Kc6 Esseeaiheet
Koulutuspolitiikan essee on korvaava suoritus ellet pysty osallistumaan opintoryhmässä tai verkkotyöskentelyssä toteutettavaan väittelyharjoitukseen. Essee tehdään yksilötyönä ja sen laajuus on 8–10 sivua (tekstiosa johdannosta pohdintaan). Vaihtoehtoisia esseeaiheita on useita, joissa kussakin on tehtävän tekemiseen ohjaavia kysymyksiä ja lähteitä. Hyväksytty essee edellyttää, että siinä on käytetty monipuolisesti vähintään kolmea lähdettä. Lähdeviitteiden merkitsemiseen löytyy ohjeita Opiskelijan yleisoppaasta ja esimerkiksi Hirsjärvi, Remes & Sajavaara (toim.) 2011. Tutki ja kirjoita -teoksesta.
WWW-osoitteita, joiden avulla pääsee tutustumaan useimpiin teemoihin:
http://www.oph.fi/, (opetushallitus)
http://www.minedu.fi/OKM/ (opetus- ja kulttuuriministeriö)
Esseen arvioi yliopistonlehtori Tiina Tuijula asteikolla hyväksytty-täydennettävä.
Esseen arvioinnin perusteet:
• otsikon ja sisällön vastaavuus
• perehtymisen syvällisyys
• jäsentely ja rakenne
• aihealueen käsittely ja sen sisäistäminen, lähteiden käyttö, oma pohdinta
• ilmaisun selkeys
Esseeaiheet
1) KOULUVALINTAPOLITIIKKA PERUSOPETUKSESSA
• Koulunvalinnan lainsäädännöllinen ja historiallinen tausta?
• Lähikouluperiaate?
• Kouluvalintojen ulottuvuudet: alueelliset, sosiaaliset, sukupuoleen liittyvät?
• Kouluvalintapolitiikan vaikutukset ja merkitys tutkimusten mukaan?
Lähteitä:
Ahonen, S. 2001. Kuka tarvitsee yhteistä koulua? Teoksessa: A. Jauhiainen, R. Rinne & J. Tähtinen, Koulutuspolitiikka Suomessa ja ylikansalliset mallit. Kasvatusalan tutkimuksia 1. Suomen Kasvatustieteellinen Seura.
Ahonen, S. 2003. Yhteinen koulu – tasa-arvoa vai tasapäisyyttä? Koulutuksellinen tasa-arvo Suomessa Snellmannista tähän päivään. Tampere. Vastapaino.
Kalalahti, M., Silvennoinen, H. & Varjo, J. 2015. Kouluvalinnat kykyjen mukaan? Erot painotettuun opetukseen valikoitumisessa. Kasvatus 46 (1), 19–35.
Kosunen, S., Seppänen, P. & Bernelius, V. 2016. Naapuruston segregaatio ja kaupunkilaisperheiden eriytyvät kouluvalintastrategiat. Kasvatus 43 (3), 230–244.
Kosunen, S. 2012. ”Meillä on siis kouluja, joista ne tulee: siis Suomen eliitti” – keskiluokan lasten kouluvalinnat pois lähikoulusta. Kasvatus 43 (1), 7–19.
Seppänen, P. 2006. Kouluvalintapolitiikka perusopetuksessa. Kasvatusalan tutkimuksia 26. Suomen Kasvatustieteellinen Seura.
Seppänen, P., Rinne, R. & Sairanen, V. 2012. Suomalaisen yhtenäiskoulun eriytyvät koulutiet. Oppilasvalikointi perusopetuksessa esimerkkinä Turun koulumarkkinat. Yhteiskuntapolitiikka 77 (1), 16–33.
Silvennoinen, H., Seppänen, P., Rinne, R. & Simola, H. 2012. Yhteiskuntaluokat ja koulunvalintapolitiikka ylikansalliselta paikalliselle tasolle ulottuvassa tarkastelussa. Kasvatus 43 (5), 502–518.
2) TUTKINTOJEN SUORITUSAJAT KORKEAKOULUPOLIITTISENA KYSYMYKSENÄ
• Miksi opintojen kesto on muodostunut ongelmaksi?
• Miten on pyritty vaikuttamaan kysymykseen?
• Opiskelijajärjestöjen kanta?
• Suoritusajat, keskeyttäminen?
• Opintojen kestoon vaikuttavia tekijöitä?
Lähteitä:
Korkeakoulujen opintoaikojen lyhentämisen toimenpideohjelma. 2003. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2003: 27.
Korkeakouluopintojen edistymisen seurannan kehittäminen. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:9.
Korkeakouluopiskelijoiden toimeentulo ja opiskelu. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:18.
Opintotukea ja opiskelijoiden opintososiaalista asemaa koskeva toimenpideohjelma. OPM:n työryhmän muistioita ja selvityksiä 2003: 28.
Valmiina valintoihin. Ylioppilastutkinnon parempi hyödyntäminen opiskelijavalinnoissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:37.
Lindberg, M. 2009. Opiskeluajat ja siirtyminen korkeakoulutuksesta työelämään: vertailevan tutkimuksen tarjoamia näkökulmia politiikkakeskusteluihin ja tutkimukseen. Tiedepolitiikka 2/2009, 27–33.
Merenluoto, S. 2005. Nopeasti maisteriksi – tutkimus nopeasta valmistumisesta ja valmistujasta. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja 204.
Merenluoto, S. 2009. Menestyksekkäät yliopistopelin pelaajat? Tutkimus nopeasti ja nuorena valmistumisesta. Annales Universitatis Turkuensis C 286. Kasvatustieteiden laitos, Turku.
Ei paikoillanne, vaan valmiit, hep! Koulututukseen siirtymistä ja tutkinnon suorittamista pohtineen työryhmän muistio. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:11.
Vuorinen-Lampila, P. 2020. Yliopiston opiskelijavalinnasta opintourille: Miten opintouratyypit ja siirtymäjärjestelmä linkittyvät koulutuspoliittisiin tavoitteisiin? Teoksessa Jani Ursin ja Reetta Muhonen (toim.) Tuntematon korkeakoulutus. Kasvatusalan tutkimuksia 80, Suomen kasvatustieteellinen seura.
3) SUKUPUOLI JA SUKUPUOLTEN VÄLINEN TASA-ARVO KOULUTUSPOLIITTISENA KYSYMYKSENÄ
• Millä tavalla aihe on huomioitu hallitusohjelmissa tai muissa keskeisissä koulutuspolitiikan avaindokumenteissa?
• Mitä laki sanoo aiheesta? Esimerkiksi mitä sanotaan syrjinnästä oppilaitoksissa?
• Miten sukupuolierot näkyvät esim. osallistumisessa koulutukseen (opiskelijatilastot)
• Aihetta voi tarkastella lähemmin jossakin tietyssä koulumuodossa tai alueellisesti tai keskittyen johonkin sukupuolten välistä tasa-arvoa edistämään perustettuun hankkeeseen.
Lähteitä:
– Alasaari, N. & Katainen, R. 2016. Selvitys sukupuolten tasa-arvon edistämisestä varhaiskasvatuksessa. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.
– Brunila, K. 2009. Sukupuolten tasa-arvo korkeakoulutuksessa ja tutkimuksessa. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 51:2009.
– Kantola, J., Nousiainen, K. & Saari, M. 2012. Tasa-arvo toisin nähtynä. Oikeuden ja politiikan näkökulmia tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Helsinki: Gaudeamus.
– Kuusi, H., Jakku-Sihvonen, R. & Koramo, M. 2009. Koulutus ja sukupuolten tasa-arvo. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 52:2009.
– Hallitusohjelmat, KESUt, koulutuspoliittiset selonteot.
– Lahelma, E. 2011. Sukupuolitietoisuutta kouluun ja opettajankoulutukseen. TASUKO-hankkeesta eteenpäin. Kasvatus 1/2011, 90-95. (Moodlessa)
– Lahelma, E. 2014. Tasa-arvodiskurssi ja poikadiskurssi koulutuskeskustelussa: 30 vuotta rinnakkaineloa ja vastakkainasettelua. Kasvatus 45 (4), 380–385.
– Laiho, A. 2013. Sukupuolten tasa-arvo koulutuspoliittisena tavoitteena ja käsitteenä – erityistarkastelussa 2000-luvun politiikkadokumentit. Kasvatus & Aika 7 (4) 2013, 27–44.
– Tasa-arvolaki pähkinänkuoressa.
Tasa-arvo naisten ja miesten välillä – www-sivusto:
Sukupuolten tasa-arvo. Tasa-arvotiedon keskus.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2010. Segregaation lieventämistyöryhmän loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä.2010:18.
Tilastokeskus. Miesten koulutustaso paranee hitaammin kuin naisten.
4) KOULUTUSVIENTI
• Mitä on koulutusvienti?
• Koulutusviennin mahdollisuudet ja rajoitukset?
• Millaisia erityispiirteitä koulutuksella on vientitavarana?
• Koulutusviennin yhteys kehitysyhteistyöhön?
Lähteitä:
Jaakkola, F. 2017. Asiantuntijoiden näkemyksiä koulutusviennistä. Pro gradu tutkielma, Helsingin yliopisto.
Juusola, K. 2015. Ajatuksia koulutusviennistä – mahdollisuudet ja riskit vaakakupissa.
Kiinnostuksesta kysynnäksi ja tuotteiksi. Suomen koulutusviennin strategiset linjaukset. Valtioneuvoston periaatepäätös. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:11. (löytyy verkosta googlettamalla)
Lindberg, M. 2011. Suomalaiskansallisia ja EU-agendojen näkökulmia koulutusvientiin ja liikkuvuuteen. Tiedepolitiikka 3, 29–34.
Sahlberg, P. 2011. Finnish Lessons. What can the world learn from educational change in Finland.
Sahlberg, P. 2012. Kuka ostaisi suomalaista koulutusosaamista. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 4, 17–27.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2016. Koulutusviennin tiekartta 2016–2019. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:9.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2016. Vietävän hyvää toisen asteen koulutusta! Toimet toisen asteen koulutusviennin edistämiseksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:20.
Kemppainen, H.-M. 2016. ”This Is Reputation-Driven Activity” Higher Education as a Service Export and the Role of Partnerships. MSc program in Management and International Business Master’s thesis. Aalto University.
5) MAAHANMUUTTAJATAUSTAISTEN KOULUTUS SUOMESSA
• Miten maahanmuuttajien koulutus on järjestetty Suomessa?
• Lainsäädäntö?
• Keitä ovat maahanmuuttajat?
• Minkälaisia ongelmia ja puutteita maahanmuuttajien koulutuksessa on?
• Koulutus ja työelämä maahanmuuttajien näkökulmasta?
• Monikulttuurisuus koulutuksessa?
Lähteitä:
Jauhola, L. 2010. Maahanmuuttajat ammatillisessa koulutuksessa. Tilastokatsaus 2010. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2010:11
Klemelä, K. ym. 2011 (toim.) Vieraina koulussa? Monikulttuurinen koulu oppilaiden vanhempien ja oppilaiden kokemana. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisusarja A: 211.
Kuusela, J., Etelälahti, A., Hagman Å., Hievanen, R., Karppinen K., Nissilä L., Rönnberg, U. & Siniharju, M. 2008. Maahanmuuttajaoppilaat ja koulutus. Helsinki: Opetushallitus.
Monikulttuurisen opetuksen virtuaalikoulu.
Kyhä, H. 2011. Koulutetut maahanmuuttajat työmarkkinoilla. Turun yliopiston julkaisuja C 321.
Laaksonen, A. 2007. Maahanmuuttajaoppilaat erityiskoulussa. Turun yliopisto. (väitöskirja, verkossa)
Kotouttamislaki 493/1999.
Paananen, S. 2005. Maahanmuuttajien elinolot Suomessa. Yhteiskuntapolitiikka 70 (4).
Matinheikki-Kokko, K. 1999. Monikulttuurinen koulutus – perusteita ja kokemuksia. Opetushallitus: Hakapaino.
Kyhä, H. 2007. Miksi lääkäri ei kelpaa lääkäriksi? Korkeakoulutetut maahanmuuttajat Suomen työmarkkinoilla. Lisensiaatintutkimus.
6) VARHAISKASVATUS YKSITYISENÄ PALVELUNA
• yksityisiin palveluihin liittyvät erityispiirteet
• markkinoitumispolitiikka
• tasa-arvokysymykset
Lähteitä:
Riitakorpi, J., Alila, K. & Kahiluoto, T. 2017. Varhaiskasvatuksen yksityiset palvelut. Valtakunnallinen selvitys 2015. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:3
Puroila A-M. & Kinnunen S. 2017. Selvitys varhaiskasvatuksen lainsäädännön muutosten vaikutuksista. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 78/2017.
Ruutiainen, V., Alasuutari, M. & Karila, K. 2018. Markkinoistuvat varhaiskasvatuspalvelut. Yhteiskuntapolitiikka 83 (4), 441–447.
EPSI Rating Yksityinen päivähoito 2018.
7) KORKEAKOULUJEN VALINTAKOEUUDISTUS
• Uudistuksen sisältö ja perustelut?
• Miten uudistus suhteutuu kansainvälisesti?
• Miten uudistus on otettu vastaan? Entä minkälaisia mahdollisia seurauksia sillä on? Valmennuskurssien asema?
Lähteitä:
– Ahola, S., Asplund, R. & Vanhala, P. 2018. Opiskelijavalinnat ja korkeakouluopintojen nopeuttaminen. Valtionneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 25/2018.
– Haltia, N. & Lahtomaa, M. 2019. Toinen reitti yliopistoon. Millaisia polkuja aikuisille? Aikuiskasvatus 3/2019.
– Helsingin Sanomat. 2020. Ylioppilaskirjoitukset eivät kerro kaikkea, ja siksi korkeakoulujen opiskelijavalintauudistus on järjetön. Mielipide, Kolumni. 29.5.2020.
– Kosunen, S., Haltia, N. & Jokila, S. 2015. Valmennuskurssit ja mahdollisuuksien tasa-arvo yliopistokoulutukseen hakeutumisessa. Kasvatus 46 (3), 334–348. (löytyy Utuvolter.fi)
– McGarth, C. H., Henham, M. L., Corbett, A., Durazzi, N., Fearson, M., Janta, B., Kamphuis, B. W., Katashiro, E., Brankovic, N., Guerin, B., Manville, C., Schwartz, I., & Schweppenstedde, D. 2014. Higher Education Entrance Qualifications and Exams in Europe: A Comparison. Policy Department B, European Union. (linkistä voi avata pdf:n)
– Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2016. Ministeri Sanni Grahn-Laasonen asetti työryhmän kehittämään ylioppilastutkintoa.
– Pekkarinen, T. & Sarvimäki, M. 2016. Parempi tapa valita korkeakouluopiskelijat. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT.
– Räihä, P. 2016. Välivuodet kiinnostavat lukiolaisia entistä enemmän.
– Viren, M. 2012. Ovatko pääsykokeet pelkkää arpapeliä? Tieteessä tapahtuu 30 (5), 63–65.







