Ea1. Johdanto erityispedagogiikan teemoihin

Erityisopetus käytännössä

Opin­to­jak­son ai­ka­na tu­tus­tu­taan eri­tyis­o­pe­tuk­sen his­to­ri­al­li­seen muo­tou­tu­mi­seen eli pe­reh­dy­tään nii­hin olo­suh­tei­siin ja pro­ses­sei­hin, joi­den tu­lok­se­na eri­tyis­o­pe­tus on saa­nut ny­kyi­sen muo­ton­sa. Mat­ka on pit­kä al­ka­en 1800-lu­vun puo­li­vä­lis­tä ja ulot­tu­en 2000-lu­vul­le asti. Eri­tyis­o­pe­tuk­sen koh­dal­la pä­tee sama sään­tö kuin mui­den­kin ih­mis­ten luo­mien kult­tuu­ris­ten ins­ti­tuu­ti­oi­den koh­dal­la, eli se ei tah­do kos­kaan tul­la val­miik­si. Eri­tyis­o­pe­tus muut­tuu pait­si ken­tän oman si­säi­sen lo­gii­kan mu­kai­ses­ti myös kou­lu­jär­jes­tel­män yleis­ten muu­tos­ten mu­ka­na. Yh­te­näis­kou­lun vaa­ti­muk­set eri­tyis­o­pe­tuk­sel­le oli­vat var­sin toi­sen­lai­set kuin rin­nak­kais­kou­lun ai­ka­na. Ny­kyi­sen kou­lu­tus­po­li­tii­kan pai­not­ta­ma van­hem­pien ja op­pi­laan sub­jek­tii­vi­nen oi­keus ulot­taa vai­ku­tuk­sen­sa myös eri­tyis­o­pe­tuk­sen käy­tän­töi­hin. Eri­tyis­o­pe­tuk­sen käy­tän­nöt ovat tie­tys­ti aina jon­kin­lai­ses­sa yh­tey­des­sä sii­hen poik­ke­a­vuus­kä­si­tyk­seen, jota yh­teis­kun­nas­sa kul­loin­kin nou­da­te­taan. Pro­ses­si on kui­ten­kin vas­ta­vuo­roi­nen, eli myös niil­lä kou­lun käy­tän­nöil­lä, jois­sa poik­ke­a­vuu­den ja nor­maa­lin ra­jaa piir­re­tään, on vai­ku­tuk­sen­sa sii­hen, mil­lai­sek­si nor­maa­lin ja poik­ke­a­van raja kul­loin­kin yh­teis­kun­nas­sa mää­rit­tyy.

Eri­tyis­o­pe­tuk­sen kent­tä on moni­am­ma­til­li­nen. Tämä tar­koit­taa sitä, että eri­tyis­o­pe­tuk­sen ym­pä­ril­lä hyö­rii var­sin mo­nen am­mat­ti­kun­nan edus­ta­jia. Kou­lun ta­sol­la tär­kein am­mat­ti­lai­nen on tie­ten­kin eri­tyis­o­pet­ta­ja, joka vas­taa eri­tyis­o­pe­tuk­sen päi­vit­täi­ses­tä toi­min­nas­ta. Mut­ta eri­tyi­ses­ti psy­ko­lo­geil­la, so­si­aa­li­työn­te­ki­jöil­lä, kou­lu­ku­raat­to­reil­la ja lää­kä­reil­lä on mer­kit­tä­vä ase­ma sil­loin, kun op­pi­las siir­re­tään eri­tyis­o­pe­tuk­seen. Tämä tar­koit­taa myös sitä, että eri­tyis­o­pe­tuk­sen suun­nas­ta ja ken­tän käy­tän­nöis­tä ei toi­mi­joi­den kes­ken vält­tä­mät­tä val­lit­se yksi­mie­li­syyt­tä. Kun tä­hän toi­mi­ja­jouk­koon vie­lä li­sä­tään kun­nan kou­lu­vi­ran­o­mai­set ja eri­tyis­pe­da­go­gii­kan aka­tee­mi­nen väki, niin saa­daan jon­kin­lai­nen kuva ken­tän ris­ti­rii­tai­sis­ta int­res­seis­tä. Kaik­ki pu­hu­vat lap­sen edus­ta, mut­ta eri toi­mi­joil­le se voi­kin näyt­täy­tyä var­sin eri­lai­se­na. Ken­tän mää­rit­te­ly­oi­keu­des­ta käy­tyä kiis­taa on ol­lut ta­pa­na ha­vain­nol­lis­taa kah­den mal­lin, me­di­kaa­li­sen ja so­si­aa­li­sen vä­li­se­nä ero­na. Yk­sin­ker­tais­tet­tu­na kyse on sii­tä, että edel­li­ses­sä pi­de­tään olen­nai­se­na lap­sen yk­si­löl­li­siä puut­tei­ta, jäl­kim­mäi­ses­sä ym­pä­ris­tön suh­tau­tu­mis­ta lap­seen. Mal­lien vä­li­nen jän­ni­te nä­kyy ken­täl­lä kul­loin­kin käy­te­tyis­sä luo­kit­te­luis­sa ja nii­den muu­tok­sis­sa.

Inklusiivinen koulu

Pit­käs­sä his­to­ri­al­li­ses­sa kat­san­nos­sa kou­lu oli alun pe­rin tar­koi­tet­tu vain yh­teis­kun­nan pien­tä eliit­tiä var­ten. Aja­tus kaik­kien kan­san las­ten kou­lut­ta­mi­ses­ta on pal­jon myö­häi­sem­pi aja­tus ja käy­tän­tö­nä vie­lä si­tä­kin uu­dem­pi asia. Joh­da­tus kas­va­tus­tie­tei­siin -kir­jas­sa­kin esi­tel­ty Jo­han Amos Co­me­nius 1600-lu­vul­ta lie­nee yksi en­sim­mäi­sis­tä yh­tei­sen kou­lun aja­tuk­sel­li­sis­ta isis­tä. Kan­sa­kou­luk­si tämä aja­tus konk­re­ti­soi­tui pari sa­taa vuot­ta myö­hem­min. Pit­kään kan­sa­kou­lu­kin py­syi lä­hin­nä köy­hien kou­lu­na, ja mitä pi­dem­mäl­le kou­lu­jär­jes­tel­mäs­sä edet­tiin, sen jyr­kem­mäk­si kävi ero eri kan­san­ker­ros­ten vä­lil­lä. Edel­lä ly­hy­es­ti ku­vat­tu kou­lun yh­teis­kun­nal­li­sen tasa-arvo­is­tu­mi­sen pro­ses­si ei kui­ten­kaan alun al­ka­en lain­kaan kos­ke­nut eri­tyis­oppi­lai­ta. ”Lais­kat, va­jaa­ky­kyi­set ja hi­das­op­pi­set”, ku­ten tuol­loin oli ta­pa­na sa­noa, jä­tet­tiin ko­ko­naan opin ulko­puo­lel­le tai hei­tä ope­tet­tiin täy­sin muis­ta eril­lään. Vä­hi­tel­len nämä eri­lai­set op­pi­jat ovat saa­neet py­sy­väm­män pai­kan oppi­vel­vol­li­suus­kou­lun yh­tey­des­sä. Mut­ta edel­leen pä­tee val­ta­o­saan maa­il­man val­ti­ois­ta seu­raa­va ame­rik­ka­lai­sen tut­ki­jan ha­vain­to: yh­teis­kun­nal­li­sen oi­keu­den­mu­kai­suu­den vaa­ti­mus on vä­hi­tel­len ulo­tet­tu kos­ke­maan vä­hem­mis­tö­jen, ku­ten tyt­tö­jen, köy­hien ja eri et­nis­ten ryh­mien kou­lu­tus­ta, mut­ta ei niin­kään vam­mais­ten.

Mat­ka vam­mais­ten opin ulko­puo­lel­le jät­tä­mi­ses­tä lai­tos­ten ja eril­lis­kou­lu­jen kaut­ta ny­kyi­seen in­klu­sii­vi­sen kou­lun ihan­tee­seen on var­sin pit­kä niin his­to­ri­al­li­ses­ti kuin aja­tuk­sel­li­ses­ti­kin. Jos kes­ki­tym­me ai­no­as­taan mat­kan vii­mei­seen suu­reen kään­tee­seen eli eril­lis­kou­lu­jen ja -lai­tos­ten pur­ka­mis­vaa­ti­mus­ten al­kuun, on mei­dän pa­lat­ta­va 1960-lu­vul­le. Kyse on var­sin mie­len­kiin­toi­ses­ta kään­tees­tä, sil­lä kun run­saat sata vuot­ta oli us­kot­tu lu­jas­ti eril­lään opet­ta­mi­sen vält­tä­mät­tö­myy­teen, niin nyt päin­vas­tai­nen aja­tus saa­vut­ti no­pe­as­ti laa­jan kan­na­tuk­sen. Mi­ten tämä oli mah­dol­lis­ta ja mis­tä se ker­too? Muu­tos kyt­key­tyy kou­lu­lai­tos­ta laa­jem­piin yh­teis­kun­nan kont­rol­li-il­mas­ton liik­kei­siin. Eri­tyi­ses­ti ras­kain­ta pak­ko­val­taa käyt­tä­vät lai­tok­set, ku­ten van­ki­lat, mie­li­sai­raa­lat, ar­mei­ja ja eri­lai­set vam­mais­ten lai­tok­set jou­tui­vat en­nen­nä­ke­mät­tö­män kri­tii­kin koh­teik­si. Suo­mes­sa il­mes­tyi vuon­na 1967 teos ni­mel­tä ”Pak­ko­aut­ta­jat”, mikä hy­vin ku­vas­taa kri­tii­kin luon­net­ta. Ame­ri­kas­sa myös eri­tyis­o­pe­tus jou­tui tä­män lai­tos­kri­tii­kin koh­teek­si. Eri­tyi­ses­ti epäil­tiin eri­tyis­o­pe­tuk­sen opil­li­sia tu­lok­sia ja pe­lät­tiin sen pi­kem­min­kin lei­maa­van op­pi­laat poik­ke­a­van kult­tuu­rin edus­ta­jik­si. Voi­mis­tu­nut ih­mis­oi­keus­lii­ke vaa­ti vam­mai­sil­le sa­mo­ja oi­keuk­sia yh­tei­seen ope­tuk­seen kuin muil­le, ja ym­pä­ris­tön mer­ki­tys­tä to­den­ta­vat tut­ki­muk­set te­ki­vät op­pi­laan si­joi­tus­pai­kas­ta tär­ke­än asi­an. In­klu­sii­vi­nen kou­lu voi­daan näh­dä tä­män kri­tii­kin nyky­vai­hee­na ja ta­voit­tee­na.