Suoritustapa ja ohjeet

Opin­to­jak­son suo­ri­tuk­se­na on op­pi­mis­päi­vä­kir­ja TAI es­see lu­en­to­jen ja kir­jal­li­suu­den poh­jal­ta.

Oppimispäiväkirja

Op­pi­mis­päi­vä­kir­ja teh­dään lu­en­to­jen ja itse va­lit­se­ma­si kir­jal­li­suu­den poh­jal­ta, esi­mer­kik­si:

• Jah­nu­kai­nen, M. (toim.) 2012. Las­ten eri­tyis­huol­to ja -ope­tus Suo­mes­sa. Tam­pe­re: Vas­ta­pai­no. (Lu­vut 1 ja 2, s. 15–179) ja / tai uu­sim­pien tie­teel­lis­ten ar­tik­ke­lien poh­jal­ta si­nua it­se­ä­si eni­ten kiin­nos­ta­vien ja tär­keim­pi­nä pi­tä­mie­si lu­en­to-osi­oi­den täy­den­nyk­sek­si. Mer­kit­se kir­jal­li­suu­den läh­de­viit­teet.
• Las­ten­suo­je­lun käsi­kir­ja ai­hee­seen so­vel­tu­vin osin

Pa­lau­tet­ta­van op­pi­mis­päi­vä­kir­jan pi­tuus on noin 8–10 si­vua. Käy­tä  op­pi­mis­päi­vä­kir­jas­sa­si 12 pt. font­ti­ko­koa, 1,5 rivi­vä­liä. Li­säk­si sii­nä on ol­ta­va kan­si­leh­ti: Nimi, opis­ke­li­ja­nu­me­ro, säh­kö­pos­ti­o­soi­te, päi­väys, opin­to­jak­son nimi ja opin­to­pis­te­mää­rä. Op­pi­mis­päi­vä­kir­ja pa­lau­te­taan Mood­le­a­lu­eel­la ole­van teh­tä­vän pa­lau­tus­lin­kin kaut­ta. Kat­so lisä­oh­jei­ta Opis­ke­li­jan yleis­op­paas­ta.

Mikä on oppimispäiväkirja?

Lind­blom-Ylän­ne ym. (2003) mää­rit­te­le­vät op­pi­mis­päi­vä­kir­jan oh­jeis­te­tuk­si kir­joit­ta­mis­pro­ses­sik­si, jos­sa kes­keis­tä on ana­lyyt­ti­nen ja poh­ti­va ote. Op­pi­mis­päi­vä­kir­jan ta­voit­tee­na on tu­kea opis­ke­li­jan tie­to­poh­jan ra­ken­ta­mis­ta ja koko­nais­ku­van muo­dos­ta­mis­ta opis­kel­ta­vis­ta asi­ois­ta. Kun opis­ke­li­ja kir­joit­taa op­pi­mis­päi­vä­kir­jaa, hän sa­mal­la luo hen­ki­lö­koh­tai­sen nä­ke­myk­sen kurs­sin si­säl­löis­tä, jol­loin asi­oi­den muis­ta­mi­nen ja ym­mär­tä­mi­nen hel­pot­tuu. Op­pi­mis­päi­vä­kir­ja ei tar­koi­ta pe­rin­teis­tä päi­vä­kir­jaa, jo­hon kir­joi­te­taan spon­taa­nis­ti omas­ta elä­mäs­tä. Se ei myös­kään ole pelk­kä ko­pio lu­en­noil­la teh­dyis­tä muis­tiin­pa­nois­ta. (Lind­blom-Ylän­ne ym. 2003.)

Oppimispäiväkirjan laatiminen

Op­pi­mis­päi­vä­kir­jan kir­joit­ta­mi­nen on hyvä aloit­taa heti opin­to­jak­son alus­sa. Jos kir­joit­ta­mi­sen aloit­taa vas­ta ope­tuk­sen  lä­hes­ty­es­sä lop­pu­aan, ei enää muis­ta tark­kaan omia aja­tuk­si­aan, joi­ta alun lu­en­not he­rät­ti­vät. Op­pi­mis­päi­vä­kir­jaan tu­lee si­säl­lyt­tää lu­en­to­jen li­säk­si kurs­siin kuu­lu­va kir­jal­li­suus. Kir­jal­li­suut­ta kan­nat­taa lu­kea kurs­sin ede­tes­sä, jol­loin ne yh­dis­ty­vät lu­en­to­jen si­säl­töi­hin. On tär­ke­ää kir­joit­taa omin sa­noin, eikä tyy­tyä vain opet­ta­jien kal­vo­jen tai ar­tik­ke­lei­den teks­tin ko­pi­oi­mi­seen. Op­pi­mis­päi­vä­kir­jan ot­teen tu­lee olla poh­dis­ke­le­va ja ref­lek­toi­va. Voi olla hyö­dyl­lis­tä kir­joit­taa aluk­si it­seä var­ten pi­dem­pi op­pi­mis­päi­vä­kir­ja, jos­ta tii­vis­tää pa­lau­tet­ta­van op­pi­mis­päi­vä­kir­jan.

Op­pi­mis­päi­vän tee­mo­ja voi lä­hes­tyä esi­mer­kik­si seu­raa­vin ky­sy­myk­sin:

• Mitä opin?

Ker­ro­taan omin sa­noin kes­kei­set opi­tut asi­at. Kaik­kia lu­en­to­ker­ral­la tai kir­jal­li­suu­des­sa ol­lei­ta asi­oi­ta ei tar­vit­se ot­taa esil­le, vaan voi kes­kit­tyä olen­nai­siin. Ei ole tar­koi­tuk­sen­mu­kais­ta suo­raan re­fe­roi­da, vaan ra­ken­taa oma nä­ke­mys asi­as­ta.

• Mikä jäi epä­sel­väk­si?

Tä­män ky­sy­myk­sen koh­dal­la jou­tuu en­sim­mäis­tä ky­sy­mys­tä sy­väl­li­sem­min poh­ti­maan lu­en­noil­la sekä kir­jal­li­suu­des­sa esil­le tul­lei­ta asi­oi­ta ja miet­ti­mään, onko ym­mär­tä­nyt oi­kein tai onko jo­kin asia jää­nyt epä­sel­väk­si.

• Mitä poh­din ja mitä op­pi­ma­ni tie­to mer­kit­see it­sel­le­ni?

Tä­hän ky­sy­myk­seen vas­taa­mi­nen täh­tää sii­hen, että kurs­sil­la kä­si­tel­lyt asi­at muo­dos­tu­vat osak­si omaa kä­si­tys- ja mer­ki­tys­jär­jes­tel­mää. Täl­löin tie­to ei jää ir­ral­li­sek­si ja ulko­koh­tai­sek­si.

Tiedon käyttötapa

To­te­a­va

• tie­don esil­le­tuon­ti ja ku­vai­lu

Ke­hit­te­le­vä

• tie­to ym­mär­re­tään ja asi­at ker­ro­taan omin sa­noin
• tie­to­ja ky­e­tään so­vel­ta­maan uu­siin ti­lan­tei­siin
• tie­to­jen poh­jal­ta voi­daan teh­dä ana­lyy­se­jä
• tie­to­jen poh­jal­ta pys­ty­tään te­ke­mään syn­tee­se­jä
• pys­ty­tään ar­vi­oi­maan tie­toa

Si­säl­löt

• kir­ja­tie­toa, te­o­ri­oi­ta ja kurs­sil­la opit­tu­ja asi­oi­ta ar­vi­oi­daan
• käy­te­tään hy­väk­si yleis­tie­toa
• nos­te­taan esiin omia ko­ke­muk­sia ja ha­vain­to­ja
• kir­ja­taan esiin omia tun­tei­ta ja re­ak­ti­oi­ta

Oppimispäiväkirjan arviointi

Op­pi­mis­päi­vä­kir­ja ar­vi­oi­daan nu­mee­ri­ses­ti as­tei­kol­la 0–5. Op­pi­mis­päi­vä­kir­jan ar­vi­oi yli­o­pis­to-opet­ta­ja Lil­ja Ai­kio. Op­pi­mis­päi­vä­kir­jan ar­vi­oin­ti­kri­tee­rit (Lind­blom-Ylän­ne ym (2003), Bigg­sin ym­mär­tä­mi­sen ta­so­ja so­vel­ta­en.

Sy­väl­li­nen ym­mär­tä­mi­nen (5)

• si­joit­taa uu­den asi­an laa­jem­paan yh­tey­teen ja ai­kai­sem­piin tie­toi­hin­sa
• osoit­taa pys­ty­vän­sä tie­don so­vel­ta­mi­seen ja ar­vi­oi­maan rat­kai­su­jaan
• on muo­dos­ta­nut oman kä­si­tyk­sen­sä asia­ko­ko­nai­suu­des­ta ja ky­ke­nee tar­kas­te­le­maan asi­aa uu­dis­ta näkö­kul­mis­ta

Asi­oi­den vä­lis­ten suh­tei­den ym­mär­tä­mi­nen (4)

• esit­tää asi­as­ta yh­te­näi­sen koko­nais­ku­van
• tun­nis­taa te­o­reet­ti­sen tie­don hy­vät ja huo­not so­vel­luk­set

Asi­oi­den ym­mär­tä­mi­nen (3, 2)

• osoit­taa ym­mär­tä­vän­sä eril­li­siä asi­oi­ta ja ky­ke­nee poh­ti­maan nii­tä. Ei kui­ten­kaan vie­lä muo­dos­tu­nut koko­nais­ku­vaa opis­kel­ta­vis­ta asi­ois­ta. Tie­don so­vel­ta­mi­nen puut­tuu.

Niuk­ka ym­mär­tä­mi­nen (1)

• osoit­taa op­pi­neen­sa kä­sit­tei­tä ja mää­ri­tel­miä. Vää­rin­kä­si­tyk­set hait­taa­vat asi­oi­den ym­mär­tä­mis­tä.

Ei ym­mär­tä­mis­tä (hy­lät­ty)

• ei lain­kaan pa­nos­tus­ta teh­tä­vään ja op­pi­mis­päi­vä­kir­jas­sa on pe­rus­ta­van­laa­tui­sia vää­rin­kä­si­tyk­siä.

Essee

Mie­ti jo­kin mah­dol­li­sim­man ajan­koh­tai­nen las­ten­suo­je­luun liit­ty­vä on­gel­ma tai ky­sy­mys, jo­hon ha­lu­at vas­ta­ta lu­en­to­jen poh­jal­ta. En­nen kuin aloi­tat es­seen, lä­he­tä ai­hee­si hy­väk­syt­tä­väk­si, lil­ja.ai­kio@utu.fi. Lu­en­to­jen li­säk­si es­sees­sä hyö­dyn­ne­tään va­lin­ta­si mu­kaan kir­jal­li­sia läh­tei­tä, esi­mer­kik­si:

• Jah­nu­kai­nen, M. (toim.) 2012. Las­ten eri­tyis­huol­to ja -ope­tus Suo­mes­sa. Tam­pe­re: Vas­ta­pai­no. (Lu­vut 1 ja 2, s. 15–179) ja/tai
• uu­sim­pien tie­teel­lis­ten ar­tik­ke­lien poh­jal­ta si­nua it­se­ä­si eni­ten kiin­nos­ta­vien ja tär­keim­pi­nä pi­tä­mie­si lu­en­to-osi­oi­den täy­den­nyk­sek­si. Tär­ke­ää on oma poh­din­ta­si ai­hees­ta.
• Las­ten­suo­je­lun käsi­kir­ja ai­hee­seen so­vel­tu­vin osin.

Mer­kit­se kir­jal­li­suu­den läh­de­viit­teet. Sivu­mää­riä ei las­ke­ta, mut­ta työn on ol­ta­va sel­keä ja joh­don­mu­kai­nen ja vas­tat­ta­va laa­ti­maa­si ”tut­ki­mus­on­gel­maan”. Lue alla ole­vat kas­va­tus­tie­tei­den lai­tok­sen tie­teel­li­sen es­seen ylei­set oh­jeet. Lisä­oh­jei­ta on myös Opis­ke­li­jan yleis­op­paas­sa.

Sisältö ja lähdekirjallisuuden käyttö

Tie­teel­li­nen es­see on yh­den ai­heen ym­pä­ril­le ra­ken­tu­va jär­ke­vä, ra­jat­tu ko­ko­nai­suus. Opin­toi­hin liit­ty­vien es­see­teh­tä­vien tar­koi­tuk­se­na on osoit­taa, että opis­ke­li­ja hal­lit­see si­säl­löl­li­ses­ti ja myös kie­lel­li­ses­ti sen asia­ko­ko­nai­suu­den, jos­ta hän tie­teel­li­sen es­seen laa­tii. Sii­nä on ol­ta­va pu­nai­nen lan­ka, tut­ki­mus­idea. Tie­teel­li­sen es­seen voi laa­tia mo­nel­la eri ta­val­la. Tär­kein­tä on ai­heen ra­jaus, näkö­kul­man va­lin­ta ja idea, jot­ka ki­tey­ty­vät myös es­seen ot­si­kos­sa. Tie­teel­li­nen es­see ei mis­sään ta­pauk­ses­sa ole re­fe­raat­ti läh­de­kir­jal­li­suu­des­ta, vaan ai­heen ja esi­tet­ty­jen ky­sy­mys­ten poh­jal­ta läh­te­vä it­se­näi­nen ko­ko­nai­suus.

Mi­tään tark­kaa ja yleis­pä­te­vää oh­jet­ta käy­tet­tä­vien läh­tei­den mää­räs­tä ei voi an­taa. Läh­tei­den va­lin­taan ja nii­den mää­rään vai­kut­ta­vat opin­to­jak­son luon­ne ja se, mil­lais­ta prob­le­ma­tiik­kaa es­sees­sä on tar­koi­tus kä­si­tel­lä. Läh­tei­den käy­tön pe­rus­vaa­ti­muk­se­na on kriit­ti­syys ja moni­puo­li­suus. Esi­mer­kik­si pelk­kien tie­to­sana­kir­jo­jen, In­ter­net-läh­tei­den tai eri­lais­ten yleis­te­os­ten va­raan ei tie­teel­lis­tä es­see­tä voi ra­ken­taa. Mi­kä­li opin­nois­sa, joi­hin es­see teh­dään, mää­ri­tel­lään tie­tyt läh­teet, tu­lee nii­tä käyt­tää. Ha­lu­tes­sa­si voit li­säk­si käyt­tää mui­ta läh­tei­tä.

Tieteellisen esseen suunnittelusta ja kirjoittamisesta

Kun olet va­lin­nut aihe­pii­rin, ra­jaa ja tar­ken­na näkö­kul­maa muo­toi­le­mal­la tut­ki­mus­on­gel­ma: Mi­hin ky­sy­myk­siin py­rit vas­taa­maan? Es­seen ra­jaus on erit­täin tär­ke­ää lop­pu­tu­lok­sen kan­nal­ta. Usein lop­pu­tu­los on sitä pa­rem­pi, mitä tar­kem­min ra­jaus on teh­ty. Sil­loin asi­as­sa pääs­tään sy­väl­li­sem­pään kä­sit­te­lyyn ja tar­kas­te­luun. Sel­vi­tä vie­lä it­sel­le­si ja lu­ki­jal­le es­see­si läh­tö­koh­dat, pe­rus­kä­sit­teet ja nii­den ”tar­kat” ja työn näkö­kul­man mu­kai­set mer­ki­tyk­set. Ala­ot­si­koi­den käyt­tö sel­keyt­tää ja hel­pot­taa es­seen te­ke­mis­tä. Poh­di, min­kä­lai­sel­la ra­ken­teel­la teks­ti­si vas­taa luon­te­vas­ti aset­ta­mii­si ky­sy­myk­siin. Ala­ot­si­koi­den avul­la myös il­mai­set teks­ti­si jä­sen­nyk­sen. Joh­dan­to­lu­vun tar­koi­tuk­se­na on joh­da­tel­la/vi­rit­tää lu­ki­jaa es­seen ai­hee­seen ja si­säl­töön. Joh­dan­to­lu­vun voi kir­joit­taa ajal­li­ses­ti vii­mei­sek­si­kin.

Lii­tä asi­at toi­siin­sa ja ete­ne joh­don­mu­kai­ses­ti. Hel­poim­mil­laan – ja usein myös te­hok­kaim­mil­laan – tämä tar­koit­taa, että toi­si­aan seu­raa­vat lau­seet ja kap­pa­leet ovat aina viit­taus­suh­tees­sa kes­ke­nään ja liit­ty­vät luon­te­vas­ti toi­siin­sa. Kä­sit­te­le yh­des­sä kap­pa­lees­sa yhtä pää­a­si­aa ja sen yk­si­tyis­koh­tia ja pe­rus­te­lu­ja, älä rön­syi­le. Kir­joi­ta sel­ke­äl­lä, hy­väl­lä suo­men kie­lel­lä alan tär­keim­piä pää­kä­sit­tei­tä käyt­tä­en. Pidä ot­si­kon näkö­kul­ma mu­ka­na koko es­seen ete­ne­mi­sen ajan. Omia ana­lyy­se­ja ja joh­to­pää­tök­siä saa olla pit­kin es­see­tä­kin, vaik­ka nii­den var­si­nai­nen paik­ka on­kin lop­pu­poh­din­ta­lu­vus­sa. Nii­den tar­koi­tuk­sen­mu­kai­nen suh­de ja ni­vou­tu­mi­nen muu­hun teks­tiin on aina har­kit­ta­va. Myös läh­de­ai­neis­ton so­vel­ta­va käyt­tö osoit­taa omaa ajat­te­lua ja asi­an si­säis­tä­mis­tä. Väit­tei­den pe­rus­te­lui­den tu­lee olla pi­tä­viä ja riit­tä­viä.

Tar­kis­ta lo­puk­si, että es­seen ot­si­kon ja si­säl­lön vä­lil­lä on vas­taa­vuus ja tar­vit­ta­es­sa muo­toi­le ot­sik­koa il­mai­se­vam­mak­si. Ot­si­kon pi­tää olla ker­to­va, sil­ti se saa olla is­ke­vä. Lop­pu­lu­vun pi­tää näyt­tää, että teh­tä­vä on lop­puun suo­ri­tet­tu, lan­gat pu­not­tu yh­teen eli ym­py­rä sul­keu­tuu. Lop­pu­poh­din­ta­lu­vus­sa voi koos­teen­o­mai­ses­ti ve­tää yh­teen es­sees­sä esi­tel­ty­jä asi­oi­ta ja esit­tää omia tul­kin­to­ja ja ana­ly­soin­te­ja. Sii­nä voi myös tuo­da esiin jo­tain uut­ta, luo­da kat­set­ta eteen­päin, tu­le­vaan tai aset­taa ky­sy­myk­siä ja ky­seen­a­lais­tuk­sia.

Blogs.sal­ford.ac.uk

Tieteellisen esseen laajuus ja ulkoasu

Es­seen pi­tuu­del­le on han­ka­la aset­taa eh­dot­to­mia vaa­ti­muk­sia, kos­ka kes­kei­sin­tä es­sees­sä on sen si­säl­tö. Kun si­säl­tö on ana­lyyt­ti­nen ja poh­dis­ke­le­va, voi sa­not­ta­van tii­vis­tää pie­neen­kin ti­laan. Ylei­se­nä oh­jee­na (jos­ta voi olla jak­so­koh­tai­sia ero­ja) pi­det­tä­köön kui­ten­kin: 4–5 teks­ti­si­vua/yksi opin­to­pis­te, 8–10 teks­ti­si­vua/kak­si opin­to­pis­tet­tä, 12–15 teks­ti­si­vua/kol­me opin­to­pis­tet­tä, 16–20 teks­ti­si­vua/nel­jä opin­to­pis­tet­tä. Jos teh­tä­vän­an­nos­sa on an­net­tu oh­jeel­li­nen pi­tuus, on sii­nä hyvä pi­täy­tyä (tämä ker­too jo­tain myös ra­jauk­sen on­nis­tu­mi­ses­ta). Es­seen pi­tuus las­ke­taan teks­ti­o­sas­ta eli joh­dan­non alus­ta poh­din­ta­lu­vun lop­puun. Käy­tä es­sees­sä­si 12 pt. font­ti­ko­koa, 1,5 rivi­vä­liä ja 4 cm:n va­sen­ta ja 2 cm:n oi­ke­a­ta mar­gi­naa­lia. Es­sees­sä on ol­ta­va:

• Kan­si­leh­ti: Opis­ke­li­jan nimi, opin­to­kir­jan nu­me­ro, opis­ke­li­jan säh­kö­pos­ti­o­soi­te tai pu­he­lin­nu­me­ro, es­seen ot­sik­ko, päi­väys, opin­to­jak­son nimi ja opin­to­pis­te­mää­rä
• Si­säl­lys­lu­et­te­lo
• Läh­de­lu­et­te­lo

Tie­teel­li­nen es­see tu­lee läh­de­vii­toit­taa, jot­ta lu­ki­ja tie­tää, mi­hin kir­joit­ta­ja kul­loin­kin tie­ton­sa poh­jaa. Läh­de­viit­teil­lä myös ero­te­taan omat poh­din­nat lai­na­tus­ta teks­tis­tä, jot­ta lu­ki­ja tie­tää, mikä on kir­joit­ta­jan omaa ja mikä lai­nat­tua. Sa­mal­la kir­joit­ta­jan omat poh­din­nat ja ana­lyy­sit nou­se­vat teks­tis­tä pa­rem­min esil­le. Tar­kem­pia oh­jei­ta läh­de­vii­toi­tuk­seen ja läh­de­lu­et­te­lon laa­din­taan löy­tyy esim. Hirs­jär­vi, Re­mes & Sa­ja­vaa­ra: Tut­ki ja kir­joi­ta. Teks­ti­kap­pa­leet ero­te­taan toi­sis­taan joko tyh­jäl­lä ri­vil­lä tai si­sen­nyk­sel­lä. Edel­lä mai­ni­tut ta­vat ovat kes­ke­nään vaih­to­eh­toi­sia. Kos­ka es­sees­sä on ky­sy­mys suo­ras­ta ker­ron­nas­ta, sii­hen ei­vät kuu­lu rans­ka­lai­set vii­vat, isku­sa­nat, ei­vät­kä yh­den virk­keen kap­pa­leet. Myös nu­me­roi­tu­ja lu­et­te­loi­ta ja tur­hia si­taat­te­ja tu­lee vält­tää. Oiko­lue teks­ti­si huo­lel­li­ses­ti. Huo­li­ma­ton työn jäl­ki, lyön­ti- ja kir­joi­tus­vir­heet vai­kut­ta­vat hel­pos­ti koko teks­tiin ja ar­gu­men­taa­ti­on us­kot­ta­vuu­teen.

Esseen arviointi

Tie­teel­li­sen es­seen ar­vi­oin­nis­sa ote­taan huo­mi­oon mm. seu­raa­vat sei­kat:

• Ai­heen ra­jaus, ot­si­kon ja si­säl­lön vas­taa­vuus
• Jä­sen­te­ly ja ra­ken­ne
• Aihe­a­lu­een kä­sit­te­ly, läh­tei­den so­vel­ta­mi­nen ja poh­din­ta
• Il­mai­sun sel­keys
• Muo­to­seik­ko­jen oi­keel­li­suus

Tar­kem­mat ylei­set ar­vi­oin­ti­kri­tee­rit on esi­tel­ty Opis­ke­li­jan yleis­op­paas­sa.