Tieteellinen essee on tehtävänannon mukainen, rajatun aiheen ja siitä kumpuavan itse valitun näkökulman tai idean ympärille rakentuva yhtenäinen tekstikokonaisuus. Esseen tarkoituksena on osoittaa, että hallitset sisällöllisesti ja kielellisesti asiakokonaisuuden, josta laadit esseen. Esseen laajempana tavoitteena on harjaannuttaa kriittiseen tieteelliseen ajatteluun. Tieteellisessä esseessä tulee viitata tieteelliseen lähdekirjallisuuteen. Tieteellinen essee ei ole referaatti lähdekirjallisuudesta, vaan valitun aiheen ja oman näkökulman pohjalta kirjoitettu itsenäinen tekstikokonaisuus. Tieteellisen esseen kirjoittaminen on prosessi, jonka kirjoittamiseen on hyvä varata riittävästi aikaa.
Esseen tavoitteita
• Essee on tehtävänannon mukainen, jossa kirjoittaja osoittaa, että hän hallitsee asiakokonaisuuden ja osaa rajata siitä olennaisen annetussa laajuudessa.
• Sisältö keskittyy aiheen kannalta merkityksellisiin asioihin. Kirjoittaja osoittaa kykynsä ajatella kriittisesti ja itsenäisesti ja osaa erottaa tärkeän vähemmän tärkeästä.
• Esseestä välittyy asian ymmärtäminen: tekstiä ja ajatuksia ei ole kopioitu suoraan lähdekirjallisuudesta vaan tietoa on muokattu, arvioitu, vertailtu. Aihetta on käsitelty omin sanoin, konkreettisesti ja soveltavin esimerkein.
• Kirjoituksen rakenne on johdonmukainen ja kiinteä. Kirjoittaja pystyy näkemään asioiden välisiä johdonmukaisia suhteita kuten esimerkiksi aika- ja paikka-, syy- ja seuraussuhteet, tärkeysjärjestys, sekä esittää asioista jäsentyneen näkemyksen.
• Kirjoitustyyli on asiallinen, objektiivinen ja persoonallinen. Väitteiden perustelut ovat pitäviä ja riittäviä. Teksti on helppolukuista, ytimekästä ja yleistajuista. (Hirsjärvi ym. 2009, 275–276.)
Aiheeseen perehtyminen ja suunnittelu
Esseen kirjoitusprosessi aloitetaan perehtymällä lähdekirjallisuuteen ja selvittämällä aiheeseen liittyvät käsitteet, näkökulmat ja keskeiset ongelmat. Tee lähdemateriaalista muistiinpanoja ja merkitse niihin lähdeviitteet, jotta voit tarkistaa tietoja myöhemminkin. Lähdeviitteiden merkitseminen ylös jo heti alusta asti helpottaa ja nopeuttaa esseen kirjoitusprosessissa muotoseikkojen oikeaoppista merkitsemistä. Merkitse muistiin tekijä ja teoksen nimi, julkaisuvuosi, painopaikka, kustantaja ja sivunumerot. Kirjoita ylös omia ideoitasi ja ajatuksiasi asioista. Lähdeviitteillä erotetaan omat pohdinnat aiempaan tutkimukseen viittaavasta tekstistä, jotta lukija tietää, mikä on kirjoittajan omaa ja mikä aiempaan tutkimukseen pohjautuvaa pohdintaa. Lähdekirjallisuuden tekstiä tai ajatuksia ei kopioida suoraan vaan tietoa arvioidaan ja vertaillaan.
Monipuolinen aiheeseen tutustuminen auttaa oman näkökulman löytämisessä ja työn rajaamisessa. Kun olet valinnut esseellesi aihepiirin, rajaa ja tarkenna näkökulmaasi muotoilemalla esseen pääkysymys tai -idea. Selkiytä itsellesi, mitä haluat sanoa esseelläsi ja mihin kysymyksiin etsit siinä vastauksia. Teksti pääsee liikkeelle tehokkaammin, kun rajaat ja tarkennat aiheen jo suunnitteluvaiheessa:
• Mitä asiaa käsittelet?
• Mihin tehtävässä pyrit ja mistä näkökulmasta tarkastelet aihetta? Hahmottele työn alustava otsikko mahdollisimman tarkasti.
• Mihin osiin asia jakaantuu?
• Mikä on aiheen suhde muihin asioihin?
• Mikä on asioiden alustava käsittelyjärjestys?
• Mihin kysymyksiin haluat esseessä vastata?
Kirjoita yhtenäisiä tekstikappaleita mahdollisimman pian, sillä kirjoittaminen aktivoi ajatteluasi ja sitoo sen asiaan. Voit rajata aiheen asiallisesti, ajallisesti tai jollakin muulla tavalla. Aiheen rajaus on yksi esseen kirjoittamisen tärkeimpiä ja samalla vaikeimpia asioita. Esseessä ei saa olla liikaa asiaa, vaan parempi on syventyä suppeampaan asiaan monipuolisesti ja syvällisesti. Kun olet päättänyt näkökulman ja rajauksen, mieti ja kirjaa esseesi jäsentely sekä keskeiset otsikot. Alaotsikot auttavat esseen sisällön jäsentämisessä, joten otsikointiin kannattaa paneutua huolella.
Vaiheittain kohti valmista tekstiä
Tekstin kirjoittaminen on prosessi, jossa lopullinen teksti muotoutuu vähitellen poistojen ja lisäysten kautta. Kirjoitusprosessin alussa kannattaa antaa asioiden ja ajatusten virrata ja kiinnittää vähemmän huomiota muotoseikkoihin. Päämääränä kirjoittamisessa on pyrkiä tiedon toistamisesta kohti tiedon uudelleen jäsentämistä. Toistamalla kirjoitettu essee ei edistä oppimista eikä mahdollista mielekästä kysymyksenasettelua.
Kirjoita johdonmukaisesti, noudattaen omaa punaista lankaasi. Oleellista on, että käsiteltävän aiheen ydinkohdat tulevat esille. Etene asioittain aiheen vaatimusten mukaan eikä esimerkiksi kirjasta toiseen. Pohdi ja vertaa erilaisia käsityksiä, älä ainoastaan kuvaile sitä, mitä kirjoissa on sanottu. Mieti tekstisi kohderyhmää, sillä tavoitteena tietysti on, että viesti välittyy lukijalle. Miten saat keskeiset asiat ja kokonaisuudet selkeästi esille? Onko jäsentelysi tehokas kokonaisuuden hahmottumisen kannalta?
Teorian ja käytännön yhdistäminen sekä asioiden pohtiminen on tärkeää. Esimerkkien tehtävänä on selventää ja havainnollistaa aiheen teoreettista käsittelyä sekä välittää asioiden ymmärtäminen lukijalle. Omaan kokemusmaailmaan viittaamista tulee käyttää harkiten, sillä tieteen tavoitteena on irrottautua satunnaisista, yksittäisen henkilön kokemuksista ja tuottaa jotakin yleisempää käsiteltävää ilmiötä kuvaavaa tarkastelua. Omaan kokemusmaailmaan viittaaminen sopii parhaiten esseen johdantoon ja pohdintaosuuteen.
Lähdekirjallisuuteen sidottua ja teoreettisen aiheen käsittelyyn liittyvää pohdintaa on hyvä olla pitkin esseetä. Pohdinta voi olla lähteiden ajatusten vertailua ja erittelyä, kriittisiä kannanottoja lähteen esittelemiin ilmiöihin ja niistä omien johtopäätösten kehittelyä tai ajankohtaisten yleisessä keskustelussa mukana olevien ilmiöiden nivomista mukaan tekstiin.Omia analyyseja ja pohdintoja on hyvä nivoa lähdekirjallisuudesta tehtyjen nostojen yhteyteen, mutta myös erillisen pohdintaluvun kirjoittaminen on suositeltavaa. Pohdintaluvussa voit esimerkiksi vetää yhteen esseen tavoitteen kannalta keskeiset asiat, esittää omia tulkintoja ja pohdintoja sekä tuoda esiin jotain uutta – luoda katsetta eteenpäin tai asettaa kysymyksiä ja kyseenalaistuksia.
Useita vaihtoehtoja asioiden jäsentelyyn
Hirsjärvi ym. (2009, 40–41) esittelevät asiatekstin rakenteeseen seuraavia ratkaisuja:
• Aika- eli kronologinen järjestys (esimerkiksi ennen–nyt–tulevaisuudessa)
• Paikallisuuden mukainen jäsennys (esimerkiksi meillä–muualla, lähellä–kaukana)
• Luettelojäsennys sopii edellisten tavoin käytettäväksi yhdessä muiden mahdollisuuksien kanssa (esimerkiksi yleisestä erityiseen, tärkeästä vähemmän tärkeään)
• Temaattinen eli eri teemaa eri luvuissa tai kappaleissa eri näkökulmista kehittelevä jäsennys.
• Tutusta tuntemattomampaan tai yksinkertaisesta vaikeampaan – jäsennyksessä tuttu tai yksinkertainen asia antaa lukijalle kiinnekohdan, josta hän voi edetä kohti vieraampaa tai vaikeampaa asiaa.
• Vertailuun, vastakohtiin ja vastakkainasetteluun perustuva jäsennys (esimerkiksi kahden vertailtavan tutkijan tai kahden ilmiön vastakkainasettelu)
• Syy–seuraus -jäsennys tai ilmiö–syy -jäsennys on käyttökelpoinen, kun käsitellään jotakin tapahtumaa ja sen seurauksia tai jotakin tilannetta ja siihen johtaneita syitä.
• Ongelma–ratkaisu -jäsennys tai kysymys–vastaus -jäsennys perustuu ongelman tunnistamiseen ja rajaamiseen sekä monipuoliseen ymmärtämiseen (esimerkiksi mikä on tarkasteltava ongelma ja miten se ilmenee? Mitkä ovat sen syitä? Mitä ja minkälaisia ratkaisuvaihtoehtoja ongelmaan löytyy?)
Kirjoita asiat asiatyylillä omin sanoin ja kokonaisin lausein. Suoria lainauksia, lähteen sanatarkkaa kopiointia, tulee käyttää harkiten ja säästeliäästi: mieluiten ei ollenkaan, ellei kyseessä ole todella hyvin muotoiltu ajatus. Älä käytä ranskalaisia viivoja, luetteloita tai kopioi lähteessä olevaa taulukkoa tekstiin sellaisenaan, vaan kirjoita niiden sisältämä asia tekstimuodossa esseeseen. Myöskään yhden tai kahden virkkeen kappaleet eivät kuulu esseeseen.
Kiinnitä erityistä huomiota täsmälliseen esitystapaan ja oikeaan kieliasuun, jolloin apuna voit käyttää tekstinkäsittelyohjelman oikolukua. Tekstiä tarkastaessasi muista, että hyvälle esseelle on ominaista rakenteen johdonmukaisuus, asiasisällön selkeys, ilmaisun yksinkertaisuus ja tarkkuus sekä otsikon ja sisällön vastaavuus. Omalle tekstille sokeutuu helposti, joten voit pyytää jonkun toisen lukemaan esseesi ja antamaan siitä palautetta.
Tekoälyn käyttö
Tekoälyä voi käyttää opiskelun apuna mm. tiedonhaussa, aiheen ideoinnissa, tiivistelmien teossa ja kirjoittamisen apuvälineenä esimerkiksi kielenhuoltoon. Kun olet käyttänyt tekoälyä, kerro tehtävässä miten olet sitä käyttänyt. Huomioi kuitenkin, että opintojaksolla voi olla tarkemmin määritelty, miten tekoälyä voi tai ei voi käyttää. Opettajalla on oikeus päättää asiasta tekoälyn hyödyntämisestä opintojakson tehtävissä. Muistathan, että olet kuitenkin itse vastuussa mm. tekstin oikeellisuudesta ja asianmukaisesta viittaamisesta lähteisiin. Tekoälyn käyttö on hyödyllinen työelämätaito, jota voit harjoitella opintojen aikana vastuullisesti ja kriittisesti arvioiden.
Lisätietoja:
Yliopiston kirjaston tekoälyopas