4.3 Oppimispäiväkirja

Op­pi­mis­päi­vä­kir­jan kir­joit­ta­mi­nen voi olla va­paa­eh­tois­ta mut­ta suo­si­tel­ta­vaa koko opin­to­jen ajan tai se voi olla opin­to­jak­son op­pi­mis­teh­tä­vä­nä, jol­loin sii­hen oh­jeis­te­taan erik­seen. Op­pi­mis­päi­vä­kir­jaa kir­joi­tat ensi­si­jai­ses­ti it­sel­le­si, mut­ta mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan voit an­taa sen lu­et­ta­vak­si esi­mer­kik­si tuu­to­ril­le­si tai opis­ke­lu­ka­ve­ril­le­si. Opin­to­ryh­mäs­sä voi­daan myös so­pia, että jo­kai­sen tai esi­mer­kik­si joka toi­sen ko­koon­tu­mis­ker­ran lo­pus­ta käy­te­tään kir­joit­ta­mi­seen 5–10 mi­nuut­tia. Tär­ke­ä­tä op­pi­mis­päi­vä­kir­jan pi­tä­mi­ses­sä on sään­nöl­li­syys.

Miksi oppimispäiväkirja?

Op­pi­mis­päi­vä­kir­jan ta­voit­tee­na on opis­kel­ta­vien asi­oi­den sy­väl­li­nen ja kriit­ti­nen ana­ly­soin­ti mah­dol­li­sim­man mo­nes­ta näkö­kul­mas­ta. Tär­ke­ä­tä on myös omien nä­ke­mys­ten pe­rus­te­lu. Op­pi­mis­päi­vä­kir­ja on yksi vä­li­ne oman ref­lek­tii­vi­sen ajat­te­lun ja itse­ar­vi­oin­ti­tai­to­jen ke­hit­tä­mi­seen. Kir­joit­ta­mis­pro­ses­sin avul­la opis­kel­ta­va asia lii­te­tään laa­jem­paan asia­yh­tey­teen sekä kyt­ke­tään omia ko­ke­muk­sia ja aja­tuk­sia opis­kel­ta­vaan ai­nek­seen.

Op­pi­mis­päi­vä­kir­jan avul­la ra­ken­nat ak­tii­vi­ses­ti omaa kä­si­tys­tä­si opis­kel­ta­vis­ta asi­ois­ta ja opit ar­vi­oi­maan op­pi­mis­ta­si. Se tu­kee tie­to­poh­jan ra­ken­ta­mis­ta ja koko­nais­ku­van muo­dos­ta­mis­ta. Hen­ki­lö­koh­tai­sen nä­ke­myk­sen muo­dos­ta­mi­nen aut­taa asi­oi­den muis­ta­mi­ses­sa ja ym­mär­tä­mi­ses­sä. Se an­taa tie­toa omas­ta ta­vas­ta työs­ken­nel­lä ja rat­kais­ta asi­oi­ta. Se toi­mii muis­tin tu­ke­na ja sen avul­la voi pa­laut­taa mie­leen eri toi­min­ta­ym­pä­ris­töis­sä sat­tu­nei­ta ta­pah­tu­mia ja ti­lan­tei­ta, joi­ta voit ot­taa esil­le esi­mer­kik­si opintoryhmässa.

Op­pi­mis­päi­vä­kir­ja koos­tuu oman op­pi­mi­sen mer­kit­tä­vis­tä ko­ke­muk­sis­ta. Sii­nä ei ker­ro­ta pel­käs­tään sitä, mitä on teh­ty tai ku­vail­la ope­tus­ta, vaan myös mitä näi­den asi­oi­den tai teh­tä­vien kaut­ta on opit­tu. Päi­vä­kir­jas­sa voit esit­tää it­sel­le­si ja muil­le lisä­ky­sy­myk­siä, an­taa te­o­reet­ti­sia tai käy­tän­nöl­li­siä se­li­tyk­siä tai jät­tää asi­oi­den tul­kin­nan avoi­mek­si ja pa­la­ta sii­hen myö­hem­min uu­des­taan. Op­pi­mis­päi­vä­kir­jas­sa voit ko­keil­la eri­lai­sia näkö­kul­mia il­man, että niis­tä oli­si vas­tat­ta­va sa­mal­la ta­val­la kuin kes­kus­te­lus­sa. Sii­nä on lupa kir­joit­taa puo­li­va­ka­vas­ti, kes­ken­e­räi­siä ja epä­var­mo­ja aja­tuk­sia, olet­ta­muk­sia ja tun­teen­il­mauk­sia.

Kysymyksiä pohdinnan avuksi

Lu­en­to­jen, opin­to­ryh­mien, tu­tus­tu­mis­käyn­nin, verk­ko­työs­ken­te­lyn, ten­tin tai it­se­näi­sen opis­ke­lun jäl­keen voit op­pi­mis­päi­vä­kir­jan kir­joit­ta­mi­ses­sa käyt­tää apu­na esi­mer­kik­si seu­raa­via ky­sy­myk­siä:

• Mitä opit? Mitä ta­pah­tui? Täs­sä koh­taa muis­te­let, pa­lau­tat mie­lee­si ja ku­vai­let. Kes­ki­ty omas­ta mie­les­tä­si kes­kei­sim­piin ja uu­siin asi­oi­hin, älä pyri re­fe­roi­maan kaik­kea.

• Mikä jäi epä­sel­väk­si? Tämä ky­sy­mys on edel­lis­tä vai­ke­am­pi. Täs­sä koh­taa jou­dut miet­ti­mään sy­väl­li­ses­ti kä­si­tel­ty­jä asi­oi­ta ja poh­ti­maan, olet­ko mie­les­tä­si ym­mär­tä­nyt ne vai onko jo­kin asia jää­nyt epä­sel­väk­si.

• Mitä poh­dit ja mitä op­pi­ma­si tie­to mer­kit­see si­nul­le? Mikä on mer­ki­tyk­sel­lis­tä oman toi­min­ta­si näkö­kul­mas­ta? Tämä on op­pi­mis­päi­vä­kir­jan vaa­ti­vin ja tär­kein ky­sy­mys. Tä­hän ky­sy­myk­seen vas­taa­mi­nen täh­tää sii­hen, että op­pi­mis­ti­lan­tees­sa kä­si­tel­lyis­tä asi­ois­ta tu­lee si­nul­le hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti mer­ki­tyk­sel­li­siä. Poh­ti­mal­la sitä, mitä tie­to si­nul­le mer­kit­see, min­kä­lai­sia aja­tuk­sia se he­rät­tää, mi­ten ar­vi­oit uut­ta tie­toa ja mi­ten se on yh­tey­des­sä ai­kai­sem­piin tie­toi­hi­si, pys­tyt muo­dos­ta­maan hen­ki­lö­koh­tai­sen, ana­lyyt­ti­sen ja pe­rus­tel­lun nä­ke­myk­se­si asi­as­ta.

It­se­ään voi op­pia ar­vi­oi­maan vain omia toi­min­ta­ta­po­jaan kriit­ti­ses­ti tark­kai­le­mal­la. Tä­män tie­dos­ta­mis­pro­ses­sin ja mah­dol­li­ses­ti myös muil­ta saa­dun pa­laut­teen avul­la voit ke­hit­tää vas­taa­viin ti­lan­tei­siin uu­sia tai osin muut­tu­nei­ta ajat­te­lu- ja toi­min­ta­mal­le­ja. Op­pi­mis­päi­vä­kir­jan mer­ki­tys on sii­nä, että jou­tuu kir­joit­ta­maan ko­ke­muk­sis­ta, aja­tuk­sis­ta ja tun­teis­ta it­sel­leen. Tämä vaa­tii us­kal­lus­ta koh­da­ta jos­kus myös vai­kei­ta asi­oi­ta it­ses­sä sekä re­hel­li­syyt­tä ja avoi­muut­ta. Itse­ar­vi­oin­nin avul­la py­rit suun­taa­maan omaa op­pi­mis­ta­si ja kas­vua. Itse­ar­vi­oin­ti­tai­to­jen ke­hit­ty­mi­nen edel­lyt­tää tai­toa ref­lek­tii­vi­seen ajat­te­luun.

Reflektio prosessina

Ref­lek­tio-sa­nan alku­perä on la­ti­nan kie­les­sä, jos­sa se tar­koit­taa pei­liä tai ik­ku­naa. Se voi­daan aja­tel­la myös kään­ty­mi­sek­si. Ref­lek­ti­os­sa ”kään­ny­tään ta­kai­sin­päin” eli pa­la­taan ta­pah­tu­nei­siin asi­oi­hin, ko­ke­muk­siin ja tun­tei­siin. Kään­ty­mi­sel­lä voi­daan tar­koit­taa myös ajat­te­lun ja toi­min­nan vä­lis­tä vuo­ro­vai­ku­tus­ta sekä sitä, että toi­saal­ta kään­ny­tään si­sään­päin tut­ki­maan omaa ajat­te­lua ja toi­saal­ta si­säi­nen tuo­daan nä­ky­väk­si kir­joit­ta­mi­sen tai pu­heen avul­la. Ref­lek­ti­on ta­voit­tee­na voi olla esi­mer­kik­si uu­den tie­don oma­koh­tai­nen ym­mär­tä­mi­nen, mer­ki­tys­ten ha­vait­se­mi­nen, ko­ke­mus­ten ja oman toi­min­nan kä­sit­teel­lis­tä­mi­nen tai omien pe­rus­peri­aat­tei­den ja kä­si­tys­ten tar­kis­ta­mi­nen. Kaik­kia näi­tä yh­dis­tää ydin­ta­voi­te – op­pi­mi­nen.

Ref­lek­tio on pro­ses­si, jos­sa tar­kas­te­let ja kä­sit­te­let uu­sia ko­ke­muk­sia voi­dak­se­si muo­dos­taa uut­ta tie­toa tai uu­sia näkö­kul­mia ai­kai­sem­piin tie­toi­hin. Ref­lek­toin­ti on oman toi­min­nan tark­kai­lua ja poh­dis­ke­lua toi­min­nan kaut­ta syn­ty­nees­tä ko­ke­muk­ses­ta. Se mer­kit­see py­säh­ty­mis­tä ja ajan va­raa­mis­ta oma­koh­tai­seen miet­ti­mi­seen ja poh­ti­mi­seen. Se on ha­vah­tu­mis­ta huo­maa­maan oma toi­min­ta. Oman toi­min­nan ja ko­ke­mus­ten tar­kas­te­lu ja ar­vi­oin­ti sy­ven­tää ym­mär­rys­tä sekä mah­dol­lis­taa tar­vit­ta­es­sa toi­min­nan muu­tok­sen. Op­pi­mis­ta ref­lek­toi­ta­es­sa opin­to­ryh­mäl­lä ja tuu­to­ril­la on suu­ri mer­ki­tys: opin­to­ryh­mäs­sä voit pei­la­ta omia kä­si­tyk­si­ä­si ja ko­ke­muk­si­a­si ryh­mäs­sä esiin­ty­viin kä­si­tyk­siin ja poh­tia, mik­si ne ovat sa­man­lai­sia tai eri­lai­sia.

Reflektiota edistäviä kysymyksiä:

• Mitä opit?

• Mitä tie­dät, mitä osaat? Mitä et?

• Mitä ha­lu­ai­sit tie­tää? Mitä ha­lu­ai­sit op­pia?

• Mitä muu­tok­sia ha­lu­ai­sit?

• Mikä oli eri­tyi­sen mie­len­kiin­tois­ta?

• Mikä oli si­nul­le tär­kein­tä?

• Mitä opit muil­ta?

• Mitä ha­vait­sit (ym­pä­ris­tös­sä, it­ses­sä­si)?

• Mitä ih­met­te­lit?

• Mitä py­säh­dyit miet­ti­mään?

• Mitä oi­val­sit?

• Mil­lai­sia tun­tei­ta koit?