5. Mitä kasvatuspsykologia on?

Opin­to­jak­son ku­lu­es­sa on ta­voit­tee­na tar­kas­tel­la ih­mi­sen koko elä­män­kaa­ren ai­kais­ta op­pi­mis­ta ja ke­hit­ty­mis­tä. Usein kas­va­tus­psy­ko­lo­gi­an aja­tel­laan liit­ty­vän sel­lai­siin ti­lan­tei­siin, jois­sa on mu­ka­na kas­vat­ta­ja ja kas­va­tet­ta­va ja koh­dis­tu­van näin ol­len yk­si­lö­ta­sol­le. Kui­ten­kin kas­va­tus­psy­ko­lo­gi­an alaan kuu­luu suu­ri jouk­ko yh­tei­sö­ta­son kä­sit­tei­tä, ei­vät­kä kaik­ki il­mi­öt se­li­ty pelk­kää yk­si­lö­ta­soa tar­kas­te­le­mal­la. Osit­tain kas­va­tus­psy­ko­lo­gi­nen ote laa­je­nee kä­sit­tä­mään eri­lai­sia so­si­aa­li­sia käy­tän­tö­jä ja kult­tuu­ri­sia mer­ki­tyk­siä. Kas­va­tus­psy­ko­lo­gia kä­sit­tää siis mo­nien mui­den tie­teen­a­lo­jen ta­voin suu­ren jou­kon eri­lai­sia ja eri aika­kau­sien tuot­ta­mia te­o­ri­oi­ta ja kä­si­tyk­siä ih­mi­sen toi­min­nas­ta. Osa näis­tä on jopa kes­ke­nään ris­ti­rii­tai­sia. Kas­va­tus ja op­pi­mi­nen ovat niin ikään kä­sit­tei­nä niin moni­muo­toi­sia ja laa­jo­ja, ett­ei nii­tä voi­da aja­tel­la se­li­tet­tä­vän vain yh­den ja kai­ken­kat­ta­van te­o­reet­ti­sen ke­hyk­sen avul­la.

Kas­va­tus­psy­ko­lo­gi­al­le koh­dis­tuu odo­tuk­sia tar­jo­ta tu­kea käy­tän­nön toi­min­taan. Tämä si­nän­sä ym­mär­ret­tä­vä aja­tus on kui­ten­kin on­gel­mal­li­nen. Käy­tän­nöl­lis­ten, yk­sin­ker­tais­ten ja jo­kai­seen ti­lan­tei­siin pä­te­vien suo­si­tus­ten an­ta­mi­nen on vai­ke­aa, mo­nin pai­koin jopa mah­do­ton­ta. Kas­va­tus- ja ope­tus­ti­lan­teet ovat yleen­sä erit­täin moni­mut­kai­sia, ei­vät­kä se­li­ty yk­sin­o­maan kas­va­tus­psy­ko­lo­gi­an kei­noin. Tie­teel­li­sen tut­ki­muk­sen tuot­ta­ma tie­to on myös yleen­sä saa­tu eri­tyi­ses­ti tut­ki­mus­ta var­ten jär­jes­te­tyis­sä olo­suh­teis­sa tai on muu­toin yk­sit­täi­seen ai­kaan, ai­hee­seen tai ti­lan­tee­seen si­tou­tu­nut­ta. Sen vuok­si suo­ra so­vel­ta­mi­nen käy­tän­nön olo­suh­tei­siin ei usein­kaan ole pai­kal­laan. Sii­tä huo­li­mat­ta vii­me­ai­kai­nen ke­hi­tys on tuo­nut tut­ki­mus­ta lä­hem­mäs käy­tän­nön ti­lan­tei­ta. Sa­mal­la te­o­ri­ois­sa koko ajan ko­ros­tuu se, että tu­lok­set ovat hy­vin si­dok­sis­sa ti­lan­ne­koh­tai­siin te­ki­jöi­hin (engl. situational knowledge, contextual knowledge). Kas­va­tus­ti­lan­tei­den tul­kin­ta ja jä­sen­tä­mi­nen on sen vuok­si aina so­vi­tet­ta­va kul­loi­seen­kin ti­lan­tee­seen eikä val­mii­ta toi­min­ta­re­sep­te­jä ole usein­kaan tar­jol­la.

Ih­mi­sen tie­dol­li­sen ke­hi­tyk­sen moni­muo­toi­suut­ta voi­daan tar­kas­tel­la ai­em­paa sel­vem­min yh­dis­tä­mäl­lä eri suun­taus­ten tie­toa toi­siin­sa: ih­mis­ten syn­nyn­näi­siä tai­pu­muk­sia (nativismi), tois­tu­vien ko­ke­muk­sen vai­ku­tuk­sia her­mo­verk­koi­hin (konnektionismi) ja ih­mi­sen ajat­te­lu­ra­ken­tei­den muo­tou­tu­mis­ta (konst­ruk­ti­vis­mi) yh­des­sä tar­kas­tel­len. Toi­saal­ta on esi­tet­ty että yk­si­lön mie­len si­säis­ten pro­ses­sien ku­vaa­mi­sen (acquisition) ja yh­tei­sö­jen toi­min­taan osal­lis­tu­mi­sen (participation) myö­tä ta­pah­tu­van op­pi­mi­sen se­li­tyk­siä tu­li­si yh­dis­tää. Lii­an usein pu­hu­taan vain jommasta kum­mas­ta näkö­kul­mas­ta.