Kc6 Suoritustapa
Koulutuspolitiikan opintojaksossa on kaksi vaihtoehtoista suoritustapaa, joista voit valita itsellesi ja omaan opiskelutilanteeseesi sopivan vaihtoehdon:
1. Tentti yksilötyönä ja osallistuminen opintoryhmä- tai verkkotyöskentelyyn (väittelyharjoitus)
TAI
2. Tentti ja essee yksilötyönä.
Tentti järjestetään kussakin kasvatustieteen aineopintoja toteuttavassa oppilaitoksessa, Turun yliopistossa sekä sähköisen tentin tilassa Turussa, Porissa, Raumalla ja Vaasassa. (Koulutuspolitiikan tenttiä ei voi tehdä moodletenttinä.) Tenttipäivät näet aikataulusta, katso lisätietoja sähköisestä tentistä. Tentti arvioidaan numeerisesti asteikolla 1–5. Opintojakson opettajat ovat professori Arto Jauhiainen (luennot) ja yliopistonlehtori Tiina Tuijula (tentit/verkkotyöskentely/esseet).
Harjoitustyö toteutetaan tuutoreiden johdolla väittelynä opintoryhmässä (monimuoto-opinnot) tai verkkotyöskentelynä (verkko-opinnot) ja siinä hyödynnetään opettajan antamaa materiaalia. Verkkotyöskentelyssä sovelletaan alla olevia väittelyohjeita ja tarkempi ohjeistus tulee myöhemmin Moodleen.Ellei opiskelija pysty osallistumaan opintoryhmä-/verkkotyöskentelyyn tekee hän korvaavana tehtävänä kirjallisen esseen. Väittelyharjoitus tai essee arvioidaan asteikolla hyväksytty–hylätty.
Tentti
Tentittävä kirjallisuus:
1. Simola, H. 2015. Koulutusihmeen paradoksit. Esseitä suomalaisesta koulutuspolitiikasta. Helsinki: Vastapaino. Sivut 7–49, 141–233.
2. Ozga, J., Dahler-Larsen, P., Segerholm, C. & Simola, H. (eds.) 2011. Fabricating Quality in Education. Data and Governance in Europe. London & New York: Routledge. (saatavana myös e-kirjana)
Tenttikysymykset on laadittu etukäteen ja tentin kysymykset tulevat näiden joukosta. Etukäteen annettujen tenttikysymysten tarkoituksena on ohjata lukemista teosten ja artikkeleiden keskeisiin asioihin. Palauta mieleesi myös hyvän tenttivastauksen ominaisuuksia Opiskelijan yleisoppaasta.
Tenttikysymykset
Tenttiin tulee vastattavaksi kaksi kysymystä seuraavista esseekysymyksistä.
1. Kuvaile, mitä on hallinta (governance) ja miten sitä toteutetaan eurooppalaisessa koulutuspolitiikassa.
2. Pohdi eurooppalaisen koulutuspolitiikan muutosta ja kansallisvaltioiden muuttuvaa asemaa suhteessa siihen.
3. Tarkastele OECD:n roolia koulutuspolitiikassa; sen asemaa, tavoitteita ja toimintatapoja ja kansallisvaltioiden harjoittaman koulutuspolitiikan suhdetta siihen.
4. Pohdi, mitä tarkoitetaan koulutuspolitiikan eurooppalaistumisella (Europeanisation) ja minkälaisia näkökohtia siihen liittyy.
5. Tarkastele laadun käsitettä ja sen arviointia (quality) nykyisen koulutuspolitiikan mekanismeissa ja hallinnan tavoissa.
6. Tarkastele eri maiden välisiä eroja koulutuspolitiikan toimintatavoissa ja laadunhallinta- ja arviointikulttuurissa.
7. Kuvaile opettajien näkökulmasta uutta koulutuspolitiikkaa, siihen sisältyvää arviointikulttuuria ja niiden vaikutuksia heidän työssään.
8. Pohdi koulukohtaisten oppimistulosten julkistamisen problematiikkaa.
9. Mitä tarkoitetaan kolmannen tasavallan koulutuspolitiikalla? Tarkastele sitä ja sen vaikutuksia koulutukseen ja esittele Suomen asemaa sen suhteen.
10. Arvioi uutta korkeakoulupolitiikkaa ja yliopistojen nykyistä hallinnan tapaa.
11. Kuvaile muuttunutta koulutuspoliittista puhetapaa ja pohdi, miten erinomaisuuden eetos siinä näkyy.
12. Pohdi markkinamuotoisuutta ja uusliberalismia koulutukseen liittyen. Mitä myönteisiä vaikutuksia, entä mitä kielteisiä vaikutuksia ilmenee?
Harjoitustyö – väittely
Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa väittely- ja neuvottelutaidot ovat tärkeitä kommunikointitaitoja. Väittelytaidossa keskeistä on argumentointi eli perustelu, neuvottelutaidossa kompromissiin pyrkiminen. Väittelyssä tarvitaan loogista ja rationaalista ajattelua, sekä puhetaitoa, ehkä myös yllätyksellisyyttä. Argumentti, selitys ja kuvaus ovat luonteeltaan erilaisia eikä niitä pidä sotkea toisiinsa: väitteet, perustelut sekä taustaoletukset muodostavat kokonaisuuden. Väittelyn aikana vastapuoli yritetään saada uskomaan jokin esitetty väite. Perustelut ovat syy, miksi väite tulisi uskoa. Perustelu vastaa kysymykseen ’miksi väite tulisi hyväksyä’ ja perustelun tehtävänä on antaa tukea väitteelle. Selitys vastaa kysymykseen ’miksi tapahtui se, mikä tapahtui’. Selityksen tarkoituksena on tehdä selitettävä asia ymmärrettäväksi. Kuvaus muodostuu joukosta väitelauseita ja vastaa kysymykseen ’minkälainen maailma on’. Sen tehtävänä onkin kuvata maailmaa (Kakkuri-Knuuttila, M.-L. 1998, 63). Väittely kehittää kriittistä ajattelua ja tavoitteena on oppia akateemista argumentaatiota. Väittelytaito voi auttaa myös neuvottelutaitojen kehittymiseen. Väittely on aktiivista tiedon työstämistä – syvempää oppimista?
Väittelyssä on vastakkain vähintään kaksi mielipidettä ja siinä perustellaan oman kannan paremmuutta, esitetään vastaväitteitä ja niiden perusteluita toisten kannanottoja vastaan. Väittelyssä pyritään ratkaisuun eikä lopputuloksena voi olla kompromissi. Pyrkimyksenä ei ole vaikuttaa vastaväittelijöiden vaan kolmannen osapuolen asenteisiin. Väittely ei ole kuitenkaan kiistelyä tai kinaamista. Väittelyssä voi joutua myös perustelemaan mielipiteitä, jotka eivät vastaa omia mielipiteitä. Tämä väittelyn piirre voi auttaa väittelijää ymmärtämään erilaisia mielipiteitä/arvoja/asenteita sekä eläytymään toisen ihmisen asemaan, jotka ovatkin kriittisen ajattelun tärkeimpiä elementtejä. Tämän vuoksi väittelyn aiheet ovat sellaisia, ettei väittelyn teemasta ole mahdollista löytää absoluuttista totuutta. Väittelyharjoituksessa ei siis ole tarkoitus löytää voittajaa eikä sen osapuolia voida julistaa olevan oikeassa tai väärässä.
Väittelyharjoituksessa yhteen aiheeseen perehtyy kaksi paria (tai vähintään kaksi opiskelijaa opintoryhmän koosta riippuen), joiden tehtävänä on perehtyä aiheeseen kirjallisuuden avulla niin hyvin, että he pystyvät väittelyssä esittämään aiheeseen liittyviä näkemyksiä ja argumentteja. Kunkin väittelyaiheen kohdalla on esitelty kirjallisuusvinkkejä. Aiheeseen perehtymistä auttaa myös tutustuminen aiheesta käytyyn keskusteluun mediassa. Pohdi väittelyyn valmistautuessasi, mitä väität ja millä perusteella? Mistä väitteelle löytyy tukea (teoria, dokumentit, auktoriteetit)? Mitkä perustelut ovat uskottavia? Missä kohdin omissa perusteluissasi on aukkoja? Ennakoi myös mahdolliset vastaväitteet ja varaudu puolustamaan omaa näkökantaasi.
Väittelyn kulku ja arviointi




Ennen väittelyn alkamista valitaan puheenjohtaja, arvotaan puolesta ja vastaan asetelmat sekä sovitaan tuomaristo, jonka tehtävänä on lopuksi arvioida ja antaa palautetta väittelystä. Etukäteen ei siis ole tiedossa, joudutko puolustamaan vai vastustamaan aihetta koskevaa väitettä. Puheenjohtaja avaa väittelyn ilmoittamalla aiheen ja esittelemällä väittelijät. Väittelyn alussa aihetta vastustava pari saa noin kahden minuutin avauspuheenvuoron ja tämän jälkeen vuoro siirtyy puolustavalle parille. Avauspuheenvuorojen jälkeen mielipiteitä perusteluineen vaihdetaan vapaaseen tahtiin ja puheenjohtaja valvoo väittelyn edistymistä, mutta ei jaa enää puheenvuoroja vapaan väittelyn kuluessa. Tarvittaessa puheenjohtaja voi huomauttaa esimerkiksi liian pitkästä puheenvuorosta, päälle puhumisesta tai muusta sopimattomasta kommunikoinnista. Lopuksi myös yleisö voi osallistua keskusteluun ja esittää kysymyksiä väittelijöille. Sopiva pariväittelyn kesto on noin 10 minuuttia.
Välittömästi väittelijöiden puheenvuorojen jälkeen tuomaristo vetäytyy miettimään omaa palautettaan. Tuomareilla on 5–10 minuuttia aikaa valmistella palautteensa, jossa esitetään arvio väittelyn kulusta ja joukkueiden väittelyn hyvät ja huonot puolet rakentavassa hengessä. Tuomarit voivat tuoda esiin myös sen, olivatko toisen joukkueen perustelut kokonaisuudessaan paremmat kuin toisen. Tällöin heidän tulee eritellä ne syyt, jotka johtivat tähän näkemykseen. Tuomariston puheenjohtaja esittelee palautteen väittelijöille ja yleisölle. Väittelyn arviointi on sekä tärkeä että herkkä vaihe. Väittelijät pystyvät kehittämään itseään väittelijöinä ja keskustelijoina saamansa palautteen pohjalta. Väittelyä arvioidaan sisältö- ja prosessikriteereillä.
Sisällöllisiä kriteerejä ovat:
- aiheiden esille ottaminen ja olennaisten kysymysten tunnistaminen
- keskeisen ja relevantin tiedon hyödyntäminen
- taustatietojen täsmällisyys
- toteamusten ja kannanottojen perustelutapa
- johdonmukaisuus
- arvojen ja arvoristiriitojen tunnistaminen
Positiivisia prosessikriteerejä ovat:
- esitettyjen näkemysten tarkkuus, loogisuus ja selkeys
- kyky tiivistää ja tehdä päätelmiä
- kyky nähdä yhteisiä ja erilaisia piirteitä eri osapuolten näkemyksissä
- kyky kuunnella toista osapuolta
- tarkentavien kysymysten esittäminen
- rohkeus osallistua, ottaa kantaa ja puolustaa sitä
Negatiivisia prosessikriteerejä ovat:
- asian vierestä puhuminen, irrelevantit toteamukset
- virheellinen ja epälooginen päättelytapa
- vetäytyminen ja osallistumattomuus
- heikko keskittyminen tilanteeseen
- muiden keskeyttäminen
- tilanteen monopolisointi ja dominointi
- henkilökohtainen hyökkäys
Tuomariston tehtävänä on pohtia mm. seuraavia kysymyksiä:
- Miten väittelijä on rakentanut kokonaisuuden?
- Miten väittelijä on ymmärtänyt aiheen ja määritellyt siihen liittyvät keskeiset käsitteet?
- Kuinka monipuolisesti väittelijä on perustellut kantaansa?
- Ovatko perustelut olleet tosia vai keksittyjä?
- Ovatko esitetyt perustelut olleet olennaisia?
- Kuinka luova väittelijä on ollut?
- Miten väittelijä on ottanut huomioon toisten väittelijöiden perustelut?
- Miten väittelijä on suhtautunut yleisöön?
- Miten väittelijä on osannut käyttää hyväkseen eleitä, ilmeitä ja ääntään eli onko esitys ollut luontevaa?
- Kuinka hyvin väittelijä on noudattanut väittelyn pelisääntöjä: ollut keskeyttämättä muita, pysynyt aikataulussa jne.?

Kuva: TY/viestintä
