Kc6 Esseeaiheet
Koulutuspolitiikan essee on korvaava suoritus ellet pysty osallistumaan opintoryhmässä tai verkkotyöskentelyssä toteutettavaan väittelyharjoitukseen. Essee tehdään yksilötyönä ja sen laajuus on 8-10 sivua (tekstiosa johdannosta pohdintaan). Esseeaiheita on yhteensä 10, joissa kussakin on tehtävän tekemiseen ohjaavia kysymyksiä ja lähteitä. Tarkoitus ei ole, että samassa työssä vastataan välttämättä kaikkiin kysymyksiin eikä kaikkia lähteitä tarvitse käyttää vaan aihetta on mahdollisuus rajata. Lähdeviitteiden merkitsemiseen löytyy ohjeita Opiskelijan yleisoppaasta ja esimerkiksi Hirsjärvi, Remes & Sajavaara (toim.) 2011. Tutki ja kirjoita -teoksesta.
WWW-osoitteita, joiden avulla pääsee tutustumaan useimpiin teemoihin:
http://www.oph.fi/, (opetushallitus);
http://www.edu.fi/, (koulutusalan uutis-, tieto- ja materiaalipalvelu )
http://www.minedu.fi/OKM/ (opetus- ja kulttuuriministeriö)
Esseen arvioi yliopistonlehtori Tiina Tuijula asteikolla hyväksytty-täydennettävä.
Esseen arvioinnin perusteet:
• otsikon ja sisällön vastaavuus
• perehtymisen syvällisyys
• jäsentely ja rakenne
• aihealueen käsittely ja sen sisäistäminen, lähteiden käyttö, oma pohdinta
• ilmaisun selkeys




Esseeaiheet
1) KOULUVALINTAPOLITIIKKA PERUSOPETUKSESSA
• Lähikouluperiaate?
• Koulunvalinnan lainsäädännöllinen tausta?
• Valinnan mahdollisuudet, alueellinen jakautuminen?
• Koulutuspoliittinen merkitys, erityisesti tasa-arvon kannalta?
Lähteitä:
Ahonen, S. 2001. Kuka tarvitsee lähikoulua? Teoksessa: A. Jauhiainen, R. Rinne & J. Tähtinen, Koulutuspolitiikka Suomessa ja ylikansalliset mallit. Kasvatusalan tutkimuksia 1. Suomen Kasvatustieteellinen Seura.
Ahonen, S. 2003. Yhteinen koulu – tasa-arvoa vai tasapäisyyttä? Koulutuksellinen tasa-arvo Suomessa Snellmannista tähän päivään. Tampere. Vastapaino.
Kalalahti, M., Silvennoinen, H. & Varjo, J. 2015. Kouluvalinnat kykyjen mukaan? Erot painotettuun opetukseen valikoitumisessa. Kasvatus 46 (1), 19–35.
Kosunen, S., Seppänen, P. & Bernelius, V. 2016. Naapuruston segregaatio ja kaupunkilaisperheiden eriytyvät kouluvalintastrategiat. Kasvatus 43 (3), 230–244.
Kosunen, S. 2012. ”Meillä on siis kouluja, joista ne tulee: siis Suomen eliitti:” keskiluokan lasten kouluvalinnat pois lähikoulusta. Kasvatus 43 (1), 7–19.
Rajander, S. 2010. School and choice: An ethnography of a primary school (Koulu ja valinnan mahdollisuus: Etnografia kaksikielisellä peruskoulun ala-asteella) Kasvatusalan tutkimuksia 50. Suomen Kasvatustieteellinen seura
Seppänen, P. 2006. Kouluvalintapolitiikka perusopetuksessa. Kasvatusalan tutkimuksia 26. Suomen Kasvatustieteellinen Seura.
Seppänen, P., Rinne, R. & Sairanen, V. 2012. Suomalaisen yhtenäiskoulun eriytyvät koulutiet. Oppilasvalikointi perusopetuksessa esimerkkinä Turun koulumarkkinat. Yhteiskuntapolitiikka 77 (1), 16–33.
Silvennoinen, H., Seppänen, P., Rinne, R. & Simola, H. 2012. Yhteiskuntaluokat ja koulunvalintapolitiikka ylikansalliselta paikalliselle tasolle ulottuvassa tarkastelussa. Kasvatus 43 (5), 502–518.
Yle uutiset. 2016. Opetusministeri erikoisluokista: Pääsykokeet eivät yleensä kuulu peruskouluun. Kotimaa 17.1.2016.
2) YLIOPISTOUUDISTUS SUOMESSA
• Miten yliopistoa on uudistettu viimeisten 10–15 vuoden aikana?
• Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet?
• Miten sitä on perusteltu?
• Miten sitä on kritisoitu?
• Yliopistolain uudistaminen?
• Rakenteellinen kehittäminen?
• Mitä yliopistouudistus on merkinnyt yliopistojen hallinnon, johtamisen ja muun toiminnan kannalta?
Lähteitä:
Aittola, H. & Marttila, L. (toim.) Yliopistojen rakenteellinen kehittäminen., akateemiset yhteisöt ja muutos. Rake-yleishankkeen (2008–2009) loppuraportti. Helsinki: OPM.
Kankaanpää, J. 2013. Kohti yrityismäistä hyöty-yliopistoa. Valtiovallan tahto Suomessa vuosina 1985–2006 ja kokemukset kolmessa yliopistossa. Turku: Turun yliopiston julkaisuja C 369.
Kuoppala, K. & Näppilä, T. 2011. Yliopistojen uudistuvat rakenteet ja dynamiikka yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistaminen. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:2
Turusta tieteen huippukeskittymä. Suunnitteluryhmän loppuraportti 16.2.2007. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:14
Itä-Suomen yliopisto – tulevaisuuden yliopisto ajassa. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:15.
Rinne, R., Jauhiainen, A(rto), Simola, H., Lehto, R., Jauhiainen, A(nnukka) & Laiho A. 2012. Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa. Managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana. Jyväskylä: Suomen Kasvatustieteellisen Seuran julkaisuja 58.
Tomperi, T. 2009. (toim.) Akateeminen kysymys? Yliopiston kritiikki ja kiista uudesta yliopistosta. Tampere: Vastapaino.
Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhdistyminen uudeksi yliopistoksi. Suunnitteluryhmän loppuraportti 16.2.2007
Opetusministeriö. 2010. Yliopistojen rakenteellinen kehittäminen, akateemiset yhteisöt ja muutos. RAKE-yhteishankkeen (2008–2009) loppuraportti. Opetusministeriön julkaisuja 2010:5.
OKM 2016. Yliopistolakiuudistuksen vaikutusten arviointi. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:16
http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/ rakenteellinen kehittäminen + muita lähteitä OPM:n sivuilta.
Ursin, J., Aittola, H. & Välimaa, J. 2011. Yliopistot yhdistyvät – muuttuuko koulutus? Teoksessa R. Rinne, J. Tähtinen, A. Jauhiainen & M. Broberg (toim.) 2011. Koulutuspolitiikka käytännöt kansallisessa ja ylikansallisessa kehyksessä + Jauhiaisen, Rinteen ja Lehdon artikkeli.
Vanttaja, M. 2010. Yliopistonvillit vuodet. Suomalaisen yliopistolaitoksen muutoksia ja uudistuksia 1990-luvulta 2000-luvun alkuun. T urun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A: 210.
Vanttaja, M. & Jauhiainen, A. 2009. Jäähyväiset autonomialle? Tiedepolitiikka 34 (2), 7–14.
UNIFIN yliopistojen rakenteellisen kehittämisen hankkeet
Vartiainen, P. 2016. Suomalaisen korkeakouluverkon kehittämisen vaihtoehdoista. Tieteessä tapahtuu 34 (3), 24–32. + muita lehden artikkeleita (löytyy verkosta)
Tiedepolitiikka-lehti
3) TUTKINTOJEN SUORITUSAJAT KORKEAKOULUPOLIITTISENA KYSYMYKSENÄ
• Miksi opintojen kesto on muodostunut ongelmaksi?
• Miten on pyritty vaikuttamaan kysymykseen?
• Opiskelijajärjestöjen kanta?
• Suoritusajat, keskeyttäminen?
• Opintojen kestoon vaikuttavia tekijöitä?
Lähteitä:
Korkeakoulujen opintoaikojen lyhentämisen toimenpideohjelma 2003 Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2003: 27.
Korkeakouluopintojen edistymisen seurannan kehittäminen. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:9.
Korkeakouluopiskelijoiden toimeentulo ja opiskelu. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010.18. Opiskelijatutkimus
Opintojen keskeyttämisen vähentämisen toimenpideohjelma. Keskustelumuistio
Opintotukea ja opiskelijoiden opintososiaalista asemaa koskeva toimenpideohjelma. OPM:n työryhmän muistioita ja selvityksiä 2003: 28.
Lindberg, M. 2009. Opiskeluajat ja siirtyminen korkeakoulutuksesta työelämään: vertailevan tutkimuksen tarjoamia näkökulmia politiikkakeskusteluihin ja tutkimukseen. Tiedepolitiikka 2/2009, 27–33.
Merenluoto, S. 2005. Nopeasti maisteriksi – tutkimus nopeasta valmistumisesta ja valmistujasta. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja 204.
Merenluoto, S. 2009. Menestyksekkäät yliopistopelin pelaajat? Tutkimus nopeasti ja nuorena valmistumisesta. Annales Universitatis Turkuensis C 286. Kasvatustieteiden laitos, Turku.
Ei paikoillanne, vaan valmiit, hep! Koulututukseen siirtymistä ja tutkinnon suorittamista pohtineen työryhmän muistio. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:11.
4) AVOIN YLIOPISTO AIKUISKOULUTUKSEN JA YLIOPISTOKOULUTUKSEN KENTÄLLÄ
• Mitkä ovat avoimen yliopiston koulutuspoliittiset tavoitteet?
• Miten ne ovat muuttuneet?
• Suhde ”varsinaiseen” yliopistokoulutukseen? (avoimen väylä jne.)
Lähteitä:
Haltia, N. 2012. Yliopiston reunalla. Tutkimus suomalaisen avoimen yliopiston muotoutumisesta. Turun yliopiston julkaisuja C 352.
Halttunen, N. 2005. Avoimen yliopiston historian murroskohdat. Aikuiskasvatus 25 (1), 6–16.
Hurri, R. 2003. Joustava siirtyminen avoimen yliopiston opiskelijasta yliopiston perusopiskelijaksi. Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto
Piesanen, E. 2005. Yliopisto-opiskelijaksi vaihtoehtoisin poluin. Näkökulmia ammatillisten ja avoimen yliopiston opintojen kautta yliopisto-opiskelijaksi siirtymisestä. Koulutuksen tutkimuslaitoksen tutkimusselosteita 20. Jyväskylän yliopisto.
OPM 2002: 3. Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän mietintö. Helsinki: Opetusministeriön työryhmien muistioita.
OPM 1996: 7. Avoin yliopisto-opetus väylänä korkeakoulututkintoon työryhmän muistio. Opetusministeriön työryhmien muistioita 7. Helsinki: Yliopistopaino.
OKM 2013:2. Monipuoliset ja sujuvat opintopolut. Korkeakoulujen koulutusrakenteiden kehittämistyöryhmän muistio
Rinne, R., Jauhiainen, A.,. Tuomisto, H., Alho-Malmelin, M., Halttunen, N. & Lehtonen, K. 2003. Avoimen yliopiston opiskelija: kokovartalokuvasta eriytyneisiin muotokuviin. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A:200.
Kess, P., Hulkko, K., Jussila, M., Kallio, U., Larsen, S., Pohjolainen, T. & Seppälä, K. 2002. Suomen avoin yliopisto. Avoimen yliopisto-opetuksen arviointiraportti. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 6. Helsinki:Edita.
5) OECD JA EU GLOBAALIN KOULUTUSPOLITIIKAN TOIMIJANA
• Mikä on OECD?
• Mikä on EU:n merkitys koulutuspoliittisena toimijana?
• Miten nämä eroavat toisistaan?
• Mikä on sen merkitys koulutuspoliittisen toimijana?
• Miten se osallistuu koulutuspolitiikan tekoon?
• Minkälaisia aineistoja se tuottaa?
• Suhde kansallisiin koulutuspolitiikkoihin?
Lähteitä:
Niukko, S. 2006. Yhteistyötä ilman riskejä? OECD:n rooli Suomen koulutuspolitiikassa. Turun yliopiston julkaisuja sarja C 251.
Kallo, J. 2009. OECD education policy. A comparative and historical study focusing on the thematic reviews of tertiary education. Finnish Educational Research Association. Research in Educational Sciences 45.
Kallo, J. & Rinne, R. (eds.) 2006. Supranormal Regimes and national educational polices. Kasvatusalan tutkimuksia 24. Suomen kasvatustieteellinen Seura.
Kallo, J. 2010. Voidaanko kansallista koulutuspolitiikkaa tutkia enää ilman kansainvälistä tai ylikansallista kehystä? Keskustelua globalisaatiosta, OECD:n arvioinneista ja suomalaisesta korkeakoulupolitiikasta. Tiedepolitiikka 35 (1), 19–28.
Maniscalco, R. 2013. Adult education policy in the European Union during the Lisbon decade. The shift to vocational adult learning and work skills matching. Turun yliopiston julkaisuja Annales Universitatis Turkuensis Sarja – ser. B osa – tom. 370
OECD:n kotisivut
Rinne, R, Kallo, J. & Hokka, S. 2004. Liian innokas mukautumaan? OECD:n koulutuspolitiikka ja Suomen vastauksia. Kasvatus 35 (2004): 1, 3.
Rinne, R., Jögi L., Leppänen, R., Korppas, M. & Klemelä, K. 2008. (toim.) Suomalainen ja virolainen koulutus ja EU:n uusi koulutuspolitiikka. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A: 208.
Ozga, J., Dahler-Larsen, P., Segerholm, C. & Simola, H. (eds.) 2011. Fabricating Quality in Education. Data and Governance in Europe. Lon¬don & New York: Routledge. (saatavana myös e-kirjana)
6) SUKUPUOLI JA SUKUPUOLTEN VÄLINEN TASA-ARVO KOULUTUSPOLIITTISENA KYSYMYKSENÄ
• Millä tavalla aihe on huomioitu hallitusohjelmissa tai muissa keskeisissä koulutuspolitiikan avaindokumenteissa?
• Mitä laki sanoo aiheesta? Esimerkiksi mitä sanotaan syrjinnästä oppilaitoksissa?
• Miten sukupuolierot näkyvät esim. osallistumisessa koulutukseen (opiskelijatilastot)
• Aihetta voi tarkastella lähemmin jossakin tietyssä koulumuodossa tai alueellisesti tai keskittyen johonkin sukupuolten välistä tasa-arvoa edistämään perustettuun hankkeeseen.
Lähteitä:
Brunila, K. 2009. Sukupuolten tasa-arvo korkeakoulutuksessa ja tutkimuksessa. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 51:2009.
Kuusi, H. Jakku-Sihvonen, R. & Koramo, M. 2009. Koulutus ja sukupuolten tasa-arvo. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 52:2009.
Hallitusohjelmat, KESUt, koulutuspoliittiset selonteot.
Lahelma, E. 2011. Sukupuolitietoisuutta kouluun ja opettajankoulutukseen: TASUKO-hankkeesta eteenpäin. Kasvatus, 1/2011, 90–95.
Lahelma, E. 2014. Tasa-arvodiskurssi ja poikadiskurssi koulutuskeskustelussa: 30 vuotta rinnakkaineloa ja vastakkainasettelua. Kasvatus 45 (4), 380–385.
Tasa-arvo naisten ja miesten välillä – www-sivusto:
Minna – tasa-arvotiedon keskus.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2010. Segregaation lieventämistyöryhmän loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä.2010:18.
Tilastokeskus. Miesten koulutustaso paranee hitaammin kuin naisten.
7) YLEMMÄT AMK-TUTKINNOT
• Mitä ovat?
• Miten perusteltu, miten kritisoitu?
• Merkitys työmarkkinoiden kannalta?
• Suhde maisteritutkintoihin?
Lähteitä:
Galli, L. & Ahola, S. 2010. Elinikäiset oppijat lähikuvassa. Kokemuksia ja näkemyksiä ylemmistä ammattikorkeakoulututkinnoista. Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen raportti 76. Turun yliopisto
Lampinen, O. 1995. Ammattikorkeakoulut – vaihtoehto yliopistolle. Gaudeamus
Laki nuorisoasteen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen kokeiluista
Opetusministeriön AMK-sivut
Ojala, K. & Ahola, S. 2008. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot. Kokeilusta kokemuksiin. Koulutussosiologian tutkimuskeskus raportti 71. Tilastot mm. AMKOTA-tietokanta.
Ojala, K. 2009. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ja työelämäyhteys. Kasvatus 40 (3), 272–279.
Ojala, K. 2008a. Ylempään ammattikorkeakoulututkintokoulutukseen osallistujat – elinikäisiä oppijoita? Aikuiskasvatus 28 (2), 94–104.
Ojala, K. & Ahola, S. 2009. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot työmarkkinoilla. Valmistuneiden kokemukset ja koulutuksen vaikuttavuus. Projektin väliraportti 03/09. [viitattu 1.11.2010]. Saatavana sähköisessä muodossa: [http://ruse.utu.fi] Online publications.
Ojala, K. & Isopahkala-Bouret, U. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon ja maisterin tutkinnon suorittaneet työmarkkinoilla– tutkintojen statuserot, työkokemus ja työtehtävien eriytyminen. researchgate.net
Rantanen, T., Isopahkala-Bouret, U., Raij, K. & Järveläinen, E. 2010. Eurooppalaisessa tutkintojen viitekehyksessä: Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ja maisterin tutkinnot. Aikuiskasvatus (4), 267–279.
Isopahkala-Bouret, U. ym. Profiloitua osaamista liike-elämään? – osaaja. net, 2009 – researchgate.net
Varjonen, B. & Maijala, H. (toim.) 2009a. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto – Osana innovaatioympäristöjä. Hämeen ammattikorkeakoulu.
Varjonen, B. & Maijala, H. 2009b. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijoiden työnantajakyselyn tulokset. Kysely 2004–2008.
Viinamäki, L. (toim.) 2010. Sosionomi (AMK & ylempi AMK) kansainvälistyvillä koulutus- ja työmarkkinoilla. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia 2. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu.
8) KOULUTUSVIENTI
• Mitä on koulutusvienti?
• Koulutusviennin mahdollisuudet ja rajoitukset?
• Millaisia erityispiirteitä koulutuksella on vientitavarana?
• Koulutusviennin yhteys kehitysyhteistyöhön?
Lähteitä:
Kiinnostuksesta kysynnäksi ja tuotteiksi. Suomen koulutusvientistrategia. Opetusministeriö.
Kiinnostuksesta kysynnäksi ja tuotteiksi. Suomen koulutusviennin strategiset linjaukset. Valtioneuvoston periaatepäätös. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:11.
Lindberg, M. 2011. Suomalaiskansallisia ja EU-agendojen näkökulmia koulutusvientiin ja liikkuvuuteen. Tiedepolitiikka 3, 29–34.
Sahlberg, P. 2011. Finnish Lessons. What can the world learn from educational change in Finland.
Sahlberg, P. 2012. Kuka ostaisi suomalaista koulutusosaamista. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 4, 17–27.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2016. Koulutusviennin tiekartta 2016–2019. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:9.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2016. Vietävän hyvää toisen asteen koulutusta! Toimet toisen asteen koulutusviennin edistämiseksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:20.
Kemppainen, H-M. 2016. ”This Is Reputation-Driven Activity” Higher Education as a Service Export and the Role of Partnerships. MSc program in Management and International Business Master’s thesis. Aalto University.
9) KOULUTUKSEN ARVIOINNIT, VERTAILUT JA LAADUNHALLINTA
• Millaisia kansainvälisiä arviointitutkimuksia on tehty?
• Millaisia tuloksia on saatu, millaista keskustelua käyty tuloksista?
• Arviointitoiminnan ja laadunhallinnan erilaisia perusteluja?
• Arvioinnin merkitystä oppilaitostasolla?
• Kansainvälisten arviointien hyöty koulutuksen kehittämisessä?
• Arvioinnin merkitystä koulutuspolitiikassa?
• Suomalainen arviointi-ideologia?
Lähteitä:
Jakku-Sihvonen, R. 2010. Oppimistulosten arviointitiedon puntarointia. Suomen arviointiyhdistys 4/2010.
Karvonen, J. 2010. Laadunhallinta opetustoimessa ja varhaiskasvatuksessa. Suomen kuntaliitto, Helsinki.
Korkeakoski, E. & Tynjälä, P. (toim.) 2010. Hyötyä ja vaikuttavuutta arvioinnista. Koulutuksen arviointineuvosto, Jyväskylä.
Korkeakoski, E. & Silvennoinen, H. (toim.) 2008. Avaimia koulutuksen arvioinnin kehittämiseen. Jyväskylä: Koulutuksen arviointineuvosto.
Linnakylä, P. & Välijärvi, J. 2005. Arvon mekin ansaitsemme. PS-kustannus.
OKM 2010. PISA, PIAAC, AHELO: Miksi ja miten OECD mittaa osaamista?
Olkinuora, E., Jakku-Sihvonen, R. & Mattila, E. (toim.) 2002. Koulutuksen arviointi. Lähtökohtia, malleja ja tilannekatsauksia. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja B:70.
Rinne, R. & Simola, H. 2005. Koulutuksen ylikansalliset paineet ja yliopistojen uusi hallinta. Tiede & Edistys 30 (1), 6–26.
Simola, H. 2005. Koulukohtaiset oppimistulokset ja julkisuus. Yhteiskuntapolitiikka 70 (2),179–187.
Simola, H. & Rinne, R. 2006. Koulutuksen laadunarvioinnin yhteiskunnallisten vaikutusten tutkimisesta. Hallinnon Tutkimus 3, 66–80.
Ursin, J. & Välijärvi, J. 2010. Kansainväliset vertailevat oppimistulosarvioinnit perus- ja korkea-asteella. Hallinnon Tutkimus 29 (4), 303–316.
Varjo, J., Simola, H. & Rinne, R. 2016. Perään katsomisesta informaatio-ohjaukseen suomalaisessa koulutuspolitiikassa. Kasvatusalan tutkimuksia 70. Suomen Kasvatustieteellinen Seura.
10) MAAHANMUUTTAJATAUSTAISTEN KOULUTUS SUOMESSA
• Miten maahanmuuttajien koulutus on järjestetty Suomessa?
• Lainsäädäntö?
• Keitä ovat maahanmuuttajat?
• Minkälaisia ongelmia ja puutteita maahanmuuttajien koulutuksessa on?
• Koulutus ja työelämä maahanmuuttajien näkökulmasta?
• Monikulttuurisuus koulutuksessa?
Lähteitä:
Jauhola, L. 2010. Maahanmuuttajat ammatillisessa koulutuksessa. Tilastokatsaus 2010. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2010:11
Klemelä, K. ym. 2011 (toim.) Vieraina koulussa? Monikulttuurinen koulu oppilaiden vanhempien ja oppilaiden kokemana. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisusarja A: 211.
Kuusela, J., Etelälahti, A., Hagman Å., Hievanen, R., Karppinen K., Nissilä L., Rönnberg, U. & Siniharju, M. 2008. Maahanmuuttajaoppilaat ja koulutus. Helsinki: Opetushallitus.
Monikulttuurisen opetuksen virtuaalikoulu.
Kyhä, H. 2011. Koulutetut maahanmuuttajat työmarkkinoilla. Turun yliopiston julkaisuja C 321.
Laaksonen, A. 2007. Maahanmuuttajaoppilaat erityiskoulussa. Turun yliopisto. (väitöskirja, verkossa)
Kotouttamislaki 493/1999.
Paananen, S. 2005. Maahanmuuttajien elinolot Suomessa. Yhteiskuntapolitiikka 70 (4).
Matinheikki-Kokko, K. 1999. Monikulttuurinen koulutus – perusteita ja kokemuksia. Opetushallitus: Hakapaino.
Kyhä, H. 2007. Miksi lääkäri ei kelpaa lääkäriksi? Korkeakoulutetut maahanmuuttajat Suomen työmarkkinoilla. Lisensiaatintutkimus.
