen liit­ty­vä oh­jat­tu toi­min­ta on kui­ten­kin ol­lut hy­vin usein eri­lais­ten ulko­puo­lis­ten pro­jek­tien ja hank­kei­den va­ras­sa. Täs­tä yksi ajan­koh­tai­nen esi­merk­ki on Va­pau­den kau­hu –näy­tel­mä, jota oli to­teut­ta­mas­sa usempi eri taho.

On mo­nia syi­tä, mik­si tai­teen kal­tais­ta luo­vaa toi­min­taa oli­si syy­tä to­teut­taa van­ki­lois­sa. En­sin­nä­kin val­von­nan ja tur­val­li­suu­den kan­nal­ta on hyvä luo­da sel­lais­ta toi­min­taa van­geil­le, mikä vai­kut­taa mie­lek­kääl­tä ja tuot­taa iloa vas­ta­pai­nok­si tyl­syy­del­le ja stres­sil­le, jota van­ki­la­ym­pä­ris­tö muu­ten hel­pos­ti tuot­taa. Toi­sek­si tai­teen avul­la van­git, joil­le esi­mer­kik­si kou­lun­käyn­ti on tuot­ta­nut ai­kai­sem­min on­gel­mia, saat­ta­vat kiin­nos­tua opis­ke­lus­ta ja kou­lu­tuk­sis­ta uu­del­la ta­val­la. Kol­man­nek­si luo­vuus ja ta­vat aja­tel­la uu­del­la ta­val­la edis­tä­vät koko­nais­val­tais­ta kun­tou­tu­mis­ta. Nel­jän­nek­si tai­teen avul­la on mah­dol­lis­ta löy­tää eri­lai­sia tai­to­ja ja lah­jo­ja, joi­ta ei en­nen ole huo­man­nut, ja tätä kaut­ta kas­vat­taa itse­luot­ta­mus­ta. Li­säk­si se voi pa­ran­taa vuo­ro­vai­ku­tus­tai­to­ja ja li­sää omien aja­tus­ten ar­vos­ta­mis­ta.

Kos­ka van­ki­lois­sa jär­jes­tet­tä­vä tai­tee­seen liit­ty­vä kun­tout­ta­va toi­min­ta on sa­tun­nais­ta, mut­ta sil­le oli­si sel­keä roo­li ja ti­laus, voi­daan valo­ku­vat tai valo­ku­vaa­mi­nen ot­taa hel­pos­ti

osak­si van­ki­las­sa teh­tä­vää kun­tout­ta­vaa toi­min­taa. Täs­sä ns. valo­kuva­te­ra­peut­ti­ses­sa työs­sä käy­te­tään asi­ak­kaal­le mer­ki­tyk­sel­li­siä valo­ku­via väy­lä­nä itse­ha­vain­noin­tiin, ym­mär­ryk­seen ja muu­tok­seen. Valo­ku­vien maa­il­ma mah­dol­lis­taa pro­ses­sin, jos­sa ais­tit herkityvät ja tun­teet ja muis­tot ovat läs­nä. Ku­vaa­mi­nen mm. toi­mii sil­ta­na men­nei­syy­den muis­toi­hin, tie­dos­ta­mat­to­maan nyky­het­keen ja tu­le­viin toi­vei­siin. Vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa asiakkaaan on mah­dol­lis­ta näh­dä elä­mään­sä uu­des­sa va­los­sa, op­pia it­ses­tään uut­ta ja muut­tua.

Valo­ku­van käyt­tä­mi­seen on ole­mas­sa kak­si vaih­to­eh­toa. Valo­kuva­te­ra­pi­an am­ma­til­li­ses­sa te­ra­pi­a­työs­sä ja te­ra­peut­ti­sen valo­ku­vauk­sen. En­sik­si mai­nit­tu mää­ri­tel­lään valo­kuva­te­ra­pi­an käy­tön te­ra­pi­a­työs­sä tun­tei­den, aja­tus­ten ja ko­ke­mus­ten ak­ti­voi­mi­sek­si ja pro­ses­soi­mi­sek­si. Te­ra­peut­ti­nen valo­ku­vaus on sen si­jaan itse­oh­jau­tu­vaa ja vi­ral­li­sen te­ra­pi­a­toi­min­nan pii­riin kuu­lu­ma­ton­ta itse­tut­kis­ke­lua ja tai­teel­lis­ta il­mai­sua. Te­ra­peut­ti­nen valo­ku­vaus on ku­vaan liit­ty­vää hen­ki­lö­koh­tais­ta kuva­työs­ken­te­lyä. Se voi olla oma­koh­tais­ta, itse­tut­kis­ke­luun ja kas­vuun pyr­ki­vää valo­ku­vaus­ta.

Itse valo­ku­via voi­daan käyt­tää mo­nel­la eri ta­val­la. Näi­tä ovat mm. oma­e­lä­män­ker­ral­lis­ten ku­vien kat­se­lu, sym­bo­lis­ten ja as­so­si­a­tii­vis­ten ku­vien kat­se­lu ja uu­sien ku­vien ot­ta­mi­nen joko itse ja toi­sen ku­vaa­ma­na.

Valo­ku­vaa­ja Mii­na Sa­vo­lai­nen on ke­hit­tä­nyt pe­da­go­gi­sen me­ne­tel­män, jon­ka avul­la valo­ku­vaa voi­daan käyt­tää yk­si­lön ja eri­lais­ten ryh­mien, ku­ten per­heen ja työ­yh­tei­sön, voi­maut­ta­mis­pro­ses­sin ai­kaan­saa­ja­na. Valo­ku­via ja valo­ku­vaa­mis­ta käy­te­tään me­ne­tel­mäs­sä vä­li­nei­nä vuo­ro­vai­ku­tus­suh­tei­den pa­ran­ta­mi­seen; ha­ja­nais­ten, tun­ne­pi­tois­ten ja abst­rak­tien asi­oi­den sel­keyt­tä­mi­seen, voi­ma­va­ro­jen vah­vis­ta­mi­seen sekä oman mi­nän tai yh­tei­sön toi­min­nan ref­lek­toin­tiin ja ke­hit­tä­mi­seen.

Van­ki­la­olo­suh­teis­sa valo­ku­vaa­mis­ta voi­daan käyt­tää mm. yk­si­lö­työs­sä, jos­sa asi­ak­kaan kans­sa sekä valo­ku­va­taan että py­ri­tään luo­maan ta­ri­na ote­tuis­ta valo­ku­vis­ta. Voi­maan­nut­ta­va valo­ku­vaa­mi­sen me­ne­tel­mäs­tä kes­ki­ty­tään sen kol­meen vä­li­nee­seen (vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­ne, oma­kuva ja arki­e­lä­män tee­mat), kun asi­a­kas­työs­sä py­ri­tään eheyt­tä­mi­seen, tunnetarson he­rät­tä­mi­seen ja hy­vän nä­ky­väk­si te­ke­mi­seen. Pro­ses­sis­sa huo­mi­oi­daan vai­he, jos­sa asi­a­kas on, hä­nen elä­män­ti­lan­teen tuot­ta­mat eri­tyis­tar­peet sekä ti­lan­tees­ta riip­pu­en myös asi­ak­kaan ver­kos­to per­he­suh­tei­neen. Valo­ku­vaus­pro­ses­si on asi­ak­kaan indentiteettityötä, jos­sa hän itse on pää­o­sas­sa. Van­ki­la­työn­te­ki­jän teh­tä­vä on vain kul­kea mu­ka­na tu­ke­na ja roh­kai­si­ja­na.