6. Mitä kasvatustiede on?

Kasvatustieteen tehtäväksi on eri tieteiden välisessä työnjaossa tullut nimensä mukaisesti kasvatusilmiön tutkiminen. Ennen kuin tutustut itse kasvatustieteeseen, on syytä määritellä, mitä kasvatuksella tarkoitetaan. Kasvatuksen määritelmät syntyvät ihmisten välisinä sopimuksina. Tutkijat ovatkin eri aikakausina ja eri kulttuureissa esittäneet lukuisia ehdotuksia kasvatuksen määritelmiksi. Usein yksimielisyyteen pääsemisen esteenä on ollut liiallinen yksipuolisuus, jossa kilpailevat näkökulmat on sivuutettu. Tämä saattaa tuntua varsin hämmentävältä kasvatustieteen opintojen alussa. Miten lähteä opiskelemaan ilmiötä, jonka määrittelystä edes ei olla yksimielisiä. Toisaalta käsitteet muuttuvat aikojen kuluessa ensinnäkin siitä syystä, että todellisuus muuttuu ja edellyttää tieteeltä erilaisia käsitteitä. Toisaalta myös tieteellinen tieto muuttuu ja tarkentuu, mikä edellyttää käsitteiden tarkistamista, korjaamista ja täydentämistä.

Opiskelun alkuvaiheessa uuden tiedonalan määritelmä on ensimmäinen yritys täsmentää opiskelun kohde. Määritelmään pyritään tiivistämään joitakin olennaisia asioita opiskeltavasta asiasta. Käsitteen avulla pyritään kokoamaan yhteen toisiinsa liittyvät tunnusmerkit. Itse asiassa tieteenalan johdanto-opinnot, tieteen perusteiden opiskelu, onkin pitkälle tieteen kielen oppimista. Määritelmistä ei saisi kuitenkaan muodostua ulkoa opittavia sanajonoja, vaan opiskelun myöhemmässä vaiheessa käyttökelpoisia ja myöhemmin täydennettäviä apuvälineitä.

Kasvatukseenkin voidaan liittää joukko tunnusmerkkejä, joiden avulla voimme nimittää jotakin tapahtumaa kasvatukseksi. Kasvatus ymmärretään tavallisesti kasvattajan ja kasvatettavan välisenä vuorovaikutuksena. Yksinkertaisimmillaan tätä vuorovaikutusta on kuvattu opetuksessa, jossa kasvattajan toiminta kohdistuu kasvatettaviin. Nykyisen näkemyksen mukaan kasvatusta pidetään kuitenkin vuorovaikutuksena, jossa myös kasvatettavat vaikuttavat kasvattajaan ja myös muihin kasvatettaviin. Useimmat kasvatuksen tutkijat ovat sitä mieltä, että termi kasvatus on vaarallinenkin, sillä se voidaan ymmärtää liian yksipuoliseksi kasvattajan toiminnaksi ja he ehdottavat tilalle kasvatustapahtumaa tai kasvatusprosessia, jonka he näkevät pitkäaikaiseksi eikä vain lapsuuteen tai nuoruuteen rajoittuvaksi ilmiöksi.

Kasvatuksen tutkijat ovat myös korostaneet, että kasvatuksella on sellaisia ominaispiirteitä, jotka erottavat sen muista vuorovaikutusilmiöistä. Tällöin on yleensä keskitytty koulukasvatuksen erikoislaatuisuuteen, jossa yleensä kasvattajan (aikuisen, asiantuntijan, opettajan) asema on varsin määräävä verrattuna kasvatettavana olevan opiskelijan asemaan. Toisaalta kasvatukseen voidaan katsoa liittyvän aina myös tahatonta, kontrolloimatonta vaikuttamista ja toimintaa. Kysymys siitä, kuuluuko tahaton kasvatus varsinaisen kasvatuksen piiriin, on herättänyt jonkun verran kiistaa. Kasvatustieteen piirissä on kuitenkin melko yleisesti omaksuttu käsitys, että toiminnan tahallisuus ja vastuunalaisuus tekee vuorovaikutuksesta kasvatusta. Kasvatus nähdäänkin usein hyvin käytännöllisenä toimintana, jossa tarkoitusperäisellä vuorovaikutuksella on keskeinen rooli. Kasvatus on siis ymmärretty tavoitteelliseksi toiminnaksi, jolla on tietty päämäärä johon kasvatuksella pyritään kasvatettavaa ohjaamaan. Kasvatettavan iästä yleensä riippuu se, miten tietoinen kasvatettava on häneen kohdistuvasta vaikuttamisesta ja kasvattamisesta. Laajemmin määriteltynä tahallisena vuorovaikutuksena kasvatus on myös yksi ns. sosiaalisen toiminnan muoto.

Kolme kasvatustiedettä ja kasvatustieteen osa-alueet

Kasvatus on hyvin moni-ilmeinen tutkimuskohde, jota voidaan lähestyä monista näkökulmista. Rinteen, Kivirauman ja Lehtisen mukaan onkin tarkoituksenmukaisempaa puhua kasvatustieteistä kasvatustieteen sijasta. Kasvatustieteet voidaan jakaa yleiseen kasvatustieteeseen, aikuiskasvatustieteeseen ja erityispedagogiikkaan. Kasvatustieteen osa-alueet ovat kasvatuspsykologia, kasvatussosiologia, didaktiikka, kasvatusfilosofia, kasvatuksen historia ja vertaileva kasvatustiede. Perehdy itse tarkemmin kasvatustieteisiin ja osa-alueisiin lukemalla Rinteen ym. kirjasta luku ”Kasvatustieteet ja niiden osa-alueet” ja pohdi mikä kasvatustieteen osa-alue vaikuttaa sinusta kiinnostavimmalta ja miksi.