Suoritustapa

Kuva: Pixabay

Kuva: Pixabay

Kuva: Pixabay

Kuva: Pixabay

Kuva: Pixabay

Kuva: Pixabay
Erityispedagogiikan perusteet -opintojakso koostuu:
- luennoista (osa tallenteena),
- opintoryhmäkokoontumisista (monimuoto-opinnot, osasuorituksia käsiteltäessä osallistumisvelvollisuus) TAI verkkotyöskentelystä (verkko-opinnot, osallistumisvelvollisuus),
- harjoitustehtävistä (3 kpl): valmisteltu tutustumiskäynti JA casetehtävä ja niiden raportointi opintoryhmässä/verkkotyöskentelyssä SEKÄ
- väittelyharjoitus inkluusiosta opintoryhmässä/verkkotyöskentelyssä TAI inkluusioon liittyvän lehtiartikkelin kirjalliset vastineet puolesta ja vastaan,
- essee yksilö- tai 2–3 opiskelijan ryhmätyönä.
Opintojakson suorittaminen edellyttää osallistumista opintoryhmäkokoontumisiin/verkkotyöskentelyyn tai tarvittaessa korvaavien tehtävien tekemistä. Casetehtävän ja tutustumiskäynnin voi tehdä yksilö-, pari- tai pienryhmätyönä. Molemmissa tehtävissä edellytetään perehtymistä lainsäädäntöön ja sen hyödyntämistä tehtävän sisällössä valitun tutustumiskohteen tai tapausesimerkin mukaan. Opintoryhmän tuutori arvioi ryhmätehtävät asteikolla hyväksytty/täydennettävä.
Essee




Esseen tavoite?
Essee on mahdollisuus syventyä opintojakson laajoista teemoista itseäsi eniten kiinnostavaan aiheeseen. Esseen tarkoituksena on kehittää:
- valmiuksia itsenäiseen tiedonhankintaan ja kriittiseen ajatteluun,
- tieteellisen kirjoittamisen taitoja ja
- kykyä soveltaa erityispedagogiikan näkökulmia valittuun teemaan.
Esseen aihe
- Valitse yksi annetuista esseeaiheista (lista alla). Rajaa näkökulmasi annetun otsikon puitteissa selkeästi ja perustellusti.
- Tarkastele aihetta esimerkiksi tietyn tuen tarpeen, ikäkauden tai ryhmän näkökulmasta (esim. aistivammaiset, tarkkaavuuden pulmat, kielen kehityksen vaikeudet).
- Anna esseellesi oma otsikko, joka kuvastaa tekemääsi rajausta.
Esseeaiheet lv. 2026–2027 (valitse yksi)
- Erityisopettajan rooli erilaisia koulutuspolkuja tukemassa
- Oppijan yksilölliset tarpeet varhaiskasvatuksessa ja peruskoulupolun alussa
- Oppimisen tuki suomalaisessa peruskoulussa 1–9 -luokilla
- Erityispedagogiikkaa toisella asteella ja/tai korkeakoulutuksessa
- Vammaisuus yhteiskunnassa ja koulutuksessa
- Erityispedagogiikka, etiikka ja erilaiset oppijat suomalaisessa koulutusjärjestelmässä
Laajuus ja tekniset ohjeet
- Laajuus: 10–12 sivua varsinaista tekstiä (ei sisällä kansilehteä, sisällysluetteloa, lähdeluetteloa, irsearviointia).
- Essee suoritetaan oman valinnan mukaan yksilötyönä tai 2–3 hengen ryhmässä. Mikäli kirjoitatte esseen ryhmässä esseen, pituus on 12–15 sivua.
- Muoto: riviväli 1,15, fonttikoko 12.
- Käytä Moodleen ladattua esseemallipohjaa, jos haluat (vahva suositus).
- Palauta essee Moodleen Turnitin-palautuslinkin kautta.
Esseen kirjallisuus
Essee perustuu kirjallisuuteen ja luentoihin:
Jahnukainen, M. & Harrikari, T. (toim.) 2024. Lasten erityishuolto ja -opetus Suomessa. Tampere: Vastapaino. (myös e-kirjana, ei vanhempia painoksia)
Moberg ym. 2015. Erityispedagogiikan perusteet. Jyväskylä: PS-kustannus. (myös e-kirjana, ei vanhempia painoksia)
Oheiskirjallisuus:
Kivirauma, J. (toim.) 2015. Vammaisten elämä ja elämäkerta: Tulkintoja vammaisuudesta 1900-luvun Suomessa. Helsinki: Kynnys.
Määttä, P. & Rantala, A. 2016 tai uudempi painos. Tavallisen erityinen lapsi. Jyväskylä: PS-Kustannus. (myös e-kirjana)
Takala, M., Äikäs, A. & Lakkala, S. 2020. Mahdoton inkluusio?: Tunnista haasteet ja mahdollisuudet. Jyväskylä: PS-kustannus. (myös e-kirjana)
- Lisäksi käytä muuta aiheeseesi sopivaa tieteellistä kirjallisuutta (ensisijaisesti 2010-luvulta tai uudempaa) ja tarvittaessa artikkeleita.
- Lähteet merkitään asianmukaisin viittauksin Opiskelijan yleisoppaan ohjeen mukaan (ohje perustuu kasvatustieteellisen tiedekunnan ohjeistukseen).
Esseen rakenne
1️ Kansilehti (nimi, opiskelijanumero, esseeaihe, otsikko, päivämäärä)
2️ Sisällysluettelo
3️ Johdanto (aiheen esittely, esseen kysymyksen esittely (mihin tutkimukselliseen ongelmaa/teemaan essee vastaa?), rajaus ja tavoitteet)
4️ Käsittelyosa (aiheen syvällinen tarkastelu ja pohdinta kirjallisuuteen pohjaten)
5️ Pohdinta ja johtopäätökset (yhteenveto, kehittämisnäkökulmia, oma kriittinen pohdinta)
6️ Lähdeluettelo
7️ Itsearviointi (½–1 sivua)
Itsearviointi
Liitä esseesi loppuun ½–1 sivun itsearviointi. Vastaa esim. seuraaviin kysymyksiin:
- Mitkä ovat esseen vahvimmat puolet? Entä kehittämiskohteet?
- Mitä haasteita kohtasit ja miten ratkaisit ne?
- Miten hyödyit esseen vertaisarvioinnista?
- Miten voit hyödyntää oppimaasi käytännössä?
- Minkä arvosanan antaisit esseellesi ja miksi?
Jos essee on ryhmätyö:
- Jokainen kirjoittaa henkilökohtaisen itsearvioinnin yllä olevan ohjeen mukaan ja kuvaa lisäksi omaa roolia ryhmässä (miten osallistuit työskentelyyn, miten työt jaettiin, miten prosessi sujui).
Arviointi
Essee arvioidaan asteikolla 0–5. Lisäksi saat lyhyen kirjallisen palautteen. Esseen arvioi Henna Pirhonen. Arviointiperusteet:
- Aiheen rajaus ja käsittelyn syvyys
- Lähteiden käyttö ja kriittisyys
- Rakenne ja selkeys
- Tieteellinen kirjoittaminen ja lähdeviitteiden oikeellisuus
- Itsearviointia ei arvioida, mutta sen laatiminen on hyväksytyn esseen edellytys
Huomaa: esseen arviointi perustuu tieteellisen tekstin arvioon, eikä siten ole arvio esimerkiksi osaamisesta, työkokemuksesta tai arkitiedosta aiheen äärellä. On tärkeää myös muistaa, että kyseessä on ensimmäisen opintojakson ensimmäinen essee – täällä harjoitellaan tieteellisen tekstin kirjoittamista, mikäli se ei vielä ole itselle tuttua. Mikäli tieteellinen teksti tuntuu tällä kurssilla haastavalta, kannustan luottamaan siihen, että se tulee kyllä tutuksi opintojen edetessä.
Mikäli essee on hylätty (0) palautuu essee täydennettäväksi.
💡 Vinkki: Tutustu Opiskelijan yleisoppaaseen ja esimerkiksi Hirsjärvi, Remes & Sajavaara: Tutki ja kirjoita -teokseen tieteellisen kirjoittamisen tueksi. Jos olet käyttänyt tekoälyä esseen teossa tulee esseessä kertoa, miten olet sitä hyödyntänyt. Ohjeita löytyy yliopiston kirjaston tekoälyoppaasta. Vahvasti suositeltavaa on myös osallistua esseiden vertaisarviointiin Moodlessa ennen esseen palautusta!
Henkilökohtainen opintosuunnitelma (HOPS)
Henkilökohtainen opintosuunnitelma eli HOPS on hyvä laatia heti opintojen alkuvaiheessa. HOPS auttaa opintojen suunnittelua, kokonaisuuden hahmottamista, aikatauluttamista, tavoitteiden saavuttamista ja opiskeluun sitoutumista. HOPS auttaa hallitsemaan opiskeluprosessia. Hops -linkki löytyy Moodlealueen ensimmäisestä osiosta (otsikon Ohjeita opiskeluun -aloita tästä! alta). HOPSissa voit pohtia esimerkiksi:
- Mitä odotat tulevilta opinnoilta?
- Mitä tavoitteita sinulla on opintojen suhteen? Entä mitkä ovat pidemmän tähtäimen suunnitelmasi?
- Mitä vahvuuksia sinulla on oppijana? Millaisia opiskelutaitoja haluaisit kehittää?
- Millä tavalla opiskelet mieluiten?
- Paljonko sinulla on aikaa opiskeluun?
- Millaista tukea tai ohjausta tarvitset?
Verkko-opinnot koostuvat luennoista, verkkotyöskentelystä ryhmässä ja itsenäisestä opiskelusta. Monimuotoinen opiskelu tuo joustavuutta ajan ja paikan suhteen, mutta sujuva yliopisto-opiskelu edellyttää opintojen ja ajankäytön suunnittelua. Jokainen opiskelija oppii omalla tavallaan, johon monimuotoinen opiskelu antaa mahdollisuuden. Jotkut opiskelumuodot saattavat olla sinulle uusia, ja niiden opetteluunkin kannattaa varata aikaa. HOPSin laadinnassa voit huomioida esimerkiksi, kuinka paljon eri opiskelumuodot edellyttävät oman ajankäytön suunnittelua, sitoutumista ryhmän toimintaan tai läsnäoloa opetustilanteissa.
HOPSin tekemisen tärkeä lähtökohta on oma elämäntilanne. HOPS on ensisijaisesti sopimus itsensä kanssa; mitä, miten ja milloin aiot opiskella? Pohdi, mikä on sinulle parasta opiskeluaikaa, kuinka paljon päivässä, viikossa ja kuukaudessa voit käyttää opiskeluun ja muunna se opintopisteiksi (1 op = 27 tuntia) ja vertaa ajankäyttöäsi opintosuunnitelmaan. Yliopisto-opiskelulle on tyypillistä opiskelijan vapaus suunnitella, ohjata ja arvioida omaa opiskelua. Keskeinen osa HOPSia on itsearviointi omasta osaamisestaan ja sen tulevista oppimistavoitteista sekä keinoista saavuttaa ne. HOPS tukee ajankäytön hallintaa ja opintojen pitkäjänteistä suunnitelmallisuutta sekä oman osaamisen kehittymisen arviointia. Sinä vastaat pitkälle omaan opiskeluusi liittyvistä valinnoista ja opintojesi etenemisestä, mutta älä epäröi pyytää apua tuutorilta tai avoimen yliopiston henkilökunnalta silloin, kun sitä tarvitset. Voit käyttää esimerkiksi oppimispäiväkirjaa henkilökohtaisten tavoitteiden toteutumisen seurantavälineenä. HOPS on joustava suunnitelma, jota arvioidaan ja päivitetään läpi opiskeluajan.
Harjoitustehtävä 1: Casetehtävä
Casetehtävän tavoitteena on hahmottaa palveluja ja niitä ohjaavaa lainsäädäntöä yksilön näkökulmasta. Tarkasteltava tapaus voi olla todellinen, johon olet tutustunut esimerkiksi vierailukäynnillä, työssäsi tai lähipiirissäsi, tai kuvitteellinen alla oleva tapaus, johon sovellat lainsäädännön suomia tukimahdollisuuksia yksilön ja hänen perheensä kannalta. Lainsäädännön löydät esimerkiksi internetistä Finlex – Valtion säädöstietopankista (suomeksi ja ruotsiksi) osoitteesta http://www.finlex.fi. Esimerkkitapaus voi olla lapsi, nuori tai aikuinen henkilö.
Esimerkkitapaus:
Olet moniammatillisen tiimin jäsen. Tehtävänänne on hoitaa pitkäjänteisesti erästä moniongelmaista perhettä. Mika on 5-vuotiaan Jeren yksinhuoltaja. Mika on koulutukseltaan suurtalouskokki, joka on valmistumisensa jälkeen ollut kolme vuotta työelämässä. Pian Jeren syntymän jälkeen hän jäi työttömäksi ja samaan aikaan Jeren äidin alkoholin käyttö karkasi hallinnasta. Äiti on muuttanut pois yhteisestä kodista ja hän on työtön alkoholisti eikä kykene huolehtimaan pojastaan. Jere on kehitysvammainen, reipas, pyörätuolia käyttävä poika. Mikalla on nyt ilmennyt mielenterveysongelmia ja hänen mielialansa vaihtelevat kausittain. Hyvänä aikana Mika jaksaa huolehtia Jerestä hyvin, mutta huonoina aikoina on hoidossa selviä puutteita. Sukulaiset asuvat etäällä ja tukiverkkoa ei ole rakentunut naapuristostakaan.
Millaisia tukimuotoja ja palveluja Mika ja Jere saavat ja mitä he jatkossa tulevat tarvitsemaan?
Mitä lakeja sovellat tähän tapaukseen?
Pohdi myös Jeren tulevaisuutta, koulutusta ja työelämämahdollisuuksia.
Älä unohda miettiä myös äidin ja isän tukimahdollisuuksia.
Miten eri hallinnonalojen (sosiaalihuolto, terveydenhuolto, opetustoimi) näkökulmat painottuvat Jeren kokonaiskuntoutuksessa?
Casetehtävät raportoidaan ja kokemukset puretaan opintoryhmä- tai verkkotyöskentelyssä (ks. aikataulu). Tarkemmat ohjeet saat opetuksen yhteydessä. Ellet pysty perustellusta syystä osallistumaan tehtävien yhteiseen käsittelyyn, voit korvata poissaolon tekemällä kaksi kirjallista casetehtävää. Caset tulee valita siten, että niissä tulee perehdyttyä eri palvelukokonaisuuksien lainsäädäntöön. Tee kummastakin casetehtävästä tiivis raportti, jonka pituus on noin 2 liuskaa/case. Raporteissa esittelet caset ja sovellat niihin lainsäädännön oikeuttamia palvelu- ja tukimahdollisuuksia yksilön ja hänen perheensä kannalta. Lainsäädäntöä tulee hyödyntää tehtävissä monipuolisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Kerro myös ovatko caset kuvitteellisia tai todellisia sekä perustelut niiden valinnalle. Palauta casetehtävät Moodleen yhtenä tiedostona korvaavan tehtävän palautuslinkin kautta. Tehtävät arvioi Satu Järvinen asteikolla hyväksytty–täydennettävä.
Opintojaksoon sisältyvä lainsäädäntö






Sosiaalihuolto:
1. Sosiaalihuoltolaki
2. Sosiaalihuoltoasetus
3. Laki toimeentulotuesta
4. Asetus toimeentulotuesta
5. Laki lasten päivähoidosta
6. Asetus lasten päivähoidosta
7. Vammaistukilaki
8. Vammaistukiasetus
9. Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista
10. Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista
11. Laki kehitysvammaisten erityishuollosta
12. Asetus kehitysvammaisten erityishuollosta
13. Päihdehuoltolaki
14. Päihdehuoltoasetus
Terveydenhuolto ja kuntoutus:
1 Kansanterveyslaki
1. Kansanterveysasetus
2. Erikoissairaanhoitolaki
3. Mielenterveyslaki
4. Mielenterveysasetus
5. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta
6. Laki kuntoutuksen asiakaspalveluyhteistyöstä
7. Laki kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta
8. Asetus kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta
9. Asetus lääkinnällisestä kuntoutuksesta
Siviilioikeus:
10. Lastensuojelulaki
11. Lastensuojeluasetus
12. Laki nuorista rikoksentekijöistä
13. Asetus nuorista rikoksentekijöistä
Koululait:
14. Perusopetuslaki
15. Perusopetusasetus
Varhaiskasvatus:
16. Varhaiskasvatuslaki
Harjoitustehtävä 2: Tutustumiskäynti



Opintojaksoon sisältyy käytännön erityispedagogisen toiminnan tutustumiskäynti. Tavoitteena on perehtyä, miten lainsäädäntö ohjaa erityiskasvatuksen palvelujen tuottamista julkisella ja yksityisellä sektorilla sekä tunnistaa erityisen tuen yksilöllisiä tarpeita ja selvittää miten palvelujärjestelmä vastaa yksilön tarpeisiin käytännössä. Tutustumiskohde valitaan oman kiinnostuksen ja paikkakunnan mahdollisuuksien mukaan mutta siten, että se on ensisijaisesti itselle uusi kohde. Kohteesta riippuen tutustumiskäynnin voi tehdä yksin, parin tai ryhmän kanssa.
Jokainen opiskelija tekee tutustumiskäynnin itse valitsemaansa ja järjestämäänsä erityispedagogiseen kohteeseen (esimerkiksi erityiskoulu tai -luokka, integroitu ryhmä päiväkodissa tai koulussa). Tutustumiskäynnin kokemuksia, heränneitä ajatuksia ja havaintojasi voit ja kannattaakin hyödyntää esseessä. Pohdi, miten teoria ja käytäntö kohtaavat, vai kohtaavatko? Tutustumiskäynnillä tulee kohdistaa huomio kokonaisuuteen, ei ainoastaan pieniin yksityiskohtiin. Tutustu lainsäädäntöön ja kohteeseen etukäteen ja mieti, mihin kaikkeen voit kiinnittää huomiota ja mitä kysymyksiä esität. Pyri olemaan ennakkoluuloton ja aktiivinen vierailusi aikana, kysele ja osallistu toimintaan mahdollisuuksien mukaan.
Tutustumiskäynnin kokemukset tai haastattelun sisältö raportoidaan ja puretaan opintoryhmä- tai verkkotyöskentelyssä (ks. aikataulu). Tarkemmat ohjeet saat opetuksen yhteydessä. Ellet pysty perustellusta syystä osallistumaan tehtävien yhteiseen käsittelyyn, voit korvata poissaolon tekemällä kirjallisen korvaavan tehtävän. Kerro tutustumiskäynnin raportissa myös kohteiden taustatietoja, mihin tutustuit, milloin, kuinka kauan, kuka ohjasi tai esitteli kohteita jne. sekä omista kokemuksistasi ja tuntemuksistasi. Korvaavan tehtävän laajuus on noin 4 sivua. Palauta tehtävä Moodleen korvaavan tehtävän palautuslinkin kautta. Tehtävät arvioi Satu Järvinen asteikolla hyväksytty–täydennettävä.
Harjoitustehtävä 3: Väittely
Väittelyharjoituksen aiheena on inkluusio ja onko se mahdollisuus tai mahdottomuus ja millä perustein. Valmistaudu väittelyharjoitukseen pohtimalla kysymystä eri näkökulmista (yksilö, yhteisö, yhteiskunta) ja sekä puolesta että vastaan perusteluin. Hyödynnä pohdinnoissa opintojakson aikana opetuksesta ja kirjallisuudesta oppimaasi, ajankohtaisia artikkeleita tai keskustelua medioissa, verkkomateriaalia jne. ja valmistaudu niin hyvin, että pystyt väittelyssä esittämään aiheeseen liittyviä näkemyksiä ja argumentteja molemmista näkökannoista. Pohdi väittelyyn valmistautuessasi, mitä väität ja millä perusteella? Mistä väitteelle löytyy tukea (teoria, dokumentit, auktoriteetit)? Mitkä perustelut ovat uskottavia? Missä kohdin omissa perusteluissasi on aukkoja? Ennakoi myös mahdolliset vastaväitteet ja varaudu puolustamaan omaa näkökantaasi.
Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa väittely- ja neuvottelutaidot ovat tärkeitä kommunikointitaitoja. Väittelytaidossa keskeistä on argumentointi eli perustelu, neuvottelutaidossa kompromissiin pyrkiminen. Väittelyssä tarvitaan loogista ja rationaalista ajattelua, sekä puhetaitoa, ehkä myös yllätyksellisyyttä. Argumentti, selitys ja kuvaus ovat luonteeltaan erilaisia eikä niitä pidä sotkea toisiinsa: väitteet, perustelut sekä taustaoletukset muodostavat kokonaisuuden. Väittelyn aikana vastapuoli yritetään saada uskomaan jokin esitetty väite. Perustelut ovat syy, miksi väite tulisi uskoa. Perustelu vastaa kysymykseen ’miksi väite tulisi hyväksyä’ ja perustelun tehtävänä on antaa tukea väitteelle. Selitys vastaa kysymykseen ’miksi tapahtui se, mikä tapahtui’. Selityksen tarkoituksena on tehdä selitettävä asia ymmärrettäväksi. Väittely kehittää kriittistä ajattelua ja tavoitteena on oppia akateemista argumentaatiota. Väittelytaito voi auttaa myös neuvottelutaitojen kehittymiseen. Väittely on aktiivista tiedon työstämistä – syvempää oppimista?
Väittelyssä on vastakkain vähintään kaksi mielipidettä ja siinä perustellaan oman kannan paremmuutta, esitetään vastaväitteitä ja niiden perusteluita toisten kannanottoja vastaan. Väittelyssä pyritään ratkaisuun eikä lopputuloksena voi olla kompromissi. Pyrkimyksenä ei ole vaikuttaa vastaväittelijöiden vaan kolmannen osapuolen asenteisiin. Väittely ei ole kuitenkaan kiistelyä tai kinaamista. Väittelyssä voi joutua myös perustelemaan mielipiteitä, jotka eivät vastaa omia mielipiteitä. Tämä väittelyn piirre voi auttaa väittelijää ymmärtämään erilaisia mielipiteitä/arvoja/asenteita sekä eläytymään toisen ihmisen asemaan, jotka ovatkin kriittisen ajattelun tärkeimpiä elementtejä. Tämän vuoksi väittelyn aiheet ovat sellaisia, ettei väittelyn teemasta ole mahdollista löytää absoluuttista totuutta. Väittelyharjoituksessa ei siis ole tarkoitus löytää voittajaa eikä sen osapuolia voida julistaa olevan oikeassa tai väärässä.
Väittelyn kulku ja arviointi

Kuva: Pixabay.

Kuva: Pixabay.

Kuva: Pixabay.

Kuva: Pixabay.
Ennen väittelyn alkamista valitaan puheenjohtaja, arvotaan puolesta ja vastaan asetelmat sekä sovitaan tuomaristo, jonka tehtävänä on lopuksi arvioida ja antaa palautetta väittelystä. Etukäteen ei siis ole tiedossa, joudutko puolustamaan vai vastustamaan aihetta koskevaa väitettä. Puheenjohtaja avaa väittelyn ilmoittamalla aiheen ja esittelemällä väittelijät. Väittelyn alussa aihetta vastustava pari saa noin kahden minuutin avauspuheenvuoron ja tämän jälkeen vuoro siirtyy puolustavalle parille. Avauspuheenvuorojen jälkeen mielipiteitä perusteluineen vaihdetaan vapaaseen tahtiin ja puheenjohtaja valvoo väittelyn edistymistä, mutta ei jaa enää puheenvuoroja vapaan väittelyn kuluessa. Tarvittaessa puheenjohtaja voi huomauttaa esimerkiksi liian pitkästä puheenvuorosta, päälle puhumisesta tai muusta sopimattomasta kommunikoinnista. Lopuksi myös yleisö voi osallistua keskusteluun ja esittää kysymyksiä väittelijöille. Sopiva pariväittelyn kesto on noin 10 minuuttia.
Välittömästi väittelijöiden puheenvuorojen jälkeen tuomaristo vetäytyy miettimään omaa palautettaan. Tuomareilla on 5–10 minuuttia aikaa valmistella palautteensa, jossa esitetään arvio väittelyn kulusta ja joukkueiden väittelyn hyvät ja huonot puolet rakentavassa hengessä. Tuomarit voivat tuoda esiin myös sen, olivatko toisen joukkueen perustelut kokonaisuudessaan paremmat kuin toisen. Tällöin heidän tulee eritellä ne syyt, jotka johtivat tähän näkemykseen. Tuomariston puheenjohtaja esittelee palautteen väittelijöille ja yleisölle. Väittelyn arviointi on sekä tärkeä että herkkä vaihe. Väittelijät pystyvät kehittämään itseään väittelijöinä ja keskustelijoina saamansa palautteen pohjalta. Väittelyä arvioidaan sisältö- ja prosessikriteereillä.
Sisällöllisiä kriteerejä ovat:
- aiheiden esille ottaminen ja olennaisten kysymysten tunnistaminen
- keskeisen ja relevantin tiedon hyödyntäminen
- taustatietojen täsmällisyys
- toteamusten ja kannanottojen perustelutapa
- johdonmukaisuus
- arvojen ja arvoristiriitojen tunnistaminen
Positiivisia prosessikriteerejä ovat:
- esitettyjen näkemysten tarkkuus, loogisuus ja selkeys
- kyky tiivistää ja tehdä päätelmiä
- kyky nähdä yhteisiä ja erilaisia piirteitä eri osapuolten näkemyksissä
- kyky kuunnella toista osapuolta
- tarkentavien kysymysten esittäminen
- rohkeus osallistua, ottaa kantaa ja puolustaa sitä
Negatiivisia prosessikriteerejä ovat:
- asian vierestä puhuminen, irrelevantit toteamukset
- virheellinen ja epälooginen päättelytapa
- vetäytyminen ja osallistumattomuus
- heikko keskittyminen tilanteeseen
- muiden keskeyttäminen
- tilanteen monopolisointi ja dominointi
- henkilökohtainen hyökkäys
Tuomariston tehtävänä on pohtia mm. seuraavia kysymyksiä:
- Miten väittelijä on rakentanut kokonaisuuden?
- Miten väittelijä on ymmärtänyt aiheen ja määritellyt siihen liittyvät keskeiset käsitteet?
- Kuinka monipuolisesti väittelijä on perustellut kantaansa?
- Ovatko perustelut olleet tosia vai keksittyjä?
- Ovatko esitetyt perustelut olleet olennaisia?
- Kuinka luova väittelijä on ollut?
- Miten väittelijä on ottanut huomioon toisten väittelijöiden perustelut?
- Miten väittelijä on suhtautunut yleisöön?
- Miten väittelijä on osannut käyttää hyväkseen eleitä, ilmeitä ja ääntään eli onko esitys ollut luontevaa?
- Kuinka hyvin väittelijä on noudattanut väittelyn pelisääntöjä: ollut keskeyttämättä muita, pysynyt aikataulussa jne.?
Harjoitustehtävä 3: Kirjalliset vastineet (vaihtoehtoinen väittelyn kanssa)
Inkluusiota koskeva väittely on mahdollista korvata kirjallisella tehtävällä. Etsi lehtiartikkeli/mielipidekirjoitus, joka käsittelee inkluusiota joko koulussa tai muussa ympäristössä. Kirjoita kaksi (2) lyhyttä vastinetta lehtijutulle, maksimi pituus on enintään 300 sanaa/vastine (yhteensä 600 sanaa). Toisessa vastineessa puollat lehtijutun kantaa ja toisessa vastineessa argumentoit lehtijutun näkökulmaa vastaan. Kirjoitat tekstit erityispedagogiikan asiantuntijana. Perustele näkökulmasi huolella luennoilla ja kurssilla oppimasi avulla soveltuvaa lähdekirjallisuutta hyödyntäen. Lähdeviitteet ja lähdeluettelo merkitään tieteellisen esseen tapaan. Tehtävän hyväksytty suorittaminen edellyttää lähdeviitteiden asianmukaista merkitsemistä. Tehtävä on yksilötyö ja se palautetaan Moodlen palautuslinkin kautta. Tehtävät arvioi Henna Pirhonen asteikolla hyväksytty–täydennettävä.



