Suoritustapa

Kuva: Pixabay

Kuva: Pixabay

Kuva: Pixabay

Kuva: Pixabay

Kuva: Pixabay

Kuva: Pixabay
Erityispedagogiikan perusteet -opintojakso koostuu:
- luennoista (osa tallenteena),
- opintoryhmäkokoontumisista (monimuoto-opinnot, osasuorituksia käsiteltäessä osallistumisvelvollisuus) TAI verkkotyöskentelystä (verkko-opinnot, osallistumisvelvollisuus),
- harjoitustehtävistä (3 kpl): valmisteltu tutustumiskäynti JA casetehtävä ja niiden raportointi opintoryhmässä/verkkotyöskentelyssä SEKÄ
- väittelyharjoitus inkluusiosta opintoryhmässä/verkkotyöskentelyssä TAI inkluusioon liittyvän lehtiartikkelin kirjalliset vastineet puolesta ja vastaan,
- essee yksilö- tai 2–3 opiskelijan ryhmätyönä.
Opintojakson suorittaminen edellyttää osallistumista opintoryhmäkokoontumisiin/verkkotyöskentelyyn. Casetehtävän ja tutustumiskäynnin voi tehdä yksilö-, pari- tai pienryhmätyönä. Molemmissa tehtävissä edellytetään perehtymistä lainsäädäntöön ja sen hyödyntämistä tehtävän sisällössä valitun tutustumiskohteen tai tapausesimerkin mukaan. Opintoryhmän tuutori arvioi ryhmätehtävät asteikolla hyväksytty/täydennettävä. Opintojakson yksittäiset osasuoritukset vanhenevat noin kahdessa vuodessa, joten kaikki tehtävät on hyvä tehdä ajoissa valmiiksi.
Essee




Erityispedagogiikan perusteet -opintojakso suoritetaan kirjoittamalla 10–12 sivun laajuinen essee 2–3 hengen pienryhmässä tai yksilötyönä. Essee arvioidaan numeerisesti asteikolla 0–5 ja lisäksi esseestä annetaan lyhyt kirjallinen palaute.
Esseen pohjana käytetään luentoja ja kirjallisuutta:
1. Jahnukainen, M. (toim.) 2012. Lasten erityishuolto ja -opetus Suomessa. Tampere: Vastapaino. (myös e-kirjana)
2. Kivirauma, J. (toim.) 2015. Vammaisten elämä & elämäkerta: tulkintoja vammaisuudesta 1900-luvun Suomessa. Helsinki: Kynnys ry.
3. Määttä, P. & Rantala, A. 2016 tai uudempi painos. Tavallisen erityinen lapsi: onnistuneen yhteistyön arvoitusta ratkomassa. Jyväskylä: PS-Kustannus. (myös e-kirjana)
4. Takala, M., Äikäs, A. & Lakkala, S. (toim.) 2020. Mahdoton inkluusio?: tunnista haasteet ja mahdollisuudet. Jyväskylä: PS-Kustannus. (myös e-kirjana)
Valitse esseen aihe seuraavista vaihtoehdoista:
1. Vammainen/vammaisuus yhteiskunnassa/koulumaailmassa/lapsuudessa/ nuoruudessa jne.
2. Yksilö – tuen subjekti vai objekti?
3. Kehittyvä perusopetus
4. Erilainen oppija – koulutuksellinen mahdollisuus, haaste vai ongelma? Selvitä erilaisen oppijan oppimisen ja opetuksen mahdollisuuksia.
5. Ammatillinen erityisopetus työelämän vaatimusten tasoittajana ja sosiaalisen inkluusion edistäjänä?
Rajaa esseesi näkökulma huolellisesti ja perustellusti aiheen sallimissa puitteissa. Tarkastele aihetta oman mielenkiintosi mukaan jonkin erityistä tukea tarvitsevan ryhmän, yksilön tai ikäkauden kannalta (esimerkiksi aistivammaiset, tarkkaavuuden pulmat tai kielen kehityksen vaikeudet). Huomioi esseen sivumäärä rajausta tehdessäsi, sillä esseessä pitäisi pystyä käsittelemään valitsemasi teema rajatussa sivumäärässä riittävän syvällisesti. Otsikoi essee tekemäsi rajauksen pohjalta. Hyödynnä esseessä monipuolisesti lähdekirjallisuutta, joka voi muodostua 2010-luvun ja sitä uudemmasta kirjallisuudesta tai artikkeleista. Hyödynnä kirjastojen tietokantoja ja tee aineistohaku netissä. Jahnukaisen toimittamaa teosta hyödynnetään soveltuvin osin, esseen aiheen ja rajauksen kannalta tarkoituksenmukaisesti. Virikkeitä ja ajatuksia esseen kirjoittamiseen saanet myös tutustumiskäynnistä.
Perehdy Opiskelijan yleisoppaaseen, josta löydät ohjeistusta esseen kirjoittamiseen, rakenteeseen ja muotoseikkoihin. Huomioi erityisesti lähdeviitteet, joiden tulee olla oikein merkittyinä. Hyvänä apuna esseen kirjoittamisessa voit käyttää Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. Tutki ja kirjoita -kirjan mahdollisimman uutta painosta. Kirjasta löytyvät vastaukset kaikkiin esseen rakennetta koskeviin ongelmiin.
Esseen loppuun liitetään itsearviointi (1/2–1 sivua) esseen tekoprosessista, siihen liittyvistä ongelmista ja niiden ratkaisuista. Mikäli esseen kirjoittajia on useita, liitetään työhön jokaisen henkilökohtainen itsearviointi. Anna esseellesi arvosana sekä perustele arviointisi. Voit kirjoittaa itsearvioinnin esimerkiksi seuraavia kysymyksiä apuna käyttäen:
- Mitkä ovat esseen vahvimmat puolet ja mitä parannettaa siihen mahdollisesti jäi?
- Minkälaisia haasteita kohtasit esseen teossa ja miten ne ratkaisit?
- Voitko hyödyntää oppimaasi käytännössä ja miten?
- Minkä arvosanan antaisit esseellesi ja miksi?
- Mistä asioista erityisesti toivot saavasi palautetta esseen arvioijalta?
Henkilökohtainen opintosuunnitelma (HOPS)
Henkilökohtainen opintosuunnitelma eli HOPS on hyvä laatia heti opintojen alkuvaiheessa. HOPS auttaa opintojen suunnittelua, kokonaisuuden hahmottamista, aikatauluttamista, tavoitteiden saavuttamista ja opiskeluun sitoutumista. HOPS auttaa hallitsemaan opiskeluprosessia. Hops -linkki löytyy Moodlealueen ensimmäisestä osiosta (otsikon Ohjeita opiskeluun -aloita tästä! alta). HOPSissa voit pohtia esimerkiksi:
- Mitä odotat tulevilta opinnoilta?
- Mitä tavoitteita sinulla on opintojen suhteen? Entä mitkä ovat pidemmän tähtäimen suunnitelmasi?
- Mitä vahvuuksia sinulla on oppijana? Millaisia opiskelutaitoja haluaisit kehittää?
- Millä tavalla opiskelet mieluiten?
- Paljonko sinulla on aikaa opiskeluun?
- Millaista tukea tai ohjausta tarvitset?
Verkko-opinnot koostuvat luennoista, verkkotyöskentelystä ryhmässä ja itsenäisestä opiskelusta. Monimuotoinen opiskelu tuo joustavuutta ajan ja paikan suhteen, mutta sujuva yliopisto-opiskelu edellyttää opintojen ja ajankäytön suunnittelua. Jokainen opiskelija oppii omalla tavallaan, johon monimuotoinen opiskelu antaa mahdollisuuden. Jotkut opiskelumuodot saattavat olla sinulle uusia, ja niiden opetteluunkin kannattaa varata aikaa. HOPSin laadinnassa voit huomioida esimerkiksi, kuinka paljon eri opiskelumuodot edellyttävät oman ajankäytön suunnittelua, sitoutumista ryhmän toimintaan tai läsnäoloa opetustilanteissa.
HOPSin tekemisen tärkeä lähtökohta on oma elämäntilanne. HOPS on ensisijaisesti sopimus itsensä kanssa; mitä, miten ja milloin aiot opiskella? Pohdi, mikä on sinulle parasta opiskeluaikaa, kuinka paljon päivässä, viikossa ja kuukaudessa voit käyttää opiskeluun ja muunna se opintopisteiksi (1 op = 27 tuntia) ja vertaa ajankäyttöäsi opintosuunnitelmaan. Yliopisto-opiskelulle on tyypillistä opiskelijan vapaus suunnitella, ohjata ja arvioida omaa opiskelua. Keskeinen osa HOPSia on itsearviointi omasta osaamisestaan ja sen tulevista oppimistavoitteista sekä keinoista saavuttaa ne. HOPS tukee ajankäytön hallintaa ja opintojen pitkäjänteistä suunnitelmallisuutta sekä oman osaamisen kehittymisen arviointia. Sinä vastaat pitkälle omaan opiskeluusi liittyvistä valinnoista ja opintojesi etenemisestä, mutta älä epäröi pyytää apua tuutorilta tai avoimen yliopiston henkilökunnalta silloin, kun sitä tarvitset. Voit käyttää esimerkiksi oppimispäiväkirjaa henkilökohtaisten tavoitteiden toteutumisen seurantavälineenä. HOPS on joustava suunnitelma, jota arvioidaan ja päivitetään läpi opiskeluajan.
Harjoitustehtävä 1: Casetehtävä
Casetehtävän tavoitteena on hahmottaa palveluja ja niitä ohjaavaa lainsäädäntöä yksilön näkökulmasta. Tarkasteltava tapaus voi olla todellinen, johon olet tutustunut esimerkiksi vierailukäynnillä, työssäsi tai lähipiirissäsi, tai kuvitteellinen alla oleva tapaus, johon sovellat lainsäädännön suomia tukimahdollisuuksia yksilön ja hänen perheensä kannalta. Lainsäädännön löydät esimerkiksi internetistä Finlex – Valtion säädöstietopankista (suomeksi ja ruotsiksi) osoitteesta http://www.finlex.fi. Esimerkkitapaus voi olla lapsi, nuori tai aikuinen henkilö.
Esimerkkitapaus:
Olet moniammatillisen tiimin jäsen. Tehtävänänne on hoitaa pitkäjänteisesti erästä moniongelmaista perhettä. Mika on 5-vuotiaan Jeren yksinhuoltaja. Mika on koulutukseltaan suurtalouskokki, joka on valmistumisensa jälkeen ollut kolme vuotta työelämässä. Pian Jeren syntymän jälkeen hän jäi työttömäksi ja samaan aikaan Jeren äidin alkoholin käyttö karkasi hallinnasta. Äiti on muuttanut pois yhteisestä kodista ja hän on työtön alkoholisti eikä kykene huolehtimaan pojastaan. Jere on kehitysvammainen, reipas, pyörätuolia käyttävä poika. Mikalla on nyt ilmennyt mielenterveysongelmia ja hänen mielialansa vaihtelevat kausittain. Hyvänä aikana Mika jaksaa huolehtia Jerestä hyvin, mutta huonoina aikoina on hoidossa selviä puutteita. Sukulaiset asuvat etäällä ja tukiverkkoa ei ole rakentunut naapuristostakaan.
Millaisia tukimuotoja ja palveluja Mika ja Jere saavat ja mitä he jatkossa tulevat tarvitsemaan?
Mitä lakeja sovellat tähän tapaukseen?
Pohdi myös Jeren tulevaisuutta, koulutusta ja työelämämahdollisuuksia.
Älä unohda miettiä myös äidin ja isän tukimahdollisuuksia.
Miten eri hallinnonalojen (sosiaalihuolto, terveydenhuolto, opetustoimi) näkökulmat painottuvat Jeren kokonaiskuntoutuksessa?
Casetehtävät raportoidaan ja kokemukset puretaan opintoryhmä- tai verkkotyöskentelyssä (ks. aikataulu). Tarkemmat ohjeet saat opetuksen yhteydessä. Ellet pysty perustellusta syystä osallistumaan tehtävien yhteiseen käsittelyyn, voit korvata poissaolon tekemällä kaksi kirjallista casetehtävää. Caset tulee valita siten, että niissä tulee perehdyttyä eri palvelukokonaisuuksien lainsäädäntöön. Tee kummastakin casetehtävästä tiivis raportti, jonka pituus on noin 2 liuskaa/case. Raporteissa esittelet caset ja sovellat niihin lainsäädännön oikeuttamia palvelu- ja tukimahdollisuuksia yksilön ja hänen perheensä kannalta. Lainsäädäntöä tulee hyödyntää tehtävissä monipuolisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Kerro myös ovatko caset kuvitteellisia tai todellisia sekä perustelut niiden valinnalle. Palauta casetehtävät Moodleen yhtenä tiedostona korvaavan tehtävän palautuslinkin kautta. Tehtävät arvioi oppiaineen suunnittelija asteikolla hyväksytty–täydennettävä.
Opintojaksoon sisältyvä lainsäädäntö






Sosiaalihuolto:
1. Sosiaalihuoltolaki
2. Sosiaalihuoltoasetus
3. Laki toimeentulotuesta
4. Asetus toimeentulotuesta
5. Laki lasten päivähoidosta
6. Asetus lasten päivähoidosta
7. Vammaistukilaki
8. Vammaistukiasetus
9. Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista
10. Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista
11. Laki kehitysvammaisten erityishuollosta
12. Asetus kehitysvammaisten erityishuollosta
13. Päihdehuoltolaki
14. Päihdehuoltoasetus
Terveydenhuolto ja kuntoutus:
1 Kansanterveyslaki
1. Kansanterveysasetus
2. Erikoissairaanhoitolaki
3. Mielenterveyslaki
4. Mielenterveysasetus
5. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta
6. Laki kuntoutuksen asiakaspalveluyhteistyöstä
7. Laki kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta
8. Asetus kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta
9. Asetus lääkinnällisestä kuntoutuksesta
Siviilioikeus:
10. Lastensuojelulaki
11. Lastensuojeluasetus
12. Laki nuorista rikoksentekijöistä
13. Asetus nuorista rikoksentekijöistä
Koululait:
14. Perusopetuslaki
15. Perusopetusasetus
Varhaiskasvatus:
16. Varhaiskasvatuslaki
Harjoitustehtävä 2: Tutustumiskäynti



Opintojaksoon sisältyy käytännön erityispedagogisen toiminnan tutustumiskäynti. Tavoitteena on perehtyä, miten lainsäädäntö ohjaa erityiskasvatuksen palvelujen tuottamista julkisella ja yksityisellä sektorilla sekä tunnistaa erityisen tuen yksilöllisiä tarpeita ja selvittää miten palvelujärjestelmä vastaa yksilön tarpeisiin käytännössä. Tutustumiskohde valitaan oman kiinnostuksen ja paikkakunnan mahdollisuuksien mukaan mutta siten, että se on ensisijaisesti itselle uusi kohde. Kohteesta riippuen tutustumiskäynnin voi tehdä yksin, parin tai ryhmän kanssa.
Jokainen opiskelija tekee tutustumiskäynnin itse valitsemaansa ja järjestämäänsä erityispedagogiseen kohteeseen (esimerkiksi erityiskoulu tai -luokka, integroitu ryhmä päiväkodissa tai koulussa). HUOM! Jos tutustumiskäynti ei ole mahdollinen koronaepidemian vuoksi, voi tehtävän toteuttaa asiantuntijan puhelin- tai verkkohaastatteluna ja kohteen verkkosivuihin tutustumalla. Kokemuksia, ajatuksia ja havaintojasi voit ja kannattaakin hyödyntää esseessä. Pohdi, miten teoria ja käytäntö kohtaavat, vai kohtaavatko? Tutustumiskäynnillä tulee kohdistaa huomio kokonaisuuteen, ei ainoastaan pieniin yksityiskohtiin. Tutustu lainsäädäntöön ja kohteeseen etukäteen ja mieti, mihin kaikkeen voit kiinnittää huomiota ja mitä kysymyksiä esität. Pyri olemaan ennakkoluuloton ja aktiivinen vierailusi aikana, kysele ja osallistu toimintaan mahdollisuuksien mukaan.
Tutustumiskäynnin kokemukset tai haastattelun sisältö raportoidaan ja puretaan opintoryhmä- tai verkkotyöskentelyssä (ks. aikataulu). Tarkemmat ohjeet saat opetuksen yhteydessä. Ellet pysty perustellusta syystä osallistumaan tehtävien yhteiseen käsittelyyn, voit korvata poissaolon tekemällä kirjallisen korvaavan tehtävän. Kerro tutustumiskäynnin raportissa myös kohteiden taustatietoja, mihin tutustuit, milloin, kuinka kauan, kuka ohjasi tai esitteli kohteita jne. sekä omista kokemuksistasi ja tuntemuksistasi. Korvaavan tehtävän laajuus on noin 4 sivua. Palauta tehtävä Moodleen korvaavan tehtävän palautuslinkin kautta. Tehtävät arvioi oppiaineen suunnittelija asteikolla hyväksytty-täydennettävä.
Harjoitustehtävä 3: Väittely
Väittelyharjoituksen aiheena on inkluusio ja onko se mahdollisuus tai mahdottomuus ja millä perustein. Valmistaudu väittelyharjoitukseen pohtimalla kysymystä eri näkökulmista (yksilö, yhteisö, yhteiskunta) ja sekä puolesta että vastaan perusteluin. Hyödynnä pohdinnoissa opintojakson aikana opetuksesta ja kirjallisuudesta oppimaasi, ajankohtaisia artikkeleita tai keskustelua medioissa, verkkomateriaalia jne. ja valmistaudu niin hyvin, että pystyt väittelyssä esittämään aiheeseen liittyviä näkemyksiä ja argumentteja molemmista näkökannoista. Pohdi väittelyyn valmistautuessasi, mitä väität ja millä perusteella? Mistä väitteelle löytyy tukea (teoria, dokumentit, auktoriteetit)? Mitkä perustelut ovat uskottavia? Missä kohdin omissa perusteluissasi on aukkoja? Ennakoi myös mahdolliset vastaväitteet ja varaudu puolustamaan omaa näkökantaasi.
Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa väittely- ja neuvottelutaidot ovat tärkeitä kommunikointitaitoja. Väittelytaidossa keskeistä on argumentointi eli perustelu, neuvottelutaidossa kompromissiin pyrkiminen. Väittelyssä tarvitaan loogista ja rationaalista ajattelua, sekä puhetaitoa, ehkä myös yllätyksellisyyttä. Argumentti, selitys ja kuvaus ovat luonteeltaan erilaisia eikä niitä pidä sotkea toisiinsa: väitteet, perustelut sekä taustaoletukset muodostavat kokonaisuuden. Väittelyn aikana vastapuoli yritetään saada uskomaan jokin esitetty väite. Perustelut ovat syy, miksi väite tulisi uskoa. Perustelu vastaa kysymykseen ’miksi väite tulisi hyväksyä’ ja perustelun tehtävänä on antaa tukea väitteelle. Selitys vastaa kysymykseen ’miksi tapahtui se, mikä tapahtui’. Selityksen tarkoituksena on tehdä selitettävä asia ymmärrettäväksi. Väittely kehittää kriittistä ajattelua ja tavoitteena on oppia akateemista argumentaatiota. Väittelytaito voi auttaa myös neuvottelutaitojen kehittymiseen. Väittely on aktiivista tiedon työstämistä – syvempää oppimista?
Väittelyssä on vastakkain vähintään kaksi mielipidettä ja siinä perustellaan oman kannan paremmuutta, esitetään vastaväitteitä ja niiden perusteluita toisten kannanottoja vastaan. Väittelyssä pyritään ratkaisuun eikä lopputuloksena voi olla kompromissi. Pyrkimyksenä ei ole vaikuttaa vastaväittelijöiden vaan kolmannen osapuolen asenteisiin. Väittely ei ole kuitenkaan kiistelyä tai kinaamista. Väittelyssä voi joutua myös perustelemaan mielipiteitä, jotka eivät vastaa omia mielipiteitä. Tämä väittelyn piirre voi auttaa väittelijää ymmärtämään erilaisia mielipiteitä/arvoja/asenteita sekä eläytymään toisen ihmisen asemaan, jotka ovatkin kriittisen ajattelun tärkeimpiä elementtejä. Tämän vuoksi väittelyn aiheet ovat sellaisia, ettei väittelyn teemasta ole mahdollista löytää absoluuttista totuutta. Väittelyharjoituksessa ei siis ole tarkoitus löytää voittajaa eikä sen osapuolia voida julistaa olevan oikeassa tai väärässä.
Väittelyn kulku ja arviointi

Kuva: Pixabay.

Kuva: Pixabay.

Kuva: Pixabay.

Kuva: Pixabay.
Ennen väittelyn alkamista valitaan puheenjohtaja, arvotaan puolesta ja vastaan asetelmat sekä sovitaan tuomaristo, jonka tehtävänä on lopuksi arvioida ja antaa palautetta väittelystä. Etukäteen ei siis ole tiedossa, joudutko puolustamaan vai vastustamaan aihetta koskevaa väitettä. Puheenjohtaja avaa väittelyn ilmoittamalla aiheen ja esittelemällä väittelijät. Väittelyn alussa aihetta vastustava pari saa noin kahden minuutin avauspuheenvuoron ja tämän jälkeen vuoro siirtyy puolustavalle parille. Avauspuheenvuorojen jälkeen mielipiteitä perusteluineen vaihdetaan vapaaseen tahtiin ja puheenjohtaja valvoo väittelyn edistymistä, mutta ei jaa enää puheenvuoroja vapaan väittelyn kuluessa. Tarvittaessa puheenjohtaja voi huomauttaa esimerkiksi liian pitkästä puheenvuorosta, päälle puhumisesta tai muusta sopimattomasta kommunikoinnista. Lopuksi myös yleisö voi osallistua keskusteluun ja esittää kysymyksiä väittelijöille. Sopiva pariväittelyn kesto on noin 10 minuuttia.
Välittömästi väittelijöiden puheenvuorojen jälkeen tuomaristo vetäytyy miettimään omaa palautettaan. Tuomareilla on 5–10 minuuttia aikaa valmistella palautteensa, jossa esitetään arvio väittelyn kulusta ja joukkueiden väittelyn hyvät ja huonot puolet rakentavassa hengessä. Tuomarit voivat tuoda esiin myös sen, olivatko toisen joukkueen perustelut kokonaisuudessaan paremmat kuin toisen. Tällöin heidän tulee eritellä ne syyt, jotka johtivat tähän näkemykseen. Tuomariston puheenjohtaja esittelee palautteen väittelijöille ja yleisölle. Väittelyn arviointi on sekä tärkeä että herkkä vaihe. Väittelijät pystyvät kehittämään itseään väittelijöinä ja keskustelijoina saamansa palautteen pohjalta. Väittelyä arvioidaan sisältö- ja prosessikriteereillä.
Sisällöllisiä kriteerejä ovat:
- aiheiden esille ottaminen ja olennaisten kysymysten tunnistaminen
- keskeisen ja relevantin tiedon hyödyntäminen
- taustatietojen täsmällisyys
- toteamusten ja kannanottojen perustelutapa
- johdonmukaisuus
- arvojen ja arvoristiriitojen tunnistaminen
Positiivisia prosessikriteerejä ovat:
- esitettyjen näkemysten tarkkuus, loogisuus ja selkeys
- kyky tiivistää ja tehdä päätelmiä
- kyky nähdä yhteisiä ja erilaisia piirteitä eri osapuolten näkemyksissä
- kyky kuunnella toista osapuolta
- tarkentavien kysymysten esittäminen
- rohkeus osallistua, ottaa kantaa ja puolustaa sitä
Negatiivisia prosessikriteerejä ovat:
- asian vierestä puhuminen, irrelevantit toteamukset
- virheellinen ja epälooginen päättelytapa
- vetäytyminen ja osallistumattomuus
- heikko keskittyminen tilanteeseen
- muiden keskeyttäminen
- tilanteen monopolisointi ja dominointi
- henkilökohtainen hyökkäys
Tuomariston tehtävänä on pohtia mm. seuraavia kysymyksiä:
- Miten väittelijä on rakentanut kokonaisuuden?
- Miten väittelijä on ymmärtänyt aiheen ja määritellyt siihen liittyvät keskeiset käsitteet?
- Kuinka monipuolisesti väittelijä on perustellut kantaansa?
- Ovatko perustelut olleet tosia vai keksittyjä?
- Ovatko esitetyt perustelut olleet olennaisia?
- Kuinka luova väittelijä on ollut?
- Miten väittelijä on ottanut huomioon toisten väittelijöiden perustelut?
- Miten väittelijä on suhtautunut yleisöön?
- Miten väittelijä on osannut käyttää hyväkseen eleitä, ilmeitä ja ääntään eli onko esitys ollut luontevaa?
- Kuinka hyvin väittelijä on noudattanut väittelyn pelisääntöjä: ollut keskeyttämättä muita, pysynyt aikataulussa jne.?
Harjoitustehtävä 3: Kirjalliset vastineet (vaihtoehtoinen väittelyn kanssa)
Etsi lehtiartikkeli/mielipidekirjoitus, joka käsittelee inkluusiota joko koulussa tai muussa ympäristössä. Kirjoita kaksi lyhyttä vastinetta lehtijutulle, maksimi pituus on enintään 300 sanaa/vastine. Toisessa vastineessa puollat lehtijutun kantaa ja toisessa vastineessa argumentoit lehtijutun näkökulmaa vastaan. Perustele näkökulmasi huolella luennoilla ja kurssilla oppimistasi perusteista tai aiemman oppimasi perusteella. Lähdeviitteet ja lähdeluettelo merkitään tieteellisen esseen tapaan. Tehtävä on yksilötyö ja se palautetaan Moodlen palautuslinkin kautta. Tehtävät arvioi yliopisto-opettaja Lilja Aikio asteikolla hyväksytty–täydennettävä.



