Kc6 Alkusanat

Kou­lu­tus voi­daan ly­hy­es­ti ja väl­jäs­ti mää­ri­tel­lä ins­ti­tu­ti­o­naa­li­sek­si kas­va­tuk­sek­si. Kou­lu­tus on Suo­mes­sa sa­moin kuin useim­mis­sa muis­sa te­ol­lis­tu­neis­sa mais­sa muo­tou­tu­nut ny­kyi­sek­si, laa­jak­si ja eriy­ty­neek­si kou­lu­tus­jär­jes­tel­mäk­si run­saan sa­dan vuo­den ku­lu­es­sa.

Kou­lu­tus on kiin­teä osa mo­der­nia hy­vin­voin­ti­yh­teis­kun­taa, jota toi­si­naan kut­su­taan­kin kou­lu­tus­yh­teis­kun­nak­si. Uu­den vuo­si­tu­han­nen alus­sa on yleis­ty­nyt myös oppimisyhteiskuntakäsite ku­vaa­maan muut­tu­nei­ta kä­si­tyk­siä, käy­tän­tö­jä ja ta­voit­tei­ta kos­kien ih­mis­ten kou­lut­ta­mis­ta, opis­ke­lua ja työn­te­koa aika­kau­te­na, jota me kut­sum­me tie­to­yh­teis­kun­nak­si. Tämä ei tie­ten­kään ka­do­ta mi­hin­kään kou­lu­tus­ta yh­teis­kun­nal­li­se­na ins­ti­tuu­ti­o­na, joka muun mu­as­sa sää­te­lee yh­teis­kun­nas­sa val­lit­se­vien ar­vo­jen py­sy­vyyt­tä tai muu­tos­ta, työ­hön val­men­tau­tu­mis­ta ja ih­mis­ten si­joit­tu­mis­ta eri­lai­siin teh­tä­viin ja ase­miin työ­e­lä­män ja yh­teis­kun­nan sek­to­reil­la ja hie­rar­ki­ois­sa. Ku­ten koko yh­teis­kun­ta, kou­lu­tus on no­pe­an muu­tok­sen ti­las­sa. Tänä päi­vä­nä kou­lu­tus ei ole yh­teis­kun­nan au­to­no­mi­nen tai ir­ral­li­nen saa­re­ke, vaan kiin­teä osa muu­ta yh­teis­kun­ta­po­li­tiik­kaa, esi­mer­kik­si työ­voi­ma-, sosiaali- ja ta­lous­po­li­tiik­kaa. Kou­lu­tuk­sen ky­sy­myk­set ei­vät enää ole pel­käs­tään kan­sal­li­sia, vaan 2000-lu­vun kou­lu­tus­po­li­tiik­ka on yhä mo­ni­nai­sem­min si­tein kyt­kök­sis­sä ke­hi­tys­kul­kui­hin.

Kou­lu­tus­po­li­tii­kan opin­to­jak­sos­sa lä­hes­ty­tään kou­lu­tus­ta so­si­o­lo­gi­ses­ta näkö­kul­mas­ta. Kou­lu­tus­ta py­ri­tään te­ke­mään ym­mär­ret­tä­väk­si osa­na yh­teis­kun­taa ja sen toi­min­taa, ku­ten so­si­aa­lis­ta ra­ken­net­ta, työ­e­lä­mää, ta­lout­ta, po­liit­tis­ta pää­tök­sen­te­koa ja val­ta­ra­ken­tei­ta. Kyse on sekä his­to­ri­al­li­ses­ta että so­si­o­lo­gi­ses­ta mak­ro­ta­son näkö­kul­mas­ta kou­lu­tuk­seen.