Kc3 Suoritustapa

Kas­va­tuk­sen psy­ko­lo­gi­an opin­to­jak­so suo­ri­te­taan kir­joit­ta­mal­la hen­ki­lö­koh­tai­nen opin­to­suun­ni­tel­ma ja es­see 2–3 hen­gen pien­ryh­mäs­sä tai yk­si­lö­työ­nä. Es­seen laa­juus on pari- tai ryh­mä­työ­nä 12–14 si­vua ja yk­si­lö­työ­nä 8–10 si­vua. Es­see ar­vi­oi­daan as­tei­kol­la 1–5. Es­seen ylei­set ar­vi­oin­nin kri­tee­rit löy­ty­vät Opis­ke­li­jan yleis­op­paas­ta. Es­seen ar­vi­oi yli­o­pis­to-opet­ta­ja Tii­na Tuijula.

Esseen lähdekirjallisuutena käytettävä kirjallisuus

Käy­tä es­sees­sä­si Lon­ka, K. 2015. Oi­val­ta­va op­pi­mi­nen -kir­jaa ja vä­hin­tään 3 ar­tik­ke­lia seu­raa­vis­ta alla ole­vis­ta (tai kak­si alla ole­vis­ta ja yksi itse va­lit­tu tie­teel­li­nen ar­tik­ke­li). Ar­tik­ke­lit löy­dät yli­o­pis­ton kir­jas­ton verk­ko­ai­neis­tos­ta kir­jau­tu­mal­la yli­o­pis­ton tun­nuk­sel­la ja sala­sa­nal­la Nelliportaaliin.

Hak­ka­rai­nen, K., Lallimo, J. & Toik­ka, S. 2012. Kol­lek­tii­vi­nen asi­an­tun­ti­juus ja ja­e­tut tie­to­käy­tän­nöt. Ai­kuis­kas­va­tus 32 (4), 246–256.

Hidi, S. & Renninger, K. A. 2006. The four-phase model of interest development. Educational Psychologist 41 (2), 111–127.

Le­po­la, J., Lai­ti­nen, S. & Kajamies, A. 2013. Pien­ten las­ten mo­ti­vaa­ti­on ra­ken­ne ja py­sy­vyys. Psy­ko­lo­gia 48 (04), 256–273.

Lon­ka, K. & Ke­to­nen, E. 2012. How to make a lecture course an engaging learning experience? Studies for the Learning Society, 2–3, 63–74.

Nur­mi, J.-E. 2013. Mo­ti­vaa­ti­on mer­ki­tys op­pi­mi­ses­sa. Kas­va­tus 44 (5), 548–554.

Vuopala, E. & Jär­ve­lä, S. 2012. Yh­tei­söl­lis­tä op­pi­mis­ta edis­tä­vät ja vai­keut­ta­vat te­ki­jät – opis­ke­li­joi­den ko­ke­muk­sia verk­ko­kurs­sil­ta. Kas­va­tus 43 (4), 406–421.

Laa­di es­seen lop­puun liit­teek­si itse­ar­vi­oin­ti (1/2–1 si­vua) es­seen teko­pro­ses­sis­ta, sii­hen liit­ty­vis­tä on­gel­mis­ta ja nii­den rat­kai­suis­ta. Anna es­seel­le­si arvo­sana sekä pe­rus­te­le ar­vi­oin­ti­si. Voit kir­joit­taa itse­ar­vi­oin­nin esi­mer­kik­si seu­raa­via ky­sy­myk­siä apu­na käyt­tä­en:

• Mit­kä ovat es­seen vah­vim­mat puo­let?
• Mi­ten es­see­tä voi­si pa­ran­taa?
• Mitä on­gel­mia koh­ta­sit laa­ties­sa­si es­see­tä?
• Mi­ten rat­kai­sit on­gel­mat?
• Min­kä arvo­sa­nan an­nat es­seel­le­si? Mil­lä pe­rus­teel­la?
• Mis­tä asi­as­ta eri­tyi­ses­ti toi­voi­sit saa­va­si pa­lau­tet­ta?

Es­seen tar­koi­tuk­se­na on sy­ven­tää op­pi­mis­psy­ko­lo­gis­ta osaa­mis­ta­si. Pyri löy­tä­mään es­see­seen jo­kin tut­ki­mus­ky­sy­mys mah­dol­li­si­ne ala­ky­sy­myk­si­neen, joka joh­dat­taa si­nut tut­ki­mus­o­rien­toi­tu­nee­seen työ­ta­paan. Kun ase­tat itse ky­sy­myk­siä ja vas­taat nii­hin, jou­dut jä­sen­tä­mään omia aja­tuk­si­a­si asi­ois­ta, ja näin op­pi­mis­pro­ses­si­si ete­nee. Esit­te­le tut­ki­mus­ky­sy­myk­set (vain muu­ta­ma, ei lii­kaa) joh­dan­nos­sa ja vas­taa nii­hin es­sees­sä. Va­lit­se es­see­seen sel­keä näkö­kul­ma, joka nä­kyy jo es­seen ot­si­kos­sa. Kiin­ni­tä huo­mi­o­ta kä­sit­tei­den vä­li­siin suh­tei­siin ja nii­den ym­mär­tä­mi­seen unoh­ta­mat­ta asi­oi­den kriit­tis­tä tar­kas­te­lua. Ank­ku­roi poh­din­ta­si tie­teel­li­seen kir­jal­li­suu­den li­säk­si omaan ajat­te­luu­si, joh­to­pää­tel­miin ja sy­väl­li­siin, kriit­ti­siin kan­nan­ot­toi­hin. Ker­taa Opis­ke­li­jan yleis­op­paas­ta (verk­ko­a­lu­eel­la) es­seen muo­to­sei­kat ku­ten esi­mer­kik­si läh­de­viit­tei­den mer­kit­se­mi­nen.

Esseeaihe

Tar­kas­te­le op­pi­mis­ta ja/tai opet­ta­mis­ta jon­kun kas­va­tus­psy­ko­lo­gi­sen il­mi­ön näkö­kul­mas­ta (esim. mo­ti­vaa­tio, asi­an­tun­ti­juus, yh­tei­söl­li­nen op­pi­mi­nen, oi­val­ta­va op­pi­mi­nen tms., voit va­li­ta itse näkö­kul­man). Ot­si­koi ja ra­jaa es­see­si itse. Voit myös ra­ja­ta tar­kas­te­lu­a­si ke­hi­tys­psy­ko­lo­gi­ses­ti jo­hon­kin ikä­kau­teen tai jo­hon­kin tiet­tyyn op­pi­mis­kä­si­tyk­seen, op­pi­mis­ym­pä­ris­töön tai ope­tus­me­ne­tel­mään. Oleel­lis­ta on, että poh­dit es­sees­sä­si sa­maa, mitä opet­ta­jat, kas­vat­ta­jat ja kou­lut­ta­jat poh­ti­vat työs­sään kai­ken ai­kaa; mi­ten par­hai­ten tu­kea op­pi­mis­ta, mit­kä te­ki­jät op­pi­mi­seen vai­kut­ta­vat ja mi­ten teh­dä op­pi­mi­ses­ta mie­le­käs­tä ja te­ho­kas­ta eri­lai­sil­le op­pi­joil­le eri­lai­sis­sa op­pi­mis­ym­pä­ris­töis­sä huo­mi­oi­den op­pi­mi­sen ny­kyi­nen lä­hes­ty­mis­tapa: vä­hem­män ul­koa op­pi­mis­ta ja enem­män tie­don ja sen so­vel­ta­van käy­tön op­pi­mis­ta.

Hen­ki­lö­koh­tai­nen opin­to­suun­ni­tel­ma (HOPS)

Hen­ki­lö­koh­tai­nen opin­to­suun­ni­tel­ma eli HOPS laa­di­taan opin­to­jen alku­vai­hees­sa. HOPS aut­taa opin­to­jen suun­nit­te­lua, ko­ko­nai­suu­den hah­mot­ta­mis­ta, aika­tau­lut­ta­mis­ta, ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mis­ta ja opis­ke­luun si­tou­tu­mis­ta. HOPS aut­taa hal­lit­se­maan opis­ke­lu­pro­ses­sia. Verk­ko­a­lu­een kont­to­ris­ta löy­tyy lo­ma­ke HOPSia var­ten. HOPS ar­vi­oi­daan as­tei­kol­la hy­väk­syt­ty–täy­den­net­tä­vä.

Moni­muo­to-opin­not koos­tu­vat lähi-, ryh­mä- ja it­se­näi­ses­tä opis­ke­lus­ta. Verk­ko-opin­nois­sa kes­kei­se­nä osa­na on myös verk­ko­työs­ken­te­ly. Moni­muo­toi­nen opis­ke­lu tuo jous­ta­vuut­ta ajan ja pai­kan suh­teen, mut­ta su­ju­va yli­o­pis­to-opis­ke­lu edel­lyt­tää opin­to­jen ja ajan­käy­tön suun­nit­te­lua. Jo­kai­nen opis­ke­li­ja op­pii omal­la ta­val­laan, jo­hon moni­muo­toi­nen opis­ke­lu an­taa mah­dol­li­suu­den. Jot­kut opis­ke­lu­muo­dot saat­ta­vat olla si­nul­le uu­sia, ja nii­den opet­te­luun­kin kan­nat­taa va­ra­ta ai­kaa. HOPSin laa­din­nas­sa voit huo­mi­oi­da esi­mer­kik­si, kuin­ka pal­jon eri opis­ke­lu­muo­dot edel­lyt­tä­vät oman ajan­käy­tön suun­nit­te­lua, si­tou­tu­mis­ta ryh­män toi­min­taan tai läs­nä­oloa ope­tus­ti­lan­teis­sa. Jo­kai­nen vas­taa pit­käl­le itse omaan opis­ke­luun liit­ty­vis­tä va­lin­nois­ta ja opin­to­jen ete­ne­mi­ses­tä, mut­ta älä epä­röi pyy­tää apua tuu­to­ril­ta tai avoi­men yli­o­pis­ton hen­ki­lö­kun­nal­ta sil­loin, kun sitä tar­vit­set.

HOPSin te­ke­mi­sen tär­keä läh­tö­koh­ta on oma elä­män­ti­lan­ne. HOPS on ensi­si­jai­ses­ti so­pi­mus it­sen­sä kans­sa; mitä, mi­ten ja mil­loin aiot opis­kel­la? Poh­di, mikä on si­nul­le pa­ras­ta opis­ke­lu­ai­kaa, kuin­ka pal­jon päi­väs­sä, vii­kos­sa ja kuu­kau­des­sa voit käyt­tää opis­ke­luun ja muun­na se opin­to­pis­teik­si (1 op = 27 tun­tia) ja ver­taa ajan­käyt­töä­si opin­to­suun­ni­tel­maan. Yli­o­pis­to-opis­ke­lul­le on tyy­pil­lis­tä opis­ke­li­jan va­paus suun­ni­tel­la, oh­ja­ta ja ar­vi­oi­da omaa opis­ke­lua. Kes­kei­nen osa HOPSia on itse­ar­vi­oin­ti omas­ta osaa­mi­ses­taan ja sen tu­le­vis­ta op­pi­mis­ta­voit­teis­ta sekä kei­nois­ta saa­vut­taa ne. HOPS tu­kee ajan­käy­tön hal­lin­taa ja opin­to­jen pit­kä­jän­teis­tä suun­ni­tel­mal­li­suut­ta sekä oman osaa­mi­sen ke­hit­ty­mi­sen ar­vi­oin­tia. HOPS on jous­ta­va suun­ni­tel­ma, jota tu­lee ar­vi­oi­da ja päi­vit­tää läpi opis­ke­lu­ajan. Voit käyt­tää esi­mer­kik­si op­pi­mis­päi­vä­kir­jaa hen­ki­lö­koh­tais­ten ta­voit­tei­den to­teu­tu­mi­sen seu­ran­ta­vä­li­nee­nä.