6. Teorioita tiedosta ja tietämisestä

Kas­va­tus­psy­ko­lo­gi­an pe­rus­ky­sy­myk­se­nä voi­daan yli­pää­tään pi­tää sitä, mis­sä mää­rin ja mil­lä ta­voin ih­mi­sen ke­hi­tyk­seen ja op­pi­mi­seen voi­daan vai­kut­taa. Pe­rus­ta­va­na ero­na ih­mis­ten ja mui­den elol­lis­ten olen­to­jen vä­lil­lä on näh­ty tie­toi­suus sii­tä, että ih­mi­sel­lä on oma mie­li ja että tämä mie­li voi op­pia ja ke­hit­tyä (The theory of mind, Da­vid Olsonin ja Jeromy Brunerin teos v. 1996).

Kas­va­tus­psy­ko­lo­gi­an kes­kus­te­luis­sa tois­tu­vat usein kas­va­tus­fi­lo­so­fi­as­ta tu­tut läh­tö­koh­dat em­pi­ris­ti­ses­tä ja ra­ti­o­naa­li­ses­ta ta­vas­ta tul­ki­ta maa­il­maa sekä nii­tä yh­dis­tä­väs­tä Im­ma­nu­el Kan­tin fi­lo­so­fi­as­ta. Em­pi­ris­ti­set läh­tö­koh­dat pai­not­ta­vat vä­lit­tö­män ha­vain­non mer­ki­tys­tä kun taas ra­ti­o­na­lis­tis­ten kä­si­tys­ten mu­kaan vä­li­tön ko­ke­mus on vain nä­en­näis­tä ja py­sy­vää tie­toa mää­rää ajat­te­lu (ha­vain­to­jen ta­voit­ta­mat­to­mis­sa ole­vat ide­at).

Kan­tin fi­lo­so­fi­as­sa nämä läh­tö­koh­dat yh­dis­ty­vät ja ajat­te­lus­ta tu­lee mer­ki­tyk­sel­lis­ten ha­vain­to­jen edel­ly­tys. Kas­va­tus­psy­ko­lo­gi­an kan­nal­ta mer­kit­tä­vää on näin muo­dos­tu­nut aja­tus ak­tii­vi­ses­ta mie­les­tä. Em­pi­ris­ti­siä te­o­ri­oi­ta ja nii­den va­raan ra­ken­tu­nei­ta psy­ko­lo­gi­sia te­o­ri­oi­ta on luon­neh­dit­tu pas­sii­vi­sik­si mie­len te­o­ri­oik­si. Ak­tii­vi­sel­la ja pas­sii­vi­sel­la ja­ot­te­lul­la vii­ta­taan täs­sä yh­tey­des­sä eri­tyi­ses­ti sii­hen, mi­ten pal­jon yk­si­lön ai­em­min opi­tuil­la tai “pe­ri­mil­lä” tie­doil­la ja omi­nai­suuk­sil­la on mer­ki­tys­tä uu­den ha­vain­non mer­ki­tyk­ses­sä ja sen tul­kin­nas­sa. Em­pi­ris­mi läh­tee sii­tä, että uusi ha­vain­to tai ko­ke­mus vä­lit­tyy suh­teel­li­sen it­se­näi­ses­ti, riip­pu­mat­ta toi­mi­jan “mie­len si­säl­lös­tä” ja sen ak­tii­vi­ses­ta huo­mi­oi­mi­ses­ta. Eli esi­mer­kik­si lu­en­nol­la op­pi­mi­nen ei si­nän­sä ku­vaa pas­sii­vis­ta op­pi­mis­ta. Op­pi­jan ak­tii­vi­nen ja vas­taan­ot­ta­va mie­li mer­kit­see enem­män kuin ul­koi­nen ak­tii­vi­suus.

Em­pi­ris­mi on vai­kut­ta­nut op­pi­mis­ti­lan­tei­den taus­tal­la mm. as­so­si­aa­tio-psy­ko­lo­gi­an muo­dos­sa. As­so­si­aa­ti­o­psy­ko­lo­gi­as­sa on tar­kas­tel­tu sitä, mi­ten moni­mut­kai­set mie­len si­säl­löt voi­vat syn­tyä eri­lai­si­na miel­tei­den yh­teen­liit­ty­mi­nä eli mi­ten eri miel­tei­den kyt­ken­nät (as­so­si­aa­ti­ot) syn­tyi­vät. As­so­si­aa­tio-psy­ko­lo­gi­an la­kien mu­kaan sa­man­ai­kai­ses­ti ta­pah­tu­vat tai yh­teen kuu­lu­vat ha­vain­not ja yh­den­kal­tai­set miel­teet syn­nyt­tä­vät as­so­si­aa­ti­o­ta. Vaik­ka as­so­si­aa­ti­o­psy­ko­lo­gia ei te­o­ri­a­na enää ole “elin­voi­mai­nen”, se on mu­ka­na esi­mer­kik­si muis­tia kos­ke­neis­sa klas­si­sis­sa tut­ki­muk­sis­sa mm. unoh­ta­mis­käy­rän kä­sit­tees­sä.

As­so­si­aa­ti­oon on myös vii­tat­tu ope­tus­tek­no­lo­gi­an tut­ki­muk­ses­sa, kun teks­tiä on jä­sen­net­ty hy­per­teks­ti­nä (ts. teks­tiä ei ole ra­ken­net­tu li­ne­aa­ri­ses­ti vaan verk­ko­mai­ses­ti ja sitä voi lu­kea teh­den as­so­si­aa­ti­on omai­sia siir­ty­miä ai­hees­ta toi­seen). As­so­si­aa­ti­o­psy­ko­lo­gia ja em­pi­ris­mi ovat myös ol­leet taus­tal­la, kun kou­lu­jär­jes­tel­määm­me on luo­tu ns. ha­vain­to-ope­tus­ta. Uu­det asi­at py­ri­tään opet­ta­maan si­ten, että nii­hin as­so­si­oi­daan ha­vain­to­jen kaut­ta ai­em­min ko­et­tua tut­tua ai­nes­ta. Toi­nen mer­kit­tä­vä em­pi­ris­ti­seen psy­ko­lo­gi­aan pa­lau­tet­ta­vis­sa ole­va idea on aja­tus ope­tuk­sen ato­mis­ti­suu­des­ta. Sen mu­kaan asi­oi­ta pi­tää opet­taa si­ten, että ne ja­e­taan mah­dol­li­sim­man pie­niin ja ir­ral­laan ope­tel­ta­viin osiin, jot­ta op­pi­mi­nen oli­si yk­sin­ker­tais­ta. Myö­hem­pi tut­ki­mus on osoit­ta­nut tä­män ope­tus­ta­van riit­tä­mät­tö­mäk­si moni­mut­kais­ten asi­oi­den opet­ta­mi­seen, vaik­ka me­ne­tel­mä näyt­täi­si­kin toi­mi­van tie­tyis­sä ra­ja­tuis­sa ti­lan­teis­sa. Asi­oi­den koko­nais­kuva ka­to­aa hel­pos­ti, kun va­li­taan ato­mis­ti­nen lä­hes­ty­mis­tapa op­pi­mi­seen. Ato­mis­ti­nen lä­hes­ty­mis­tapa ja havain­nollistaminen ovat siis moni­u­lot­tei­sia kä­si­tyk­siä ja niil­lä on sekä etun­sa että heik­kou­ten­sa käy­tän­nön op­pi­mis­ti­lan­teis­sa.

Eri­tyi­sen usein kas­va­tus­psy­ko­lo­gi­ses­sa kir­jal­li­suu­des­sa mai­ni­taan be­ha­vi­o­ris­min kä­si­te, usein kriit­ti­seen sä­vyyn esi­tet­ty­nä. Be­ha­vi­o­ris­min tun­net­tu te­o­ree­tik­ko John Wat­son se­lit­ti vuo­si­sa­dan alku­puo­lel­la (1913) jul­kais­tus­sa ar­tik­ke­lis­saan käyt­täy­ty­mis­tä är­sy­ke­re­ak­tio -mal­lin avul­la si­ten että ta­voit­teek­si ase­tet­tiin käyt­täy­ty­mi­sen kont­rol­loin­ti ja sää­te­ly. Wat­so­nin li­säk­si B.F. Skinner vei te­o­ri­aa eteen­päin koo­ten be­ha­vi­o­ris­tis­ten te­o­ri­oi­den poh­jal­ta te­o­reet­ti­sen mal­lin, jol­la on ol­lut erit­täin mer­kit­tä­vä vai­ku­tus kas­va­tus-psy­ko­lo­gi­aan. Kes­kei­nen kä­si­te täs­sä mal­lis­sa on ol­lut eh­dol­lis­ta­mi­nen. Sen poh­jal­la on ar­jen elä­mäs­tä tut­tu aja­tus sii­tä, että ih­mi­sen re­ak­tio jo­hon­kin vah­vis­tuu, kun sii­tä pal­ki­taan ja heik­ke­nee kun sii­tä ran­gais­taan. Tä­män yk­sin­ker­tai­sen mal­lin käyttöönottamisella (operantti eh­dol­lis­tu­mi­nen) voi­daan Skinnerin mu­kaan saa­vut­taa toi­vot­tu­ja ta­voit­tei­ta ja vält­tää ei-toi­vot­tu­ja. Be­ha­vi­o­ris­mia laa­jem­min ja eri­tyi­ses­ti Skinnerin te­o­ri­an kes­kei­siä piir­tei­tä on se­los­tet­tu tar­kem­min Leh­ti­sen & Kuu­si­sen te­ok­ses­sa (2001, 61–80).

Be­ha­vi­o­ris­ti­seen pe­rin­tee­seen liit­tyi yksi eri­tyi­sen pal­jon huo­mi­o­ta ke­rän­nyt mal­li oh­jel­moi­dus­ta opet­ta­mi­ses­ta (Leh­ti­nen & Kuu­si­nen 2001, 69–72). Se koh­dis­tui etu­pääs­sä opas­ta­maan ope­tus­ma­te­ri­aa­lin laa­ti­mis­ta. So­vel­luk­set oli­vat lä­hin­nä uu­den­tyyp­pi­siä oppi­kir­jo­ja ja nii­hin yh­dis­tet­tyä muu­ta ma­te­ri­aa­lia mut­ta 1950-lu­vul­ta läh­tien myös eri­lai­sia me­kaa­ni­sia ko­nei­ta mark­ki­noi­tiin ope­tus­käyt­töön. Ope­tus­ko­neet ei­vät si­näl­lään yleis­ty­neet ko­viin laa­jaan käyt­töön. Nii­den ide­oi­ta hyö­dyn­tä­nei­tä mal­le­ja on kut­sut­tu “drilliharjoituksiksi” (drill-and-practice) ja ne vai­kut­ti­vat eri­lai­si­na so­vel­lu­tuk­si­na eri­tyi­ses­ti au­to­ma­ti­soi­tu­nei­den tai­to­jen (ku­ten vie­rai­den kiel­ten ja arit­me­tii­kan) ope­tuk­ses­sa. Myös ope­tet­ta­van ai­nek­sen osit­ta­mi­nen liit­tyi mal­liin kiin­te­äs­ti. Jo­kai­nen asia pe­rus­tui suh­teel­li­sen tar­kas­ti il­mais­tui­hin käyttäytymis­ta­voit­tei­siin. Näin muo­dos­tu­nei­ta osa­ta­voit­tei­ta py­rit­tiin kont­rol­loi­maan ja ar­vi­oi­maan mah­dol­li­sim­man usein tois­tu­vien ns. for­ma­tii­vis­ten ko­kei­den avul­la.

Be­ha­vi­o­ris­mi on pai­koin taus­tal­la jois­sa­kin nyky­päi­vän te­o­ri­ois­sa ku­ten Banduran so­si­aa­li­sen op­pi­mi­sen te­o­ri­as­sa ja uu­sim­mis­sa te­o­ri­a­mal­leis­sa, jois­sa ko­ke­neen asi­an­tun­ti­jan toi­min­taa jäl­ji­tel­lään (Collins, Brown ja Newman ovat käyt­tä­neet omas­ta mal­lis­taan ni­meä “kog­ni­tii­vi­nen oppi­poi­ka­kou­lu­tus”; Brown ja Palinscar puo­les­taan ovat ke­hit­tä­neet ns. vas­ta­vuo­roi­sen opet­ta­mi­sen mal­lin, jos­sa op­pi­laat ää­neen lu­ke­mal­la ja toi­si­aan opet­ta­mal­la jä­sen­tä­vät omaa ajat­te­lu­aan).

Be­ha­vi­o­ris­mia on kri­ti­soi­tu tois­tu­vas­ti kas­va­tus­tie­teen kes­kus­te­luis­sa 1970-lu­vuil­ta läh­tien ja kriit­ti­set pu­heen­vuo­rot tun­tu­vat yhä jat­ku­van. En­sin­nä­kin, huo­mau­tuk­set ovat koh­dis­tu­neet sii­hen, ett­ei luon­non­tie­teel­li­siä me­to­de­ja pidä suo­raan omak­sua ja ko­pi­oi­da ih­mi­sen käyt­täy­ty­mis­tä kos­ke­viin tie­teen­a­loi­hin. Toi­sek­si itse te­o­ria on saa­nut kri­tiik­kiä yli­lyön­neis­tä ja lii­as­ta yk­sin­ker­tais­ta­mi­ses­ta, eri­tyi­ses­ti huo­mi­on koh­dis­ta­mi­ses­ta ul­koi­sen käyt­täy­ty­mi­sen ar­vi­oin­tiin. Se, mikä pä­tee eläin­ten opet­ta­mi­ses­sa, ai­heut­taa va­ka­via on­gel­mia in­hi­mil­li­siin ar­voi­hin kas­vat­ta­mi­ses­sa. Kol­man­nek­si, itse pe­da­go­gi­set so­vel­luk­set ovat ke­rän­neet kriit­ti­siä huo­mi­oi­ta.

Kaik­ki­aan koko 1900-lu­vun kas­va­tus­te­o­reet­tis­ta ajat­te­lua lei­ma­si voi­ma­kas ym­pä­ris­tön ko­ros­ta­mi­nen. Vii­me vuo­det ovat tuo­neet li­sää ja­lan­si­jaa ih­mi­sen op­pi­mi­sen ja ajat­te­lun bi­o­lo­gi­sel­le pe­rus­tal­le. Tätä suun­taus­ta on edis­tä­nyt eri­to­ten Chomsky vii­me vuo­si­sa­dan puo­li­vä­lis­sä luo­man­sa kie­len ke­hi­tyk­sen te­o­ri­an vä­li­tyk­sel­lä. Sen mu­kaan ih­mi­sel­lä on bi­o­lo­gi­ses­ti mää­räy­ty­nyt kyky kie­len tuot­ta­mi­seen ja ym­mär­tä­mi­seen. Tä­män­kal­tai­set nativistiset (evo­luu­ti­o­psy­ko­lo­gi­set) te­o­ri­at pyr­ki­vät osoit­ta­maan että ih­mi­sel­lä on val­miuk­sia op­pia eri­tyi­ses­ti tie­tyn­tyyp­pi­siä (esi­mer­kik­si kie­leen tai mää­räl­li­seen päät­te­lyyn) liit­ty­viä asi­oi­ta. Chomskyn mu­kaan eri­tyi­ses­ti Skinnerin ke­hit­tä­mät kie­lel­li­set te­o­ri­at ei­vät ole avuk­si kie­len op­pi­mis­ta ym­mär­ret­tä­es­sä, vaan ne tar­jo­a­vat vir­heel­li­sen ja lii­an yksi­oi­koi­sen se­li­tys­mal­lin: jos op­pi­mi­ses­sa ei huo­mi­oi­da mie­len si­säi­siä ra­ken­tei­ta ja nii­den vai­ku­tus­ta, on mah­do­ton­ta se­lit­tää, mi­ten lap­si op­pii tuot­ta­maan no­pe­as­ti ja usein vir­heet­tö­miä il­mai­su­ja, joi­ta hän ei ole itse kuul­lut.

Uu­sim­mas­sa kir­jal­li­suu­des­sa tie­dos­ta­mat­to­mia op­pi­mis­pro­ses­se­ja (ku­ten esi­mer­kik­si so­si­aa­li­sis­sa ryh­mis­sä ja eri­lai­sis­sa kult­tuu­reis­sa opit­tu­ja elei­tä, liik­ku­mis­ta tai puhe­ta­paa) on se­li­tet­ty mo­der­nia em­pi­ris­miä edus­ta­vil­la te­o­ri­oil­la, eri­tyi­ses­ti her­mo­verk­ko­mal­leil­la ja konnektionismilla. Konnektionististen mal­lien ide­a­na on se, että op­pi­jan vas­taan­ot­ta­ma in­for­maa­tio vai­kut­taa sa­man­ai­kai­ses­ti lu­kui­siin her­mo­ver­kon osiin ja ikään kuin pom­mit­taa näi­tä vai­kut­ta­en nii­den ti­laan ja kes­ki­näi­siin suh­tei­siin. Usein tois­tu­va ko­ke­mus (ku­ten sa­nan ään­tä­mi­nen) muo­vaa op­pi­jan her­mos­tol­lis­ta ra­ken­net­ta ja saa ai­kaan tie­dos­ta­mat­to­man op­pi­mi­sen, esi­mer­kik­si ään­teen sa­la­man­no­pe­an tun­nis­ta­mi­sen. Se ei ta­pah­du op­pi­jan tie­tois­ten pyr­ki­mys­ten tu­lok­se­na. Tois­tu­vat har­jaan­nut­ta­mis­ker­rat muo­vaa­vat muis­ti­ver­kos­toa aina uu­del­leen. Uusi lä­hes­ty­mis­tapa on nous­sut esiin eri­tyi­ses­ti ns. kone­älyä tai teko­älyä (ku­ten tie­to­ko­neen suo­rit­ta­maa hah­mon­tun­nis­ta­mis­ta) tut­kit­ta­es­sa.