4.1 Essee

Tie­teel­li­nen es­see on teh­tä­vän­an­non mu­kai­nen, ra­ja­tun ai­heen ja sii­tä kum­pu­a­van itse va­li­tun näkö­kul­man tai ide­an ym­pä­ril­le ra­ken­tu­va yh­te­näi­nen teks­ti­ko­ko­nai­suus. Es­seen tar­koi­tuk­se­na on osoit­taa, että opis­ke­li­ja hal­lit­see si­säl­löl­li­ses­ti ja kie­lel­li­ses­ti asia­ko­ko­nai­suu­den, jos­ta hän es­seen­sä laa­tii. Es­seen laa­jem­pa­na ta­voit­tee­na on har­jaan­nut­taa kriit­ti­seen tie­teel­li­seen ajat­te­luun. Tie­teel­li­ses­sä es­sees­sä tu­lee vii­ta­ta tie­teel­li­seen läh­de­kir­jal­li­suu­teen. Tie­teel­li­nen es­see ei ole re­fe­raat­ti läh­de­kir­jal­li­suu­des­ta, vaan va­li­tun ai­heen ja oman näkö­kul­man poh­jal­ta kir­joi­tet­tu it­se­näi­nen teks­ti­ko­ko­nai­suus. Tie­teel­li­sen es­seen kir­joit­ta­mi­nen on pro­ses­si, jon­ka kir­joit­ta­mi­seen on hyvä va­ra­ta riit­tä­väs­ti ai­kaa.

Esseen tavoitteita

• Es­see on teh­tä­vän­an­non mu­kai­nen, jos­sa kir­joit­ta­ja osoit­taa, että hän hal­lit­see asia­ko­ko­nai­suu­den ja osaa ra­ja­ta sii­tä olen­nai­sen an­ne­tus­sa laa­juu­des­sa.

• Si­säl­tö kes­kit­tyy ai­heen kan­nal­ta mer­ki­tyk­sel­li­siin asi­oi­hin. Kir­joit­ta­ja osoit­taa ky­kyn­sä aja­tel­la kriit­ti­ses­ti ja it­se­näi­ses­ti ja osaa erot­taa tär­ke­än vä­hem­män tär­ke­äs­tä.

• Es­sees­tä vä­lit­tyy asi­an ym­mär­tä­mi­nen: teks­tiä ja aja­tuk­sia ei ole ko­pi­oi­tu suo­raan läh­de­kir­jal­li­suu­des­ta vaan tie­toa on muo­kat­tu, ar­vi­oi­tu, ver­tail­tu. Ai­het­ta on kä­si­tel­ty omin sa­noin, konk­reet­ti­ses­ti ja so­vel­ta­vin esi­mer­kein.

• Kir­joi­tuk­sen ra­ken­ne on joh­don­mu­kai­nen ja kiin­teä. Kir­joit­ta­ja pys­tyy nä­ke­mään asi­oi­den vä­li­siä joh­don­mu­kai­sia suh­tei­ta ku­ten esi­mer­kik­si aika- ja paik­ka-, syy- ja seu­raus­suh­teet, tär­keys­jär­jes­tys, sekä esit­tää asi­ois­ta jä­sen­ty­neen nä­ke­myk­sen.

• Kir­joi­tus­tyy­li on asi­al­li­nen, ob­jek­tii­vi­nen ja per­soo­nal­li­nen. Väit­tei­den pe­rus­te­lut ovat pi­tä­viä ja riit­tä­viä. Teks­ti on help­po­lu­kuis­ta, yti­me­käs­tä ja yleis­ta­juis­ta. (Hirs­jär­vi ym. 2009, 275–276.)

Aiheeseen perehtyminen ja suunnittelu

Es­seen kir­joi­tus­pro­ses­si aloi­te­taan pe­reh­ty­mäl­lä läh­de­kir­jal­li­suu­teen ja sel­vit­tä­mäl­lä ai­hee­seen liit­ty­vät kä­sit­teet, näkö­kul­mat ja kes­kei­set on­gel­mat. Tee läh­de­ma­te­ri­aa­lis­ta muis­tiin­pa­no­ja ja mer­kit­se nii­hin läh­de­viit­teet, jot­ta voit tar­kis­taa tie­to­ja myö­hem­min­kin. Läh­de­viit­tei­den mer­kit­se­mi­nen ylös jo heti alus­ta asti hel­pot­taa ja no­peut­taa es­seen kir­joi­tus­pro­ses­sis­sa muo­to­seik­ko­jen oi­ke­a­op­pis­ta mer­kit­se­mis­tä. Mer­kit­se muis­tiin te­ki­jä ja te­ok­sen nimi, jul­kai­su­vuo­si, pai­no­paik­ka, kus­tan­ta­ja ja sivu­nu­me­rot. Kir­joi­ta ylös myös omia ide­oi­ta­si ja aja­tuk­si­a­si asi­ois­ta. Läh­de­viit­teil­lä ero­te­taan omat poh­din­nat ai­em­paan tut­ki­muk­seen viit­taa­vas­ta teks­tis­tä, jot­ta lu­ki­ja tie­tää, mikä on kir­joit­ta­jan omaa ja mikä ai­em­paan tut­ki­muk­seen poh­jau­tu­vaa poh­din­taa. Läh­de­kir­jal­li­suu­den teks­tiä tai aja­tuk­sia ei ko­pi­oi­da suo­raan vaan tie­toa ar­vi­oi­daan ja ver­tail­laan.

Moni­puo­li­nen ai­hee­seen tu­tus­tu­mi­nen aut­taa oman näkö­kul­man löy­tä­mi­ses­sä ja työn ra­jaa­mi­ses­sa. Kun olet va­lin­nut es­seel­le­si aihe­pii­rin, ra­jaa ja tar­ken­na näkö­kul­maa­si muo­toi­le­mal­la es­seen pää­ky­sy­mys tai -idea. Sel­kiy­tä it­sel­le­si, mitä ha­lu­at sa­noa es­seel­lä­si ja mi­hin ky­sy­myk­siin et­sit sii­nä vas­tauk­sia. Teks­ti pää­see liik­keel­le te­hok­kaam­min, kun ra­jaat ja tar­ken­nat ai­heen jo suun­nit­te­lu­vai­hees­sa:

• Mitä asi­aa kä­sit­te­let?
• Mi­hin teh­tä­väs­sä py­rit ja mis­tä näkö­kul­mas­ta tar­kas­te­let ai­het­ta? Hah­mot­te­le työn alus­ta­va ot­sik­ko mah­dol­li­sim­man tar­kas­ti.
• Mi­hin osiin asia ja­kaan­tuu?
• Mikä on ai­heen suh­de mui­hin asi­oi­hin?
• Mikä on asi­oi­den alus­ta­va kä­sit­te­ly­jär­jes­tys?
• Mi­hin ky­sy­myk­siin ha­lu­at es­sees­sä vas­ta­ta?

Kir­joi­ta yh­te­näi­siä teks­ti­kap­pa­lei­ta mah­dol­li­sim­man pian, sil­lä kir­joit­ta­mi­nen ak­ti­voi ajat­te­lu­a­si ja si­too sen asi­aan. Voit ra­ja­ta ai­heen asi­al­li­ses­ti, ajal­li­ses­ti tai jol­la­kin muul­la ta­val­la. Ai­heen ra­jaus on yksi es­seen kir­joit­ta­mi­sen tär­keim­piä ja sa­mal­la vai­keim­pia asi­oi­ta. Es­sees­sä ei saa olla lii­kaa asi­aa, vaan pa­rem­pi on sy­ven­tyä sup­pe­am­paan asi­aan moni­puo­li­ses­ti ja sy­väl­li­ses­ti. Kun olet päät­tä­nyt näkö­kul­man ja ra­jauk­sen, mie­ti ja kir­jaa es­see­si jä­sen­te­ly sekä kes­kei­set ot­si­kot. Ala­ot­si­kot aut­ta­vat es­seen si­säl­lön jä­sen­tä­mi­ses­sä, jo­ten ot­si­koin­tiin kan­nat­taa pa­neu­tua huo­lel­la.

Vaiheittain kohti valmista tekstiä

Teks­tin kir­joit­ta­mi­nen on pro­ses­si, jos­sa lo­pul­li­nen teks­ti muo­tou­tuu vä­hi­tel­len pois­to­jen ja li­säys­ten kaut­ta. Kir­joi­tus­pro­ses­sin alus­sa kan­nat­taa an­taa asi­oi­den ja aja­tus­ten vir­ra­ta ja kiin­nit­tää vä­hem­män huo­mi­o­ta muo­to­seik­koi­hin. Pää­mää­rä­nä kir­joit­ta­mi­ses­sa on pyr­kiä tie­don tois­ta­mi­ses­ta koh­ti tie­don uu­del­leen jä­sen­tä­mis­tä. Tois­ta­mal­la kir­joi­tet­tu es­see ei edis­tä op­pi­mis­ta eikä mah­dol­lis­ta mie­le­käs­tä ky­sy­myk­sen­a­set­te­lua.

Kir­joi­ta joh­don­mu­kai­ses­ti, nou­dat­ta­en omaa pu­nais­ta lan­kaa­si. Oleel­lis­ta on, että kä­si­tel­tä­vän ai­heen ydin­koh­dat tu­le­vat esil­le. Ete­ne asi­oit­tain ai­heen vaa­ti­mus­ten mu­kaan eikä esi­mer­kik­si kir­jas­ta toi­seen. Poh­di ja ver­taa eri­lai­sia kä­si­tyk­siä, älä ai­no­as­taan ku­vai­le sitä, mitä kir­jois­sa on sa­not­tu. Mie­ti teks­ti­si koh­de­ryh­mää, sil­lä ta­voit­tee­na tie­tys­ti on, että vies­ti vä­lit­tyy lu­ki­jal­le. Mi­ten saat kes­kei­set asi­at ja ko­ko­nai­suu­det sel­ke­äs­ti esil­le? Onko jä­sen­te­ly­si te­ho­kas ko­ko­nai­suu­den hah­mot­tu­mi­sen kan­nal­ta?

Te­o­ri­an ja käy­tän­nön yh­dis­tä­mi­nen sekä asi­oi­den poh­ti­mi­nen on tär­ke­ää. Esi­merk­kien teh­tä­vä­nä on sel­ven­tää ja ha­vain­nol­lis­taa ai­heen te­o­reet­tis­ta kä­sit­te­lyä sekä vä­lit­tää asi­oi­den ym­mär­tä­mi­nen lu­ki­jal­le. Omaan ko­ke­mus­maa­il­maan viit­taa­mis­ta tu­lee käyt­tää har­ki­ten, sil­lä tie­teen ta­voit­tee­na on ir­rot­tau­tua sa­tun­nai­sis­ta, yk­sit­täi­sen hen­ki­lön ko­ke­muk­sis­ta ja tuot­taa jo­ta­kin ylei­sem­pää kä­si­tel­tä­vää il­mi­ö­tä ku­vaa­vaa tar­kas­te­lua. Omaan ko­ke­mus­maa­il­maan viit­taa­mi­nen so­pii par­hai­ten es­seen joh­dan­toon ja poh­din­ta­o­suu­teen.

Läh­de­kir­jal­li­suu­teen si­dot­tua ja te­o­reet­ti­sen ai­heen kä­sit­te­lyyn liit­ty­vää poh­din­taa on hyvä olla pit­kin es­see­tä. Poh­din­ta voi olla läh­tei­den aja­tus­ten ver­tai­lua ja erit­te­lyä, kriit­ti­siä kan­nan­ot­to­ja läh­teen esit­te­le­miin il­mi­öi­hin ja niis­tä omien joh­to­pää­tös­ten ke­hit­te­lyä tai ajan­koh­tais­ten ylei­ses­sä kes­kus­te­lus­sa mu­ka­na ole­vien il­mi­öi­den ni­vo­mis­ta mu­kaan teks­tiin.Omia ana­lyy­se­ja ja poh­din­to­ja on hyvä ni­voa läh­de­kir­jal­li­suu­des­ta teh­ty­jen nos­to­jen yh­tey­teen, mut­ta myös eril­li­sen poh­din­ta­lu­vun kir­joit­ta­mi­nen on suo­si­tel­ta­vaa. Poh­din­ta­lu­vus­sa voit esi­mer­kik­si ve­tää yh­teen es­seen ta­voit­teen kan­nal­ta kes­kei­set asi­at, esit­tää omia tul­kin­to­ja ja poh­din­to­ja sekä tuo­da esiin jo­tain uut­ta – luo­da kat­set­ta eteen­päin tai aset­taa ky­sy­myk­siä ja ky­seen­a­lais­tuk­sia.

Useita vaihtoehtoja asioiden jäsentelyyn

Hirs­jär­vi ym. (2009, 40–41) esit­te­le­vät asia­teks­tin ra­ken­tee­seen seu­raa­via rat­kai­su­ja:

• Aika- eli kro­no­lo­gi­nen jär­jes­tys (esi­mer­kik­si en­nen–nyt–tu­le­vai­suu­des­sa)
• Pai­kal­li­suu­den mu­kai­nen jä­sen­nys (esi­mer­kik­si meil­lä–muu­al­la, lä­hel­lä–kau­ka­na)
• Lu­et­te­lo­jä­sen­nys so­pii edel­lis­ten ta­voin käy­tet­tä­väk­si yh­des­sä mui­den mah­dol­li­suuk­sien kans­sa (esi­mer­kik­si ylei­ses­tä eri­tyi­seen, tär­ke­äs­tä vä­hem­män tär­ke­ään)
• Te­maat­ti­nen eli eri tee­maa eri lu­vuis­sa tai kap­pa­leis­sa eri näkö­kul­mis­ta ke­hit­te­le­vä jä­sen­nys.
• Tu­tus­ta tun­te­mat­to­mam­paan tai yk­sin­ker­tai­ses­ta vai­ke­am­paan – jä­sen­nyk­ses­sä tut­tu tai yk­sin­ker­tai­nen asia an­taa lu­ki­jal­le kiin­ne­koh­dan, jos­ta hän voi ede­tä koh­ti vie­raam­paa tai vai­ke­am­paa asi­aa.
• Ver­tai­luun, vas­ta­koh­tiin ja vas­tak­kain­a­set­te­luun pe­rus­tu­va jä­sen­nys (esi­mer­kik­si kah­den ver­tail­ta­van tut­ki­jan tai kah­den il­mi­ön vas­tak­kain­a­set­te­lu)
• Syy–seu­raus -jä­sen­nys tai il­miö–syy -jä­sen­nys on käyt­tö­kel­poi­nen, kun kä­si­tel­lään jo­ta­kin ta­pah­tu­maa ja sen seu­rauk­sia tai jo­ta­kin ti­lan­net­ta ja sii­hen joh­ta­nei­ta syi­tä.
• On­gel­ma–rat­kai­su -jä­sen­nys tai ky­sy­mys–vas­taus -jä­sen­nys pe­rus­tuu on­gel­man tun­nis­ta­mi­seen ja ra­jaa­mi­seen sekä moni­puo­li­seen ym­mär­tä­mi­seen (esi­mer­kik­si mikä on tar­kas­tel­ta­va on­gel­ma ja mi­ten se il­me­nee? Mit­kä ovat sen syi­tä? Mitä ja min­kä­lai­sia rat­kai­su­vaih­to­eh­to­ja on­gel­maan löy­tyy?)

Kir­joi­ta asi­at asia­tyy­lil­lä omin sa­noin ja ko­ko­nai­sin lau­sein. Suo­ria lai­nauk­sia, läh­teen sana­tark­kaa ko­pi­oin­tia, tu­lee käyt­tää har­ki­ten ja sääs­te­li­ääs­ti: mie­lui­ten ei ol­len­kaan, ell­ei ky­sees­sä ole to­del­la hy­vin muo­toil­tu aja­tus. Älä käy­tä rans­ka­lai­sia vii­vo­ja, lu­et­te­loi­ta tai ko­pi­oi läh­tees­sä ole­vaa tau­luk­koa teks­tiin sel­lai­se­naan, vaan kir­joi­ta nii­den si­säl­tä­mä asia teks­ti­muo­dos­sa es­see­seen. Myös­kään yh­den tai kah­den virk­keen kap­pa­leet ei­vät kuu­lu es­see­seen.

Kiin­ni­tä eri­tyis­tä huo­mi­o­ta täs­mäl­li­seen esi­tys­ta­paan ja oi­ke­aan kie­li­a­suun, jol­loin apu­na voit käyt­tää teks­tin­kä­sit­te­ly­oh­jel­man oiko­lu­kua. Teks­tiä tar­kas­ta­es­sa­si muis­ta, että hy­väl­le es­seel­le on omi­nais­ta ra­ken­teen joh­don­mu­kai­suus, asia­si­säl­lön sel­keys, il­mai­sun yk­sin­ker­tai­suus ja tark­kuus sekä ot­si­kon ja si­säl­lön vas­taa­vuus. Omal­le teks­til­le so­keu­tuu hel­pos­ti, jo­ten voit pyy­tää jon­kun toi­sen lu­ke­maan es­see­si ja an­ta­maan sii­tä pa­lau­tet­ta.

Tekoälyn käyttö

Teko­älyä voi käyt­tää opis­ke­lun apu­na mm. tie­don­haus­sa, ai­heen ide­oin­nis­sa, tii­vis­tel­mien te­os­sa ja kir­joit­ta­mi­sen apu­vä­li­nee­nä esi­mer­kik­si kie­len­huol­toon. Kun olet käyt­tä­nyt teko­älyä, ker­ro teh­tä­väs­sä mi­ten olet sitä käyt­tä­nyt. Muis­ta, että olet kui­ten­kin itse vas­tuus­sa mm. teks­tin oi­keel­li­suu­des­ta ja  asi­an­mu­kai­ses­ta viit­taa­mi­ses­ta läh­tei­siin. Teko­älyn käyt­tö on hyö­dyl­li­nen työ­e­lä­mä­tai­to, jota voit har­joi­tel­la opin­to­jen ai­ka­na vas­tuul­li­ses­ti ja kriit­ti­ses­ti ar­vi­oi­den. Opin­to­jak­son opet­ta­jal­la on oi­keus päät­tää, ett­ei teh­tä­väs­sä saa käyt­tää teko­äly­so­vel­luk­sia.

Lisä­tie­to­ja:
Yli­o­pis­ton kir­jas­ton teko­äly­opas