Kc2 Suoritustapa
Opintojakso suoritetaan laatimalla essee yksilö- tai parityönä, joka on samalla filosofinen kirjoitelmaharjoitus. Työn laajuus on yksilötyönä 6–8 sivua ja parityönä 10–15 sivua. Essee arvioidaan numeerisesti asteikolla 1–5 ja lisäksi siitä saa lyhyen kirjallisen palautteen. Positiivisiksi piirteiksi vastauksessa katsotaan aiheeseen perehtyneisyys sekä perustelujen vakuuttavuus että elävyys (esimerkiksi ilmiöitä todellisesta elämästä). Lisäksi hyvästä esseestä välittyy pyrkimys aiheen aitoon filosofiseen pohdintaan.
Liitä esseen loppuun itsearviointi tai parityössä parin yhteinen arviointi esseen laatimisesta (pituus ½–1 sivua). Arvioi esseesi onnistumista suhteessa opintojakson tavoitteisiin ja perustele arviointisi. Säilytä itselläsi kopio esseestä.
Esseen pohjana käytetään vähintään kolmea kasvatusfilosofista lähdeteosta seuraavasta kirjallisuuslistasta. (Esseessä voi käyttää myös muuta aiheeseen sopivaa kasvatusfilosofista kirjallisuutta. Varmista kirjan soveltuvuus etukäteen sähköpostitse opettajalta, rauno.huttunen[at]utu.fi.)
Kirjallisuuslista:
Aaltola, J. & Hakala, J. (toim.) 1994. Pedagogiikka, tiede ja traditio. Jyväskylän yliopiston Chydenius-instituutin tutkimuksia 6/1994.
Ahlman, E. 1967. 2., kielellisesti tark. p. Arvojen ja välineiden maailma: eettis-idealistinen maailmantarkastelukoe. Porvoo, Helsinki: WSOY.
Ahlman, E. 1982 (1953). Ihmisen probleemi. Johdatus filosofisen antropologian kysymyksiin. Jyväskylä: Gummerus.
Allan, J. 2008. Rethinking Inclusive Education – The Philosophers of Difference in Practice. Dordrecht: Springer (verkkokirja TY:ssä).
Balke, N., Smeyers, P., Smith, R. & Standish, P. (toim.) 2003. The Blackwell Guide to the Philosophy of Education. London: Blackwell (vastaa kahta kirjaa)
Barrow, B. 2007. An Introduction to Moral Philosophy and Moral Education. New York: Routledge.
Briton, D. 1996. Modern practice of adult education: a postmodern critique. Albany: State University of New York Press (Elektroninen kirja: ebrary).
Brockett, R. & Hiemstra, R. 1994. Self-Direction in Adult Learning. Routledge.
Burbules, N. & Torres, C. 2000. Globalization and Education: Critical Perspectives. New York : Routledge.
Comte-Sponville, A. 2001. Pieni kirja suurista hyveistä Helsinki: Basam Books.
Dahlberg, G., Moss, P. and Pence, A. 1999. Beyond Quality in Early Childhood Education and Care – Postmodern Perspectives. Philadelphia: Falmer Press.
Dallmayr, F. 2007. In Search of the Good Life – A Pedagogy for Troubled Times. Lexington: University Press of Kentucky (verkkokirja TY:ssä).
Dewey, J. 1957. Koulu ja yhteiskunta. Helsinki: Otava.
Edwards, R. & Usher, R. 2000. Globalisation and pedagogy : space, place, and identity. New York: Routledge (verkkokirja TY:ssä).
Ehrmantraut, M. 2010. Heidegger’s Philosophic Pedagogy. New York: Continuum (verkkokirja TY:ssä).
Fairfield, P. 2009. Education after Dewey. New York: Continuum (verkkokirja TY:ssä).
Fairfield, P. (toim.) 2011. Education, Dialogue and Hermeneutics / edited by Paul Fairfield (verkkokirja TY:ssä).
Frankl, V. E. 1984. Itsensä löytäminen. Helsinki: Kirjayhtymä.
Gjerstad, E. 2009. Valta kotikasvatuksessa. Helsingin yliopiston kasvatustieteiden laitoksen tutkimuksia. Helsinki: Yliopistopaino. (myös verkkojulkaisuna)
Harva, U. 1983. Inhimillinen ihminen Homo humanus. Helsinki: WSOY.
Heikkinen, A., Lehtovaara, M. & Värri, V-M. (toim.) 1994. Puheenvuoroja kasvatusfilosofiasta. Tampere: Tampereen yliopisto.
Held, V. 2005. The Ethics of Care. Personal, Political, and Global. New York: Oxford University Press (verkkokirja TY:ssä).
Hollo, J. 1931. Itsekasvatus ja elämisen taito. Porvoo: WSOY.
Huttunen, R. 2003. Kommunikatiivinen opettaminen – Indoktrinaation kriittinen teoria. Jyväskylä: Sophi (verkkoalueella pdf-tiedostona).
Jarvis, P. 1991. Twentieth Century Thinkers in Adult Education. Routledge.
Keeney, P. 2007. Liberalism, communitarianism and education: reclaiming liberal education. Burlington, VT: Ashgate Pub (Elektroninen kirja: ebrary).
Ketonen, O. 1981. Eurooppalaisen ihmisen maailmankatsomus. Helsinki: WSOY.
Koskela, J. 2012. Discontinuity as Theoretical Foundation to Pedagogy – Existential Phenomenology in Otto Friedrich Bollnow’s Philosophy of Education. Oulu: University of Oulu.
Koski, J. T. 1995. Horisonttien sulautumisia: keskustelua Hans-Georg Gadamerin kanssa hermeneutiikasta, kasvamisesta, tietämisestä ja kasvatustieteestä. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Kristjánsson, K. 2007. Aristotle, emotions, and education / Kristján Kristjánsson. Burlington: Ashgate (verkkokirja TY:ssä).
Krohn, S. 1981. Ihminen, luonto ja logos. Jyväskylä: Gummerus.
Kupiainen, R. 2005. Mediakasvatuksen eetos: Fenomenologinen tutkimus mediakasvatuksen etiikasta. Rovaniemi: Lapin yliopisto.
Laine, T. & Kuhmonen, P. 1995. Filosofinen antropologia. Jyväskylä: Atena.
Lawson, K. H. 1979. Philosophical Concepts and Values in Adult Education. Stratford: The Open University Press.
Lehtovaara, M. 1994. Subjektiivinen maailmankuva kasvatustieteellisen tutkimuksen ohteena. Kasvatuksen filosofian pohdintaa kasvatustieteen filosofian kehittelyä Lauri Rauhalan eksistentiaalisen fenomenologian pohjalta erityisesti silmälläpitäen minäkäsitystutkimuksia. Tampere: Tampereen yliopisto.
Matusov, E. 2009. Journey into dialogic pedagogy. Hauppauge, NY: Nova Science Publishers (elektroninen kirja: ebrary; vastaa kahta kirjaa).
Morrow, R. A. & Torres, C. A. 1995. Social Theory and Education – A Critique of Theories of Social and Cultural Reproduction (verkkokirja TY:ssä).
Naskali, P. 1998. Tyttö, äiti, kasvatus: kohti feminiinistä kasvatusfilosofiaa. Rovaniemi: Lapin yliopisto.
Noddings, N. 1984. Caring – A Feminine Approach to Ethics & Moral Education. Berkeley: University Press of California.
Nurmi, K. 1987. Johdatus kasvatuksen filosofisiin ja historiallisiin perusteisiin. Helsinki: Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus.
Perttula, J. 1995. Kokemus psykologisena tutkimuskohteena: Johdatus fenomenologiseen psykologiaan. Tampere: Suomen fenomenologinen instituutti.
Piirainen, A. 2006. Asiakkaan ja asiantuntijan pedagoginen suhde: Fenomenologinen tutkimus fysioterapiatilanteista asiakkaiden ja fysioterapeuttien kokemana. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Puolimatka, T. 1996 (2. uudistettu painos). Kasvatus ja filosofia. Helsinki: Kirjayhtymä.
Puolimatka, T. 1997. Opetusta vai indoktrinaatiota?: valta ja manipulaatio opetuksessa. Helsinki: Kirjayhtymä.
Rauhala, L. 1992. Henkinen ihmisessä. Helsinki: Yliopistopaino.
Roberts, P. 2000. Education, Literacy, and Humanization – Exploring the Work of Paulo Freire. Westport: Bergin & Garvey (verkkokirja TY:ssä).
Satulehto, M. 1992. Elämismaailma tieteiden perustana: Edmund Husserlin tieteen filosofia. Tampere: Tampereen yliopisto.
Sihvola, J. 1994. Hyvän elämän politiikka – Näkökulmia Aristoteleen poliittiseen filosofiaan. Helsinki: Tutkijaliitto.
Sihvola, J. 2004. Maailmankansalaisen etiikka. Helsinki: Otava.
Saito, N. 2005. The Gleam of Light – Moral Perfectionism and Education in Dewey and Emerson (verkkokirja TY:ssä).
Siljander, P. 1988. Hermeneuttisen pedagogiikan pääsuuntaukset. Oulu: Oulun yliopisto.
Skinnari, S. 2004. Pedagoginen rakkaus. Kasvattaja elämän tarkoituksen ja ihmisen arvoituksen äärellä. Jyväskylä: PS-Kustannus.
Skinnari, S. 2008. Elämänkoulu – oppimaan oppimisesta kasvamaan kasvamiseen. Jyväskylä: PS-Kustannus.
Skolimowski, H. 1984. Ekofilosofia. Vaasa: Kirjayhtymä.
Solasaari, U. 2003. Rakkaus ja arvot kasvattavat persoonan – Max Schelerin kasvatusfilosofiaa. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Stevenson, L. 1974. Seven Theories of Human Nature. Oxford: Oxford University Press.
Stevenson, L. 1983. Sju teorier om människans natur. Stockholm: Forum.
Todd, S. 2009. Toward an Imperfect Education – Facing Humanity, Rethinking Cosmopolitanism. Boulder: Paradigm Publishers.
Toiskallio, J. 1993. Tieto, sivistys ja käytännöllinen viisaus. Turun yliopiston julkaisuja, sarja C/99.
Tomperi, T. & Juuso, H. (toim.) 2008. Sokrates koulussa: itsenäisen ja yhteisöllisen ajattelun edistäminen opetuksessa. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura.
Tubbs, N. 2005. Philosophy’s Higher Education. Dordrecht: Springer (elektroninen kirja: Springe).
Tuominen, M. 2006. Ammattikasvatusfilosofia. Okka, Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö. Tampereen yliopiston Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja. Saarijärvi: Saarijärven offset.
Turunen, K. E. 1993. Arvojen todellisuus: Johdatus arvokasvatukseen. Jyväskylä: Atena.
Usher, R. & Edwards, R. 1994. Postmodernism and Education. Lontoo: Routledge.
Varto, J. 1993. Kohti elämismaailman ja ihmisen laadullista tutkimista. Tampere: Tampereen yliopisto.
Venkula, J. 1993. Tieteellisen toiminnan ulottuvuuksia. Osa 2. Tiede, etiikka, viisaus. Helsinki: Yliopistopaino.
Vestergaard, E. & al. 1987. Johdatus kasvatuksen filosofiaan. Helsinki: Yliopistopaino.
Volanen, M. V. Filoteknia ja kysymys sivistävästä työstä. Koulutuksen tutkimuslaitos. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.
Wain, K. 1987. Philosophy of Lifelong Education. Croom Helm.
White, J. 1997. Education and the end of work: a new philosophy of work and learning (elektroninen kirja: ebrary).
Winch, C. 2002. The Philosophy of Human Learning. New York: Routledge (verkkokirja TY:ssä).
Wringe, C. 2006. Moral Education – Beyond the Teaching of Right and Wrong. Dordrecht: Springer (verkkokirja TY:ssä).
Wilenius, R. 1982. Ihminen ja sivistys. Jyväskylä: Gummerus.
Wilenius, R. 1999. Mitä on ihminen? Filosofiaa ihmisestä ja inhimillisestä kasvusta. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy.
von Wright, G. H. 1981. Humanismi elämänasenteena. Helsinki: Otava.
Värri, V.-M. 2002. Hyvä kasvatus – kasvatus hyvään: Dialogisen kasvatuksen filosofinen tarkastelu erityisesti vanhemmuuden näkökulmasta. Tampere: Tampere University Press.
Opintojakson kirjallisuus keskittyy pitkälti filosofiaan yleisesti, ja varsinaiseen kasvatusfilosofiaan syvennytään luennoilla. Kirjojen sisältö ei avaudu välttämättä helposti esimerkiksi kielellisistä syistä. Kirjoja tulisikin pyrkiä lukemaan ajatuksella kiinnittäen huomiota kokonaisuuksiin. Opintoryhmässä tai verkkokeskustelussa kannattaa käyttää aikaa keskusteluun muiden opiskelijoiden kanssa siitä, miten kukin on asiat ymmärtänyt. Käsitteiden ymmärtämisen helpottamiseksi opintojakson sisällöistä on koottu lyhyt käsitteistö verkkoalueelle. Oheislukemistona voi käyttää esimerkiksi teosta Määttänen, P. 1995. Filosofia – Johdatus peruskysymyksiin. Helsinki: Gaudeamus.
Esseeaiheet
Voit valita esimerkiksi seuraavia aiheita. Voit myös itsenäisesti muokata aiheita.
1) Feminismi ja kasvatusfilosofia
Teemaa käsitellään esimerkiksi teoksissa Noddings 1984, Held 2005 ja Naskali 1998.
2) Ihmisen käsittämisen ongelma
Teemaa käsitellään esimerkiksi teoksissa Skinnari & Toiskallio 1994 (verkkoalueella), Ahlman 1982, Frankl 1984, Stevenson 1974 ja 1983, Wilenius 1982 ja 1999, Puolimatka 1996, Skinnari 2004 ja 2007 (verkkoalueella).
3) Kasvatuksen arvot ja välineet
Teemaa käsitellään esimerkiksi teoksissa Skinnari & Toiskallio 1994 (verkkoalueella), Ahlman 1967, Turunen 1993, Puolimatka 1996 ja Skinnari 2004.
4) Kasvattajan eettinen vastuu
Teemaa käsitellään esimerkiksi teoksissa Gjerstad 2009, Skinnari 2004, Puolimatka 1996, Noddings 1984 ja Comte-Sponville 2001 sekä verkkoalueella Skinnari 2008 ja Huttunen 2003.
5) Indoktrinaation (manipulaation) vaara opetuksessa
Teemaa käsitellään teoksissa Puolimatka 1996 ja 1997 sekä Huttunen 2003.
6) Hyvä elämä, hyveet ja kasvatus
Teema käsitellään teoksissa Comte-Sponville 2001, Sihvola 1994, Dallmayr 2007 ja Värri 2002.
7) Postmodernismi ja kasvatus
Teemaa käsitellään teoksissa Naskali 1998, Puolimatka 1996, Dahlberg, Moss, & Pence 1999 ja Usher & Edwards 1994.
8) Globalisaatio, kosmopolitanismi ja kasvatus
Teemaa käsitellään teoksissa Edwards & Usher 2000, Sihvola 2004 ja Todd 2009.
9) Fenomenologinen tutkimusote laadullisessa (kasvatustieteellisessä) tutkimuksessa.
Fenomenologiaa ja fenomenologista laadullista otetta käsitellään teoksissa Perttula 1995, Piirainen 2006, Juntunen 2006, Lehtovaara 1994, Kupiainen 2005, Satulehto 1992 ja Varto 1993.)
Ohjausta esseen kirjoittamiseen
Esseen teon alussa on hyvä muotoilla ongelma/ongelmia kysymysmuotoon. Tutkielmaharjoitus on ongelmiin vastaamista ja vastausten perustelua. Esimerkiksi ensimmäisessä esseeaiheessa voi kysyä:
- Mitä on viisastuminen tai sivistyminen?
- Mitkä ovat ihmisen mahdollisuudet viisastumiseen nyky-yhteiskunnassa? Tätä taas voi edelleen tarkastella useista näkökulmista, esimerkiksi eri ikäkausiin liittyen, enemmän yhteiskuntakeskeisesti tai eri koulutusinstituutioiden kannalta tms.
Näkökulmien valinnassa voit keskittyä johonkin/joihinkin teemoihin eli aiheen tietoinen rajaaminen on mahdollista ja toivottavaakin. Myös otsikkoa voi rajata ja muokata. Esseen otsikko voisi olla esimerkiksi Viisastumisen mahdollisuudet peruskoulun yläasteella tai Viisastumisen mahdollisuudet eläkeiässä. Esseen tekeminen on ”vuoropuhelua” oman ajattelun ja muiden ajattelun (kirjallisuus) välillä. Esseeseen tulee merkitä lähdeviitteet, jotta lukija tietää, milloin kyseessä on sinun ja milloin toisten tulkinta. Vaikka essee on pienimuotoinen tutkielma, voit sitä tehdessäsi hyödyntää Puolimatkan (1995) esittämiä filosofisen tutkimuksenteon vaiheita. Nämä vaiheet ovat yksi esimerkki filosofisesta tutkimuksesta eivätkä ne siten sido esseesi etenemistä.
A. Tutkimusongelma ja sen ratkaisun alustava hahmottelu
Ongelman määrittely ja rajaus
Filosofisen tutkimuksen lähtökohtana on ongelman määrittely ja rajaus. On valittava tapoja filosofisesti kyseenalaistaa kiinnostuksen kohteena oleva ilmiö, käsitys tai tapa mieltää todellisuus. Esimerkiksi onko aikuisella oikeutta rajoittaa lapsen vapautta? Se, mitä kasvatus-käytännössä yleensä pidetään selviönä, voidaan filosofisesti kyseenalaistaa, jotta päästäisiin selville vallitsevien käytänteiden taustalla piilevistä rationaalisista perusteluista tai osoitettaisiin vallitseva käsitys järjellisesti kestämättömäksi.
Ongelman eksplikointi
Ongelman eksplikoinnilla tarkoitetaan sen keskeisten käsitteiden selventämistä ja sen jakamista osaongelmiin. Esimerkiksi mitä oikeudella tässä yhteydessä tarkoitetaan? Onko aikuisen ja lapsen välillä olennaisia eroja? Mitä vapaus tarkoittaa? Minkälainen vapauden rajoitus tulee kysymykseen?
Oma näkemys
Kun ongelma on rajattu ja selvennetty, on alustavasti hahmoteltava omaa näkemystä ja sitä puoltavia perusteluja.
B. Totuttujen ajatusmallien purkaminen
Vallitsevien ja mahdollisten ratkaisujen kartoitus
Mitä filosofisia teorioita tai oletuksia voidaan esittää käsiteltävästä kysymyksestä? Mitä perusteluja on esitetty puolesta ja vastaan? Jokaisen tutkimuksen on nivellyttävä olemassa olevaan keskusteluun, jotta se voisi hyödyntää jo tehdyt löydöt ja käyttää käsitteitä tavalla, jonka keskustelun muut osapuolet ymmärtävät ja joka on merkityksellinen keskustelun kannalta. Tämä saattaa tutkimuksen alttiiksi filosofisen yhteisön arvioinnille ja kritiikille, edistää paremman ymmärryksen saavuttamista ja selkeämmän käsitteellisen muotoilun antamista tutkittavalle ilmiölle.
Käsitteellinen ja looginen kritiikki
Vallitsevia filosofisia käsityksiä on arvioitava tavalla, joka tekee niille oikeutta. Niissä olevat totuuden ainekset on pystyttävä hyödyntämään samalla kun niissä olevat epätarkkuudet ja epäonnistuneet ratkaisut pyritään korjaamaan. Tarkoituksena on selvittää, onko käytetyissä teorioissa epäselvyyksiä tai monimielisyyksiä ja onko argumenteissa päättelyvirheitä.
C. Oman näkemyksen uudelleen järjestäminen
Esitetään oma ratkaisu käsiteltävään kysymykseen, mahdolliset uudet näkökulmat, jotka syntyvät aikaisempien käsitysten kritiikistä, sekä oma uusi argumentaatio.
Hieman toisenlaisen evästyksen esseen tekoon esittää Erik Ahlman näkemyksellään filosofisesta metodista, jonka hän esittää kirjassaan Teoria ja todellisuus (1925, 15–16)
”…voidaan kysyä, eikö määrätyn yhtenäisen metodin omaksumisen ja yleiseksi tulemisen kautta – otaksuen, että se olisi mahdollista – panna alttiiksi sellaista, joka juuri tekee filosofian siksi, mitä se on, nimittäin sitä ennakkoluulottomuutta ja ajattelemisen vapautta, joka tekee, että filosofia elää, ei muodostu kuolleeksi ja kankeaksi käsitekoneistoksi. Puolestani ainakin olisin taipuvainen pitämään filosofialle mitä tärkeimpänä ja sen luovuttamattomana oikeutena, että siinä metodi on aina vapaa ja että ainoana koetinkivenä sille, että jollekin ajattelutyölle on annettava filosofian nimi, on se, että se tapahtuu hengessä ja totuudessa, että se on ilmaus todellisesta filosofisesta tarpeesta.”
