3.1. Vaihtoehto 1

Teh­tä­vä­nä­si on suun­ni­tel­la vai­heit­tain noin nel­jän opin­to­pis­teen laa­jui­nen kurs­si, 2-3 opis­ke­li­jan pien­ryh­mäs­sä tai it­se­näi­ses­ti. Suun­ni­tel­mas­sa kes­ki­ty­tään pe­da­go­gi­siin rat­kai­sui­hin, kurs­sin si­säl­tö esi­te­tään vain pää­piir­teit­täin. Op­pi­mi­sen, ope­tuk­sen ja ar­vi­oin­nin -pe­rus­teet opin­to­jak­son kir­jal­li­suut­ta käy­te­tään käy­tän­nön suun­ni­tel­mien poh­ja­na sekä omien rat­kai­su­jen pe­rus­te­luun ja ar­vi­oin­tiin läpi koko kurs­si­suun­ni­tel­man. Muu­ta­kin kir­jal­li­suut­ta voi käyt­tää mut­ta se ei kor­vaa opin­to­jak­son kir­jal­li­suut­ta. Viit­tauk­set kir­jal­li­suu­teen mer­ki­tään läh­de­viit­tein (oh­jei­ta Opis­ke­li­jan yleis­op­paas­sa). Laa­juu­del­taan työ on 15 si­vua (15 ohje­pi­tuu­teen las­ke­taan teks­ti­si­vut joh­dan­nos­ta vii­mei­seen lu­vun lop­puun). Oma ar­vio lii­te­tään kurs­si­suun­ni­tel­maan läh­de­lu­et­te­lon jäl­kei­sel­le si­vul­le liit­teek­si. Kurs­si­suun­ni­tel­ma ot­si­koi­daan si­säl­lön mu­kaan, esi­mer­kik­si Ta­lon­ra­ken­nuk­sen pe­rus­jak­son – pe­da­go­gi­nen kurs­si­suun­ni­tel­ma.

Pe­da­go­gi­seen kurs­si­suun­ni­tel­man te­ke­mi­seen si­säl­tyy verk­ko­työs­ken­te­lyä, jon­ka ta­voit­tee­na on tu­kea oman suun­ni­tel­man te­ke­mis­tä. Jo­kai­nen opis­ke­li­ja tai pien­ryh­mä esit­tää oman suun­ni­tel­man­sa kol­mes­sa vai­hees­sa (idea, väli­ra­port­ti ja val­mis suun­ni­tel­ma). Li­säk­si kai­kis­ta töis­tä an­ne­taan ver­tais­pa­lau­tet­ta. Verk­ko­työs­ken­te­ly ar­vi­oi­daan as­tei­kol­la hy­väk­syt­ty/täy­den­net­tä­vä.

Suunnitelma sisältää:

• Opin­to­jak­son pe­rus­tie­dot (nimi, ta­voit­teet, oppi­lai­tos, op­pi­mis­ym­pä­ris­tö, jne.)
• Kurs­sin suun­nit­te­lun, ope­tuk­sen, työ­ta­po­jen ja ar­vi­oin­nin ta­ka­na vai­kut­ta­vat nä­ke­myk­set (oppimis-, ihmis- ja tie­to­kä­si­tys)
• Työ­ta­vat (suh­tees­sa kurs­sin taus­ta­nä­ke­myk­siin)
• Ar­vi­oin­ti­suun­ni­tel­man (op­pi­mi­sen ar­vi­oin­ti kurs­sil­la, suh­tees­sa kurs­sin taus­ta­nä­ke­myk­siin)
• Li­säk­si kurs­si­suun­ni­tel­maan lii­te­tään noin puo­len si­vun laa­jui­nen oma ar­vio. Voit esi­mer­kik­si ar­vi­oi­da työn on­nis­tu­mis­ta suh­tees­sa ar­vi­oin­ti­kri­tee­rei­hin ja poh­tia, mikä työn te­ke­mi­ses­sä oli haas­ta­vin­ta, an­toi­sin­ta jne.

Val­miit kurs­si­suun­ni­tel­mat ”jul­kais­taan” muil­le opis­ke­li­joil­le Pe­da­go­gi­sen kurs­si­suun­ni­tel­man pro­jek­ti­työs­ken­te­ly -kes­kus­te­lu­a­lu­eel­la ja pa­lau­te­taan ar­vi­oi­ta­vak­si opet­ta­jal­le Val­miin pe­da­go­gi­sen kurs­si­suun­ni­tel­man pa­lau­tus -koh­taan. Kurs­si­suun­ni­tel­man ar­vi­oin­nin pe­rus­ta­na ovat opis­ke­lu­op­paas­sa esi­te­tyt es­seen ar­vi­oin­ti­kri­tee­rit.

Kurssisuunnitelman arviointikriteerit

• Pe­da­go­gis­ten rat­kai­su­jen pe­rus­te­lu ja tar­kas­te­lu suh­tees­sa jak­son kir­jal­li­suu­teen.
• Nel­jän oppi­kir­jan moni­puo­li­nen hyö­dyn­tä­mi­nen (ks. koh­das­ta suo­ri­tus­ta­pa).
• Koko­nais­ra­ken­teen toi­mi­vuus, ym­mär­ret­tä­vyys ja joh­don­mu­kai­suus.

Kurs­si­suun­ni­tel­ma ar­vi­oi­daan nu­mee­ri­ses­ti as­tei­kol­la 1-5 kir­jal­li­sen pa­laut­teen kera kuu­kau­den si­säl­lä sen pa­lau­tus­päi­väs­tä. Verk­ko­työs­ken­te­ly ar­vi­oi­daan as­tei­kol­la hy­väk­syt­ty/täy­den­net­tä­vä.

Verkkotyöskentely 25.1.–24.3.2016

1. Vaihe, viikko 4: Orientoituminen

Työs­ken­te­ly al­kaa orien­toi­tu­mal­la pe­da­go­gi­seen kurs­si­suun­ni­tel­man te­ke­mi­seen. Pe­da­go­gi­ses­sa kurs­si­suun­ni­tel­mas­sa pää­tet­tä­viä asi­oi­ta:

• Kou­lu­muo­to (esim. pe­rus­kou­lu, am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lu)
• Op­pi­mis­ym­pä­ris­tö (esim. luok­ka­o­pe­tus, verk­ko-opin­not)
• Kou­lu­tuk­sen koh­de­ryh­mä (lap­set, nuo­ret, ai­kui­set, eri­tyis­ryh­mä)
• Si­säl­tö pää­piir­teit­täin
• Aika­tau­lu ja ete­ne­mi­nen
• Työ­ta­vat (Ope­tus- ja opis­ke­lu­me­ne­tel­mät)
• Opet­ta­jan ja opis­ke­li­jan roo­lit
• Op­pi­mis­nä­ke­mys
• Ar­vi­oin­ti­me­ne­tel­mät
• Re­surs­sit (ta­lous ja hen­ki­lös­tö)

Orien­toi­du te­ke­mi­seen myös opin­to­jak­son kir­jal­li­suut­ta lu­ke­mal­la.

Di­dak­tiik­ka

Di­dak­tiik­ka eli ope­tus­oppi on kas­va­tuk­sen his­to­ri­an, kas­va­tus­fi­lo­so­fi­an, kas­va­tus­so­si­o­lo­gi­an ja kas­va­tus­psy­ko­lo­gi­an ta­voin yksi kas­va­tus­tie­teen osa-alue, joka toi­mii vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa mui­den osa-alu­ei­den ja lähi­tie­tei­den kans­sa.

Di­dak­tiik­ka tut­ki­mus­koh­tei­ta ovat ope­tus­ta­pah­tu­ma, op­pi­mi­nen ope­tus­suun­ni­tel­ma. Tut­ki­mus voi­daan ja­kaa kah­teen pe­rin­tee­seen: ope­tus­ta­pah­tu­man ku­vai­le­vaan eli desk­rip­tii­vi­seen di­dak­tiik­kaan ja ope­tus­toi­min­nal­le oh­jei­ta an­ta­vaan nor­ma­tii­vi­seen di­dak­tiik­kaan.

Eri­tyis­di­dak­tii­kat kyt­key­ty­vät tiet­tyyn ai­nee­seen, si­säl­töön tai kou­lu­muo­toon, voi­daan pu­hua esi­mer­kik­si am­mat­ti­kas­va­tuk­sen di­dak­tii­kas­ta tai alku­o­pe­tuk­sen di­dak­tii­kas­ta. Di­dak­tii­kan lähi­ter­mi on myös pe­da­go­giik­ka, joka viit­taa eten­kin sak­sa­lai­seen pe­rin­tee­seen.

Läh­de:
Uusi­kylä, K. & Atjonen, P. 2005. Di­dak­tii­kan pe­rus­teet. Hel­sin­ki: WSOY.

Lue li­sää di­dak­tii­kas­ta Uusi­ky­län ja Atjosen te­ok­ses­ta lu­vus­ta ”Mitä di­dak­tiik­ka on?”

Op­pi­mi­nen ja ope­tus

”Kai­ken sys­te­maat­ti­sen opet­ta­mi­sen ja opis­ke­lun pe­rus­ta­na on jo­kin kä­si­tys op­pi­mi­ses­ta, sii­tä, mil­lai­nen on op­pi­mis­ta­pah­tu­man luon­ne” (Raus­te-von Wright, von Wright & Soi­ni 2003, 139.) Op­pi­mis­kä­si­tys ra­ken­tuu käy­tän­nön tot­tu­muk­sis­ta, ar­vois­ta, asen­teis­ta, kä­si­tyk­ses­tä tie­don ja psyyk­kis­ten pro­ses­sien luon­tees­ta, yh­teis­kun­nal­li­sis­ta pe­rin­teis­tä sekä kul­loi­sen­kin yh­teis­kun­nan ope­tuk­sel­le ja kou­lu­tuk­sel­le aset­ta­mis­ta nor­meis­ta. Myös op­pi­mi­sen tut­ki­mus tu­lok­si­neen vai­kut­taa kul­loin­kin val­lit­se­vaan nä­ke­myk­seen op­pi­mi­sen luon­tees­ta. Täl­lä het­kel­lä op­pi­mis­tut­ki­muk­ses­sa ol­laan kiin­nos­tu­nei­ta yk­si­lön op­pi­mis­pro­ses­sin ohel­la so­si­aa­li­sen ja kult­tuu­ri­sen yh­tei­sön mer­ki­tyk­ses­tä op­pi­mi­ses­sa. Tut­ki­mus­koh­tei­ta ovat muun mu­as­sa op­pi­mis­ta tu­ke­vat ym­pä­ris­töt, yh­tei­söt ja or­ga­ni­saa­ti­ot. Moni­syi­nen ja no­pe­as­ti muut­tu­va tie­to­yh­teis­kun­ta aset­taa haas­tei­ta op­pi­mi­sel­le ja sen tut­ki­mi­sel­le. Haas­tee­seen vas­ta­taan yhä use­am­min moni­tie­tei­sil­lä ja kan­sain­vä­li­sil­lä tut­ki­mus­hank­keil­la. (Hel­sin­gin yli­o­pis­ton käyt­täy­ty­mis­tie­teel­li­sen tie­de­kun­nan uu­tis­ar­kis­to)

Läh­de:

Raus­te-von Wright, M., von Wright, J. & Soi­ni, T. (2003 uu­dis­tet­tu pai­nos) Op­pi­mi­nen ja kou­lu­tus. Hel­sin­ki: WSOY.

Lue li­sää ai­hees­ta Uusi­ky­län ja Atjosen te­ok­ses­ta lu­vus­ta Ope­tus ja op­pi­mi­nen, Raus­te-von Wrigh­tin ym. te­ok­ses­ta lu­vus­ta Mikä sää­te­lee toi­min­nan muu­tos­ta? sekä Ete­lä­pel­lon Onnismaan toi­mit­ta­man te­ok­sen ar­tik­ke­li Meta­kog­ni­tii­vi­set tai­dot ja am­ma­til­li­nen kas­vu asi­an­tun­ti­ja­kou­lu­tuk­ses­sa. sekä Hakkarisen ym. te­ok­ses­ta Joh­dan­to ja toi­nen luku Kuin­ka tut­ki­va op­pi­mi­nen ero­aa pe­rin­tei­ses­tä pro­jek­ti­op­pi­mi­ses­ta? Poh­di omaa kä­si­tys­tä­si op­pi­mi­ses­ta ja opet­ta­mi­ses­ta suh­tees­sa kir­jal­li­suu­des­sa esi­tet­tyi­hin nä­ke­myk­siin.

Op­pi­mis­ym­pä­ris­tö

Op­pi­mi­seen vai­kut­ta­vis­ta ke­hys­te­ki­jöis­tä käy­tet­tään ni­mi­tys­tä op­pi­mis­ym­pä­ris­tö. Kä­sit­tee­nä op­pi­mis­ym­pä­ris­tö voi­daan mää­ri­tel­lä eri ta­voin. Laa­jas­ti aja­tel­len voi­daan sa­noa, että op­pi­mis­ym­pä­ris­tö kä­sit­tää op­pi­mis­ma­te­ri­aa­lin sekä fyy­si­sen ja men­taa­li­sen vii­te­ke­hyk­sen, joka mah­dol­lis­taa ta­voit­teel­li­sen op­pi­mi­sen. Tek­no­lo­gi­a­pai­not­tei­nen mää­ri­tel­mä taas ko­ros­taa ym­pä­ris­tön tek­ni­siä ele­ment­te­jä. (Mul­ti­sil­ta 1997, 101-102.) Jyri Man­ni­nen kump­pa­nei­neen määrittee op­pi­mis­ym­pä­ris­tön pai­kak­si, ti­lak­si, yh­tei­sök­si tai toimintakäytönnöksi, joka edis­tää op­pi­mis­ta (Man­ni­nen et al. 2007, 17).

Läh­teet:

Mul­ti­sil­ta, J. 1997. Mil­tä näyt­tää WWW-maa­il­ma op­pi­mis­ym­pä­ris­tö­nä. Te­ok­ses­sa Leh­ti­nen, E. (toim.) Verk­ko­pe­da­go­giik­ka. Hel­sin­ki: Oy Edi­ta Ab.

Man­ni­nen, J. ym. 2007. Op­pi­mis­ta tu­ke­vat ym­pä­ris­töt. JOH­DA­TUS OP­PI­MIS­YM­PÄ­RIS­TÖ­A­JAT­TE­LUUN. Opetushallistus. Tam­pe­re: Juvenes Print Suo­men Yli­o­pis­to­pai­no Oy.

Lue li­sää op­pi­mis­ym­pä­ris­töis­tä Man­ni­sen ym. te­ok­ses­ta ja Raus­te-von Wrigh­tin ym. te­ok­sen ala­lu­vus­ta Op­pi­mis­ym­pä­ris­töt. Kiin­ni­tä huo­mio Hak­ka­rai­sen ym. te­os­ta sekä Ete­lä­pel­lon ja Onnismaan toi­mit­taa te­os­ta lu­kies­sa­si eri­lai­siin op­pi­mis­ym­pä­ris­töi­hin ja nii­den eri­tyis­piir­tei­siin.

Poh­di, mil­lai­sia op­pi­mis­ym­pä­ris­tö­jä on ole­mas­sa ja mil­lais­ta op­pi­mis­ta mi­kä­kin ym­pä­ris­tö tu­kee par­hai­ten?

2. Vaihe, viikko 5 : Oman kurssissuunnitelman ideointi

Täl­lä vii­kol­la pe­reh­dyt ope­tuk­sen ja kou­lu­tus­suun­nit­te­lun taus­tal­la vai­kut­ta­viin oppimis-, ihmis-, ja tie­to­kä­si­tyk­siin, ope­tuk­sen ja op­pi­mi­sen suun­nit­te­luun sekä ope­tus­suun­ni­tel­ma­te­o­ri­oi­hin. Li­säk­si ide­oit omaa kurs­si­suun­ni­tel­maa­si.

Poh­di alus­ta­va idea omas­ta kurs­si­suun­ni­tel­mas­ta ja esit­te­le se Pe­da­go­gi­sen kurs­si­suun­ni­tel­man pro­jek­ti­työs­ken­te­ly -kes­kus­te­lu­a­lu­eel­la 5.2. men­nes­sä. Tu­tus­tu li­säk­si oppimis-, ihmis- ja tie­to­kä­si­tyk­siin. Poh­di ko. asi­oi­ta oman kurs­si­si kan­nal­ta ja tee muis­tiin­pa­no­ja.

3. Vaihe, viikko 6: Työskentely

Kol­man­nes­sa vai­hees­sa pe­reh­dy­tään eri­lai­siin ope­tus­me­ne­tel­miin sekä opet­ta­jan ja op­pi­laan/opis­ke­li­jan roo­lei­hin. Vii­kon opis­ke­luun ei lii­ty verk­ko­teh­tä­viä, mut­ta kes­kus­te­lu­alue on käy­tet­tä­vis­sä.

Suun­nit­te­le kurs­si­si op­pi­mis­ym­pä­ris­tö, työ­ta­vat ja mie­ti opet­ta­jan ja op­pi­laan/opis­ke­li­jan roo­le­ja (opis­ke­li­ja versus aine­läh­töi­syys). Poh­di myös, mi­ten ope­tuk­sen taus­tal­la vai­kut­ta­vat oppimis-, tie­to- ja ih­mis­kä­si­tyk­set il­me­ne­vät va­lin­nois­sa­si.

Työ­ta­vat ja roo­lit

Lue seu­raa­vat teks­ti pei­la­ten asi­oi­ta omaan kurs­sii­si:

Työ­ta­vat

Uusi­kylä & Atjonen, lu­vut Ope­tus­ta­pah­tu­man oh­jaa­mi­nen ja Op­pi­mi­sen ja opet­ta­mi­sen apu­vä­li­neet

Raus­te-von Wright ym., ala­lu­vut Ope­tus­me­ne­tel­mät ja On­gel­ma­pe­rus­tai­nen ja il­mi­ö­kes­kei­nen op­pi­mi­nen

Ete­lä­pel­to & Onnismaa (toim.), osa III Am­ma­til­li­sen kas­vun tu­ke­mi­nen

Hak­ka­rai­nen ym. lu­vut 3, 5–8.

Opet­ta­jan ja opis­ke­li­jan roo­lit

Uusi­kylä & Atjonen, lu­vut Op­pi­laat yk­si­lö­nä ja ryh­mä­nä,
Opet­ta­ja di­dak­tii­kan am­mat­ti­lai­se­na ja Hyvä ope­tus op­pi­laan ja opet­ta­jan yh­tei­se­nä teh­tä­vä­nä.

Raus­te-von Wright ym., luku Asi­an­tun­ti­juus Ih­mis­suh­de­työs­sä

Ete­lä­pel­to & Onnismaa, osa II Au­to­no­mia kou­lu­tus­or­ga­ni­saa­ti­os­sa ja opet­ta­jan työs­sä

Hak­ka­rai­nen ym. , esi­mer­kik­si lu­vut nel­jä ja kym­me­nen.

4. Vaihe, viikot 7–9: Väliraportointi ja vertaispalaute

Seu­raa­vi­na viik­koi­na kir­joi­te­taan väli­ra­port­ti kurs­si­suun­ni­tel­mas­ta ja an­ne­taan ver­tais­pa­lau­tet­ta mui­den suun­ni­tel­mis­ta. Väli­ra­por­toin­nin ta­voit­tee­na on an­taa ke­hi­tys­i­de­oi­ta ja kor­jaus­eh­do­tuk­sia kurs­si­suun­ni­tel­maan.

Ra­por­tin vä­him­mäis­pi­tuus on kol­me si­vua, mut­ta voit esit­tää työs­tä­si myös laa­jem­man ver­si­on. Ver­tais­pa­laut­tees­ta hyö­dyt sitä enem­män mitä pi­dem­mäl­lä työ­si on. Voit läh­teä liik­keel­le op­pi­mi­sen ide­aa­li­ti­lan­tees­ta. Mi­ten tu­et­tu­na op­pi­mi­nen su­jui­si op­pi­jal­le mah­dol­li­sim­man mie­lek­kääl­lä ta­val­la?

Väli­ra­por­tin tu­lee si­säl­tää:

• Kurs­sin pe­rus­raa­mit (mitä?, mis­sä?, mi­ten? ja ke­nel­le?)
• Op­pi­mis­ym­pä­ris­tö
• Ope­tus­me­ne­tel­mät/Työ­ta­vat ja kurs­sin ete­ne­mi­nen
• Ope­tuk­sen ta­ka­na vai­kut­ta­vat kä­si­tyk­set (oppimis-, ihmis- ja tie­to­kä­si­tys)
• Opet­ta­jan ja op­pi­lai­den/opis­ke­li­joi­den roo­lit

Tuo väli­ra­port­ti lii­te­tie­dos­to­na Pe­da­go­gi­sen kurs­si­suun­ni­tel­man pro­jek­ti­työs­ken­te­ly -kes­kus­te­lu­a­lu­eel­la 26.2. men­nes­sä. Anna ver­tais­pa­lau­tet­ta ai­na­kin yh­des­tä muus­ta väli­ra­por­tis­ta 4.3. men­nes­sä. Käy­tä pa­laut­teen poh­ja­na pe­da­go­gi­sen kurs­si­suun­ni­tel­man ar­vi­oin­ti­kri­tee­rei­tä.

5. Vaihe, viikko 10: Oppimisen arviointi omalla kurssilla09

Vii­mei­ses­sä vai­hees­sa pe­reh­dy­tään kir­jal­li­suu­den poh­jal­ta op­pi­mi­sen ar­vi­oin­tiin ja eri­lai­siin ar­vi­oin­ti­ta­poi­hin. Li­säk­si teet omaan kurs­sii­si suun­ni­tel­man op­pi­mi­sen ar­vi­oin­nis­ta. Vii­kon opis­ke­luun ei lii­ty verk­ko­teh­tä­viä, mut­ta kes­kus­te­lu­alue on käy­tet­tä­vis­sä.

Saa­tu­a­si ar­vi­oin­ti­o­suu­den kun­toon si­nul­la on kak­si viik­koa ai­kaa vii­meis­tel­lä kurs­si­suun­ni­tel­maa­si. Tuo val­mis työ­si vies­tin lii­te­tie­dos­to­na Pe­da­go­gi­sen kurs­si­suun­ni­tel­man pro­jek­ti­työs­ken­te­ly -kes­kus­te­lu­a­lu­eel­le vies­tin lii­te­tie­dos­to­na  24.3.2016 men­nes­sä ja ar­vi­oin­tia var­ten opet­ta­jal­le Val­miin pe­da­go­gi­sen kurs­si­suun­ni­tel­man pa­lau­tus -koh­taan. Työ ar­vi­oi­daan nel­jän vii­kon si­säl­lä sii­tä, kun se on pa­lau­tet­tu.

Op­pi­mi­sen ar­vi­oin­ti

Ar­vi­oin­ti liit­tyy olen­nai­ses­ti ope­tuk­seen ja op­pi­mi­seen. Uusi­ky­län ja Atjosen (2007, 191) mää­rit­te­le­vät ar­vi­oin­nin seu­raa­vas­ti: ”Ar­vi­oin­nil­la tar­koi­te­taan toi­min­taa, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on mää­rit­tää, kuin­ka hyvä (laa­du­kas, ar­vo­kas, an­si­o­kas, so­pi­va, jne.) jo­kin suo­ri­tus tai toi­min­ta on.”

Ar­vi­oin­nin ken­täl­lä val­lit­see täl­lä het­kel­lä kak­si il­mei­sen voi­ma­kas­ta suun­taus­ta. Toi­saal­ta kognitiivis-konst­ruk­ti­vis­ti­nen op­pi­mis­nä­ke­mys ko­ros­taa ar­vi­oin­nin op­pi­las­kes­kei­syyt­tä ja op­pi­las­läh­töi­syyt­tä ja tar­vet­ta tu­kea op­pi­laan ke­hi­tys­tä ar­vi­oin­nin avul­la. Toi­saal­ta huo­mi­o­ta kiin­ni­te­tään kou­lu­jen tu­lok­sel­li­suu­teen ja tu­los­vas­tuu­seen. Poh­dit­ta­es­sa näi­den suun­taus­ten yh­teen­so­pi­vuut­ta, voi­daan ky­syä, mitä on pi­det­tä­vä kou­lun tu­lok­se­na. Onko se en­tis­tä pa­rem­min op­pi­va ja en­tis­tä it­se­näi­sem­min ajat­te­le­va, hy­vän itse­tun­non omaa­va op­pi­las – vai tut­kin­to­lu­ku­ja, koe­arvo­sa­no­ja, siis kou­luun so­vel­let­tu­na tut­kin­to­lu­ku­ja. (Vir­ta 1999, 3.) Konst­ruk­ti­vis­min myö­tä ar­vi­oin­ti näh­dään olen­nai­se­na osa­na ope­tus­ta ja op­pi­mis­pro­ses­sia. Tämä edel­lyt­tää myös uu­den­lai­sia, au­tent­ti­sia eli ai­toon op­pi­mis­pro­ses­siin koh­dis­tu­via ar­vi­oin­ti­muo­to­ja pe­rin­teis­ten kurs­sin lo­puk­si jär­jes­tet­tä­vien eril­lis­ten koe­ti­lan­tei­den li­säk­si tai si­jas­ta. (Tyn­jä­lä 2002, 169–174.)

Op­pi­mi­sen ar­vi­oin­ti on sol­mu­koh­ta, jos­sa yh­dis­ty­vät mo­net lan­gat. Poh­jim­mil­taan on ky­sy­mys ar­vois­ta, tie­don­kä­si­tyk­ses­tä, ih­mis­kä­si­tyk­ses­tä ja sii­tä, mitä pi­de­tään yleis­si­vis­tyk­se­nä. Kou­lus­sa suo­ri­tet­tuun op­pi­lai­den ja op­pi­mi­sen ar­vi­oin­tiin, esim. ko­kei­den pi­tä­mi­seen, liit­tyy myös pii­lo-ope­tus­suun­ni­tel­mal­li­sia yh­teyk­siä. Op­pi­las­ar­vi­oin­ti luo op­pi­laal­le kä­si­tys­tä omas­ta it­ses­tään, tai­dois­taan ja mah­dol­li­suuk­sis­taan sekä sii­tä, mil­lais­ta osaa­mis­ta ja tie­toa kou­lu ar­vos­taa. (Vir­ta 1999, 4.) Hy­vän ar­vi­oin­nin kri­tee­rik­si ei enää rii­tä, että se to­te­aa mah­dol­li­sim­man luo­tet­ta­vas­ti op­pi­laan tie­to­jen ja osaa­mi­sen ta­son tai laa­dun, vaan opet­ta­jan tu­lee ar­vi­oin­tia hyö­dyn­tä­en pyr­kiä edis­tä­mään op­pi­laan op­pi­mis­ta ja hä­nen per­soo­nal­lis­ta ke­hi­tys­tään. Ar­vi­oin­nis­sa tu­lee an­taa pa­lau­tet­ta myös vah­vuuk­sis­ta, ei vain heik­kouk­sis­ta, ja kes­keis­tä on myös op­pi­laan mo­ti­voi­mi­nen sekä itse­ar­vi­oin­ti­tai­to­jen tu­ke­mi­nen. Uu­sis­sa ar­vi­oin­ti­suun­tauk­sis­sa ko­ros­tuu op­pi­jan ja opet­ta­jan vuo­ro­vai­ku­tus ja me­ne­tel­mien jous­ta­vuus. Näin ar­vi­oin­ti on opet­ta­jal­le en­tis­tä enem­män op­pi­laan ym­mär­tä­mis­tä ja hä­nen aja­tus­maa­il­maan­sa tu­tus­tu­mis­ta. Kes­keis­tä täs­sä on opet­ta­jan ar­vi­oin­tia kos­ke­va ajat­te­lu sekä ar­vi­oin­nin taus­tal­la ole­vien ajat­te­lu­ta­po­jen ja us­ko­mus­ten muut­tu­mi­nen. (Vir­ta 1999, 132–133.)

Ar­vi­oin­nin ja pe­da­go­gis­ten käy­tän­tö­jen vä­lil­lä on lä­hei­nen yh­teys. Ar­vi­oi­ta­vat asi­at ja ar­vi­oin­ti­ta­vat vai­kut­ta­vat sii­hen, mitä ja mi­ten opis­kel­laan ja ope­te­taan. Tent­ti- ja koe­käy­tän­nöt oh­jaa­vat opis­ke­lua. Jos ko­keis­sa mi­ta­taan ir­ral­lis­ten asia­tie­to­jen osaa­mis­ta, op­pi­laat täh­tää­vät tes­tei­hin val­mis­tau­tu­mi­seen eikä niin­kään asi­an koko­nais­val­tai­seen ym­mär­tä­mi­seen ja yleis­tie­don kar­tut­ta­mi­seen. Ar­vi­oin­nin oli­si­kin ol­ta­va op­pi­mis­ta edis­tä­vää ke­hit­tä­vää ar­vi­oin­tia, joka ei vain ar­vo­ta op­pi­laan suo­ri­tuk­sia vaan oh­jaa hän­tä myös sy­ven­tä­mään ym­mär­rys­tään. Nyky­päi­vän ar­vi­oin­ti haas­taa myös op­pi­joi­ta it­se­ään ar­vi­oi­maan toi­min­taan­sa, käyt­tä­mään ra­ken­ta­vaa ver­tais­ar­vi­oin­tia ja sii­hen liit­ty­vää pa­lau­tet­ta. On­nis­tu­nut ar­vi­oin­ti ja itse­ar­vi­oin­ti ke­hit­tä­vät op­pi­joi­den meta­kog­ni­tii­vi­sia tai­to­ja sekä itse­oh­jau­tu­vuut­ta ja sy­tyt­tä­vät heis­sä roh­keu­den op­pia uu­sia asi­oi­ta. Elä­män­kou­lus­sa kun ei jär­jes­te­tä ko­kei­ta, mut­ta vaa­di­taan kui­ten­kin jat­ku­vaa uu­den op­pi­mis­ta. (Hak­ka­rai­nen, Bollström-Hut­tu­nen, Pyy­salo & Lon­ka 2005, 16, 250–255.)

Läh­teet:

Hak­ka­rai­nen, K., Bollström-Hut­tu­nen, M., Pyy­salo, S. & Lon­ka, K. 2005. Tut­ki­va op­pi­mi­nen käy­tän­nös­sä. Mat­ka­opas opet­ta­jil­le. Por­voo: WSOY.

Tyn­jä­lä, P. 2002. Op­pi­mi­nen tie­don ra­ken­ta­mi­se­na. Konst­ruk­ti­vis­ti­sen op­pi­mis­kä­si­tyk­sen pe­rus­tei­ta. Hel­sin­ki: Kir­ja­yh­ty­mä.

Uusi­kylä, K. & Atjonen, P. 2007. Di­dak­tii­kan pe­rus­teet. Juva:WSOY.

Vir­ta, A. 1999. Uu­dis­tu­va op­pi­mi­sen ar­vi­oin­ti. Mah­dol­li­suuk­sia ja va­rauk­sia. Tu­run

Lue Atjosen teos ko­ko­naan, Uusi­ky­län ja Atjosen te­ok­sen luku Ope­tuk­sen ar­vi­oin­ti,
Raus­te-von Wright ym. te­ok­sen luku Ar­vi­oin­ti op­pi­mi­sen ja kou­lu­tuk­sen sää­te­li­jä­nä,
Hak­ka­rai­sen ym. te­ok­sen luku Kuin­ka tut­ki­vaa op­pi­mis­ta ar­vi­oi­daan?

Poh­di, mit­kä ovat oman kurs­si­si op­pi­mi­sen ar­vi­oin­nin läh­tö­koh­dat, ta­voit­teet ja konk­reet­ti­set muo­dot?