Ec10 Suoritustapa
Koulutuksen ja opetuksen arviointi -opintojakso suoritetaan kahdessa osassa.
Osa A) Arviointi erityiskasvatuksen kontekstissa (2 op) sisältää luentotallenteet ja esseen kirjallisuuden pohjalta.
Osa B) Koulutuksen vaikuttavuus ja arviointi (2 op) sisältää luentotallenteet ja niiden sekä kirjallisuuden pohjalta kirjoitettavan luentopäiväkirjan.
Molemmat tehtävät palautetaan samassa tiedostossa, erikseen otsikoituna. Voit kirjoittaa tehtävät oman aikataulun mukaan ja palauttaa Moodleen, kun saat ne valmiiksi. Esseitä arvioidaan tiettyinä ajankohtina lukuvuodessa (ks. aikataulu). Molemmat tehtävät arvioidaan numeerisesti asteikolla 0–5 ja opintojakson lopullinen arvosana on osan A (essee) ja osan B (luentopäiväkirja) keskiarvo. Tehtävät arvioi yliopistonlehtori Minna Saarinen.
Osa A: Essee
Osa A suoritetaan kirjoittamalla 8–10 sivun laajuinen essee parityönä tai 6–8 sivun essee yksilötyönä. Voit keskittyä esseessäsi joko alle kouluikäisten, kouluikäisten tai nuorten ja aikuisten arvioinnin problematiikkaan (yksilön/ryhmän arviointi, havainnoinnin ongelmakohdat, arvioinnin eettisyys jne.). Tarkastele arviointia erityispedagogiikan näkökulmasta. Otsikoi essee itse. Hyödynnä monipuolisesti lähdekirjallisuutta ja luentotallenteita.
Esseen pohjana käytettävä kirjallisuus ja luentotallenteet:
1. Atjonen, P. 2007. Hyvä, paha arviointi. Helsinki: Tammi (soveltuvin osin).
2. Ihme, I. 2009. Arviointi työvälineenä: Lasten ja nuorten kasvun tukeminen. Jyväskylä: PS-kustannus.
3. Luentotallenteet Moodlessa (Osa A)
Osa B: Luentopäiväkirja
Luentopäiväkirjan ohjeet on muokattu Lindblom-Ylänteen ym. (2003) oppimispäiväkirjan ohjeita hyödyntäen. Luentopäiväkirjaa voidaan kuvata ohjeistetuksi kirjoittamisprosessiksi, jossa keskeistä on analyyttinen ja pohtiva ote. Sen tavoitteena on tukea opiskelijan tietopohjan rakentamista ja kokonaiskuvan muodostamista opiskeltavista asioista. Kun opiskelija kirjoittaa luentopäiväkirjaa, hän samalla luo henkilökohtaisen näkemyksen kurssin sisällöistä, jolloin asioiden muistaminen ja ymmärtäminen helpottuvat.
Luentotallenteiden lisäksi luentopäiväkirjassa hyödynnetään (ja lähdeviitteiden osoitetaan) alla olevaa kirjallisuutta.
1. Varjo, J., Simola, H. & Rinne, R. 2016. Arvioida ja hallita. Perään katsomisesta informaatio-ohjaukseen suomalaisessa koulutuspolitiikassa. Kasvatusalan tutkimuksia 70. Jyväskylä: Suomen kasvatustieteellinen seura.
2. Virtanen, P. 2007. Arviointi: Arviointitiedon luonne, tuottaminen ja hyödyntäminen. Helsinki: Edita.
3. Atjonen, P. 2015. Kehittävä arviointi kasvatusalalla. Tampere: Juvenes Print (soveltuvin osin).
4. Luentotallenteet Moodlessa (Osa B)
Kuuntele Moodlen osa B:n luentotallenteet ja kirjoita luentojen ja kirjallisuuden pohjalta luentopäiväkirja. Luentopäiväkirjan laajuus on noin 1,5–2 sivua/luento eli valmis luentopäiväkirja on 6–8 sivua. Luentopäiväkirjan kirjoittaminen on hyvä aloittaa mahdollisimman pian luennon kuuntelun jälkeen. Luentopäiväkirjaa kirjoitetaan omin sanoin sen sijaan, että vain referoidaan tai kopioidaan opettajan dioja. Voi olla hyödyllistä kirjoittaa aluksi itseä varten pidemmät muistiinpanot, joista lopuksi tuotat ja tiivistät palautettavan luentopäiväkirjan.
Luentopäiväkirjan teemoja voi lähestyä seuraavin kysymyksin:
1. Mikä oli luennon pääsisältö/sisällöt?
Kerrotaan omin sanoin keskeiset asiat. Mihin laajempaan kokonaisuuteen käsitellyt asiat liittyvät? Kaikkia luennoilla tai kirjallisuudessa olleita asioita ei tarvitse ottaa esille, vaan voi keskittyä olennaisiin. Ei ole tarkoituksenmukaista suoraan referoida, vaan rakentaa oma näkemys asiasta.
2. Mitä opin? Mikä jäi epäselväksi?
Tämän kysymyksen kohdalla joutuu ensimmäistä kysymystä syvällisemmin pohtimaan luennoilla sekä kirjallisuudessa esille tulleita asioita ja miettimään, onko ymmärtänyt oikein tai onko jokin asia jäänyt epäselväksi. Olivatko asiat kertausta tai opitko uutta? Entä miten uudet asiat liittyvät aiemmin oppimaasi?
3. Mitä pohdin ja mitä oppimani tieto merkitsee itselleni? Tuliko ahaa-elämyksiä?
Näihin kysymyksiin vastaaminen tähtää siihen, että käsitellyt asiat muodostuvat osaksi omaa käsitys- ja merkitysjärjestelmääsi. Tällöin tieto ei jää irralliseksi ja ulkokohtaiseksi. Voit yhdistää tietoja, toteamuksia, kokemuksia, tunteita ja ymmärrystä.

Kuva: Pixabay.


