Opiskelijalle

Kas­va­tus­psy­ko­lo­gia tut­kii ih­mi­sen psyyk­kis­tä ke­hi­tys­tä ja kas­vua sekä kas­vun oh­jauk­sen psy­ko­lo­gi­sia edel­ly­tyk­siä. Psy­ko­lo­gi­an näkö­kul­mas­ta tar­kas­te­lun koh­tee­na on se, mi­ten ih­mi­sen kas­vu ja ke­hi­tys ta­pah­tu­vat. Kas­va­tus­tie­teel­li­ses­ti kiin­nos­ta­vaa on se, mi­ten ih­mi­sen ke­hi­tyk­seen ja kas­vuun voi­daan tie­toi­ses­ti vai­kut­taa.  Kas­va­tus­psy­ko­lo­gi­an ta­voit­tee­na on tut­kia ja se­lit­tää yk­si­lön psyyk­kis­ten ra­ken­tei­den muo­dos­tu­mis­ta ja lain­a­lai­suuk­sia kas­va­tus­ta­pah­tu­mas­sa. Li­säk­si sen tar­koi­tuk­se­na on tuot­taa tie­toa kas­va­tuk­sen mah­dol­li­suuk­sis­ta. Kas­vaak­seen ih­mi­sek­si ih­mi­nen tar­vit­see toi­sia ih­mi­siä. Niin­pä yk­si­lön ke­hi­tys­tä ja kas­vua tar­kas­tel­laan opin­to­jak­sol­la eri kon­teks­tien ja ym­pä­ris­tö­jen näkö­kul­mis­ta.

Pit­käl­le ai­kui­suu­teen van­hem­mat ja per­he ovat ih­mi­sen ke­hi­tyk­sen ja kas­va­mi­sen kes­kei­sin kon­teks­ti. Vä­hi­tel­len lap­sen vart­tu­es­sa mu­kaan tu­lee mui­ta kas­vuun ja ke­hi­tyk­seen vai­kut­ta­via ta­ho­ja: var­hais­kas­va­tus, esi­o­pe­tus, kou­lu eri muo­dois­saan, työ­e­lä­mä. Näil­lä kai­kil­la on vai­ku­tuk­sen­sa ih­mi­seen sen ohel­la, että ih­mi­sen omat hen­ki­lö­koh­tai­set omi­nai­suu­det, pe­ri­mä, per­soo­nal­li­suus ja luon­teen­piir­teet ovat myö­tä­vai­kut­ta­mas­sa kas­vuun ja ke­hi­tyk­seen. Jo­kai­nen meis­tä on pe­ri­män ja ym­pä­ris­tön yh­teis­vai­ku­tuk­sen ”tu­los­ta”. Vai onko? Sii­tä voim­me ot­taa sel­vää al­ka­val­la opin­to­jak­sol­la.

Jak­sol­la pa­neu­du­taan ih­mi­sen ke­hi­tyk­sen ja kas­vun lain­a­lai­suuk­siin elä­män eri vai­heis­sa. Ke­hi­tys­tä tar­kas­tel­laan eri­lais­ten te­o­ri­oi­den ja tut­ki­mus­ten näkö­kul­mas­ta. Tar­koi­tuk­se­na ei ole kui­ten­kaan kaa­taa pel­käs­tään val­mis­ta tie­toa: on hyvä op­pia ky­seen­a­lais­ta­maan, poh­ti­maan asi­oi­ta ja il­mi­öi­tä kriit­ti­ses­ti ja tuot­ta­maan yh­des­sä uu­sia näkö­kul­mia ja aja­tuk­sia. Opin­to­jak­sol­la työs­ken­te­ly on si­ten pit­käl­le tut­ki­mal­la op­pi­mis­ta. Fried­rich Fröbelin mu­kaan ih­mi­sen kas­vus­sa on py­rit­tä­vä ke­hit­tä­mään kät­tä, pää­tä ja sy­dän­tä. Kos­ka ih­mi­sen kas­vu ja ke­hi­tys ei­vät pää­ty kos­kaan, tar­vit­sem­me näi­tä kaik­kia omas­sa op­pi­mi­ses­sam­me. Käsi on käy­tän­tö ja ko­ke­muk­set, pää ajat­te­lu ja tie­teel­li­nen tie­to, ja sy­dän omat tun­teet ja tun­nel­mat. Op­pi­mi­nen ta­pah­tuu so­si­aa­li­ses­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa, ja asi­an­tun­ti­juut­ta ra­ken­ne­taan so­si­aa­li­ses­ti. So­si­aa­li­sen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen ja op­pi­mi­sen kon­teks­ti­na täl­lä kurs­sil­la toi­mi­vat opin­to­ryh­mä, lu­en­not, op­paat, ten­tit ja verk­ko-op­pi­mis­ym­pä­ris­tö.

Opim­me ih­mi­ses­tä, mut­ta opim­me myös it­ses­täm­me! In­nos­ta­vaa tut­ki­mus­mat­kaa toi­vot­ta­en

Ma­ri­ta Neitola
yli­o­pis­to-opet­ta­ja, KT

Mi­kään ei ole muut­tu­nut pait­si asen­tee­ni.
Kaik­ki on siis muut­tu­nut.

–Anthony De Mello–