Suoritustapa

So­si­aa­lis­e­mo­ti­o­naa­li­sen ke­hi­tyk­sen ja käyt­täy­ty­mi­sen tu­ke­mi­nen -opin­to­jak­son opis­ke­lu koos­tuu seu­raa­vis­ta osa­suo­ri­tuk­sis­ta:

• op­pi­mis­päi­vä­kir­ja lu­en­to­tal­len­teis­ta
• kir­jal­li­suu­teen pe­reh­ty­mi­nen, kir­jal­li­suus­re­fe­raat­ti sekä alus­tus ja osal­lis­tu­mi­nen ver­kos­sa to­teu­tet­ta­vaan luku­pii­ri­työs­ken­te­lyyn ja kir­jal­li­suus­e­si­tys­ten val­mis­te­luun ja esit­tä­mi­seen. Luku­pii­ris­sä jo­kai­nen pi­tää alus­tuk­sen va­lit­se­mas­taan kir­jas­ta, jon­ka jäl­keen luku­pii­ris­sä käy­dään yh­tei­nen kes­kus­te­lu kir­jan tee­mo­jen ja sen he­rät­tä­mien aja­tus­ten poh­jal­ta. Luku­pii­ri­työs­ken­te­lyn jäl­keen luku­pii­rit val­mis­te­le­vat oma­toi­mi­ses­ti kir­jal­li­suus­e­si­tyk­sen muil­le luku­pii­reil­le esi­tet­tä­väk­si.

Opin­to­jak­son teh­tä­vät ar­vi­oi­daan as­tei­kol­la hy­väk­syt­ty–täy­den­net­tä­vä ja opin­to­jak­son suo­ri­tus edel­lyt­tää kaik­kien teh­tä­vien hy­väk­syt­tyä suo­ri­tus­ta. Tuu­to­ri Satu Jär­vi­nen ar­vi­oi re­fe­raa­tin ja luku­pii­ri­työs­ken­te­lyn, KT, yli­o­pis­ton­leh­to­ri Min­na Saa­ri­nen ar­vi­oi op­pi­mis­päi­vä­kir­jat.

Oppimispäiväkirja

Op­pi­mis­päi­vä­kir­ja teh­dään pari- tai yk­si­lö­työ­nä lu­en­to­tal­len­teis­ta ja di­ois­ta opi­tun poh­jal­ta. Jos käy­tät teh­tä­väs­sä lu­en­to­ma­te­ri­aa­lin ohel­la mui­ta läh­tei­tä, mer­kit­se käyt­tä­mä­si läh­teet teks­tiin läh­de­viit­tein ja lai­ta teh­tä­vän lop­puun läh­de­lu­et­te­lo. Op­pi­mis­päi­vä­kir­jan laa­juus on 10–12 si­vua (jo­hon ei las­ke­ta kan­si­leh­teä ja si­säl­lys­tä). Op­pi­mis­päi­vä­kir­jas­sa tuot esil­le ja mää­rit­te­let lu­en­non kes­kei­set kä­sit­teet ja asi­at sekä poh­dit nii­tä oman ko­ke­muk­se­si ja aja­tus­te­si poh­jal­ta esi­mer­kik­si var­hais­kas­va­tuk­sen, pe­rus­o­pe­tuk­sen tai las­ten­suo­je­lun näkö­kul­mas­ta. Pää­tä op­pi­mis­päi­vä­kir­ja yh­teen­ve­toon ja ar­vi­oi myös omaa op­pi­mis­ta­si. Tee kan­si­leh­ti yleis­ten es­seen kir­joi­tus­oh­jei­den mu­kaan ja lai­ta kan­si­leh­teen nimi/ni­met ja säh­kö­pos­ti­o­soit­teet. Pa­lau­ta mie­lee­si myös op­pi­mis­päi­vä­kir­jan ylei­set oh­jeet Opis­ke­li­jan yleis­op­paas­ta.

Op­pi­mis­päi­vä­kir­jan kir­joit­ta­mi­nen on hyvä aloit­taa heti kurs­sin alus­sa. Lu­en­to­tal­len­tei­ta kuun­nel­les­sa on suo­si­tel­ta­vaa teh­dä muis­tiin­pa­no­ja vaik­ka­pa rans­ka­lai­sin vii­voin, jot­ta omat lu­en­to­jen ai­ka­na he­rän­neet aja­tuk­set muis­tu­vat mie­leen jäl­ki­kä­teen. Op­pi­mis­päi­vä­kir­ja on ref­lek­toi­va ja poh­dis­ke­le­va ko­ko­nai­suus lu­en­to­jen si­säl­löis­tä sekä omas­ta op­pi­mi­ses­ta esi­mer­kik­si seu­raa­vien ky­sy­mys­ten avul­la:

• Mitä asi­oi­ta opin? Ker­ro­taan omin sa­noin kes­kei­set opi­tut asi­at. Kaik­kia lu­en­noil­la ol­lei­ta asi­oi­ta ei tar­vit­se ot­taa esil­le, vaan voi kes­kit­tyä olen­nai­siin. Ei ole tar­koi­tuk­sen­mu­kais­ta suo­raan re­fe­roi­da, vaan ra­ken­taa oma nä­ke­mys asi­as­ta.
• Mikä jäi epä­sel­väk­si? Tä­män ky­sy­myk­sen koh­dal­la jou­tuu en­sim­mäis­tä ky­sy­mys­tä sy­väl­li­sem­min poh­ti­maan lu­en­noil­la esil­le tul­lei­ta asi­oi­ta ja miet­ti­mään, onko ym­mär­tä­nyt oi­kein tai onko jo­kin asia jää­nyt epä­sel­väk­si.
• Mitä poh­din ja mitä op­pi­ma­ni tie­to mer­kit­see it­sel­le­ni? Tä­hän ky­sy­myk­seen vas­taa­mi­nen täh­tää sii­hen, että kurs­sil­la kä­si­tel­lyt asi­at muo­dos­tu­vat osak­si omaa kä­si­tys- ja mer­ki­tys­jär­jes­tel­mää. Täl­löin tie­to ei jää ir­ral­li­sek­si ja ulko­koh­tai­sek­si.

Op­pi­mis­päi­vä­kir­ja ar­vi­oi­daan as­tei­kol­la hy­väk­syt­ty–täy­den­net­tä­vä. Ta­voit­tee­na on op­pia esit­tä­mään asi­oi­ta omin sa­noin, yh­dis­te­le­mään kurs­sil­la opit­tua ai­em­min opit­tuun ja sitä kaut­ta op­pia so­vel­ta­maan, ana­ly­soi­maan ja ar­vi­oi­maan tie­toa. Osoi­ta teh­tä­väs­sä, että tie­dät, ym­mär­rät, ky­ke­net käyt­tä­mään (so­vel­ta­maan) op­pi­maa­si, löy­tä­mään olen­nai­set asi­at, luo­maan aja­tuk­sia ja ko­ko­nai­suuk­sia etkä vain tois­ta kuu­le­maa­si, sekä ky­ke­net ar­vi­oi­maan kurs­sil­la esi­tet­tyä tie­toa, me­net­te­ly­ta­po­ja ja rat­kai­su­ja aja­tel­len opet­ta­jan työ­tä.

Tie­to. Näy­tä, että tie­dät.
Ym­mär­rys. Näy­tä, että ym­mär­rät.
So­vel­lus. Näy­tä, että pys­tyt käyt­tä­mään op­pi­maa­si.
Ana­lyy­si. Näy­tä, että pys­tyt löy­tä­mään olen­nai­set asi­at.
Syn­tee­si. Näy­tä, että pys­tyt luo­maan aja­tuk­sia ja ko­ko­nai­suuk­sia.
Ar­vi­oin­ti. Näy­tä, että pys­tyt ar­vi­oi­maan ide­oi­ta, tie­toa, me­net­te­ly­jä ja rat­kai­su­ja.

Kirjallisuusreferaatti ja osallistuminen lukupiiriin

VAI­HE 1: Kir­jal­li­suus­re­fe­raat­ti

Jo­kai­nen opis­ke­li­ja te­kee yk­si­lö­työ­nä ly­hy­en kir­jal­li­suus­re­fe­raa­tin (pi­tuus noin 2 si­vua) yh­des­tä opin­to­jak­son kir­jal­li­suus­lis­tan kir­jas­ta. Re­fe­raa­tin näkö­kul­man voi päät­tää itse, mut­ta työn tu­lee pe­rus­tua opin­to­jak­son ope­tus­suun­ni­tel­mas­sa mää­ri­tel­tyi­hin si­säl­töi­hin. Luku­pii­ri jär­jes­te­tään verk­ko-opin­nois­sa verk­ko­työs­ken­te­ly­nä Zoo­mis­sa ja re­fe­raat­ti tu­lee pa­laut­taa en­nen sitä Mood­les­sa ole­van pa­lau­tus­lin­kin kaut­ta.

Mikä on referaatti?

”Re­fe­raat­ti on min­kä ta­han­sa kir­jal­li­sen tai suul­li­sen esi­tyk­sen ly­hen­nel­mä. Re­fe­roi­ja se­los­taa jon­kun toi­sen esi­tys­tä – jos­kus myös omaan­sa. Re­fe­raat­ti on si­säl­löl­tään ja muo­dol­taan tii­vis­tel­mää väl­jem­pi ja sitä laa­jem­pi. Re­fe­raat­te­ja ovat esi­mer­kik­si ra­di­on ja tele­vi­si­on uu­ti­set. Vaik­ka re­fe­raat­ti edel­lyt­tää se­los­ta­vaa otet­ta, se ei ole yhtä va­paa­muo­toi­nen kuin se­los­tus. ”

• Poi­mi kir­jas­ta pää­koh­dat, oi­val­luk­set, tu­lok­set ja nii­den pe­rus­te­lut

”Re­fe­roi­ja tar­jo­aa vas­taan­ot­ta­jal­le alku­pe­räis­teks­tin uu­des­sa muo­dos­sa, ly­hen­net­ty­nä. Re­fe­roi­ja ei saa ujut­taa re­fe­raat­tiin omia mie­li­pi­tei­tään eikä pää­tel­mi­ään. Re­fe­raa­tis­sa esi­te­tään vain tosi­a­si­oi­ta. Sub­jek­tii­vi­set kan­nan­otot – ”kir­joit­ta­ja väit­tää”, ”kir­joit­ta­ja luu­lee”, ”kir­joit­ta­ja to­te­aa ai­van oi­kein”, – ei­vät sovi re­fe­raat­tiin. Neut­raa­le­ja sa­non­to­ja ovat esim. sel­lai­set kuin ”kir­joit­ta­ja to­te­aa” ja ”kir­joit­ta­ja sa­noo”.

Re­fe­raat­tiin tu­lee liit­tää ot­sa­ke, jos­ta käy ilmi, että ky­sees­sä on re­fe­raat­ti: esim. Re­fe­raat­ti te­ok­ses­ta…Ni­mi­öön, teks­tin ylä­o­saan, on mer­kit­tä­vä re­fe­roi­jan nimi, kou­lu­tus­oh­jel­ma, päi­vä­mää­rä ja opis­ke­lu­paik­ka. Va­li­tun te­ok­sen re­fe­roin­nin voi teh­dä il­man vii­te­mer­kin­tö­jä, ku­ten on re­fe­raa­teil­le tyy­pil­lis­tä.

”Re­fe­raa­tin tar­koi­tus on sääs­tää lu­ki­jan tai kuu­li­jan ai­kaa. Niin­pä re­fe­raat­ti on ra­ken­net­ta­va sekä kie­lel­li­ses­ti että tek­ni­ses­ti mah­dol­li­sim­man hel­pos­ti omak­sut­ta­vak­si. Il­mai­sus­sa on väl­tet­tä­vä la­veut­ta, mut­ta lu­et­ta­vuut­ta ei sil­ti saa hei­ken­tää ylen­mää­räi­sel­lä tii­viy­del­lä. Epä­ha­vain­nol­lis­ta abst­rak­ti­suut­ta on väl­tet­tä­vä, sa­moin pyö­rei­tä yleis­tyk­siä. Ei pidä kir­joit­taa säh­kö­sa­no­ma­tyy­liin eikä käyt­tää ly­hen­tei­tä enem­män kuin asia­proo­sas­sa yleen­sä. Sen si­jaan voi­daan käyt­tää ha­vain­nol­lis­ta­via por­ras­tuk­sia ja ryh­mit­te­ly­jä sekä väli­ot­si­koi­ta­kin. ”

• Kir­joi­ta sel­ke­äs­ti ja hy­väl­lä suo­men kie­lel­lä, täy­del­li­siä virk­kei­tä, jot­ka muo­toi­let itse.
• Älä käy­tä si­taat­te­ja.

”Lue läh­tö­teks­ti huo­lel­li­ses­ti. Kir­joi­ta sii­tä re­fe­raat­ti omin sa­noin muis­tel­len lu­ke­maa­si. Tar­kas­ta sit­ten yk­si­tyis­koh­dat alku­teks­tis­tä ja muo­toi­le ne omaan teks­tii­si so­pi­vik­si. Kor­jaa lo­puk­si kie­li­asu. Re­fe­raat­ti ei saa olla pelk­kä lu­et­te­lo. Tar­vit­ta­es­sa voi pe­rus­tel­lus­ti käyt­tää lu­e­tel­mia tai nu­me­roin­tia, mut­ta re­fe­raa­tin ei pi­täi­si ra­ken­tua täl­lai­sen va­raan.”

Läh­de: Kir­joit­ta­jan ABC-kort­ti.

Kir­jal­li­suus:

Lu­en­noit­si­jan an­ta­mat te­ok­set ja muu ma­te­ri­aa­li. Huom! Va­lit­se kir­ja, jota et ole en­nen lu­ke­nut.

1. Ah­to­la, A-R. (toim.) 2016. Psyyk­ki­nen hy­vin­voin­ti ja op­pi­mi­nen. Jy­väs­kylä: PS-Kus­tan­nus.
2. Avo­la, P. & Pen­ti­käi­nen, V. 2022. Ku­kois­ta­va kas­va­tus.Po­si­tii­vi­sen pe­da­go­gii­kan ja laa­ja-alai­sen hy­vin­voin­ti­o­pe­tuk­sen käsi­kir­ja. BEE­hap­py pub­lis­hing.
3. Aro, T. & Laak­so, M-L. (toim.) 2011tai uu­dem­pi. Taa­pe­ros­ta tai­ta­vak­si toi­mi­jak­si. Itse­sää­te­ly­tai­to­jen ke­hi­tys ja tu­ke­mi­nen. Jy­väs­kylä: NMI.
4. Bec­ker- Weid­man, A. & Shell, D. (toim.) 2008. Auta las­ta kiin­ty­mään. Vuo­ro­vai­kut­tei­nen ke­hi­tys­psy­ko­te­ra­pia trau­ma­pe­räi­sen kiin­ty­mys­häi­ri­ön hoi­dos­sa. PT-Kus­tan­nus.
5. Gree­ne, R.W. 2009. Kou­lun huk­kaa­mat lap­set.Finn Lec­tu­ra.
6. Gree­ne, R.W. 2006. Tu­lis­tu­va lap­si. Finn Lec­tu­ra.
7. Hug­hes, D. A. 2011. Kiin­ty­mys­kes­kei­nen van­hem­muus. Toi­mi­vuut­ta kas­va­tuk­seen. PT-Kus­tan­nus.
8. Hur­me, K. & Kyl­lö­nen, T. 2014. Tur­vas­sa! Vah­vis­ta lap­sen tur­val­li­suu­den tun­net­ta ja va­rau­du vaa­ra­ti­lan­tei­siin. PS-Kus­tan­nus.
9. Hur­tig, J. & Lep­pä­nen, M. (2012). Mai­jan ta­ri­na. Lap­sen sek­su­aa­li­nen hy­väk­si­käyt­tö yk­si­lön ja yh­tei­sön trau­ma­na. Kir­ja­paja.
10. Junt­ti­la, N. 2015. Ka­ve­rei­ta nol­la. Las­ten ja nuor­ten yk­si­näi­syys. Tam­mi.
11. Junt­ti­la, N. 2017. Kai­ken kes­kel­lä yk­sin. Ai­kuis­ten yk­si­näi­syy­des­tä. Tam­mi.
12. Junt­ti­la,N. 2022. Yk­si­näi­syy­den mo­net kas­vot. Tam­mi.
13. Jääs­ki­nen, A-M. 2017. Mitä sä ra­geet? Tun­teet si­ka­no­los­ta sai­raan siis­tiin. Las­ten Kes­kus.
14. Jääs­ki­nen, A-M. & Pel­li­ci­o­ni, S. 2020. Mitä sä ra­geet? Lap­sen ja nuo­ren tun­ne­tai­to­jen tu­ke­mi­nen. Las­ten Kes­kus.
15. Kä­hä­ri, N. 2017. Sil­ta su­mus­ta va­loon — Lap­sen sek­su­aa­li­nen hy­väk­si­käyt­tö ja sii­tä sel­viy­ty­mi­nen. Art Hou­se.
16. Kön­gäs, M. 2019. Tun­ne­äly var­hais­kas­va­tuk­ses­sa. Jy­väs­kylä: PS-kus­tan­nus.
17. Laak­so­nen, V. 2022. Ka­ve­ri­tai­dot var­hais­kas­va­tuk­ses­sa. PS-Kus­tan­nus.
18. Les­ki­sen­oja, E. 2017. Po­si­tii­vi­sen pe­da­go­gii­kan työ­kalu­pak­ki. PS-Kus­tan­nus.
19. Les­ki­sen­oja, E. 2019. Po­si­tii­vi­nen pe­da­go­giik­ka var­hais­kas­va­tuk­ses­sa. PS-Kus­tan­nus.
20. Les­ki­sen­oja, E. & Sand­berg, E. 2019. Po­si­tii­vi­nen pe­da­go­giik­ka ja nuor­ten hy­vin­voin­ti. Tam­mi.
21. Uusi­talo-Mal­mi­vaa­ra, L. (toim.). 2014. Po­si­tii­vi­sen psy­ko­lo­gi­an voi­ma. PS-Kus­tan­nus.
22. Ma­ti­lai­nen, M. & Puus­ti­nen, M. 2021. Malt­ti ja Sin­ni. Har­joit­tei­ta itse­sää­te­ly­tai­to­jen op­pi­mi­seen. PS-Kus­tan­nus.
23. Fur­man, B. 2016. Muk­su­opin lu­mous. Ly­hyt­te­ra­pi­ain­si­tuut­ti.
24. Nur­mi, P. (toim.) 2013. Lap­sen ja nuo­ren viha. PS-Kus­tan­nus.
25. Fur­man, B. 2022. Per­ho­sia vat­sas­sa. Apua pel­koi­hin, pa­niik­kiin ja ah­dis­tuk­seen. Ly­hy­te­ra­pi­ains­ti­tuut­ti.
26. Pes­si, A. ym. 2017. Myö­tä­tun­non mul­lis­ta­va voi­ma. Jy­väs­kylä: PS-kus­tan­nus.
27. Poi­ju­la, S. 2016. Lap­si ja krii­si. Sel­viy­ty­mi­sen tu­ke­mi­nen. Hel­sin­ki: Kir­ja­paja.
28. Poi­ju­la, S. 2020. Re­si­liens­si. Muu­tos­ten koh­taa­mi­sen tai­to. Kir­ja­paja.
29. Puu­ra, K. 2019. Näin kas­va­tat lap­ses­ta­si mu­ka­van ai­kui­sen. WSOY.
30. Pöy­hö­nen, V. 2021. Noi­dan­ke­häs­tä pois. Voi­ko kou­lu­kiu­saa­mi­sen kier­teen kat­kais­ta. Tam­mi.
31. Repo, L. 2013. Pie­net lap­set ja kiu­saa­mi­sen eh­käi­sy. PS-Kus­tan­nus.
32. Rii­ho­nen, R. 2020. Kuin­ka kiuk­ku ke­sy­te­tään? Las­ten ag­gres­si­o­kas­va­tus. Jy­väs­kylä: PS-kus­tan­nus.
33. Ro­sen­berg, M. B. 2019. Ra­ken­ta­va ja myö­tä­e­lä­vä vuo­ro­vai­ku­tus. Hel­sin­ki: Vii­sas Elä­mä.
34. Sai­nio, T. ym. 2020. Näin tuet lap­sen itse­sää­te­lyä. Jy­väs­kylä: PS-kus­tan­nus.
35. Sa­ja­nie­mi, N. ym. 2015. Stres­sin sää­te­ly. Ke­hi­tyk­sen, vuo­ro­vai­ku­tuk­sen ja op­pi­mi­sen ydin. PS-Kus­tan­nus.
36. Sink­ko­nen, J. & Kal­land, M. 2011. Var­hais­lap­suu­den tun­ne­si­teet ja nii­den suo­je­le­mi­nen. WSOYp­ro.
37. Kuop­pa­mäki, V. 2022. Sun poi­ka kävi tääl­lä. Kus­tan­nus­o­sa­ke­yh­tiö Teos.
38. Su­te­la, K. 2022. Nä­ky­väk­si te­ke­mi­sen tai­to. Pe­da­go­gi­nen koh­taa­mi­nen ope­tuk­ses­sa. PS-Kus­tan­nus.
39. Ta­la­la, M. 2019. Psyyk­ki­ses­ti oi­rei­le­va op­pi­las. Jy­väs­kylä: PS-kus­tan­nus.
40. Tro­gen, T. 2022. Lem­pe­än kas­vat­ta­jan opas. Ai­kui­sen itse­sää­te­ly ja itse­myö­tä­tun­to. PS-Kus­tan­nus.
41. Turk­ka, H. & Saar­holm, J. 2021. Las­ten ja nuor­ten konf­lik­tit. Opas haas­ta­vien ris­ti­rii­to­jen rat­kai­se­mi­seen. PS-Kus­tan­nus.
42. Webs­ter-Strat­ton, C. 2010. Ih­meel­li­set vuo­det. On­gel­man­rat­kai­su­opas 2-8-vuo­ti­ai­den las­ten van­hem­mil­le.
43. Webs­ter-Strat­ton, C. 2011. Kuin­ka edis­tää so­si­aa­li­sia ja emo­ti­o­naa­li­sia tai­to­ja. Pro­fa­mi.

VAI­HE 2: Luku­pii­ri­työs­ken­te­ly

Luku­pii­ri on 3–5 opis­ke­li­jan pien­ryh­mä. Luku­pii­ri­työs­ken­te­ly on yh­teis­toi­min­nal­lis­ta oman osaa­mi­sen ja­ka­mis­ta ja toi­sil­ta op­pi­mis­ta. Luku­pii­ri mah­dol­lis­taa oma­koh­tai­sen op­pi­mi­sen sy­ven­tä­mi­sen kes­kus­te­lun avul­la. Jo­kai­sen ryh­män jä­se­nen ak­tii­vi­nen osal­lis­tu­mi­nen on edel­ly­tyk­se­nä työs­ken­te­lyn on­nis­tu­mi­sel­le. Luku­pii­ri­työs­ken­te­ly to­teu­te­taan tuu­to­rin joh­dol­la etä­o­pe­tuk­se­na Zoo­mis­sa.

Luku­pii­ris­sä jo­kai­nen esit­te­lee oman kir­jan­sa muil­le ryh­mä­läi­sil­le. Alus­tuk­sen pi­tuus on noin 20 mi­nuut­tia/kir­ja, jon­ka jäl­keen va­ra­taan ai­kaan yh­tei­sel­le kes­kus­te­lul­le ja aja­tus­ten vaih­dol­le. Näin jo­kai­nen osal­lis­tu­ja kuu­lee ja saa tie­toa myös muis­ta kuin itse lu­e­tus­ta kir­jas­ta. Alus­tuk­sen tu­ek­si on suo­si­tel­ta­vaa laa­tia ly­hyt dia­e­si­tys. HUOM! Luku­pii­ris­sä tar­vit­set tie­to­ko­neen, jol­la pys­tyt osal­lis­tu­maan ryh­män kes­kus­te­luun pu­hu­mal­la ja mui­ta kuun­te­le­mal­la.

Luku­pii­rin lo­puk­si ar­vi­oi­daan ja poh­di­taan sekä op­pi­mis­ko­ke­muk­sia että ryh­män työs­ken­te­lyä. Ryh­mäs­sä voi­daan poh­tia esi­mer­kik­si seu­raa­via ky­sy­myk­siä:

• Mi­ten ryh­mä­läis­ten val­mis­tau­tu­mi­nen su­jui?
• Mikä luku­pii­ri­työs­ken­te­lys­sä ko­et­tiin an­toi­sim­pa­na ja mik­si?
• Mitä haas­tei­ta työs­ken­te­lys­sä il­me­ni ja mik­si?
• Mitä opim­me?
• Mit­kä si­säl­löl­li­set asi­at jäi­vät epä­sel­vik­si, joi­hin tar­vit­si­sit lisä­va­lais­tus­ta?
• Mi­ten ja mil­loin ryh­mä jat­kaa kir­jal­li­suus­e­si­tyk­sen te­ke­mis­tä?