Koulutuspolitiikan essee on korvaava suoritus ellet pysty osallistumaan opintoryhmässä tai verkkotyöskentelyssä toteutettavaan väittelyharjoitukseen. Essee tehdään yksilötyönä ja sen laajuus on 8–10 sivua (tekstiosa johdannosta pohdintaan). Vaihtoehtoisia esseeaiheita on useita, joissa kussakin on tehtävän tekemiseen ohjaavia kysymyksiä ja lähteitä. Hyväksytty essee edellyttää, että siinä on käytetty monipuolisesti vähintään kolmea lähdettä. Lähteinä voi tarpeen mukaan käyttää muitakin aiheeseen sopivia tuoreita lähteitä kuin mitä aiheiden alle on listattu. Lähdeviitteiden merkitsemiseen löytyy ohjeita Opiskelijan yleisoppaasta ja esimerkiksi Hirsjärvi, Remes & Sajavaara (toim.) 2011. Tutki ja kirjoita -teoksesta.
WWW-osoitteita, joiden avulla pääsee tutustumaan useimpiin teemoihin:
http://www.oph.fi/, (opetushallitus)
http://www.minedu.fi/OKM/ (opetus- ja kulttuuriministeriö)
Esseen arvioi yliopistonlehtori Tiina Tuijula asteikolla hyväksytty–täydennettävä.
Esseen arvioinnin perusteet:
• otsikon ja sisällön vastaavuus
• perehtymisen syvällisyys
• jäsentely ja rakenne
• aihealueen käsittely ja sen sisäistäminen, lähteiden käyttö, oma pohdinta
• ilmaisun selkeys
Esseeaiheet
1) KOULUVALINTAPOLITIIKKA PERUSOPETUKSESSA
- Koulunvalinnan lainsäädännöllinen ja historiallinen tausta?
- Lähikouluperiaate?
- Kouluvalintojen ulottuvuudet: alueelliset, sosiaaliset, sukupuoleen liittyvät?
- Kouluvalintapolitiikan vaikutukset ja merkitys tutkimusten mukaan?
Lähteitä:
Ahonen, S. 2001. Kuka tarvitsee yhteistä koulua? Teoksessa: A. Jauhiainen, R. Rinne & J. Tähtinen, Koulutuspolitiikka Suomessa ja ylikansalliset mallit. Kasvatusalan tutkimuksia 1. Suomen Kasvatustieteellinen Seura.
Ahonen, S. 2003. Yhteinen koulu – tasa-arvoa vai tasapäisyyttä? Koulutuksellinen tasa-arvo Suomessa Snellmannista tähän päivään. Tampere. Vastapaino.
Kalalahti, M., Silvennoinen, H. & Varjo, J. 2015. Kouluvalinnat kykyjen mukaan? Erot painotettuun opetukseen valikoitumisessa. Kasvatus 46 (1), 19–35. (Utuvolter.fi)
Kosunen, S., Seppänen, P. & Bernelius, V. 2016. Naapuruston segregaatio ja kaupunkilaisperheiden eriytyvät kouluvalintastrategiat. Kasvatus 43 (3), 230–244. (Utuvolter.fi)
Kosunen, S. 2012. ”Meillä on siis kouluja, joista ne tulee: siis Suomen eliitti” – keskiluokan lasten kouluvalinnat pois lähikoulusta. Kasvatus 43 (1), 7–19. (Utuvolter.fi)
Seppänen, P. 2006. Kouluvalintapolitiikka perusopetuksessa. Kasvatusalan tutkimuksia 26. Suomen Kasvatustieteellinen Seura.
Seppänen, P., Rinne, R. & Sairanen, V. 2012. Suomalaisen yhtenäiskoulun eriytyvät koulutiet. Oppilasvalikointi perusopetuksessa esimerkkinä Turun koulumarkkinat. Yhteiskuntapolitiikka 77 (1), 16–33. (Utuvolter.fi)
Silvennoinen, H., Seppänen, P., Rinne, R. & Simola, H. 2012. Yhteiskuntaluokat ja koulunvalintapolitiikka ylikansalliselta paikalliselle tasolle ulottuvassa tarkastelussa. Kasvatus 43 (5), 502–518. (Utuvolter.fi)
Varjo, J., Kalalahti, M. & Lundahl, L. 2016. Kouluvalinnan yhteiskunnallisen hinnan tunnistaminen Suomessa ja Ruotsissa. Koulutuksen tasa-arvon muuttuvat merkitykset. Kasvatussosiologian vuosikirja 1.
2) YLIOPISTOUUDISTUS SUOMESSA
- Miten yliopistoa on uudistettu viimeisten 10–15 vuoden aikana?
- Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet?
- Miten sitä on perusteltu?
- Miten sitä on kritisoitu?
- Yliopistolain uudistaminen?
- Rakenteellinen kehittäminen?
- Mitä yliopistouudistus on merkinnyt yliopistojen hallinnon, johtamisen ja muun toiminnan kannalta?
Lähteitä:
Broberg (toim.) 2011. Koulutuspolitiikka käytännöt kansallisessa ja ylikansallisessa kehyksessä + Jauhiaisen, Rinteen ja Lehdon artikkeli.
Kankaanpää, J. 2013. Kohti yrityismäistä hyöty-yliopistoa. Valtiovallan tahto Suomessa vuosina 1985–2006 ja kokemukset kolmessa yliopistossa. Turku: Turun yliopiston julkaisuja C 369.
Ketola, M. 2017. Kohti uutta korkeakouluyhteisöä: Tampere3-hanke institutionaalisen muutoksen näkökulmasta tarkasteltuna. Helsingin yliopisto, pro gradu -tutkielma.
Kuoppala, K. & Näppilä, T. 2011. Yliopistojen uudistuvat rakenteet ja dynamiikka yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistaminen. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:2. (löytyy googlaamalla)
Opetusministeriö. 2007. Turusta tieteen huippukeskittymä. Suunnitteluryhmän loppuraportti 16.2.2007. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:14
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2007. Itä-Suomen yliopisto – tulevaisuuden yliopisto ajassa. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:15.
Opetusministeriö. 2007. Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhdistyminen uudeksi yliopistoksi. Suunnitteluryhmän loppuraportti 16.2.2007.
Opetusministeriö. 2010. Yliopistojen rakenteellinen kehittäminen, akateemiset yhteisöt ja muutos. RAKE-yhteishankkeen (2008–2009) loppuraportti. Opetusministeriön julkaisuja 2010:5.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2016. Yliopistolakiuudistuksen vaikutusten arviointi. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:16 http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/rakenteellinen kehittäminen + muita lähteitä OPM:n sivuilta.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2018. Korkeakoulu-uudistuksen vaikutusten arviointi. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:33.
Rinne, R., Jauhiainen, A(rto), Simola, H., Lehto, R., Jauhiainen, A(nnukka) & Laiho A. 2012. Valta, uusi yliopistopolitiikka ja yliopistotyö Suomessa. Managerialistinen hallintapolitiikka yliopistolaisten kokemana. Jyväskylä: Suomen Kasvatustieteellisen Seuran julkaisuja 58.
Tomperi, T. 2009. (toim.) Akateeminen kysymys? Yliopiston kritiikki ja kiista uudesta yliopistosta. Tampere: Vastapaino.
Tiedepolitiikka -lehdet.
UNIFIN yliopistojen rakenteellisen kehittämisen hankkeet.
Ursin, J., Aittola, H. & Välimaa, J. 2011. Yliopistot yhdistyvät – muuttuuko koulutus? Teoksessa R. Rinne, J. Tähtinen, A. Jauhiainen & M.
Vanttaja, M. 2010. Yliopiston villit vuodet. Suomalaisen yliopistolaitoksen muutoksia ja uudistuksia 1990-luvulta 2000-luvun alkuun. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A: 210.
Vanttaja, M. & Jauhiainen, A. 2009. Jäähyväiset autonomialle? Tiedepolitiikka 34 (2), 7–14.
Vartiainen, P. 2016. Suomalaisen korkeakouluverkon kehittämisen vaihtoehdoista. Tieteessä tapahtuu 34 (3), 24–32. + muita lehden artikkeleita.
3) TUTKINTOJEN SUORITUSAJAT KORKEAKOULUPOLIITTISENA KYSYMYKSENÄ
- Miksi opintojen kesto on muodostunut ongelmaksi?
- Miten on pyritty vaikuttamaan kysymykseen?
- Opiskelijajärjestöjen kanta?
- Suoritusajat, keskeyttäminen?
- Opintojen kestoon vaikuttavia tekijöitä?
Lähteitä:
Lindberg, M. 2009. Opiskeluajat ja siirtyminen korkeakoulutuksesta työelämään: vertailevan tutkimuksen tarjoamia näkökulmia politiikkakeskusteluihin ja tutkimukseen. Tiedepolitiikka 2/2009, 27–33. (löytyy Utuvolter.fi)
Merenluoto, S. 2005. Nopeasti maisteriksi – tutkimus nopeasta valmistumisesta ja valmistujasta. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja 204.
Merenluoto, S. 2009. Menestyksekkäät yliopistopelin pelaajat? Tutkimus nopeasti ja nuorena valmistumisesta. Annales Universitatis Turkuensis C 286. Kasvatustieteiden laitos, Turku.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2009. Opintotuen rakenteen kehittäminen: Tavoitteena päätoimiseen opiskeluun kannustaminen korkeakoulussa. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:33.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2010. Ei paikoillanne, vaan valmiit, hep! Koulututukseen siirtymistä ja tutkinnon suorittamista pohtineen työryhmän muistio. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:11.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2016. Valmiina valintoihin. Ylioppilastutkinnon parempi hyödyntäminen opiskelijavalinnoissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:37.
Korkeakouluille uusi rahoitusmalli. OKM:n tiedote 17.1.2019.
Vuorinen-Lampila, P. 2020. Yliopiston opiskelijavalinnasta opintourille: Miten opintouratyypit ja
siirtymäjärjestelmä linkittyvät koulutuspoliittisiin tavoitteisiin? Teoksessa Jani Ursin ja Reetta Muhonen (toim.) Tuntematon korkeakoulutus. Kasvatusalan tutkimuksia 80, Suomen kasvatustieteellinen seura.
4) AVOIN YLIOPISTO AIKUISKOULUTUKSEN JA YLIOPISTOKOULUTUKSEN KENTÄLLÄ
- Mitkä ovat avoimen yliopiston koulutuspoliittiset tavoitteet?
- Miten ne ovat muuttuneet?
- Suhde ”varsinaiseen” yliopistokoulutukseen? (avoimen väylä jne.)
Lähteitä:
Haltia, N. 2012. Yliopiston reunalla. Tutkimus suomalaisen avoimen yliopiston muotoutumisesta. Turun yliopiston julkaisuja C 352.
Haltia, N. 2015. Avoimen yliopiston väylä siltana avoimen ja tutkintokoulutuksen välillä. Kasvatus & Aika, 9(3), 37–51.
Haltia, N., Isopahkala-Bouret, U. & Jauhiainen, A. 2019. Korkeakoulujen opiskelijavalintauudistus ja aikuisopiskelijan opiskelumahdollisuudet. Aikuiskasvatus, 39(4), 276–289.
Haltia, N. & Lahtomaa, M. 2019. Toinen reitti yliopistoon. Millaisia polkuja aikuisille? Aikuiskasvatus 3/2019.
Joutsen, H. ym. (toim.) 2020. Marginaalista vakiintuneeksi valintatavaksi. Ideoita avoimen väylän kehittämiseen. Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston verkkojulkaisuja.
Kuivalainen, T. 2020. Avoimen väylän kautta valittujen kokemuksia – Toinen reitti yliopistoon -hankkeessa toteutetun kyselyn tuloksia (raportti). Turku: Turun yliopisto.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2013. Monipuoliset ja sujuvat opintopolut. Korkeakoulujen koulutusrakenteiden kehittämistyöryhmän muistio 2013:2.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2019. Jatkuvan oppimisen kehittäminen. Työryhmän väliraportti.
5) KORKEAKOULUJEN VALINTAKOEUUDISTUS
- Uudistuksen sisältö ja perustelut?
- Miten uudistus suhteutuu kansainvälisesti?
- Miten uudistus on otettu vastaan? Entä minkälaisia mahdollisia seurauksia sillä on?
- Valmennuskurssien asema?
Lähteitä:
Ahola, S., Asplund, R. & Vanhala, P. 2018. Opiskelijavalinnat ja korkeakouluopintojen nopeuttaminen. Valtionneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 25/2018.
Kosunen, S., Haltia, N. & Jokila, S. 2015. Valmennuskurssit ja mahdollisuuksien tasa-arvo yliopistokoulutukseen hakeutumisessa. Kasvatus 46 (3), 334–348. (löytyy Utuvolter.fi)
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2016. Valmiina valintoihin. Ylioppilastutkinnon parempi hyödyntäminen korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa.
Opetus ja kulttuuriministeriö. 2017. Valmiina valintoihin II. Ammatillisesta koulutuksesta korkeakouluun.
Pekkarinen, T. & Sarvimäki, M. 2016. Parempi tapa valita korkeakouluopiskelijat. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT.
Viren, M. 2012. Ovatko pääsykokeet pelkkää arpapeliä? Tieteessä tapahtuu 30 (5), 63–65.
6) OECD JA EU GLOBAALIN KOULUTUSPOLITIIKAN TOIMIJANA
- Mikä on OECD?
- Mikä on EU:n merkitys koulutuspoliittisena toimijana?
- Miten nämä eroavat toisistaan?
- Mikä on sen merkitys koulutuspoliittisen toimijana?
- Miten se osallistuu koulutuspolitiikan tekoon?
- Minkälaisia aineistoja se tuottaa?
- Suhde kansallisiin koulutuspolitiikkoihin?
Lähteitä:
Niukko, S. 2006. Yhteistyötä ilman riskejä? OECD:n rooli Suomen koulutuspolitiikassa. Turun yliopiston julkaisuja sarja C 251.
Kallo, J. 2009. OECD education policy. A comparative and historical study focusing on the thematic reviews of tertiary education. Finnish Educational Research Association. Research in Educational Sciences 45.
Kallo, J. & Rinne, R. (eds.) 2006. Supranormal Regimes and national educational polices. Kasvatusalan tutkimuksia 24. Suomen kasvatustieteellinen Seura.
Kallo, J. 2010. Voidaanko kansallista koulutuspolitiikkaa tutkia enää ilman kansainvälistä tai ylikansallista kehystä? Keskustelua globalisaatiosta, OECD:n arvioinneista ja suomalaisesta korkeakoulupolitiikasta. Tiedepolitiikka 35 (1), 19–28.
Maniscalco, R. 2013. Adult education policy in the European Union during the Lisbon decade. The shift to vocational adult learning and work skills matching. Turun yliopiston julkaisuja Annales Universitatis Turkuensis Sarja-ser. B osa – tom. 370.
OECD:n kotisivut
Rinne, R., Kallo, J. & Hokka, S. 2004. Liian innokas mukautumaan? OECD:n koulutuspolitiikka ja Suomen vastauksia. Kasvatus 35 (2004): 1, 3. (löytyy Utuvolter.fi)
Rinne, R., Jögi L., Leppänen, R., Korppas, M. & Klemelä, K. 2008. (toim.) Suomalainen ja virolainen koulutus ja EU:n uusi koulutuspolitiikka. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A: 208.
Ozga, J., Dahler-Larsen, P., Segerholm, C. & Simola, H. (eds.) 2011. Fabricating Quality in Education. Data and Governance in Europe. London & New York: Routledge. (saatavana myös e-kirjana)
OECD 2020. Continuous Learning in Working Life in Finland
7) SUKUPUOLI JA SUKUPUOLTEN VÄLINEN TASA-ARVO KOULUTUSPOLIITTISENA KYSYMYKSENÄ
- Millä tavalla aihe on huomioitu hallitusohjelmissa tai muissa keskeisissä koulutuspolitiikan avaindokumenteissa?
- Mitä laki sanoo aiheesta? Esimerkiksi mitä sanotaan syrjinnästä oppilaitoksissa?
- Miten sukupuolierot näkyvät esim. osallistumisessa koulutukseen (opiskelijatilastot)?
- Aihetta voi tarkastella lähemmin jossakin tietyssä koulumuodossa tai alueellisesti tai keskittyen johonkin sukupuolten välistä tasa-arvoa edistämään perustettuun hankkeeseen.
Lähteitä:
Alasaari, N. & Katainen, R. 2016. Selvitys sukupuolten tasa-arvon edistämisestä varhaiskasvatuksessa. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.
Brunila, K. 2009. Sukupuolten tasa-arvo korkeakoulutuksessa ja tutkimuksessa. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 51:2009.
Kantola, J., Nousiainen, K. & Saari, M. 2012. Tasa-arvo toisin nähtynä. Oikeuden ja politiikan näkökulmia tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Helsinki: Gaudeamus.
Kuusi, H., Jakku-Sihvonen, R. & Koramo, M. 2009. Koulutus ja sukupuolten tasa-arvo. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 52:2009.
Hallitusohjelmat, KESUt, koulutuspoliittiset selonteot.
Lahelma, E. 2011. Sukupuolitietoisuutta kouluun ja opettajankoulutukseen. TASUKO-hankkeesta eteenpäin. Kasvatus 1/2011, 90-95. (Utuvolter.fi).
Lahelma, E. 2014. Tasa-arvodiskurssi ja poikadiskurssi koulutuskeskustelussa: 30 vuotta rinnakkaineloa ja vastakkainasettelua. Kasvatus 45 (4), 380–385. (Utuvolter.fi).
Laiho, A. 2013. Sukupuolten tasa-arvo koulutuspoliittisena tavoitteena ja käsitteenä – erityistarkastelussa 2000-luvun politiikkadokumentit. Kasvatus & Aika 7 (4) 2013, 27–44.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2021. Sukupuolirajoja ylittäviä koulutusvalintoja ja eriytyviä urapolkuja : Tutkimus korkeakoulutuksen sukupuolittuneisuudesta Eurostudent VII aineistossa. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:23.
– Tasa-arvolaki pähkinänkuoressa.
Tasa-arvo naisten ja miesten välillä – www-sivusto:
Sukupuolten tasa-arvo. Tasa-arvotiedon keskus.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2010. Segregaation lieventämistyöryhmän loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä. 2010:18.
Tilastokeskus. Miesten koulutustaso paranee hitaammin kuin naisten.
8) YLEMMÄT AMK-TUTKINNOT
- Mitä ovat?
- Miten perusteltu, miten kritisoitu?
- Merkitys työmarkkinoiden kannalta?
- Suhde maisteritutkintoihin?
Lähteitä:
Galli, L. & Ahola, S. 2010. Elinikäiset oppijat lähikuvassa. Kokemuksia ja näkemyksiä ylemmistä ammattikorkeakoulututkinnoista. Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen raportti 76. Turun yliopisto
Lampinen, O. 1995. Ammattikorkeakoulut – vaihtoehto yliopistolle. Gaudeamus.
Laki nuorisoasteen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen kokeiluista
Ojala, K. & Ahola, S. 2008. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot. Kokeilusta kokemuksiin. Koulutussosiologian tutkimuskeskus raportti 71. Tilastot mm. AMKOTA-tietokanta.
Ojala, K. 2009. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ja työelämäyhteys. Kasvatus 40 (3), 272–279. (löytyy Utuvolter.fi)
Ojala, K. 2008a. Ylempään ammattikorkeakoulututkintokoulutukseen osallistujat – elinikäisiä oppijoita? Aikuiskasvatus 28 (2), 94–104.
Ojala, K. 2017. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot työmarkkinoilla ja koulutusjärjestelmässä. Turun yliopisto, väitöskirja. (löytyy googlaamalla)
Ojala, K. & Ahola, S. 2009. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot työmarkkinoilla. Valmistuneiden kokemukset ja koulutuksen vaikuttavuus. Projektin väliraportti 03/09.
Ojala, K. & Isopahkala-Bouret, U. 2015. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon ja maisterin tutkinnon suorittaneet työmarkkinoilla– tutkintojen statuserot, työkokemus ja työtehtävien eriytyminen.
Rantanen, T., Isopahkala-Bouret, U., Raij, K. & Järveläinen, E. 2010. Eurooppalaisessa tutkintojen viitekehyksessä: Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ja maisterin tutkinnot. Aikuiskasvatus (4), 267–279. (Utuvolter.fi)
Isopahkala-Bouret, U. ym. Profiloitua osaamista liike-elämään?
Töytäri, A. (toim.) 2012. Kehittyvä YAMK – Työelämää uudistavaa osaamista. Hämeen ammattikorkeakoulun julkaisuja. (löytyy googlaamalla)
Varjonen, B. & Maijala, H. (toim.) 2009a. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto – Osana innovaatioympäristöjä. Hämeen ammattikorkeakoulu.
Varjonen, B. & Maijala, H. 2009b. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijoiden työnantajakyselyn tulokset. Kysely 2004–2008.
Viinamäki, L. (toim.) 2010. Sosionomi (AMK & ylempi AMK) kansainvälistyvillä koulutus- ja työmarkkinoilla. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia 2. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu.
9) KOULUTUSVIENTI
- Mitä on koulutusvienti?
- Koulutusviennin mahdollisuudet ja rajoitukset?
- Millaisia erityispiirteitä koulutuksella on vientitavarana?
- Koulutusviennin yhteys kehitysyhteistyöhön?
Lähteitä:
Jaakkola, F. 2017. Asiantuntijoiden näkemyksiä koulutusviennistä. Pro gradu tutkielma, Helsingin yliopisto.
Juusola, K. 2015. Ajatuksia koulutusviennistä – mahdollisuudet ja riskit vaakakupissa.
Kiinnostuksesta kysynnäksi ja tuotteiksi. Suomen koulutusviennin strategiset linjaukset. Valtioneuvoston periaatepäätös. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:11. (löytyy googlaamalla)
Lindberg, M. 2011. Suomalaiskansallisia ja EU-agendojen näkökulmia koulutusvientiin ja liikkuvuuteen. Tiedepolitiikka 3, 29–34. (löytyy Utuvolter.fi)
Sahlberg, P. 2011. Finnish Lessons. What can the world learn from educational change in Finland.
Sahlberg, P. 2012. Kuka ostaisi suomalaista koulutusosaamista. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 4, 17–27.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2020. Koulutusviennin tiekartta 2020–2023. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2020:8.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2013. Suomi kansainvälisille koulutusmarkkinoille. Selvitysryhmän muistio: Toimenpideohjelma koulutusviennin edellytysten parantamiseksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2013:9.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2016. Vietävän hyvää toisen asteen koulutusta! Toimet toisen asteen koulutusviennin edistämiseksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:20.
Kemppainen, H.-M. 2016. ”This Is Reputation-Driven Activity” Higher Education as a Service Export and the Role of Partnerships. MSc program in Management and International Business Master’s thesis. Aalto University. (löytyy googlaamalla)
10) KOULUTUKSEN ARVIOINNIT, VERTAILUT JA LAADUNHALLINTA
- Millaisia kansainvälisiä arviointitutkimuksia on tehty?
- Millaisia tuloksia on saatu, millaista keskustelua käyty tuloksista?
- Arviointitoiminnan ja laadunhallinnan erilaisia perusteluja?
- Arvioinnin merkitystä oppilaitostasolla?
- Kansainvälisten arviointien hyöty koulutuksen kehittämisessä?
- Arvioinnin merkitystä koulutuspolitiikassa?
- Suomalainen arviointi-ideologia?
Lähteitä:
Jakku-Sihvonen, R. 2010. Oppimistulosten arviointitiedon puntarointia. Suomen arviointiyhdistys 4/2010. (löytyy googlaamalla)
Karvonen, J. 2010. Laadunhallinta opetustoimessa ja varhaiskasvatuksessa. Suomen kuntaliitto, Helsinki.
Korkeakoski, E. & Tynjälä, P. (toim.) 2010. Hyötyä ja vaikuttavuutta arvioinnista. Koulutuksen arviointineuvosto, Jyväskylä.
Korkeakoski, E. & Silvennoinen, H. (toim.) 2008. Avaimia koulutuksen arvioinnin kehittämiseen. Jyväskylä: Koulutuksen arviointineuvosto. (löytyy googlaamalla)
Linnakylä, P. & Välijärvi, J. 2005. Arvon mekin ansaitsemme. PS-kustannus.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2010. PISA, PIAAC, AHELO: Miksi ja miten OECD mittaa osaamista?
Simola, H. & Rinne, R. 2006. Koulutuksen laadunarvioinnin yhteiskunnallisten vaikutusten tutkimisesta. Hallinnon Tutkimus 3, 66–80.
Ursin, J. & Välijärvi, J. 2010. Kansainväliset vertailevat oppimistulosarvioinnit perus- ja korkea-asteella. Hallinnon Tutkimus 29 (4), 303–316.
Varjo, J., Simola, H. & Rinne, R. 2016. Perään katsomisesta informaatio-ohjaukseen suomalaisessa koulutuspolitiikassa. Kasvatusalan tutkimuksia 70. Suomen Kasvatustieteellinen Seura.
