7. Kasvatuspsykologian metodeista

Peri­aat­tees­sa kas­va­tus­psy­ko­lo­gi­nen tut­ki­mus käyt­tää hy­väk­si nii­tä sa­mo­ja ylei­siä tut­ki­mus­me­to­do­lo­gi­sia lä­hes­ty­mis­ta­po­ja, kuin yh­teis­kun­ta- ja käyt­täy­ty­mis­tie­teet yli­pää­tän­sä. Toi­saal­ta kas­va­tus­psy­ko­lo­gi­ses­sa tut­ki­muk­ses­sa käy­te­tään myös metodeita, jot­ka muis­tut­ta­vat lää­ke­tie­teel­lis­tä ja luon­non­tie­teel­lis­tä tut­ki­mus­ta (eri­lai­set tes­tit ja tut­ki­mus­ten ko­keel­li­set ase­tel­mat). Tes­tien avul­la voi­daan ta­voit­taa suu­ri­a­kin jouk­ko­ja tai suh­teut­taa yk­si­lö­tut­ki­muk­ses­sa saa­dut tu­lok­set laa­jem­piin taus­ta-ai­neis­toi­hin. Ylei­sim­min tun­net­tu­ja kas­va­tus­psy­ko­lo­gi­an me­to­de­ja ovat eri­lai­set tes­tit, joil­la on py­rit­ty sel­vit­tä­mään mm. per­soo­nal­li­suut­ta, mo­ti­vaa­ti­o­ta, lah­jak­kuut­ta ja sen eri la­je­ja. Kas­va­tus­psy­ko­lo­gia ei ole yk­sin­o­maan so­vel­ta­va tie­teen­ala, vaan te­o­reet­ti­set ta­voit­teet­kin ovat usein tut­ki­mus­ten koh­tee­na. Tut­ki­mus­ai­neis­to­ja ke­rät­tä­es­sä ja ana­ly­soi­ta­es­sa käy­te­tään niin mää­räl­li­siä (kvan­ti­ta­tii­vi­sia) kuin laa­dul­li­si­a­kin (kva­li­ta­tii­vi­sia) me­ne­tel­miä. Pyr­ki­myk­set yh­dis­tää näi­tä kum­paa­kin me­ne­tel­mäl­lis­tä lä­hes­ty­mis­ta­paa sa­mois­sa tut­ki­muk­sis­sa ovat li­sään­ty­neet vii­me vuo­si­na. Täs­sä­kään suh­tees­sa kas­va­tus­psy­ko­lo­gia ei siis poik­kea muis­ta yh­teis­kun­ta­tie­teis­tä.

Tut­ki­muk­sia luo­ki­tel­laan usein ns. tut­ki­mus­a­se­tel­mien mu­kaan. Yk­sin­ker­tais­ta­en ne voi­daan ja­o­tel­la survey-tut­ki­muk­siin, ko­keel­li­siin ase­tel­miin ja ta­paus­tut­ki­muk­siin. Survey-tut­ki­muk­sel­la tar­koi­te­taan yleen­sä laa­jaan osal­lis­tu­ja­jouk­koon koh­dis­tu­vaa tut­ki­mus­ta, jos­sa py­ri­tään tar­kas­te­le­maan jon­kin omi­nai­suu­den esiin­ty­mis­tä ja ja­kau­tu­mis­ta (esim. mo­ti­vaa­ti­os­ta ja op­pi­mis­tai­dois­ta). Survey-tut­ki­muk­sis­sa ver­tail­laan ta­val­li­ses­ti eri­lai­sia jouk­ko­ja (mie­hiä ja nai­sia tai eri-ikäi­siä ih­mi­siä) toi­siin­sa. Tyy­pil­li­ses­sä ko­keel­li­ses­sa ase­tel­mas­sa taas ver­ra­taan sa­tun­nai­ses­ti va­lit­tu­ja ryh­miä toi­siin­sa si­ten, että osaan tut­kit­ta­vis­ta ryh­mis­tä koh­dis­te­taan jo­kin koe­kä­sit­te­ly (esi­mer­kik­si uusi ope­tus­me­ne­tel­mä). Kes­kei­se­nä ta­voit­tee­na on kont­rol­loi­da tiet­ty­jä te­ki­jöi­tä, jois­ta ol­laan kiin­nos­tu­nei­ta. Ver­tai­lu­ryh­miä käyt­tä­mäl­lä py­ri­tään to­dis­ta­maan, että ha­vai­tut muu­tok­set joh­tu­vat juu­ri koe­kä­sit­te­lys­tä.

Ta­paus­tut­ki­muk­sis­sa py­ri­tään yk­sit­täis­ten ta­paus­ten pe­rus­teel­li­sel­la tut­ki­muk­sel­la löy­tä­mään sel­lai­sia il­mi­öi­tä, jot­ka to­den­nä­köi­ses­ti esiin­ty­vät ylei­sem­min­kin. Ko­ko­nai­suuk­sia ja moni­mut­kai­sia ja toi­siin­sa kyt­key­ty­viä suh­tei­ta saa­daan näin yk­sin­ker­tais­tet­tua. Mo­nien kes­keis­ten kas­va­tus­psy­ko­lo­gis­ten te­o­ri­oi­den ku­ten Jean Pi­a­get’n te­o­ri­at on ra­ken­net­tu ta­paus­tut­ki­mus­ten va­raan. Vii­me vuo­si­na tä­män tut­ki­mus­ot­teen käyt­tö on jäl­leen li­sään­ty­nyt. Kas­va­tus­psy­ko­lo­gi­an käyt­tä­mien me­ne­tel­mien kir­jo on siis laa­ja. Ai­neis­to­ja han­ki­taan em. ta­po­jen li­säk­si mm. haas­tat­te­lu­jen, kir­jal­lis­ten töi­den tai ha­vain­noin­tien avul­la.