Tutkimusmenetelmäkohtaisia ohjeita
Valmiit dokumenttiaineistot
Kasvatustieteellisessä tutkimuksessa yhden keskeisen tutkimusaineistoryhmän muodostavat valmiit dokumenttiaineistot. Aina ei tarvitse kerätä aineistoa alusta lähtien itse esimerkiksi haastattelun avulla (= tutkimuksen synnyttämä aineisto), vaan tutkimuksen kohteena oleva tieto on jo olemassa jossakin. Tämänkaltaisia aineistoja kutsutaan luonnollisiksi aineistoiksi, ne ovat siis olemassa tutkimuksessa riippumatta. Luonnollisia aineistoja ovat kaikki erilaiset, olemassa olevat dokumentit kuten muistiot, rekisterit, arkistot, vuosikertomukset, pöytäkirjat, sähköpostikeskustelut, internet-sivustot ynnä kaikki muut sellaiset, joita instituutiot, yritykset ja yhteisöt ylläpitävät osana normaalia toimintaansa. Myös kirjeet, päiväkirjat, erilaiset viestit ja puheet, blogit, julkiset keskustelufoorumit ja mielipideosastot ovat luonnollista aineistoa. Samoin erilaiset kulttuurintuotokset ja mediahyödykkeet, kuten maalaukset ja valokuvat, elämäkerrat, mainokset, sanomalehdet ja vaikkapa suomalaisen popmusiikin sanoitukset kuuluvat niinikään tähän ryhmään. (Ronkainen, Pehkonen, Lindblom-Ylänne & Paavilainen 2013.)
Lähdekritiikki
Kun dokumentteja käytetään tutkimuksessa, on aina pidettävä mielessä lähdekritiikki. Kaikki aineistot ovat jollain lailla kiinni syntyehdoissaan, mikä vaikuttaa siihen, mistä aineisto voi kertoa. Dokumentit ovat osa niitä kokoavien instituutioiden toimintaa. Niillä on tyypillisesti jokin käyttötarkoitus, niiden laatimisella on jokin funktio. Ne kuuluvat johonkin käyttöyhteisöön tai toimintaan, jonka osia ne ovat. Tutkijan on syytä miettiä ja tunnistaa näitä ”tuotantoehtoja”, jotta hän voi arvioida aineistonsa luotettavuutta tai painottuneisuutta ja sitä, mitä ja mihin hän pystyy käyttämästään aineistosta yleistämään. (Ronkainen ym. 2013.)
Ohjeita aineiston rajaukseen ja analyysiin
Valmiit aineistot -menetelmässä tutkimuskysymys (-kysymykset) määrää aikaväliä ja aineiston määrää. Alussa kannattaa miettiä alustavat tutkimuskysymykset, jotka sitten täsmentyvät aineistoon tutustuttaessa. Tutkimuskysymyksiä voi joutua ja saa muuttaa pitkin matkan ja aineisto itsekin tässä menetelmässä ohjaa jo tehtyjä valintoja. Tämänkokoisessa harjoitustyössä tutkimuskysymyksiä ei kannata olla liian monta, sopiva määrä on 1–3. Muotoile sellaiset tutkimuskysymykset, joihin ei voi vastata kyllä/ei (tyypillisesti käytettyjä hyviä ovat esimerkiksi: Miten, millaisia, mitkä tekijät…). Tutkimuskysymykset muotoillaan siten, että aineisto todella voi antaa niihin vastauksen ja varotaan yrittämästä tehdä liian suoria kausaalisuuspäätelmiä eli tutkia esimerkiksi sellaisten asioiden toisiinsa liittyvyyttä, jota aineistosta ei voida lukea.
Ole kriittinen aineiston suhteen ja mieti sen sopivuus tutkimusaineistoksi. Jos aluksi valittu aineiston määrä osoittautuu liian pieneksi tai suureksi, tehtyjä valintoja voi tarkistaa ja tarpeen mukaan aineiston määrää ja aikaväliä voi rajata tai laajentaa. Minimimäärää on vaikea sanoa eli kuinka monta aikaisempaa tutkimusta, artikkelia, lehteä, videota tms. tulisi käyttää. Yleensä kuitenkin yksi aineistolaji riittää kohteeksi tässä harjoitustyössä. Tärkeintä on, että omat tutkimuskysymykset kohtaavat aineiston tarkoituksenmukaisella tavalla. Aineiston aikaväli voi vaihdella paljonkin. Esimerkiksi lehtien kohdalla tarkasteluajanjakso voi olla 10 vuotta, mutta toisaalta voidaan aineistosta ja aiheesta riippuen ottaa vaikka yksi vuosi yhdeltä vuosikymmeneltä ja toinen vuosi toiselta vuosikymmeneltä, kolmas kolmannelta ja vertailla niitä keskenään. Otanta kannattaa miettiä huolella, sen on oltava perusteltavissa oleva, harkittu ja systemaattinen.
Oman tutkimusaineiston eli sen, mistä tulokset etsitään, pitää olla eri kuin teoriataustassa käytettävä lähde/lähteet. Kun valmista aineistoa käytetään tutkimusaineistona, on erityisen tärkeä saada tutkimusasetelma tutkimukselliseksi erotuksena referoinnista eli siitä, että vain kertoo eli esittelee aikaisemman tiedon uudestaan. Tähän auttaa tarkkaan mietitty tutkimuskysymys sekä aineiston tarkoituksenmukainen analyysi. Analyysitapoja on monia kuten muissakin menetelmissä. Aineiston analyysissä kerätystä aineistosta haetaan vastauksia tutkimuskysymyksiin. Laadullisessa analysoinnissa ryhdytään tekemään erityyppisiä sisällönanalyysejä/sisällönerittelyjä, usein esimerkiksi teemoittelu ja/tai luokittelu ovat käyttökelpoisia vaihtoehtoja. Laadullisen tutkimuksen analyysistä löydät lisätietoa esimerkiksi Tuomen ja Sarajärven (2009 tai 2018) kirjasta Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.

Kuva: Pixnio.

Kuva: Pixnio.

Kuva: Pixnio.

Kuva: Pixnio.

Kuva: Pixnio.
Haastattelu
Tutkimusharjoitus koostuu tutkimussuunnitelman tekemisestä ja pienen teemahaastattelututkimuksen toteuttamisesta ja sen raportoinnista. Tutkimussuunnitelmassa ja -harjoituksessa kannattaa käyttää luentojen lisäksi apuna tutkimusmenetelmäkirjallisuutta (esim. Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2015. Tutki ja kirjoita; Hirsjärvi & Hurme 2014. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö.)
Haastattelututkimuksen tekeminen aloitetaan tutkimussuunnitelman laatimisella. Aluksi valitaan aihe ja rajataan se. Ota huomioon tämän harjoitustyön yhteydessä, että aiheen tulee soveltua kasvatustieteelliseen haastattelututkimukseen. Seuraavassa vaiheessa tutustutaan aiheesta tehtyihin aikaisempiin tutkimuksiin. Samalla voidaan valita ja selkiyttää tutkimuksen peruskäsitteitä. Aikaisempien tutkimuksien ja/tai tieteellisten käsitteiden avulla on mahdollista laatia tutkimukselle viitekehys. Tässä harjoituksessa viitekehyksen laatimisessa käytetään vähintään yhtä aikaisempaa tutkimusta. Aikaisemmat tutkimukset toimivat apuvälineinä, kun täsmennetään tutkimuksen tutkimuskysymykset. Tutkimuskysymyksistä voidaan tutkimus- ja menetelmäkirjallisuudessa käyttää nimitystä tutkimusongelmat tai tutkimustehtävä. (Ks. Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2015).
Seuraavaksi tutkimuksen tekeminen etenee aineistonkeruumenetelmän valintaan. Tässä harjoituksessa aineistonkeruumenetelmänä käytetään teemahaastattelua. Haastateltavien määrä riippuu tavanomaisesti tutkimuksen aiheesta ja tutkimuskysymyksistä, jotka vaikuttavat tutkimuksen kohdejoukkoon. (Tässä harjoitustyössä tätä ei välttämättä voida täysin noudattaa harjoitustyön kuormittavuuden / opintojakson opintopistemäärän vuoksi.) Tässä harjoitustyössä haastatteluja tehdään 2–3 haastattelua / opiskelija. Jos haluat, voit tietenkin haastatella useampaakin henkilöä. Haastateltavien valinnassa käytetään ns. harkinnanvaraista näytettä (ks. Hirsjärvi & Hurme 2014, 59). Ota myös huomioon tiettyjä menetelmän sisältämiä rajoituksia: älä haastattele tuttavaasi tai sukulaistasi. Haastateltavilta pyydetään suostumus tutkimukseen (tutkimusetiikasta ks. esim. Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2015). Lisäksi suunnitellaan tutkittavien informointi (eli tietosuojailmoitus, josta saa ohjeistusta menetelmäohjauksessa ja Moodlealueella olevasta Proseminaari -opiskeluoppaasta.) Haastateltavien lisäksi valitaan haastattelulaji (suosituksena harjoitustyöhön yksilöhaastattelu) sekä suunnitellaan haastattelun sisältö eli valitaan haastattelun teema-alueet ja laaditaan haastattelurunko. (Ks. luennot ja Hirsjärvi & Hurme 2014, 66–67.) Samalla suunnitellaan haastattelun muu käytännön toteuttaminen, esimerkiksi ajat ja paikat (ks. luennot ja Hirsjärvi & Hurme 2014, 78–134). Tutkimussuunnitelman menetelmäosassa kuvataan aineistonkeruumenetelmää ja sitä, miten aineisto käytännössä kerätään; muun muassa kuvataan haastattelun kohdejoukko (haastateltavien määrä, miten valitaan), haastattelulaji, haastattelutyyppi, haastattelun teema-alueet ja niiden perustelut (haastattelurunko ja tietosuojailmoitus laitetaan liitteeksi).
Seuraavaksi tutkimuksessa siirrytään haastattelujen käytännön toteuttamiseen. Käytännön toteuttamisesta saat lisätietoja luennoilla ja menetelmäkirjallisuudesta (Hirsjärvi & Hurme 2014, 78–134.) Kaikki haastattelut nauhoitetaan ja litteroidaan peruslitteroinnin mukaisesti eli kirjoitetaan tekstiksi sanatarkasti puhekieltä noudattaen (tekstistä jätetään pois täytesanat (esim. tota, niinku), toistot, keskenjäävät tavut ja yksittäiset äännähdykset) (https://www.fsd.tuni.fi/aineistonhallinta/fi/tutkittavien-informointi.htm).
Haastatteluaineiston keräämisen jälkeen tutkimusraportin menetelmäosa täydentyy tältä osin. Varsinaisen tutkimusraportin menetelmäosassa kerrotaan, miten haastatteluaineiston keruu toteutettiin. Raportissa kuvataan – kuten tutkimussuunnitelmassa – haastattelun kohdejoukko (haastateltavien määrä, miten valittiin), haastattelulaji, haastattelutyyppi, haastattelun teema-alueet ja niiden perustelut (haastattelurunko laitetaan liitteeksi). Näiden lisäksi raportoidaan haastattelutilanteesta. Myös haastatteluluennon dioista löydät tarkemman listauksen menetelmäluvussa raportoitavista asioista.
Kun haastatteluaineisto on kerätty ja litteroitu, voidaan aloittaa aineiston analyysi. Teemahaastattelut voidaan analysoida monella eri tavalla, esimerkiksi teemoittelemalla teema-alueiden mukaisesti. Valittu analyysimenetelmä ja aineiston analyysi kuvataan menetelmäluvussa. (Koska harjoitustyö keskittyy aineiston hankintamenetelmiin, analyysimenetelmä voi jäädä raportissa maininnan tasolle). Varsinaiset tutkimustulokset raportoidaan Tulokset-luvuissa ja niistä tehdyistä johtopäätöksistä kerrotaan Pohdinta-luvussa. Viimeistään Pohdinta-luvussa on myös diskussio aikaisemman tutkimuksen kanssa. Tässä harjoitustyössä päähuomio on aineistonkeruumenetelmässä, joten tutkimusraportissa esitetyt tulokset ja johtopäätökset voivat olla alustavia. (Lisätietoja aineiston analysoinnista ja haastattelututkimuksen tulosten raportoinnista löydät luennon dioista sekä esim. Ruusuvuori, Nikander & Hyvärinen 2010.) Pohdintaluvun jälkeen kirjoitat vielä metodisen arvioinnin (ks. edellä Tutkimussuunnitelman ja -raportin sisältö) sekä itsearvioinnin.
KUVIO: Teemahaastattelututkimuksen tavanomainen kulku
