Kc2 Suoritustapa

Voit opis­kel­la opin­to­jak­son jon­kin alla ole­van vaih­to­eh­don mu­kaan. Teh­tä­vät ovat sa­mal­la fi­lo­so­fi­sia kir­joi­tel­ma­har­joi­tuk­sia, jot­ka voi teh­dä yk­si­lö- tai pari­työ­nä.

1) Es­see kah­den kir­jan ja lu­en­to­jen pe­rus­teel­la (noin 1/3 lu­en­nois­ta ja 2/3 kir­jois­ta) TAI

2) Es­see kol­men kir­jan pe­rus­teel­la TAI

3) Lu­en­to­päi­vä­kir­ja JA Es­see kah­den kir­jan pe­rus­teel­la. (Teh­tä­vät pa­lau­te­taan yhtä ai­kaa mie­lel­lään sa­mas­sa tie­dos­tos­sa.)

Es­seen laa­juus on yk­si­lö­työ­nä 6–8 si­vua ja pari­työ­nä 10–15 si­vua, kun mo­lem­pien mar­gi­naa­lien le­veys on 2,5 cm. Es­see ar­vi­oi­daan nu­mee­ri­ses­ti as­tei­kol­la 1–5 ja li­säk­si sii­tä saa ly­hy­en kir­jal­li­sen pa­laut­teen. Po­si­tii­vi­sik­si piir­teik­si vas­tauk­ses­sa kat­so­taan ai­hee­seen pe­reh­ty­nei­syys sekä pe­rus­te­lu­jen va­kuut­ta­vuus että elä­vyys (esi­mer­kik­si il­mi­öi­tä to­del­li­ses­ta elä­mäs­tä). Li­säk­si hy­väs­tä es­sees­tä vä­lit­tyy pyr­ki­mys ai­heen ai­toon fi­lo­so­fi­seen poh­din­taan. Es­seen lop­puun lii­te­tään oma  itse­ar­vi­oin­ti tai pari­työs­sä pa­rin yh­tei­nen ar­vi­oin­ti es­seen kir­joi­tus­pro­ses­sis­ta ja val­miis­ta es­sees­tä (pi­tuus ½–1 sivu). Ar­vi­oi es­see­si on­nis­tu­mis­ta suh­tees­sa opin­to­jak­son ta­voit­tei­siin ja pe­rus­te­le ar­vi­oin­ti­si. Lu­en­to­päi­vä­kir­jan laa­juus on  5–6 si­vua. Es­see ar­vi­oi­daan nu­mee­ri­ses­ti as­tei­kol­la 0–5 ja lu­en­to­päi­vä­kir­ja as­tei­kol­la hy­väk­syt­ty–hy­lät­ty.

Esseeaiheet

Voit va­li­ta esi­mer­kik­si seu­raa­via ai­hei­ta. Voit myös it­se­näi­ses­ti muo­ka­ta ai­hei­ta.

1) Fe­mi­nis­mi ja kas­va­tus­fi­lo­so­fia
Tee­maa kä­si­tel­lään esi­mer­kik­si te­ok­sis­sa Nod­dings 1984, Held 2005 ja Nas­ka­li 1998.

2) Ih­mi­sen kä­sit­tä­mi­sen on­gel­ma
Tee­maa kä­si­tel­lään esi­mer­kik­si te­ok­sis­sa Skin­na­ri & Tois­kal­lio 1994 (Mood­les­sa), Ahl­man 1982, Frankl 1984, Ste­ven­son 1974 ja 1983, Wi­le­nius 1982 ja 1999, Puo­li­mat­ka 1996, Skin­na­ri 2004 ja 2007 (Mood­les­sa).

3) Kas­va­tuk­sen ar­vot ja vä­li­neet
Tee­maa kä­si­tel­lään esi­mer­kik­si te­ok­sis­sa Skin­na­ri & Tois­kal­lio 1994 (Mood­les­sa), Ahl­man 1967, Tu­ru­nen 1993, Puo­li­mat­ka 1996 ja Skin­na­ri 2004.

4) Kas­vat­ta­jan eet­ti­nen vas­tuu
Tee­maa kä­si­tel­lään esi­mer­kik­si te­ok­sis­sa Gjers­tad 2009, Skin­na­ri 2004, Puo­li­mat­ka 1996, Nod­dings 1984 ja Com­te-Spon­vil­le 2001 sekä verk­ko­a­lu­eel­la Skin­na­ri 2008 ja Hut­tu­nen 2003.

5) In­dokt­ri­naa­ti­on (ma­ni­pu­laa­ti­on) vaa­ra ope­tuk­ses­sa
Tee­maa kä­si­tel­lään te­ok­sis­sa Puo­li­mat­ka 1996 ja 1997 sekä Hut­tu­nen 2003.

6) Hyvä elä­mä, hy­veet ja kas­va­tus
Tee­ma kä­si­tel­lään te­ok­sis­sa Com­te-Spon­vil­le 2001, Sih­vo­la 1994, Dall­mayr 2007 ja Vär­ri 2002.

7)  Post­mo­der­nis­mi ja kas­va­tus
Tee­maa kä­si­tel­lään te­ok­sis­sa Nas­ka­li 1998, Puo­li­mat­ka 1996, Dahl­berg, Moss, & Pen­ce 1999, Us­her & Ed­wards 1994 ja Lyo­tard 1985.

8) Glo­ba­li­saa­tio, kos­mo­po­li­ta­nis­mi ja kas­va­tus
Tee­maa kä­si­tel­lään te­ok­sis­sa Ed­wards & Us­her 2000, Sih­vo­la 2004 ja Todd 2009.

9) Fe­no­me­no­lo­gi­nen tut­ki­mus­ote laa­dul­li­ses­sa (kas­va­tus­tie­teel­li­ses­sä) tut­ki­muk­ses­sa.
Fe­no­me­no­lo­gi­aa ja fe­no­me­no­lo­gis­ta laa­dul­lis­ta otet­ta kä­si­tel­lään te­ok­sis­sa Pert­tu­la 1995, Pii­rai­nen 2006, Jun­tu­nen 2006, Leh­to­vaa­ra 1994, Ku­pi­ai­nen 2005, Satu­leh­to 1992 ja Var­to 1993.)

10) Eko­fi­lo­so­fia ja ym­pä­ris­tö­kas­va­tus
Tee­maa kä­si­tel­lään te­ok­sis­sa Vär­ri: Kas­va­tus eko­krii­sin aika­kau­del­la (Vas­ta­pai­no 2018), Ok­sa­nen: Ym­pä­ris­tö­e­tii­kan pe­rus­teet (Gau­de­a­mus 2012), Can­tell (toim.): Ym­pä­ris­tö­kas­va­tuk­sen käsi­kir­ja (2004, PS-kus­tan­nus) , Na­ess: Eco­lo­gy of wis­dom wri­tings by Arne Na­ess (2008, TY:n verk­ko­kir­ja).

Kuva: Flickr / Mar­co Verch: Cof­fee and book

Ohjausta esseen kirjoittamiseen

Es­seen teon alus­sa on hyvä muo­toil­la on­gel­ma/on­gel­mia ky­sy­mys­muo­toon. Tut­kiel­ma­har­joi­tus on on­gel­miin vas­taa­mis­ta ja vas­taus­ten pe­rus­te­lua. Esi­mer­kik­si en­sim­mäi­ses­sä es­see­ai­hees­sa voi ky­syä:

• Mitä on vii­sas­tu­mi­nen tai si­vis­ty­mi­nen?
• Mit­kä ovat ih­mi­sen mah­dol­li­suu­det vii­sas­tu­mi­seen nyky-yh­teis­kun­nas­sa? Tätä taas voi edel­leen tar­kas­tel­la useis­ta näkö­kul­mis­ta, esi­mer­kik­si eri ikä­kau­siin liit­ty­en, enem­män yh­teis­kun­ta­kes­kei­ses­ti tai eri kou­lu­tus­ins­ti­tuu­ti­oi­den kan­nal­ta tms.

Näkö­kul­mien va­lin­nas­sa voit kes­kit­tyä jo­hon­kin/joi­hin­kin tee­moi­hin eli ai­heen tie­toi­nen ra­jaa­mi­nen on mah­dol­lis­ta ja toi­vot­ta­vaa­kin. Myös ot­sik­koa voi ra­ja­ta ja muo­ka­ta. Es­seen ot­sik­ko voi­si olla esi­mer­kik­si Vii­sas­tu­mi­sen mah­dol­li­suu­det pe­rus­kou­lun ylä­as­teel­la tai Vii­sas­tu­mi­sen mah­dol­li­suu­det elä­ke­i­äs­sä. Es­seen te­ke­mi­nen on ”vuo­ro­pu­he­lua” oman ajat­te­lun ja mui­den ajat­te­lun (kir­jal­li­suus) vä­lil­lä. Es­see­seen tu­lee mer­ki­tä läh­de­viit­teet, jot­ta lu­ki­ja tie­tää, mil­loin ky­sees­sä on si­nun ja mil­loin tois­ten tul­kin­ta. Vaik­ka es­see on pie­ni­muo­toi­nen tut­kiel­ma, voit sitä teh­des­sä­si hyö­dyn­tää Puo­li­mat­kan (1995) esit­tä­miä fi­lo­so­fi­sen tut­ki­muk­sen­teon vai­hei­ta. Nämä vai­heet ovat yksi esi­merk­ki fi­lo­so­fi­ses­ta tut­ki­muk­ses­ta ei­vät­kä ne si­ten sido es­see­si ete­ne­mis­tä.

A. Tutkimusongelma ja sen ratkaisun alustava hahmottelu

On­gel­man mää­rit­te­ly ja ra­jaus
Fi­lo­so­fi­sen tut­ki­muk­sen läh­tö­koh­ta­na on on­gel­man mää­rit­te­ly ja ra­jaus. On va­lit­ta­va ta­po­ja fi­lo­so­fi­ses­ti ky­seen­a­lais­taa kiin­nos­tuk­sen koh­tee­na ole­va il­miö, kä­si­tys tai tapa miel­tää to­del­li­suus. Esi­mer­kik­si onko ai­kui­sel­la oi­keut­ta ra­joit­taa lap­sen va­paut­ta? Se, mitä kas­va­tus-käy­tän­nös­sä yleen­sä pi­de­tään sel­vi­ö­nä, voi­daan fi­lo­so­fi­ses­ti ky­seen­a­lais­taa, jot­ta pääs­täi­siin sel­vil­le val­lit­se­vien käy­tän­tei­den taus­tal­la pii­le­vis­tä ra­ti­o­naa­li­sis­ta pe­rus­te­luis­ta tai osoi­tet­tai­siin val­lit­se­va kä­si­tys jär­jel­li­ses­ti kes­tä­mät­tö­mäk­si.

On­gel­man eks­pli­koin­ti
On­gel­man eks­pli­koin­nil­la tar­koi­te­taan sen kes­keis­ten kä­sit­tei­den sel­ven­tä­mis­tä ja sen ja­ka­mis­ta osa­on­gel­miin. Esi­mer­kik­si mitä oi­keu­del­la täs­sä yh­tey­des­sä tar­koi­te­taan? Onko ai­kui­sen ja lap­sen vä­lil­lä olen­nai­sia ero­ja? Mitä va­paus tar­koit­taa? Min­kä­lai­nen va­pau­den ra­joi­tus tu­lee ky­sy­myk­seen?

Oma nä­ke­mys
Kun on­gel­ma on ra­jat­tu ja sel­ven­net­ty, on alus­ta­vas­ti hah­mo­tel­ta­va omaa nä­ke­mys­tä ja sitä puol­ta­via pe­rus­te­lu­ja.

B. Totuttujen ajatusmallien purkaminen

Val­lit­se­vien ja mah­dol­lis­ten rat­kai­su­jen kar­toi­tus
Mitä fi­lo­so­fi­sia te­o­ri­oi­ta tai ole­tuk­sia voi­daan esit­tää kä­si­tel­tä­väs­tä ky­sy­myk­ses­tä? Mitä pe­rus­te­lu­ja on esi­tet­ty puo­les­ta ja vas­taan? Jo­kai­sen tut­ki­muk­sen on ni­vel­lyt­tä­vä ole­mas­sa ole­vaan kes­kus­te­luun, jot­ta se voi­si hyö­dyn­tää jo teh­dyt löy­döt ja käyt­tää kä­sit­tei­tä ta­val­la, jon­ka kes­kus­te­lun muut osa­puo­let ym­mär­tä­vät ja joka on mer­ki­tyk­sel­li­nen kes­kus­te­lun kan­nal­ta. Tämä saat­taa tut­ki­muk­sen alt­tiik­si fi­lo­so­fi­sen yh­tei­sön ar­vi­oin­nil­le ja kri­tii­kil­le, edis­tää pa­rem­man ym­mär­ryk­sen saa­vut­ta­mis­ta ja sel­ke­äm­män kä­sit­teel­li­sen muo­toi­lun an­ta­mis­ta tut­kit­ta­val­le il­mi­öl­le.

Kä­sit­teel­li­nen ja loo­gi­nen kri­tiik­ki
Val­lit­se­via fi­lo­so­fi­sia kä­si­tyk­siä on ar­vi­oi­ta­va ta­val­la, joka te­kee niil­le oi­keut­ta. Niis­sä ole­vat to­tuu­den ai­nek­set on pys­tyt­tä­vä hyö­dyn­tä­mään sa­mal­la kun niis­sä ole­vat epä­tark­kuu­det ja epä­on­nis­tu­neet rat­kai­sut py­ri­tään kor­jaa­maan. Tar­koi­tuk­se­na on sel­vit­tää, onko käy­te­tyis­sä te­o­ri­ois­sa epä­sel­vyyk­siä tai moni­mie­li­syyk­siä ja onko ar­gu­men­teis­sa päät­te­ly­vir­hei­tä.

C. Oman näkemyksen uudelleen järjestäminen

Esi­te­tään oma rat­kai­su kä­si­tel­tä­vään ky­sy­myk­seen, mah­dol­li­set uu­det näkö­kul­mat, jot­ka syn­ty­vät ai­kai­sem­pien kä­si­tys­ten kri­tii­kis­tä, sekä oma uusi ar­gu­men­taa­tio.
Hie­man toi­sen­lai­sen eväs­tyk­sen es­seen te­koon esit­tää Erik Ahl­man nä­ke­myk­sel­lään fi­lo­so­fi­ses­ta me­to­dis­ta, jon­ka hän esit­tää kir­jas­saan Te­o­ria ja to­del­li­suus (1925, 15–16)
”…voi­daan ky­syä, eikö mää­rä­tyn yh­te­näi­sen me­to­din omak­su­mi­sen ja ylei­sek­si tu­le­mi­sen kaut­ta – otak­su­en, että se oli­si mah­dol­lis­ta – pan­na alt­tiik­si sel­lais­ta, joka juu­ri te­kee fi­lo­so­fi­an sik­si, mitä se on, ni­mit­täin sitä en­nak­ko­luu­lot­to­muut­ta ja ajat­te­le­mi­sen va­paut­ta, joka te­kee, että fi­lo­so­fia elää, ei muo­dos­tu kuol­leek­si ja kan­ke­ak­si kä­si­te­ko­neis­tok­si. Puo­les­ta­ni ai­na­kin oli­sin tai­pu­vai­nen pi­tä­mään fi­lo­so­fi­al­le mitä tär­keim­pä­nä ja sen luo­vut­ta­mat­to­ma­na oi­keu­te­na, että sii­nä me­to­di on aina va­paa ja että ai­no­a­na ko­e­tin­ki­ve­nä sil­le, että jol­le­kin ajat­te­lu­työl­le on an­net­ta­va fi­lo­so­fi­an nimi, on se, että se ta­pah­tuu hen­ges­sä ja to­tuu­des­sa, että se on il­maus to­del­li­ses­ta fi­lo­so­fi­ses­ta tar­pees­ta.”

Kuva: Blogs.sal­ford.ac.uk

Luentopäiväkirja

Lu­en­to­päi­vä­kir­jan oh­jeet on muo­kat­tu Lind­blom-Ylän­teen ym. (2003) op­pi­mis­päi­vä­kir­jan oh­jei­ta hyö­dyn­tä­en.  Lu­en­to­päi­vä­kir­jaa voi­daan ku­va­ta oh­jeis­te­tuk­si kir­joit­ta­mis­pro­ses­sik­si, jos­sa kes­keis­tä on ana­lyyt­ti­nen ja poh­ti­va ote. Sen ta­voit­tee­na on tu­kea opis­ke­li­jan tie­to­poh­jan ra­ken­ta­mis­ta ja koko­nais­ku­van muo­dos­ta­mis­ta opis­kel­ta­vis­ta asi­ois­ta. Kun opis­ke­li­ja kir­joit­taa lu­en­to­päi­vä­kir­jaa, hän sa­mal­la luo hen­ki­lö­koh­tai­sen nä­ke­myk­sen kurs­sin si­säl­löis­tä, jol­loin asi­oi­den muis­ta­mi­nen ja ym­mär­tä­mi­nen hel­pot­tu­vat.

Lu­en­to­päi­vä­kir­jan kir­joit­ta­mi­nen on hyvä aloit­taa mah­dol­li­sim­man pian lu­en­non jäl­keen. Lu­en­to­päi­vä­kir­jaa kir­joi­te­taan  omin sa­noin sen si­jaan, että vain re­fe­roi­daan tai ko­pi­oi­daan opet­ta­jan di­o­ja. Lu­en­to­päi­vä­kir­jan tu­lee olla poh­dis­ke­le­va ja ref­lek­toi­va unoh­ta­mat­ta, että se on sa­mal­la myös fi­lo­so­fi­nen kir­joi­tel­ma­har­joi­tus. Val­miin lu­en­to­päi­vä­kir­jan laa­juus on 5–6 teks­ti­si­vua. Voi olla hyö­dyl­lis­tä kir­joit­taa aluk­si it­seä var­ten pi­dem­pi lu­en­to­päi­vä­kir­ja, jos­ta lo­puk­si tii­vis­tää pa­lau­tet­ta­van lu­en­to­päi­vä­kir­jan.

Lu­en­to­päi­vä­kir­jan tee­mo­ja voi lä­hes­tyä esi­mer­kik­si seu­raa­vin ky­sy­myk­sin:

1. Mitä opin?
Ker­ro­taan omin sa­noin kes­kei­set opi­tut asi­at. Kaik­kia lu­en­noil­la tai kir­jal­li­suu­des­sa ol­lei­ta asi­oi­ta ei tar­vit­se ot­taa esil­le, vaan voi kes­kit­tyä olen­nai­siin. Ei ole tar­koi­tuk­sen­mu­kais­ta suo­raan re­fe­roi­da, vaan ra­ken­taa oma nä­ke­mys asi­as­ta.
2. Mikä jäi epä­sel­väk­si?
Tä­män ky­sy­myk­sen koh­dal­la jou­tuu en­sim­mäis­tä ky­sy­mys­tä sy­väl­li­sem­min poh­ti­maan lu­en­noil­la sekä kir­jal­li­suu­des­sa esil­le tul­lei­ta asi­oi­ta ja miet­ti­mään, onko ym­mär­tä­nyt oi­kein tai onko jo­kin asia jää­nyt epä­sel­väk­si.
3. Mitä poh­din ja mitä op­pi­ma­ni tie­to mer­kit­see it­sel­le­ni?
Tä­hän ky­sy­myk­seen vas­taa­mi­nen täh­tää sii­hen, että kurs­sil­la kä­si­tel­lyt asi­at muo­dos­tu­vat osak­si omaa kä­si­tys- ja mer­ki­tys­jär­jes­tel­mää. Täl­löin tie­to ei jää ir­ral­li­sek­si ja ulko­koh­tai­sek­si. Voit yh­dis­tää tie­to­ja, to­te­a­muk­sia, ko­ke­muk­sia, tun­tei­ta ja ym­mär­rys­tä. Voit myös ana­ly­soi­da asi­oi­den poh­din­nan he­rät­tä­miä tun­tei­ta ja re­ak­ti­oi­ta.